Sisällön tarjoaa Blogger.

PIENEN KODIN TOIMIVIN SISUSTUSRATKAISU










Kaksi ihmistä, 41,5 neliötä ja yksi vuosi - siinä on referenssiä kerrakseen.


Meidän pienellä sisustusbloggaajaryhmällä on tapana kehitellä kuukausittaisia haasteita. Sellaisia, millä saisimme kasattua samaan postaukseen parhaat vinkit kiinnostavista ja ajankohtaisista aiheesta. Tämänkertaisen haasteen meille antoi Essi Esmeralda’s-blogista. Kun aiheeksi ilmoitettiin "toimiva sisustus", ei mun kauaa tarvinnut miettiä mistä kertoisin. Kaksi ihmistä, 41,5 neliötä ja yksi vuosi - siinä on referenssiä kerrakseen. Meidän asuinhuoneeseen rakennettu säilytysratkaisu / säilytyskoroke / tilaratkaisu on näyttänyt parhaat puolensa, eikä niitä huonoja ole löytynyt vielä.

Meillä on siis 41,5 neliötä ja kaksi ihmistä, jotka työskentelevät yrittäjinä kumpainenkin ja osittain kotona. Miten se sitten toimii? No huoneita on kaksi. Minä istun keittiössä ja Janne asuinhuoneessa (ääh miten tyhmä sana, mutten tuolle makuuhuoneen ja olohuoneen yhdistelmälle ole muutakaan keksinyt). Asuinhuoneeseen on tosiaan saatu mahdutettua sänky, lähes kaikki kodin säilytystila ja molemmille nojatuolit. 

Tilaratkaisun päälle on rakennettu vaatekaapit ja laatikot alusvaatteille. Ne ei tarkoituksella ole niin syviä, kun kaupasta löytyvät standardikaapistot, että tilaa elämiselle jäi enemmän. Mitoitus on sellainen, että henkarit juuri mahtuvat ja vaatteita menee hyllyille yksi pino per taso. Näissä kaapeissa ei ole sitä ongelmaa, että pitäisi kaivella taaimmaisen pinon tavaroita summamutikassa. 

Säilytysratkaisu taas kätkee sisäänsä lankavaraston, salibandymailat, matkakassit, tulostimen, kodinkansiot, askartelutarvikkeet, vaatteita, ompelutarvikkeet ja -koneen, lakanat, pyyhkeet, talvitakit, joogamaton ja kengille on oma vetohyllykkönsä. Päältä tiputettaviin laatikoihin mahtuu käsittämätön määrä tavaraa. Siellä olisi vielä paljon sellaista mistä voisi luopua.

Huone näyttää melko yksinkertaiselle. Valoa tulee sisään hyvin ja väritys on selkeä. Täällä meillä ei ole esillä niin paljon sisustustavaraa, kun Tyynelässä. Joku voisi jopa sanoa, että on minimalistista. Silti löytyy vielä jotain mistä luopuisin ilomielin. Se on meidän TV, joka on ovelta katsottuna oikealla seinällä. Toisaalta en tiedä mitä siihen tilalle tarvitsisi laittaa, joten se saa olla niin kauan, kun Janne sitä tarvitsee. 

Huone on täyttänyt kaiken tarkoituksensa toimivassa sisustuksessa. Säilytysratkaisu on täydellinen tähän kotiin. En ole keksinyt vielä mitään, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. On se melko velho toi Puutiaisen Tapio, joka homman toteutti.

Kuten haasteen luonteeseen kuuluu - löydätte Essin blogista koosteen toimivimmista sisustusratkaisuista, kun kuukausi vaihtuu. Kiitos Essi mielenkiintoisesta haasteesta <3





ps. kuvissa näkyy vilaus meidän uusista valaisimista. Tulimme ilokseni ja onnekseni vihdoin tulokseen, että yksi vuosi ilman asuinhuoneen valaistusta on ihan tarpeeksi. Kerralla ei tullut valmista, mutta nyt on otettu jo iso askel, kun on valittu valaisimet, tehty kaupat ja kiinnitetty vaijerit. Niistä siis tulossa lisää, kun saamme sähköt vihdoin kytkettyä. Toivottavasti ennen vuoden pimeintä aikaa. 

