29.4.2016

KAIKEN ALKU JA LOPPU


Tänään on neljä vuotta siitä, kun minusta tuli uusi minä.
Tässä minä olen. Nelivuotias.

Se aamu alkoi ihan tavallisesti. Söin aamupalan ja pakkasin laukkuni. Tarkistin, että Janne oli jättänyt minulle auton avaimet. Luin uutisia. Söin lounasta. Istuin siinä samalla satulatuolilla. Siinä samassa ihan liian isossa asunnossa Pohjois-Helsingissä. Hämmentävän huono olo.

Soitin Jannelle - epäilen etten voi ajaa Tyynelään. Pian ymmärsin, etten todellakaan voisi. Sanoin palaavani myöhemmin. 16.01 soitto hätänumeroon. 17.15 teholla pää kuvattuna ja liuotushoidon saaneena. 

Kävipä se äkkiä. 
Ei pelkkä hoito, vaan se sairastuminen myös. 

Se oli yhtä aikaa kaiken alku ja loppu.

Niiden aivoinfarktien jälkeen liikuntakykyni palautui lähes yhtä nopeasti, kun se oli mennytkin. Mutta menetin merkittävän osan näkökentästäni, tietysti ajokorttini ja ihan kaikesta muusta en taida olla vieläkään selvillä. Sokeata aluetta on 40 %. Kuormituskyvyn heikkenemisen ja vasemman puolen puutumisen vuoksi olen edelleen osa-aikaisella sairaseläkkeellä. On ollut pakko pysähtyä ja oppia kuuntelemaan itseään. Tällaista on elämä tänään. 

Vaikka moni asia on eritavalla, en vaihtaisi päivääkään. Kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut, olen onnellisempi, kuin koskaan.

Juhlin nelivuotissyntymäpäivääni maalla kitkemällä rikkaruohoja. 
Koska voin. Ja koska en jaksanut sitä syksyllä tehdä:D




Ilosta viikonloppua ja rauhallista vappua ♥








26.4.2016

DIY KLAPITELINE






Paikka jossa olen kaikkein onnellisin. Tässä. Seistessäni Tyynelän pihasaunan edustalla. Katsoessani päivisin peltoja ja iltaisin taivasta. Puusaunassa peseytyminen on mahtavaa. Missään muualla ei tule niin puhdas olo. 

Lähes täydellistä saunomiskokemusta ei ole häirinnyt mikään muu, kuin nakuna viileän saunatuvan puolelle kirmaaminen tasaisin väliajoin. En ole tehnyt sitä vetristääkseni jäseniäni tai vilvoitellakseni, vaan hakiakseni padan tai kiukaan alle lisää puita. Nyt sille hiippailulle tuli stoppi.

Me rakennettiin Jannen kanssa liimapuulevyistä ja vanhoista keittiöntasoista (onnenpekat, kun kaikkea kummaa on tullut säilöttyä!!) pesuhuoneeseen klapiteline. Leikattiin parista isommasta palasta kaksi suorakaiteen mallista palaa pistosahalla ja neljä pitkää pätkää samoin. Pitkät sivut (kaksi molemmin puolin) kiinnitettiin pohjan ja kannen väliin. Ruuvit upotettiin pohjasta niin, ettei ne pääse kosketuksiin lattian kanssa. Viimeisenä leikattiin taakse alas ja ylös tukipuut, jotka kiinnitettiin kannen / pohjan pitkään sivuun ja reunojen päihin takapuolelta jämäköittämään rakennelmaa, koska painoa sen päälle tulee paljon. Loppuun kevyt reunojen hionta. Ja valmis.

Vanhan klapiröykkiön tilalle kannettiin sen eteisen myllerryksen tieltä naulakko vaatteille ja jalkineille. On sitä oviaukossa kauniimpi katsella.

Maanantai-illan hämärtyessä saunan höyryissä istui kaksi onnellista.





Saunatuvan takan maalaamisesta ja muusta remontista täällä.  

