26.8.2016

HUIPPUVUORET - SE ELOKUU JONA SEILASIN JÄÄMERELLÄ

Mä en oikein tiedä mitä kirjottaisin. Kotiinpaluusta on viisi päivää ja luonnoksiin ei ole syntynyt yhtään sanaa. Ehkä tätä reissua ei voi laittaa lauseiksi oikealla tavalla. Yritän kuitenkin, vaikka nyt tiedänkin mitä tarkoittaa mykistävän kaunis. 

Me lennettiin perille Oslon kautta ja astutiin laivaan Longyearbyenistä. Sitä ei muuten suotta kutsuta "pitkän vuoden kyläksi". Kellon ympäri on yhtä valoisaa. En halua ajatella talvea. Longyearby on kuitenkin melkein moderni museoineen, yliopistoineen ja gallerioineen. Jos muistaa sen, ettei näistä kannata puhua monikossa, niin ymmärtää kylän koon. Tällä ei suunnitellusti kukaan synny, eikä kukaan kuole. Ei ole sellaisia valmiuksia. Eikä kaduilla ole nimiä. Täällä käydään vaan. Suurinosa asukkaista taitaa olla työikäisiä aikuisia.

No laivassa sitten. Alus lipui läpi hiljaisten maisemien. Luonnosta ei kuulunut edes kasvun ääntä; lehtien kahinaa. Mikään yli nilkan korkuinen ei täällä kasva. Meri on tyyni, tunnelma pysähtynyt. Ohitettiin hitaasti  muutamia hylättyjä kaivoskyliä. Talot seisovat ryhtinsä menettäneinä. Niiden ikkunoiden tilalla on aukot. Tunnelma laivalla oli melkein harras. Voin kertoa, että ikkunapaikalla istuessa ei pöytäkavereiden kanssa tullut vaihdettua kovinkaan montaa sanaa.

Rantautumiset tehtiin pienillä punaisilla veneillä. Alus jätettiin aina hyvän matkan päähän rannasta. Vaellettiin hiljaa keskustellen karuissa maisemissa. Tuntui, kuin olisi kävellyt kuun kamaralla. Niin muusta maailmasta se oli. Oppailla keikkuivat kiväärit kainaloissa. Nähtiin maailmansodan aikaisten sääasemien jäänteitä. Kummaksi hioutuneet kivet rahisivat kengän pohjien alla.

Pysähdyttiin aivan absurdiin venäläiskylään - Barentsburgiin. Kirkkain värein laatoitettujen uusien rakennusten näkeminen, rannan hylättyjen puutalojen jälkeen sai paikan tuntumaan jonkun kumman kasarikomedian lavasteilta.

Jäätikölle saavuttaessa ihmettelin äänimaailmaa. Kuvista katsoen päättelisin tuolla olevan hyvin hiljaista. Jään liikkeistä johtuva ukkosmainen jylinä pelästytti. Sitten ihastutti. Jäätikköjään palaset meressä poreilivat, kun niissä olevat ilmakuplat pääsivät sulamaan. Todella harmittaa, ettei tullut otettua videota, se oli ihmeellistä.

Kun katsoin kymmenien mursujen köllimistä pienellä saarella olin etuoikeutetun onnellinen. Kun näin valaanpyrstön voimakkaat liikkeet jäämeren lähes geelimäisen tyynessä pinnassa samaan aikaan, kun siemailin puolikasta viskiä laivan pikkiriikkisessä baarissa, en enää löytänyt sanoja.

Antaa kuvien puhua. Lopussa pari linkkiä, jos innostut itse matkaan.






























Me ostettiin matkakokonaisuus Kaleva Travel:ilta
Laivamatkat vuonna 1956 vesillelasketulla m/s Nordstjernenilla järjestää Spitzbergen Traver

24 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Sano muuta:) Kyllä uskoisin, että on:)

      Kelpasi vähän etukäteen juhlistaa kohta täyteen tulevaa viittä vuotta onnellisessa avioliitossa ton mun ihanan tyypin kanssa <3

      Poista
  2. Oi, on kyllä varmasti ollut huikea reissu! Itsellä on Grönlanti ollut pitkäaikaisena unelmana, kun muut Pohjoismaat ja itsehallintoalueet on tullut käytyä, mutta taitaa nyt Huippuvuoretkin kyllä päästä unelmalistalle! Kiitos huikaisevan kauniista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii - nyt mä täällä googletan Grönlannin lomia :D Ei vitsi minkä näköinen paikka.

