31.3.2016

BOTANICA MAKUUHUONEENI SEINILLÄ








Eräskin Iisakin kirkko on valmistunut. Makuuhuoneemme lopuillekin seinille on vihdoin noussut Ecowallpaperin Botanica. Syy tapetoinnin viivästymiseen ei ollut tapetissa itsessään (päinvastoin, tällaisen tapetin laittaminen on ihan mukavaa puhaa, koska se ei veny, eikä vanu), vaan elämässä. Olen mieluummin istunut ystävieni kanssa Tyynelässä pitkiä päiviä ja iltoja. Juonut teetä ja viiniä. Syönyt hyvää ruokaa. Tuijotellut seiniä. Ja näitä seiniä muuten tuijottelee mielellään.

Olen opetellut viime vuosina tunnistamaan muuttuneita tarpeitani. Olen osannut hidastaakin. On ollut ylämäkiä ja alamäkiä. Aikoja, joina jaksaa enemmän. Toisina vähemmän. Olen opetellut armollisuutta ja huomannut, että jos en puhu, ei minua ymmärretä. Toisinaan ei ymmärretä, vaikka puhuisin. Edelleenkin eteen tulee tilanteita, joissa joku kysyy kertomani voinnin perusteella, että onko kevätmasennusta. Ei. Ei edelleenkään. Ei tänäkään vuonna. Sitä ei vaan voi tietää mitä toisen päässä liikkuu, kun toinen näyttää samalle, mutta on eri. Parin viikon väsymyksen ja matalalennon jälkeen koittaa kuitenkin aina toisenlainen jakso. Niinä normaaleina hetkinä koen olevani paremmassa kunnossa, kuin koskaan. Silloin ne, jotka näkevät kaiken muuttuneen, kehoittavat varovaisuuteen. Tällaista tämä on. Elämä.


"Siihen asti, kun kuolen, ajattelin elää."



ps. jos säkin kaipaat rentoa rauhaa, niin käy osallistumassa arvontaan

Tapetti on saatu blogin kautta.

30.3.2016

ARVONTA / VARTALOHOITO





[ kaupallinen yhteistyö: Sara H. ]


Tiedättekö, kun joissain ihmisissä on sellainen niin puhdas, rauhallinen ja hyvä energia, että heidän seurassaan on kotonaan? Ne on niitä tyyppejä, joista saat positiivisia fiiliksiä ja joiden seurassa sun on helppo rentoutua? Mulla on käynyt supermäihä, koska olen saanut kosmetologikseni yhden sellaisen. Olo on aina rentoutunut ja onnellinen, kun lähden sieltä kotia kohti. Ei olisi yhtä hemmoteltu, jos pitäisi vaivaantuneena jäkkittää silmät ummessa. Tää on se paikka missä kulmien nyppiminenkään ei tunnu kamalalle ja kasvohoito on ihan maailman ihanin.

Sain Saralta viestin, että haluaisinko tulla kokeilemaan hoitovalikoiman uutuutta - Taiga vartalohoitoa. Tämä koekaniini oli heti valmiina astumaan kauniin hoitolan raskaasti laskeutuvien verhojen sisäpuolelle ja lämpimään hoitopetiin.

Taiga hoidossa öljykynttilä sytytetään ja iholle valutetaan kynttilän lämmintä ja ihoa ravitsevaa öljyä. Ensimmäinen ajatus oli, että voiko niin tosiaan tehdä. Jännitti polttaako se, kuin tavallinen steariinikynttilä. Väärässä olin. Hoitoöljy on ihanan pehmeää, lämmintä ja kosteuttavaa. Hoitolaan leviää öljystä hieno, pehmeä tuoksu. Iholla tuoksu on vieno ja haihtuu melko nopeasti. Öljykynttilä on 98% luonnollisista raaka-aineista valmistettu. Siinä on pääraaka-aineina voipuun- ja mangonpuun voita, sekä luomu seesaminsiemenöljyä. Iho tuntui hoidon jälkeen kimmoisalle ja pehmeälle. Pehmeitä oli ajatuksetkin, kun olin saanut tunnin torkkua.

Laadukkaan ja yksilöllisen palvelun kauneushoitola

Mariankatu 26 (Kruununhaka)
00170 Helsinki
info@sarahimmanen.com
+358505950145



Mulla on ilo saada arpoa yksi tunnin mittainen hemmottelu, eli Taiga vartalohoito / öljykynttilähieronta (arvo 95€) teidän lukijoiden kesken. Arvontaan saa osallistua kaikki asiasta kiinnostuneet - uudet ja vanhat lukijat.