24.4.2016

KUISTIN KOHENNUS






Tyynelässä tullaan ensin sisään ulkoeteiseen. Tätä pidetään talvella kylmänä tilana ja ovia suljettuna. Ulkoeteisestä lähtee rappuset yläkerran vierashuoneisiin, jotka lämmitetään vain perheen/ ystävien ollessa paikalla. Tuosta vanhasta ovesta kuljetaan sisään asuinkerrokseen. Tämä kuisti on ollut tähän saakka epämääräinen läpikulkupaikka. Rytöläjä, johon on jäänyt työhanskat, likaiset kengät ja kierrätykseen menevät metallit ja lasit. Tänä viikonloppuna kyllästyin siihen. 

Raivasin tilan tyhjäksi. Pyysin Jannea irroittamaan vanhalta navetalta talokaupan mukana saadun sinertävän naulakon. Pesin sen ja se kiinnitettiin kuistille. Maalata en ajatellut, koska pidän sen kuluneesta pinnasta. Kenkätelineen pystytin harkoista ja pöytälevystä, jonka Janne sirkkelöi kahtia. Seinään kiinnitettiin vanha postilaatikko niille työhanskoille. Kun naulakko ja kenkäteline ovat peräseinällä, tuli tilasta tuli leveämmän oloinen. Jotenkin huonemaisempi. 






"Ennen-kuvia" löydät selaamalla blogia tunnistella ETEINEN.

Naulakko, peili ja pullokori on saatu talokaupan mukana. Muut jutut on meidän kirppislöytöjä. 
Eteisen katto ja lattia on meidän laittamia, seinät ja portaat on vain kunnostettu / maalattu.

EDIT: Suosittelen, että käytte kurkkaamassa myös Jutan upean KUISTIN MUUTOKSEN.






18.4.2016

MUIDEN NURKISSA ?













Olen alkanut mieltyä ajatukseen, joka aiemmin kauhistutti mua - matkustaa ja majoittua jonkun kotona. En nyt välttämättä puhu ainoastaan sohvasurfaamisesta, vaan myös ihan yöpymisestä asunnossa, jota pidetään vain vuokralla. Siis toisin sanoen minua ei enää ahdista ajatus hotellien välttämisestä. 

Olen toki edelleen sitä mieltä, että lomalla on ihanaa saada istua valmiiseen aamiaispöytään, mutta se  puoli, ettei majoitus ole kiireisessä ja hälyisässä hotellissa käy vuosi vuodelta houkuttelevammaksi. Istun ihan mielelläni aamukahvin ajan puhumatta ja kuulematta mitään. Sen jälkeen voin lähteä kävelemään läheiseen kortteliravintolaan tai kauppahalliin täyttämään vatsani hyvällä ruualla.

Olin viime viikon loppupuolen Barcelonassa. Kokemus oli edelliseen kertaan verrattuna aivan toinen. Viimeksi yövyin hotellissa Ramblan sivukujalla. Tällä kertaa näin ihanassa yksityisasunnossa Eixamplen alueella. Kaupunki näytti minulle toisenlaiset kasvonsa. En tuntenut olevani muiden nurkissa, vaan mietin millaista siellä olisi asua. Astua päivittäin tuosta rautaovesta puiden ihanasti varjostamalle kadulle. Nähdä vuodenaikojen vaihtuvan. Asunnossa majoittuessaan tuntee olevansa jonkin aidomman äärellä. Pääsevänsä käsille. Kävin ruokakaupassa paikallisella Stockmannilla. Tilasin tiskiltä juustoa ja toiselta hedelmiä. Istuin yhtenä iltana viinilasin kanssa lasikuistilla. Ja huomasin taas haaveilevani omasta.

Seuraavaksi toivon pääseväni Berliiniin ja löytäväni sieltä kivan kämpän vuokralle. Onko sulla kokemuksia asuntojen lyhytaikaisista vuokrauksista? Millä perusteella tekisit valinnan? 





