18.12.2016

KIRJAT, KIRJAT, KIRJAT





Kirjat. Niiden osuutta mun elämään ei oikein voi vähätellä.

Kahtia jaettua tietoa
Olen aina ollut lukija. Koulukirjat yleisesti ei kyllä paljoa ole kiinnostelleet, vaan olen halunnut valita sen, mistä tietoa haen. Lukemaan opin ennen ensimmäistä luokkaa. Lukiossa kävin läpi kaikki vapaaehtoisetkin äidinkielen, filosofian, psykologian ja biologian kurssit. Kurssit oli jaettu minun mielessäni kahtia. Ne, mistä otin ysejä ja ne mitkä rämmin läpi. Lainasin jatkuvasti äidin kirjahyllystä luettavaa. Meni Paasikivet, John Irvingit ja Milan Kunderat. Osa jätti muistoja, jotka elävät vieläkin.

400 kappaletta
Opiskeluaikojen jälkeen yöpöytäni vieressä on aina ollut pino kirjoja. Niitä, joihin tartun seuraavaksi. Omassa hyllyssäni teoksia on noin 400 kappaletta. Hyvät kirjat tulee omistaa itse. Pelkkä ajatuksia herättäneen kirjan uudelleen näkeminen tuo sen lukiessani saamani fiiliksen takaisin. Olen tällaisista kappaleista omistuksenhaluinen. Mielelläni lainaan kirjoja eteenpäin, mutten oikein osaa itse lainata niitä kirjastosta. Jos lainaamani kirja osoittautuu erinomaiseksi, on se hankittava. Saatan palata siihen myöhemmin.

Luen eniten kotimaista kirjallisuutta: Pakkasia, Kyröjä, Härkösiä, Pulkkisia ja Oksasia. Runoja hyllyssä on vain muutama kirjallinen. Sisutuskirjoja joitain kappaleita, reseptikirjoja muutamia kymmeniä. Ostan kirjat useimmiten kovakantisina. Silti hyllyssäni on myös paljon pokkareita. Niitä tulee hankittua ennen lomamatkoja. Rantalomilla saattaa kulua viisikin kerralla. 

Tyhjä kalenteri
Kalenterinikin on vuodesta toiseen paperilla. Puhelimeen tallennetut menot eivät ole yhtä varmassa tallessa, enkä osaa sähköisestä kalenterista samalla tavalla suunnitella tulevia viikkoja. Jotkut käyttävät paperikalenteria päiväkirjan tavoin menneiden muistelemiseen. Minä en. Käytän kirjoittamiseen tussia, jonka saa pyyhkiä pois. Kun päivän askareet on suoritettu, kumitan. Vuoden lopussa kädessäni on taas tyhjä kalenteri.

Hienoa sanojen käyttöä
Arvostan ihmisiä, joilla on verbaliikka hallussa. Taitava sanojen käyttö saa mut hykertelemään tyytyväisyyttäni. Tarinankerronnan taito on minusta tunneälyn ja kirjaviisauden ohella eräänlaista viisautta. Keskustelu sellaisen tyypin kanssa saattaa yltyä kiivaaksi ihan vaan innostuksesta. Ja pysähtyä hetkeksi silloin, kun kauniin lauseen jälkeen pitää vähän hymistellä sitä hiljaa mielessä. 

Toisinaan keksin yllättäen lauseita, jotka mielestäni kuvaavat jotain kiinnostavaa tilannetta hyvin. Saatan jopa kirjoittaa keksimiäni lauseita ylös. En tiedä missä ja miten tulen niitä joskus käyttämään. Vai tulenko.

Äänikirjat 
En tiedä onko se vanhuutta vai mitä, mutta olen alkanut satunnaisesti kuunnella autossa äänikirjoja. Joskus musiikki hermostuttaa, puhuttu sana ei. Ihmeellistä kyllä - tuntuu ihan kivalle, että epäsosiaalinen harrastus saa sosiaalisia piirteitä. Tapahtumia on hauska kommentoida yhdessä ja seurata nauraako toinen samassa kohtaa kerrontaa. Voisin hyvin kuvitella, että jatkossa saattaisin kuunnella tarinoita myös vaikka remontoidessani tai neuloessani. Äänikirja on siis tehnyt tuloa elämääni, vaikka sähköisille kirjoille en muuten ole lämmennyt. Hesarin voin lukea iPadilta - kirjojen kanssa tahdon konkreettisen kappaleen käsiini. Mikään muu ei tunnu samalle.

Rakkautta ja rankkaa tekstiä
Neulomisen ohella lukeminen on yksi tärkeimmistä harrastuksistani. Hyvää kirjaa lukiessa voi liikuttua, oppia jotain tai ymmärtää asian toiselta kannalta. Hömppäkirja pesee hömppäleffan mennen tullen ja faktapitoisen teoksen kanssa voi sulkeltaa historian syövereihin. Yksi kirja on sellainen, jonka olen jättänyt kesken - Sinuhe egyptiläisen olen aloittanut kolmesti. Ja kolmesti tullut siihen tulokseen, ettei sen aika ole vielä. Se tulee jonain muuna vuonna. 