Tee näin.
1. klikkaa itsesi mun blogin lukijaksi sivun alalaidassa tai mun fb-sivuilla
2. käy tykkäämässä Saran fb-sivuista
3. kerro osallistumisestasi tämän postauksen kommenttikentässä



Sara arpoo voittajan keskiviikkona 6.4. eli osallistumisaikaa on tiistaihin 5.4. klo 23.59 saakka. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja voittaja ilmoitetaan myös blogin fb-sivuilla. Muista jättää yhteystietosi, jos ne ei ole nimimerkkisi takaa löydettävissä. 



Arvonta on päättynyt ja viesti voittajalle lähtenyt.
Vartalohoidon voitti Kaisa kommentillaan "Oi ehdottomasti mukana!!"  Onnittelut voittajalle:) 






29.3.2016

MYYN POIS, TUUTKO OSTAMAAN





Olen kaivanut kappeja, varastoja ja nurkkia. Kasannut puoli autollista tavaraa. Pari vanhaa matkalaukkua, retroa, koriste-esineitä, kenkiä ja vaatteita. Kaikkea varastoimaani iki-ihanaa, jolle ei ole löytynytkään käyttöä. Määrästä päätellen itselleni antama kyseenalainen arvonimi kirppishaukka ei todellakaan ole ollut liioittelua. Hävetti ja nauratti taas yhtä aikaa.

Ensi viikonloppuna pakkaan nyssäkät autoon ja suuntaan kohti Mansen blogikirppistä. Tapaamaan niitä kaikkia ihania naisia, joiden kanssa viime vuonnakin oli aivan unohtuman fiilis. Tänä vuonna mä saan lähteä reissuun yhden mulle tärkeän kanssa. Janne jää kotiin ja hyppään mun siskon kyytiin. Saadaan kuulema vierekkäiset pöydät. Just nyt en tiedä mitään parempaa, mitä odottaa. Viikonlopusta tulee super! 

Yhtä asiaa mä vaan vähän pelkään - etten vaan satu ostamaan mitään muiden pöydistä. Niin kivan näköistä tavaraa on tulossa kaupan. Niihin postauksiin pääset tutustumaan täällä.

Ehkä nähdään? Tuuthan nykimään mua hihasta, jos oot paikalla?



24.3.2016

KUINKA KAUAN KUOLEMAAN?







En todella ole. Siis mikään viherpeukalo. Sukuuni olen tullut.

Tänä vuonna olen ajatellut uhmata rajojani. Ostin kotiin kaksi pakettia (6 ruukkua) Kekkilän Viherseiniä. Osa niistä hyppi jo seinälle. Sisältönään Jannen toimistolta tuodut nukkatyräkit, joita en ole taidoistani huolimatta saanut hengiltä. Näitä todellakin suosittelen yhtä käteville emännille, kun minä. 

Olen ostanut myös Tyynelään amppelin. Ensin ajattelin täyttää sen yrteillä. Ne saa syötyä ennen, kuin kuolevat. Ehkä joskus jopa köynnöskasveilla. Jos uskallan. Ja tietysti laitan kesäksi pihalle kolmeen vakiopaikkaani kukkia. Minua yhtään tuntevat voivat heittää veikkauksensa. Kuinka kauan kuolemaan? 

Vinkkejä huonolla hoidolla selviävistä (viher)kasveista ja parhaista hengissäpitomenetelmistä otetaan vastaan!







ps. Kekkilän Viherseinät oli Tokmannin verkkokaupassa puoleen hintaan.

Nojatuoleista lisää täällä.

21.3.2016

OLEN VIHANNUT IHMISIÄ


Minulla on tänään ollut päivä, jona olen herkistynyt maailman ongelmien kanssa. Olen istunut pala kurkussa ja katsonut videota Valtterista

Olen vihannut ihmisiä. 

Ja vähän rakastunut yhteen pieneen ja silmälasipäiseen. 

Toinenkin uutinen osui tänään minuun. Erilainen, mutta myös sellainen, jota lukiessa saattaa tuntea inhoa välinpitämättömiä oman navan tuijottelijoita kohtaan. Voitteko te kuvitella 1500 kertakäyttöistä muovikassia vuodessa per nenä?