EI SENTÄÄN VIHELLÄ




Ilma viilenee. Ajatuksin siitä, että alan kaatamaan teevettä siitä läikyttävästä, sottaavasta, holtittomasta, nokallisesta, mukakätevästä pikkukattilasta tympii. Siskokin samojen ongelmien äärellä. Kunnes kesken meidän kirppiskierroksen se sen sanoo - ostetaan vanhat kahvipannut. No niinpä! 

Miksi kukaan ei ole kertonut mulle aiemmin miten kätevä se on. Lämpenee hellalla hetkessä ja on kaataessa kätevä. Ei sentään vihellä. Näin kauniin löysin Tyynelään. Toimii siellä loistavasti. Samalla kirppisreissulla löysin kaupunkikotiin toisen. Syksy saa tulla. Onni on muuten joskus hyvin pienestä kiinni.





PIHA VALMISTUU osa 3.






Ensimmäinen asia, jonka pihaan tullessaan näkee. No onhan sillä väliä. Sisäänkäynti.

Viitisen vuotta sitä on katseltu ja pähkäilty. Mietitty, että miten sitä muuttaisi symmetrisempään suuntaan. Miten ovesta olisi mahdollisimman helppo mennä ja tulla. Kantaa kauppakassit ja sateella tullessa nostaa autosta tavarat katoksen alle suojaan. Siitä sitten sisään nostella. 

Tänä vuonna oli aika asiaan oikea, kun kerran taloakin maalaamaan ryhdyttiin. Siinä samalla voisi vähän repiä auki ja ajatella asian uudelleen. Kaikki alkoi siitä, että Janne purki vanhat portaat. Pari viikkoa tuumattiin. Suunniteltiin olisiko alta paljastuneista betoniportaista johonkin vai miten pitäisi toimia. Niitä ei jätetty esille, mutta niiden näkeminen selkiytti sitä kuvaa, että keskellä ne uudetkin tulisi olemaan. Kapeampina, kuin ennen.

Sitten purettiin kaiteita ja tuijoiteltiin tolppia. Mä tahdoin ehdottomasti tuohon toisenkin, että ilme olisi molemmilla laidoilla sama. Se saatiin asennettua ja tuettua yhdessä helposti. Mun virka oli kertoa ensin mielipide ja seistä sitten tukemassa, kun Janne porasi ja ruuvasi. Toisen puolen tolppaa siirrettiin vähän lisää vasemmalle, että ovesta olisi helppo kulkea kantamusten kanssa. 

Tulevien portaiden alapuolelle Janne teki kiveyksen takapihan töistä jääneistä kivistä. Valoi reunoihin betonit, ettei routisi pahasti. Haki asennushiekkaa rautakaupasta. 

Taas annettiin asioiden seistä. Jotenkin ei ollut selvää miten pitäisi aloittaa ja mistä. Millaiset portaat tulisi olemaan. Tai kaiteet. Tänä viikonloppuna sitten välähti. Janne rakensi portaat ja ylätasanteen ystävänsä kanssa. Mä ihastelin vierestä. Rakastan sitä miten reunat on leikattu jiiriin, tolpat upotettu ylätasanteen lautoihin ja kuisti näyttää symmetrisemmälle. Puu on sitä samaa Organowood- merkkistä terassilautaa, mitä on käytetty takakuistilla ja pihalla.

Vielä puuttuu niin paljon elementtejä, ettei niitä ihan viimeistelyiksi voi sanoa. Pitää tehdä kaikki kaiteet, portaisiin myös, kuistin alaosaan rimoitus, maalata oveen uusi maali, tolppiin maali ja asentaa maalauksen jälkeen tolpien alareunoihin ympärikulkevat viimeistelylistat. Silti olen tälläkin kertaa jo onnellinen ja ihastuksissani. Kuisti on jämpti, symmentrinen, kaunis, eikä se enää niiaa. Viimeinen kuva kertoo muutoksesta hyvin - lähtötilanteesta purkuhommien kautta tähän saakka.