TallennaTallenna

8 kommenttia

  1. Olisin voinut kirjoittaa lähes samankaltaisen tekstin viisi vuotta sitten. Sen jälkeen olen ostanut vain harvoja kirjoja. En olisi voinut kuvitella ikinä luopuvani kirjoistani. Haluaisin niin kovasti, mutta kirjat eivät enää kuulu elämääni. Ensimmäistä kertaa en mennyt tänä syksynä kirjamessuille. Kuvittelin äänikirjojen paikkaavan tilanteen, mutta olen joutunut huomaamaan, etten pysty keskittymään niihiinkään. Myin lähes kaikki kirjani joku aika sitten, kun olin ensin aikani raahannut niitä kirjaston ilmaishyllyyn. Säästin vain ne merkityksellisimmät plus kaikki luonto-, käsityö- ja taidekirjat. Kuvien katselusta kun pystyn nauttimaan, siksi katson nykyään paljon elokuvia ja sarjoja. Minä muuten myös kirjoitan sitaatteja, lauseita tai mieleen nousevia ajatuksia kirjoista tai lehdistä lukemani tsi vaikka radiosta kuullun perusteella, liian harvoin tosin ja liian moneen paikkaan, aina siihen muistikirjaan, mikä sattuu olemaan käsillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan kamalan surullista. Mä ymmärrän hyvin tuon - mulla oli välissä myös noita vuosia, jolloin luin vähemmän, kun keskittyminen ei riittänyt ja paketti ei pysynyt kasassa. Mulla tilanne on parantunut. Olen pahoillani, ettei samoin käynyt sulla <3

      Kuulostaa tutulta tuo sitaattien kirjoittaminenkin. Se jäi mainitsematta, että teen myös sitä - laitan ne puhelimen muistioon. Toivoisin niitä varten muistikirjaa. Se olisi niille parempi paikka.

      Mä en muuten ole koskaan käynyt kirjamessuilla. Se häly tekee olon levottomaksi. Ei pysty keskittymään ja tulee tohelo olo. Samasta syystä käyn enää harvoin Ekbergillä kahvilla. Sen epämielyttävä kaiku tuli taas eilen todistettua.

      Kiitos Tuula, kun oot keskustellut mun kanssa näistä asioita avoimestikin. Oot inspiroiva tyyppi ja olet ollut hyvänä vertaistukena <3

      Poista
  2. Kirjat ja lukeminen on tärkeää, tuntuu vaan että nykyään lapset eivät enää juurikaan lue. Tabletti korvannut aidot kirjat. Itselleni kirja on kirja, enkä oikein osaa tabletilta lukea, toki tietoa haen jne. Tenttiin lukiessani haluan aina sen paperiversion. :)
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tehnyt saman havainnon. Olin tosi iloinen, kun kuulin kummipojan toivoneen kirjaa joululahjaksi. Ja vielä sitä Pääskysaaren "Poika sinä olet..." Se kuulostaa kirjalle, jollaisen voisin itsekin lukea. Kirjan lukeminen on ihan eriasia, kun saman sisällön saaminen tabletilta tai vaikka leffasta. Kehittää eritavalla mielikuvistusta ja keskittymistä. Toivon, että tää harrastus olisi aina arvossaan.

      Poista
  3. Aamen! Itse tosin luovuin isosta kasasta kirjoja tänä vuonna, mutta vain niistä jotka ei merkitse mtään. Sinuhen minäkin olen aloittanut monta kertaa ja joskus lukenut ensimmäisen osan kokonaan mutta siihen se jäi. Lukioaikoina luin Waltarin Appelsiininsiemen ja se jätti lähtemättömän vaikutuksen, sopi sen hetkiseen elämäntilanteeseen. En uskalla ottaa käteeni sitä uudestaan ettei fiilis mene pilalle =) Itse en ole verbaalisesti niin lahjakas mutta rakastan muiden tuottamaa nerokasta tekstiä. Ja kyllä, vanhuus ei tule yksin. Työmatkani kestää 20 min suuntaansa autolla ja ennen radiossa on ollut valittuna Nova, Suomipop tm. Nyt ne kanavat saa hermostuneeksi ja ärtyneeksi. Ihme hälinää ja tyhjää lätinää, ärsyttäviä mainoksia jatkuvalla syötöllä. Näin jouluna voi kuunnella jouluradiota mutta muuten radiosta on vaikea löytää kuunneltavaa. Haluaisin kuunnella mielenkiintoisia keskusteluja ja haastatteluja mutta Yle Puheeltakin tulee jotain urheilua. Äänikirjat lienee seuraava vaihtoehto. Myöskin neuloessa on kiva kuunnella jotain, etenkin jos tekee jotain kohtuullisen yksinkertaista tai helppoa. Pitsihuivin kanssa vaadin hiljaisuutta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että löytyi samoja kokemuksia:) Toi, ettei uskalla lukea uudestaan - mulla on myös sama fiilis parista teoksesta. Ja pitsihuivin neulomisesta myös. Ja radiokanavista etenkin. Mä suosittelen kyllä kokeilemaan äänikirjoja. Me aloitettiin Härkösen kolumneilla. Ne saa kätevästi Elisa Kirja app:ista.

      Poista
  4. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Paitsi Sinuhen olen lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että löytyi tuttuuden tunteita :) Mä täällä harkitsen, että Sinuhe lähtisi pohjoisen lomalle mukaan. Siinä matkalla olisi hyvää aikaa keskittyä siihen.

      Poista