"Keskiverto suomalainen hankkii vuosittain keskimäärin 55 kertakäyttöistä muovikassia, kun Euroopan keskiarvo on 200. Amerikkalaiset käyttävät vuosittain keskimäärin jopa 1 500 kertakäyttöistä kassia." Lähde: Maaseudun Tulevaisuus

Yritän kuitenkin lähestyä asiaa positiivisuuden kautta. Muistatteko, kun kirjoitin siitä, miten eko-omatunto kolkuttaa muovikassien kanssa ja siitä miten osallistuin haasteeseen ja onnistuin? Asia olisi syytä ottaa taas tarkkailun alle. Nyt olisi hyvä hetki. En ole itsekään ollut asian kanssa ehdoton.

Ensimmäiseen mainitsemaani asiaan saisi jokainen tänään kiinnittää huomiota. Haloo - eletään vuotta 2016. Tieto kulkee ja uutta opitaan. Jos on oltu kivikaudella tyhmiä jurmukoita, niin kyllä jo tänä päivänä pitäisi jo tietää, että ihon väriin katsomatta jokainen on yhtä arvokas.  

Kirjoitan itselleni muistilapun : pienet teot ratkaisee.

Molemmissa.

20.3.2016

RAKASTUNUT



Niinä päivinä, kun olen kävellyt halliin lounaalle, meren rantaan, kirpputorille, teatteriin ja kukkakauppaan, sekä syönyt taas yhdessä ihanassa uudessa paikassa, tunnen suurta rakkautta. Keskusta on vuosia aiemmin ollut minulle se vain paikka, missä käydään kääntymässä. En olisi koskaan kuvitellut, että sitä kohtaan voisi kokea kiintymystä ja kotiseuturakkautta. Sen jälkeen, kun Janne meni ja osti sen asunnon, fiilis on vaan vahvistunut. Ei ole sellainen olo, että haluaisin ajatella muuttoa. 

Muutosta silti kaipaan säännöllisesti. Päätin taltuttaa sen tunteen kunnostamalla kotia. Ihan hyvä piikki tähän saamattomuuteen, jonka vuoksi vielä vuosi remontin aloittamisen jälkeen täältä puuttuu yhdestä huoneesta valot ja ovista listat. Sain viimein tilattua kattovalaisimet asuinhuoneeseen ja ostin myös sinne Kekkilältä viherseinän.  Ehkä mä sen eteisenkin kuntoon vielä punnerran. 

Mutta siis kotiseuturakkaudesta olin sanomassa ... siihen ehdottomasti sisältyy asunnon ympärillä oleva kaupunkikulttuuri. Sellainen, kun tämä meidän sisäpihan taideteos, jonka valmistumista oli ihan mahtava seurata. Ihan joka kerta ikkunasta katsoessani tulen iloiseksi. Lisää tätä!

Nämä asumisen asiat on niitä, mistä voidaan aina olla montaa mieltä.
Mikä sun kodin ympäristössä on ihaninta / tärkeintä ?





Muraali: Muurari / Jukka Hakanen
Se ihana uusi paikka: Grön



19.3.2016

VIRKATUT MÖKKITOSSUT [OHJE]



ohje: Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä

tarvitset:
vyön reijittäjän
huopapohjalliset / kumisaapaspohjalliset
virkkauslankaa tai puuvillalankaa (mallissa käytetty vahvuudeltaan sellaista, joka vyötteen mukaan virkattaisiin koukulla nro 1,5-2) 
virkkuukoukun (mallissa koko 2,5)
neulan päättelemiseen


Tee näin:


kuva 1
Tee pohjallisiin reijät noin sentin välein

kuva 2
Virkkaa tossut tuplalangalla. Aloita virkkaamalla jokaiseen tekemääsi reikään kolme silmukkaa. Tee vielä yksi kerros silmukoita eli yksi silmukka jokaiseen silmukkaan

kuva 3
Aloita päällisen tekeminen virkkaamalla ensimmäisen raidan värillä kahdeksan silmukkaa tossun kärkeen. Jatka raidoittaen kunnes pituus on jalallesi sopiva.

kuva 4
Jos halut jalkaan sujautettavan mallin, on tossu nyt valmis.

kuva 5
paremmin jalassa pysyvän mallin saat virkkaamalla tossuun kantaosan. Virkkaa raitoja pohjan suuntaisesti tossun päällisen reunasta reunaan.

kuva 6
virkkaa lopuksi yksi kerros koko tossun suuaukon ympäri ja muutama kerros jalkapöydän päällä edestakaisin läpäksi, joka helpottaa tossun jalkaan sujauttamista. Tossuja voit käyttää myös taittamalla kannan jalan alle.

muistathan: 
ks / kiinteä silmukka = työnnä koukku edellisen kerroksen silmukkaan (aloituksessa pohjallisessa olevaan reikään), ota kerältä tuleva lanka koukulle ja vedä läpi, ota lanka uudelleen koukkuun ja vedä kummankin koukulla olevan silmukan läpi.


