31.5.2016

HOTELLI VANHASSA VILJAMAKASIINISSA


Aivan voittajafiilis. Sain itseni taas kiinni ennakkoluuloista ja kumosin ne komeasti.

Jotkut teistä varmaan muistaa mitä olen kirjoittanut aiemmin matkailusta. Tai siis sitä ja kulutusta koskevista periaatteistani (mm. täällä ja täällä). Olen esimerkiksi kertonut, että lempihotellini on se vesitorniin rakennettu ja että usein välttelen ketjuhotelleja.

No viime viikolla Jannella oli taas edessä matkatyöpäivä Tampereella. Minä yrittäjänä teen suurimmaksi osin itsekseni töitä, joten pääsin seuraksi. Lähtö olisi ollut niin aikainen, että menimme jo edelliseksi illaksi hotelliin. Matkan luonteen ja töiden sijoittumisen vuoksi varasimme huoneen Sokos Hotelli Villasta. Mulle oli ihan sama missä päiväni näpyttelisin.

Vastassa oli sitten näin positiivinen yllätys. Hotelli on rakennettu vanhaan viljamakasiiniin. Huone oli minimalistinen, kaunis, hiljainen ja tilava. Sen kauniit kattorakenteet teki muhun vaikutuksen. Sitäpaitsi sinne saa mahtumaan jopa kaksi lisävuodetta - nuo tason alta vedettävät.

Tänne menen ehdottomasti ensi kerralla, kun lähden kummipojan kanssa reissuun. Kerran jo oltiin tänä kesänä Tampereella. Käytiin Vapriikin jääkiekko- ja luonnontieteellisessä museossa, Näsinneulan pyörivässä ravintolassa ja Pyynikin näkötornissa (ei unohdettu munkkikahveja). Monta juttua jäi tekemättä, koska lomapäivänä ei vedetä hampaat irvessä. Unohduttiin matkalla ihmettelemään niitä Tiirinkosken tukkalehmiä ja siinä se päivä sitten hurahti. Eli toivottavasti pian mennään taas. Ehkä poliisi- tai automuseoon, vohvelikahvilaan, kotieläintilalle tai vaan kivaan puistoon makaamaan ja hotkimaan jätskiä. Ilo on otettava irti, kun se vielä lähtee mun kanssa.

No vielä takaisin tämän kertaiseen majoitukseen. Jälkikäteen kotona mä sitten hotellin sivuja tutkiessani huomasin, että Villaan on myönnetty kestävän matkailun Green Key sertifikaatti. Ympäristömerkki, jonka saajat ovat kiinnittäneet huomiota esim. hotellin vedenkäytön tehostamiseen ja majoitustoiminnan ympäristörasituksen pienentämiseen. Ihan iloinen yllätys.

Tällainen hauska yllätys tällä kertaa.
Mitkä on mielenkiintoisimpia paikkoja missä sä oot ollut yötä? 





ps. Green Key ympäristömerkistä lisäinfoa täällä.

29.5.2016

2 IHMISTÄ , 10 KUUKAUTTA , 41,5 NELIÖTÄ





En tekisi mitään toisin.

Reilu vuosi sitten helmikuussa saimme päähämme, että kyllä kaksi ihmistä mahtuu puolta pienempiinkin neliöihin. 81,5 neliöinen kaksio vaihtui 41,5 neliöiseen yksiöön. Nyt - 10 kuukauden jälkeen uskallan jo sanoa, että päätös oli oikea. En tekisi mitään toisin.

Asuinhuoneeseen tehty koroke / säilykeratkaisu on ollut aivan loistava. Se peittää pinta-alaltaan puolet 5x5 metrisestä huoneesta. Korokkeen korkeus on täydellinen. Portaat nousevat molemmille puolille sänkyä. Säilytystilaa on etureunan kaappien plus laatikoiden lisäksi myös sänkyn molemmin puolin sijoitetuissa luukuissa. Niihin tavaraa saa tiputettua päältä päin. Niitä miehen sähkymailoja, pelikasseja, meidän matkalaukkuja ja mun joogamattoja. 