Iloista alkanutta viikkoa,
Laura





OMA YRTTIMAA JA HELPPOA ARKIRUOKAA




































Viisi vuotta. Suurinpiirtein niin kauan siitä on, kun aloin haaveilla yrttimaasta. Se oli heinäkuuta 2011. Oltiin juuri ostettu Tyynelä ja suunnittelin pihaa. Päätin, ettei tehdä muita pihahommia alkuun. Vain kasvimaa. Sen halusin toteuttaa heti seuraavana keväänä. Syksyllä sanottiin toisillemme tahdon. Seuraavana keväänä musta ei sitten ollutkaan kasvimaan tekijäksi.Parin vuoden jälkeen päätin yrittää uudelleen. Keväällä 2014 hankin maankääntökoneen, harsokankaat, mullat ja siemenet. Hyvissä ajoin. Tultiin toukokuulle ja Jannelta katkesi akillesjänne. Siinä leikkausta odotellessa meni suunnitelmat uusiksi. Parantumisen jälkeen oltiin pitkällä kesässä.Taas kului pari vuotta. Tänä vuonna sain vihdoinkin pihan kuntoon; yrttilaatikonkin. Oon niin onnellinen, että saa hakea mausteita ruokiin omalta pihalta. Niiiiiin onnellinen. Meillä on käytetty ruukkuyrttejä päivittäin, joten tää on aivan juhlaa. Viimepäivinä on syöty mm. näiden kuvien ruokia. Helppoja reseptejä. Tällaista meille tyypillistä arkiruokaa. Toinen resepteistä on supernopea valmistaa ja toinen tulee itsekseen uunissa, kun puuhataan pihalla. 


Kokonainen kukkakaali uunissa

kukkakaalioliiviöljyäsuolaa myllystäyrttisilppua (minttua, oreganoa, talvikynteliä, kirveliä, oreganoa, iisoppia, curry-yrttiä tms maun mukaan)
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Huuhtele kukkakaali. Leikkaa kantaa pois sen verran, että kaali pysyy uunivuoassa pystyssä. Sivele kukkakaali öljyllä ja laita uuniin paahtumaan. Paahda kaalia puolitoista tuntia. Lisää öljyä puolen tunnin välein. Viimeiseksi puoleksi tunniksi mausta suolalla ja yrteillä. Tarjoile sellaisenaan tai vaikka jogurttiyrttikastikkeen kanssa. Toimii lisukkeena niin grilliruuille, kuin uunikalallekin.


Salviavoipasta (2hlö)

paketti pinaattituorepastaapuoli ruukkua tuoretta salviaayksi sitruunakaksi avokadoabasilikaapekaanipähkinöitäparmesaniasuolaa ja pippuria myllystä

Laita suolattu pastavesi kattilaan kiehumaan. Sulata voi paistinpannulla. Kuullota salvian lehtiä voissa matalalla lämmöllä muutama minuutti. Raasta sekaan yhden sitruunan kuori ja purista mehu. Kiehauta tuorepasta kiehuvassa vedessä. Kauho keitinvettä paistinpannulle noin kauhallinen ennen, kun valutat pastan. Lisää tuorepasta pannulle kastikkeen joukkoon ja kääntele sekaisin. Nosta lautasille. Pilko päälle avokadot ja basilikat. Lisää pippuri, pähkinät ja juusto. 
Vielä kerran - oon niiiiiin onnellinen mun yrttipenkistä. Arjen pieniä iloja !!
Rentoa lauantai-iltaa kaikille. Mä lähden taas pihalle saksien kanssa. On illallisen aika <3


TallennaTallennaTallennaTallenna
TallennaTallenna