Ohje on julkaistu alunperin Huilissa numero 1/2016, joka on juuri tullut painosta.

Lehden taustalla on aloittanut uusi porukka, Noon Kollektiivi. Tekijäporukassa jatkaa samoja tuttujakin, mutta omistuspohja on uusi - tämä on siis Huili 2.0.

En ehtinyt vielä lukemaan lehteä kokonaan läpi, mutta kokonaisuus vaikuuttaa lupaavalle ja erittäin mielenkiintoiselle. Sisällysluettelosta bongasin heti jutut Rovaniemestä ja metsään menemisestä. Kannesta tietty Nokian Neulomon.

Kiinnostuitko? Tilaamaan pääset tästä.
Huilin fb-sivua pääset seuraamaan tästä.



17.3.2016

KÄY TÄÄLLÄ, SYÖ TÄÄ : CARGO HELSINKI









Olen kertonut teille, että olen listaaja. Yksi ihanimmista listoista kulkee mun kännykässä nimellä "käy ja syö". Sinne olen koonnut kaikki parhaat mulle vinkatut paikat. Lähialueen mielenkiintoiset luontokohteet, kotimaan matkojen kirppikset, pikkuputiikit ja ravintolat. 

Olen siitä onnellisessa asemassa, että puoliso arvostaa samoja asioita. Janne kysyy työreissuja suunnitellessaan mua usein mukaan. Silloin otetaan lista esiin ja tehdään suunnitelma. Viime viikolla oltiin taas ympäri Suomen. Sain reissun aikana ruksittua listaltani viisi kohdetta pois. Yhden Tampereelta, toisen Jyväskylästä ja kolme kohdetta Oulusta. 

Yksi listallani pitkään olleista kohteista on ollut muutaman sadan metrin päässä meiltä kotoa. Ja silti on ottanut aikaa, että ollaan päästy sinne saakka. Kutsu Cargo Helsinkiin kokeilemaan uutta ruokalistaa tuli siis tilauksesta. Niinpä varasimme Jannen kanssa pöydän.

Ensinnäkin mua viehätti aivan valtavasti Cargon minimalistinen ilme ja rouhea tunnelma. Ravintola on rakennettu rahtikontteihin ja kauniit aaltoilevat seinät on jätetty esiin. Pelkistetyssä ympäristössä ruuan värit ja upeat lautaset tulivat hienosti esille. 

Ja ruoka - väittäisin, että täältä saa Stadin parasta kasvisruokaa. Kurpitsakeitto oli maukas ja lämmittävä, avokado/lehtikaalicaesar koukuttava ja suklaa jälkiruoka mun suolaisten herkkujen puoleen kallistuneelle makuaistille sopiva. Sellainen mihin joku saattaisi jäädä kaipaamaan maitosuklaan syntistä makeutta. Ruoka kaikkiaan oli niin hyvää, että uskaltaisin luvata, ettei tällaisen aterian jälkeen kukaan jää kaipaamaan lihaa. Erityisen onnellinen olin siitä, ettei Janne syö juustoa. Mä sain vetäistä kokonaisen burratapalleron päärynähillon kanssa ihan yksin!! Eikä siinä vielä mitään - kävin jo kerran tän jälkeenkin syömässä toisen. Läheltä piti, etten tänään marssinut kolmannelle. Paksuja aikoja luvassa, mutta toi on niin hyvää, että olen siihen valmis.

Kaikkia niitä Cargon lounaita, illallisia, aamiaisia, brunsseja ja terassilasillisia odotellessa.

Kiitos ja terveisiä  <3

ps. kun menet, maista oranssiviiniä (kyllä, oranssi!). Se toimi kivasti kaikkien listan alkupalojen kanssa. Ja niitä suosittelen tilaamaan pöydällisen ja maistelemaan porukalla. 

pps. Noorakin kävi siippansa kanssa, lue siitä lisää täältä 



Ruoholahdenranta 8
Tulevista brunsseista, tapahtumista yms lisää Cargon facebookissa