Ratkaisu on helppokäyttöinen, käytännöllinen ja ennen kaikkea kaunis.

Mä olen vähän ylpeä siitä, että keksin haluta tällaisen tilaratkaisun. Parhaita asioita, mitä meidän tekemissä remonteissa on toteutettu. 








Korokkeen toteutti Puutiainen ja sänky on Unikean (päällä Porin Villa & Peite futon)



24.5.2016

NAURETTAVA ANARKISTI



Ulkopuolisuuden tunne. Se tunnistan vahvasti.


Mä olen se tyyppi, joka ei halua samaa. Sitä mitä on monella muulla. Jos String-hyllyjä, Hayn puisia käsiä, vaatteita valmistajan kookkailla logoilla tai vaikka tiettyä printtiä näkyy liikaa, mä sanon kiitos ei. En ottaisi vaikka maksettaisiin. En tahtoisi kävellä kadulla sen saman luksuslaukun kanssa, kun muut. Sitä en kantaisi iloisena, vaan siitä tulisi paha mieli.

Olen joskus pilke silmäkulmassa sanonut olevani se naurettava anarkisti. Naurettava siksi, että mun kapinaa vallitsevia olosuhteita kohtaan ei taida huomata kukaan muu. Ne mun pienet periaatteet kuitenkin saa mut tuntemaan oloni hyväksi.

Mä olen se, joka kävelee uhmakkaana pysäkille korvaläpät päässä, kun niitä ei muilla ole. Olen seissyt siellä ja hymyillyt salaa sisäänpäin. Kiitellyt itseäni siitä, etten ole muodin mukainen. Olen ostanut kirpparilta kolme euron talvitakin ja kertonut sen myös ääneen, kun joku on kehunut sitä kauniiksi. En siksi, että vähättelisin sitä. Vaan siksi, että olen ylpeä löydöstäni. Erityisesti silloin, kun kehuja on joku, jolle kierrätyskeskuksen vaateosasto on paikka, josta ei osteta mitään, vaan jonne viedään rytkyt, joita ei facebookin merkkikirppisryhmässä kehtaa pistää myyntiin. Olen jättänyt monesti antamatta rahaa kerjääville, mutta ostanut useampia kappaleita samaa Iso Numeroa. En halua lahjoittaa suurille hyväntekeväisyysjärjestöille, mutta olen ollut tukemassa koulua, jonka tuttuni perustivat Intiaan. Olen perustanut yrityksen ilman starttirahaa ja kieltäytynyt työttömyystuesta. Olen jättänyt ostamatta ketjuilta ja panostanut pienyrittäjiin. Olen boikotoinut ABC-asemia ja vaihtanut hammaslääkäriä, koska aiemman verorahoja ei ole maksettu Suomeen. Vastustan sitä, että pitäisi saada vähemmällä enemmän, lisää, tuottavampaa ja nopeammin. Tiedän, että se extrakate tulee helpoiten epäeettisesti ja jonkun sivullisen selkänahasta. Olen sanonut, ettei se, että tapa toimia on laillinen, tee siitä eettisesti oikeaa. Mä olen se tyyppi, joka ostaa käytetyn ennemmin, kuin uuden. En siksi, että saan halvalla. Enkä pelkästään siksi, että se on ekologista. Vaan siksi, ettei sitä samanlaista ole joka paikassa. Mä olen se, joka menisi Linnanjuhliin kirppismekossa.

Joskus tunnen olevani näine periaatteineni ihan yksin. Etenkin jos en ole saanut hetkeen puhua itselleni tärkeitä asioista. Ollut väärässä seurassa. Silloin koen ulkopuolisuutta. Tunnen, ettei muilla ole samaa vastuuntuntoa siitä millaista maailmaa he haluavat asuttaa.

Alkuvuodesta löysin erittäin mielenkiintoisen testin (kiitos siitä Tarulle!) Tämä tunnelukkotesti avasi ajattelemaan ulkopuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden asiaa monipuolisesti. Analysoimaan itseään. Siitä mä tykkään.

