#YKSIVIIDESTÄ


Neljätoista vuotta ja viisi kuukautta. Se on aika, jonka olen tiennyt, ettei minusta ehkä koskaan tule äitiä. Sinä päivänä lääkäri käveli pitkin sairaalan käytävää kohti vuodeosastoa liikkuvan sänkyni vierellä. Nosti sormia pystyyn poistettujen osien merkiksi. Luetteli umpilisäkkeen, munanjohtimen, puolimetriset pätkät suolistoa, munasarjan ja palleaan asti kiivenneet endometrioosipesäkkeet. Vatsanpeitteet avatessa oli kuulema avautunut maisema, missä oli runsaasti vanhaa ja tuorettakin verta. Ajattelin aamuja ja ikkunan edestä unisena sivuun vedettäviä verhoja. Se oli nukutuksessa tehty operaatio numero 2/4. Ensimmäinen, mistä sain kunnon arven.

Kolme vuotta ja kolme kuukautta. Niin kauan on siitä, kun lopullisen pisteen asialle löivät varhaiset vaihdevuodet. Minä olen yksi viidestä. Tähän väliin mahtuu lukuisia hitaita, hävettäviä ja tuloksettomia lapsettomuushoitoja. Vähän sumuisia vuosia. Leikkaus, jossa edellämainittujen poistettujen lisäksi minulta vietiin yksi tukkeutunut munuainen, sahattiin edestä eräs kylkiluu ja napattiin vielä 2/3 osaa toisestakin munasarjasta. Oli myös se yksi nolo kesä pyelostoomakatetrin kanssa. 

Olen oppinut piikittämään. Sekoittamaan jauheet liuokseen, puristamaan vatsamakkaraa ja pistämään.  FSH. IVF. Zoladex. CRP. Adnex. McBurney. Fossa douglas. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Vatsa on palpoiden pehmeä. Olen reipas. Ja on pissattu tikkuun. Päähän on kertynyt järjetön määrä kummallista tietoa. Mutta vatsaan ei yhtään vauvaa. Hoidot lopetettiin tuloksettomina. Viimeisellä kerralla tupla ajalla, tripla lääkemäärällä ei yhtään munasolua.

Samaan aikaan sisko tuli raskaaksi. Ajattelin sen kamalimman ajatuksen, että miksi se saa ja minä en. Minulla oli pidempi suhdekin takana. Sormus sormessa. No sekin loppui. Sekä se katkeruus, että suhde.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen pahin kipu on kadonnut. En osaa enää yhtään olla katkera. Kaikkien odottavien puolesta olen onnellinen. Olen saanut onnellisen liiton ja monta muuta hyvää asiaa. Siitä siskon lapsesta on kasvanut minulle rakas.

Ei siitä kuitenkaan ole kauaa, kun viimeksi suretti. Se oli tämä kuva, mikä sai hillittömästi itkemään. Ihan yllättäen keittiössä. Janne pienenä. Janne isompana minua halaamassa. Minä olisin halunnut kasvattaa tämän näköistä pientä poikaa.






Tänään, Äitienpäivän aattona 2016 on 23. Lapsettomien lauantai.

#lapsettomuus #endometrioosi