      Mulla on myös sekä Islanti, että Tanska vielä Pohjoismaista (+Färsaaret) matkustamatta. Kovasti kiinnostaisi. Islantiin haluaisin hevosvaellukselle, jos vielä uskaltaisin jonkun leppoisan menijän selkän nousta.

      Eipä kestä ja kiitos itsellesi - matkakuumeesta:)

      Poista
  3. Mielettömön hieno reissu! Varmasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli. Todella vaikuttavia maisemia. On se maailma ihmeellinen paikka:)

      Poista
  4. Mahtavissa paikoissa olette käyneet ja nähneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä yksi hienoimmista. Tästä matkasta jäi pelkästään hyviä muistoja:)

      Poista
  5. Mä en kestä. Niin upee jo pelkästään kuvien kautta. Huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kuvat onnistuivat tuomaan vähän fiilistä. Oli kyllä ihan käsittämätön mesta. Koko ajan sellainen tunne, että oli jonkun elokuvan lavasteissa. Ihmeellistä miten luonto voi muovata tällaisia paikkoja. Näitä pitää varjella ja suojella.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Oli kyllä. Sitä tunsi itsensä aika pieneksi tuolla jäätikön reunaa ajellessa. Upea maailma.

      Poista
  7. Ihan mielettömän näköistä! Just sellaista sielu lepää maisemaa silmänkantamattomiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, todellakin lepäsi. Toi meren pinta oli ihmeellinen. Vuonoihin ajettaessa jotekin sellainen geelimäisen himmeä ja kauniin turkoosi. Sitä tuli tuijoteltua. Sellainen meditaatio:)

      Poista
  8. Todella, todella pysäyttävän näköistä. Kiitos kun jaoit nämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli. Siinä meni yksi jos toinen lounas, illallinen ja aamiainen ihmeemmin puhumatta:) Katseltiin vaan ohi lipuvia jääkimpaleita. Ne oli välillä, kun veistoksia.

      Poista
  9. Todella vaikuttavaa. Käsittämätöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta. Mykistävät oli maisemat. Jotenkin oli ihmeellistä, miten joissain kohdissa oli niin vihreää ja toisaalla taas niin karua. Vihreätä siis vain siellä missä oli lintujen pesiä. Niiden jätöksien mukana tulleet siemenet olivat itäneet pesäkallioiden alapuolelle. Mahtava tämä maapallo.

      Poista
  10. Oih ja voih... Mä olin ihan fiiliksissä jo Höga Kustenin maisemista, joten nää onkin sitten ihan pysäyttäviä ja lumoavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aloin heti tutkimaan mitä paikka se on. Ei vitsi sehän oli hieno myös!! Silta näytti jo kuvissa sille, että mua otti mahanpohjasta:) Mä huomaan yhtä useammin matkoillani sen, että kaipaan paikkoihin, missä on luonto läsnä. Se on niin rauhoittava ja rentouttava tekijä. Siellä mä oon iloisin. Lisäksi matkakohteet, mitkä ei oo toisella puolen palloa kiinnostaa. Mitä lähempänä, sitä parempi. Kiitos siis vinkistä:)

      Poista
  11. Hieno matka on teillä ollut.
    Satuin lukemaan Marun blogia ja kommenteissa kirjoitit että etsit kaakelimaalia. Luin tänään sattumalta tälläisen postauksen. Niin mahdatkohan tarkoittaa tätä?
    http://a-nanan.blogspot.fi/2016/08/salaisuus.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä upea reissu!

      Itseasiassa Marukin on muuten kirjoittanut tuosta lattioiden laattamaalista aiemmin:) Mä etsin kaakelimaalia keittiönvälitilaan. Sellaista, minkä voisi sävyttää. Lisäksi pitäisi tutkia mikä niistä on myrkyttömin vaihtoehto. Kiitos linkkauksesta, en ollutkaan pitkään aikaan käynyt Ananan blogissa:)

      Poista
  12. Jotenkin ihan epätodellisen näköiset maisemat, huh! On ollut varmasti aivan upea ja ainutlaatuinen reissu. Kiva kun jaoit siitä palasen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Oli aivan epätodellinen olo tuolla kulkiessa. Ja edelleen ihmetyttää olinko se minä, joka ton kaiken sai kokea:)

      Oli jännittävää nähdä miten hyvin tuolla oli säilynyt vanhoja esineitä ja asioita, kun siellä ei oikein maadu mikään ton ilmaston ja maaperän vuoksi.

      Poista