5.9.2016

OMITUISIMMAT AMMATTINI





Ammatti; elinkeino, jota yksilö harjoittaa toimeentuloaan varten.

Olen toiminut vuoden alusta yrittäjänä. Tänä aikana on tullut mietittyä paljon työelämää. Sen antamia mahdollisuuksia ja asettamia haasteita. Olen keskustellut asiasta monenlaisissa kokoonpanoissa. Ollaan puhuttu riskinottokyvystä, tunnollisuudesta, säntillisyydestä ja nöyryydestä. Asioista, mitä missäkin ympäristössä pidetään tärkeinä. Tänään, Yrittäjänpäivänä, halusin kirjoittaa sullekin muutaman sanan työelämästä.

Täytyy myöntää - työhistoriani on ollut vähän kirjava. En koe sitä lainkaan huonoksi. Enkä usko, että kokisi sekään, joka jossain vaiheessa elämääni tulee kanssani toimimaan. Olen saanut kokea erilaisia työpaikkoja, -tapoja, -ympäristöjä, -tehtäviä ja monenlaisia esimiehiä. Olen ollut onnekkaassa asemassa - kaikki koetut tilanteet ovat opettaneet minulle jotain. Jotenkin kummasti olen osannut jo nuoresta saakka ajatella erilaiset sattumukset vaiheina ja askelina. Tympeän vaiheen lopullisuus ei ole painanut paljoakaan, enkä ole joutunut epätoivoon, vaikka olen hetkellisesti joutunut tehtäviin, jotka eivät ole tuntuneet omille.

En vielä tässäkään iässä etsi loppuelämäni työpaikkaa. Pelkkä ajatus tuntuisi pelottavalle. Ymmärrän sen, että joku voi hakea pitkäaikaisesta työsuhteesta turvallisuuden tunnetta. Etsiä sitä täydellistä vaihtoehtoa ja valita vain optimaalisen ja parhaan. Minua kaikkien panosteni pelaaminen yhden kortin varaan kauhistuttaisi. Siksi tahdon tehdä sitä mitä milläkin hetkellä hyvälle tuntuu. Ottaa siitä siinä hetkessä parhaan, mitä saan irti. Oppia jotain.

Pisimmän työsuhteeni olen tehnyt kaupan alalla. Olen ollut siellä noin kaksitoista vuotta; esimiesvalmennettavana, osastopäällikkönä parilla pukeutumisen osastolla, Vuosaaren Citymarketin tavaratalon vt.johtajana ja yhden uuden elintarvikekaupan myymäläpäällikkönä. Kaikki muu sitten onkin sarja kummallisia pätkiä mitä erilaisimmissa paikoissa.

Olen aloittanut töiden tekemisen jo nuorena. Äiti oli yksinhuoltaja, kaupungin palkkalistoilla ja  rahaa oli hyvin vähän. En kuitenkaan koskaan kokenut, että multa puuttuisi jotain. Olen onnellinen, että mulle on jo pienestä pitäen opetettu se, että jos jotain haluaa, on oltava valmis tekemään töitä sen eteen. Ensimmäisen työpaikkani otin vastaan viisitoista vuotiaana.

Olen tehnyt pieniä harjoitettelupätkiä ja kesätöitä erilaisissa paikoissa. Pussittanut kilohintaisia nauloja, myynyt puhelimitse sekä Teemu-nalleja, että perinteisesti aikakauslehtiä myös, työskennellyt pienen pätkän logistiikkafirmassa, ajanut varastolla äijien kanssa trukkia ja lastannut tavaraa. Olen ollut Malmilla K-kaupan tuoretiskillä ja kassan takana. Myynyt leikkeleitä, vaikken syönyt lihaa. Siellä olen suolannut myös ensimmäisen graaviloheni - se onnistui asiakkaan ohjeilla. Ennen Citymarket-uraani olen ollut myös siivoamassa ravintolaa Oulunkylässä ja pelihallia sekä Kampissa, että Rautatieasemalla. Siivoushommia on tullut tehtyä paljon. Niistä mielenkiintoisimpana voisin mainita Supon tilojen siivoamisen Ratakadulla. Siellä minut haettiin hissillä aamuisin yläkertaan ja saatettiin päivän päätteeksi alas. Henkilöllisyys piti todistaa joka päivä.

Jokaisesta paikasta olen oppinut jotain; heittäytymistä, ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja malttia. Olen puhunut sadoille ihmisille Messukeskuksen salissa, siivonnut oksennuksia ravintolan seinästä, nostanut isoja kuormalavoja katon rajaan saakka, valinnut tuotteita Hesarin mainoksiin, istunut uusien esimiesten kolmikantakeskusteluissa arvioitsijan roolissa ja kaivanut kolikoita pelikoneiden alta. Muistoihin on jäänyt parhaat ja pahimmat työskentelytavat. Ja pomot myös. Ihan jokaisesta kokemuksesta olen kiitollinen. Mitkä on olleet sulle ne oppimisen paikat?

Tämä teksti tulee ilmoille juuri nyt, koska olen tuntenut haikeutta. Viime viikolla Vuosaaren Citymarket oli auki viimeistä päivää ennen, kuin se lopetettiin kannattamattomana. Näin vuosienkin jälkeen se vähän tuntui - suretti. Siellä mun vanhassa toimistossa ei ehkä istu enää ketään. Eikä naapurikopista kuulu enää sitä tutuksi käynyttä kiroilua. Aikansa kutakin. Toivon kaikille mun entisille työkavereille ja kollegoille hyviä tulevia vaiheita ja askelia. Toivottavasti löytyy ne parhaat polut.







2 kommenttia

  1. Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Toki työtehtävät ovat olleet erilaiset kuin sinulla. Haaste juuri tällä hetkellä on se että työnantajallani ei ole tarjota minulle parin viikon jälkeen juuri sitä työtä johon minulla on koulutus. Ja minun pitäisi nyt nähdä tämä vaiheena, jonka jälkeen voi tulla eteen jotain muuta, eteenpäinmenoa, ei takapakkia, niinkuin se juuri nyt näyttäytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toivottavasti sä tuut näkemään tuon vaiheena. Mä ymmärrän, että toi näyttäytyy takapakkina. Niin mullakin kävi sen Cittaripaikan kanssa, kun en neljän kuukauden vt.tavaratalojohtajakson jälkeen päässyt edes haastatteluun, kun hakivat uusia johtajavalmennettavia. Mut oli kuitenkin palkittu porukkani kanssa parhaasta joulukaupan kehityksestä ja musta muutenkin koko vt.pätkä meni hyvin. Se sapetti ja tuntui ihan kamalalta vääryydeltä. Osastopäällikkö pestiin jääminen tuntui takapakilta, enkä mä sit jäänytkään, kun hetkeksi. Jälkeen päin osasin katsoa asiaa ihan uudessa kulmassa. Toivon, että sulle aukeaa joku paljon parempi ovi ja tuut huomaamaan, että joku tarkoitus tälläkin oli. Voimia Terhi <3

      Poista