Tämän majoituksen löysin Bookingin kautta, jota pidän luotettavana. Eli kynnys muun, kun hotellin varaamiseen oli näin hyvin pieni. Hintakin oli hotelliin verrattuna hyvin pieni. Neljä yötä neljän hengen porukalla noin 40 € / yö / hlö.  Lisätietoja asunnosta täällä.

Muita mun matkavinkkejä löydät tunnisteilla "matkustus", "majoitusvinkki", "kotimaan matkailu" ja "kesäretkivinkki".





16.4.2016

VIIKONLOPUN VILLIT : MINÄ KUMMIPOIKANI SILMIN

Mulla on yksi juttu, jota luen aina pahana päivänä läpi. Se saa mut takuuvarmasti piristymään. Ja ihan vähän myös hämmästymään. Se on tämä teksti. Kysymykset, jotka esitin viime kesänä kahdeksan vuotiaalle kummipojalleni. Samat mihin Jannekin jo vastasi.

Siis millainen minä olen ja millainen on maailma pienen miehen vinkkelistä. 
Tässä siis täti E:n silmin.


1. Jos täti katsoo telkkaria, siellä todennäköisesti pyörii:

E: joku naisten ohjelma - ehkä YLE:n uutiset



2. Minkä kastikkeen täti valitsee salaattiinsa: 

E: avokadoa, en tiedä kastiketta

E: kirjoitaksä kaikki? Ai tonki? Ei kai?



3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

E: kärpänen



4. Menette ulos illalliselle. Laura tilaa:

E: Big Mac aterian



5. Mikä on tädin kengänkoko? 

E: 38



6. Jos täti keräilisi jotain, se luultavasti olisi:

E: käpyjä



7. Mitä täti voisi syödä päivittäin kyllästymättä? 

E: ranskalaisia, eiku avokadoa



8. Minkälaista musiikkia täti kuuntelee?

E: jazzia, jazzpoppia


9. Minkälaisista elokuvista hän pitää? 

E: Hmmmmm. Se on Poutapilviä ja lihapullakuuroja



10. Minkä väriset silmät hänellä on? 

E: harmaat, harmaanvihreät



11. Kuka on hänen paras ystävänsä? 

E: Sulo



12. Asia jota usein teet, josta hän ei pidä? 

E: vingun



13. Missä hän on syntynyt?

E: Helsingissä



14. Jos leipoisit hänelle syntymäpäiväkakun, millainen se olisi? 

E: mutahiekkakakun



15. Minkä parissa hän mielellään viettää useita tunteja? 

E: lehtien



16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

E: olla iloinen



17. Mikä on oudointa ruokaa mistä hän pitää? 

E: oliivit



18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan? 

E: puhelin, lompakko ja laukku



19. Mikä saa hänet ärsyyntymään? 

E: sikailu



20. Entäs piristymään? 

E: minä ja Sulo





Olen sulaa vahaa ja sydämiä silmissä. Minun rakas ♥
Tällaisessa seurassa ei sureta niin pahasti, ettei ole saanut omia.
Hän on yhtä ihana ja rakas mulle, kun äitinsä.

ps. en muuten ole koskaan vienyt häntä mäkkäriin, enkä syönyt kärpäsiä.
Saattoi vähän mennä ruuat ja syöjät sekaisin:D











Kiinnostiko tämä? Siinä tapauksessa lue lisää:
Kummipojan mua ilahduttavia juttuja lisää täällä, täällä ja täällä.
Ja kuka on "paras ystäväni" Sulo? No siitä lisää täällä ja täällä.


Jutun kuva on meidän häistä ja sen otti Jukka Lariola.

15.4.2016

VÄHÄN JÄMÄHTÄNYT TUNNELMA













Yläkerrassamme on vähän jämähtänyt tunnelma. Mielestäni hyvällä tavalla. Sen tekevät sävyt, katon kärpäspaperit ja kaikki tavarat yhteensä. Suurinosa huonekaluista löytänyt tiensä meille sattuman kaupalla.

