JONAIN VUONNA MINÄ VIELÄ


Joka ikisessä paikassa se tulee nyt vastaan. Sanotaan, että sataa. Että ei riittänyt aika. Ettei ollut tarpeeksi lämmin. Että olisi eletty vielä vähän.

Syksyn tulossa on aina tiettyä lopun tunnetta. Myönnetään. Mutta minua se ei ahdista. Syksy on vähintään yhtä ihana. Ehkä jopa kesää vähän parempi vuoden aika. On vielä lämmin. Ei ole kuuma. Ampiaiset ei pörrää. Saa kutoa sohvan nurkassa villasukkaa ilman että kanssaeläjät puhuvat siitä, miten huono omatunto tulee, kun hyvällä säällä on sisätiloissa. Minä sitä paitsi rakastan hauduttaa pitkään kypsennettäviä syksyisiä pataruokia. Annan aromien vaeltaa asunnossa, käännän keitosta pari kertaa ja lisään uunin ajastimeen vielä yhden tunnin.

Minua ei ahdista tekemättömät asiat. En ole sitä tyyppiä, jolle muistilista on riveittäin tiputeltuja tekemättömiä asioita. Minulle se on haavelista.

Jonain vuonna minä vielä

  • hion keittiön lattian puupinnalle 
  • kasvatan itse pari perunaa
  • rappaan leivinuunin mustaksi ja hankin siihen "huuvan"
  • muistan teipata ikkunat ajoissa
  • rappaan sähköuunin ympäryksen valkoiseksi
  • harjoittelen miten ikkunoita kunnostetaan
  • valvon pellon reunassa aamuun asti yönä, jona usva nousee
  • kesytän sen pirun sirkkelin, enkä pyydä aina apua
  • tapetoin yläkerran ekan kamarin
  • opettelen laatoittamaan ja saumaamaan
  • hankin ison kollikissan
  • vahaan saunan pesuhuoneeseen vaaleaa
  • opettelen laittamaan hiiligrillissä täydellisen aterian
  • opin sen miten meidän saunanpata parhaiten syttyy
  • ostan kunnon kompostin
  • haaveista päätellen muutan maalle