Yläkerta on paikka missä itse tulee harvoin käytyä. Vieraiden valtakuntaa, jota ei lämmitetä jos ei ole ystäviä matkassa. Tästä syystä siellä on vielä moni asia vaiheessa. Yhdessä seinässä on raakalautaa ja lattian vahaus edelleen kesken. Viime viikolla sain sudittua raakalautaseinän päälle purkin pohjalle jäänyttä maalia. Epätasaisuudet peittyivät vähän, kun seinän betonit, vanerit ja laudat ovat edes samaa sävyä. Sitten lainasin Jannen akkuporakonetta. Ripustin seinille tauluja ja kaappikellon. Yhden askeleen parempi.

Peräkammarissa on tapetointi kesken toisessa makuusopessa, toinen on saanut jo punaisen paperitapettinsa. Ensimmäisen kammarin seinään taitaa olla tulossa kesällä Marimekon Kompotti, koska ruskeiden sävyjen tilalle kaivataan särmää ja väriä. Lisäksi haaveilen pienestä kaminasta. Sellaisesta mustasta kauniista, josta näkisi liekit lasin läpi sängyllä maatessaan. Raakalauta seinän takana on hormi, johon liittäminen kävisi helposti.

Ehkä silloin itsekin useammin kävelisi punamultaiset portaat ylös ja pistäisi pitkälleen parisänkyyn. Siihen jossa me on nukuttu vain jos alakerrassa on ollut maalaushommat käryineen kesken.

Haaveita on hyvä olla.





14.4.2016

KYSY MINULTA

Blogia on takana reilut kolme vuotta ja ihan juuri 600 postausta. Voitteko kuvitella? Minä en.

Tuntuu, että aika on mennyt järjettömällä vauhdilla. Ihan kuin kaikki olisi vasta alussa ja historiaa on silti jo pidempi pätkä takana. Ollaan tänä aikana muutettu uuteen kaupunkikotiin, laitettu ja remontoitu Tyynelää, työkuviot on heittäneet häränpyllyä ja vähän väliä on innostuttu milloin mistäkin. En edes uskalla arvailla lauseiden määrää, mitä noihin satoihin postauksiin olen upottanut.

Mulle tuli tässä tätä aikaa ajatellessani mieleen, että olenkohan onnistunut olemaan aito ja helpostilähestyttävä. Sellaisen kuvan olen ainakin halunnut itsestäni antaa, koska sellainen olen kotona ja arjessakin. Jos en ole tai jos muuten vaan on jäänyt joku asia askarruttamaan, mistä en ole älynnyt kirjoittaa, niin nyt olisi erinomainen tilaisuus kysyä. Olen sitä tyyppiä, joka jättää aina vastuun vastaajalle, kysyä saa mitä vaan.

Mitä olet halunnut tietää?
Vastailen sitten kommentteihin, tai teen vaikka kokonaisia postauksia.
Mistä on ollut liian vähän puhetta? Tai mistä kaipaat lisää kuvia?



Tässä mä olen kuulolla:
Laura










12.4.2016

TOIVOA ON ° KASTELUVAHTI

Kevät. Olenko heittäytynyt yltiöoptimistiksi? Niiden kaupunkikodissa seinälle kiivenneiden lisäksi hankin elävää vihreää Tyynelään. Ei sillä, että täältä väriä puuttuisi. En vaan voinut olla toimimatta, kun näin tämän kerrosamppelin Granitissa. Ihan täydellinen, vähän moderni ja perinteinen samaan aikaan. 

Löysin amppeliin Salon Suurkirpparilta parit köynnökset. Kirpparilta kotiin kurvattiin Muurlan tehtaanmyymälän kautta, koska pakkohan noille on jotain toivoa antaa, vaikka ovatkin mun käsiini joutuneet. Ostin kasveille kasteluvahdit. Ei yhtään pöllömmän näköiset nämä.  

Mielenkiinnolla odotan heittävätkö nämä nyt henkensä heti vai mun hellässä huomassa kitumalla. 

Toivoa on.
Entä kasteluvahdeista kokemuksia?