Vastasin testin ulkopuolisuutta käsittelevissä kysymyksissä niin, että sain ulkopuolisuuden tunnelukon voimakkuudeksi vahvan. "En oikein sovi joukkoon vaan koen usein itseni ryhmässä ulkopuoliseksi." Kuulostaa kurjalle, mutta sitä se ei ole. Minulle ulkopuolisuuden tunne on positiivinen asia. Mitä enemmän erilaisuutta, sitä enemmän on opittavaa. Enemmän ymmärrystä ja arvostusta persoonallisuutta kohtaan. Ulkopuolisuuden tunne on minulle viisautta. Sitä, että tekee niinkuin itse haluaa, omien arvojen mukaisesti ja niitä mukailevia asioita maailmassa tukien, eikä kulje lauman mukana.

Eilen tunsin yllättävää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sellaista hätkähdyttävää mitä harvemmin koen. Se tapahtui, kun luin Marun blogista oikeudenmukaisuudesta ja siitä miten vähemmän voisi olla enemmän. Tekstiä lukiessani muistin aiemmat ajatukseni massatuotannosta. Muistin tuon aiemmin tekemäni testin. Muistin myös sen, että liian paljon samanlaisuutta tappaa sen positiivisen erikoisuuden. Sekä asioissa, että ihmisissä. Sen haluaisin välttää.

Käy lukemassa ja kerro mitä tuli mieleen.




"En tiedä pelastetaanko mun pienillä periaatteilla maailmaa, mutta ajattelin joka tapauksessa yrittää."







Ahneudesta, liioittelusta ja laumasieluista kertoo myös jutun kuva. Sen otin joskus vuosia sitten (ehkä kesällä 2011) Töölönlahden työmaa-aidasta. Silloinkin se kolahti kovaa. Multicoloured Dreams, Pekka Toikkanen.

22.5.2016

KATA KESÄ















 





Pellavalautasliina, servettirengas, kristallit vaikka juomana hanavesi. En ole sitä tyyppiä. Haluaisin olla, mutten ole. Mulla on maalla sekalainen seurakunta lautasia ja kirjavia kahvikuppeja. Käytössä aina milloin mikäkin mielen mukaan.

Kesänkorvalla kuitenkin inspiroituu useammasta asiasta. Tekee mieli tuoda kauneutta myös kattaukseen. Vihreää. Omasta pihasta saksitut punaherukanlehdet ja koivun oksat on sitä parasta, mitä voi laittaa. Kevyen huuhtelun jälkeen lautaselle ja ruuan jälkeen minimaljakkoon. Parhaat koristeet, eikä paljon lähempää saisi.





Lautaset vanhaa Arabiaa, ostin ne juuri Ilonalta.  Lautasliinan virkaa toimittava keittiöpyyhe Cilla's.

21.5.2016

PÖYTÄVALAISIN BEAGLE



Tätä muotoilua mä arvostan. Simppeli ja toimiva. Yövalaisin, joka ei heijasta valoa ylös seinälle ja kattoon, valaisten koko huonetta. Muoto sitäpaitsi kutsuu laskemaan kesken olevan kirjan siihen.

Toimisi siis tosi hyvin ilman yöpöytääkin. Valaisin on tulossa syksyllä kauppoihin. Sain sen juuri lanseeraustilaisuudessa, enkä malttanut olla heti mallailematta paikalleen. Täydellisen kokoinen tuohon meillä yöpöydän virkaa toimittavan Lundia Systemin päälle.

Kuvasta muuten löytyy toinenkin hyvä tuote - laventelitipat, joihin oon jäänyt totaalisesti koukkuun. Tiputtelen niitä aluslakanalle tyynyn ympärille. Ihan huumaava tuoksu, jossa on hyvä mennä nukkumaan. Janne katsoo touhua ehkä vähän ihmetellen, muttei laita vastaan. Tuoksusta kuulema tykkää. Frantsilan sivuilla sanottiin tippojen rauhoittavan ja tasapainottavan ailahtelevaa mieltä. Se olisi myös ihan toivottu juttu, mutta pelkkä tuoksukin riittää tekemään mun onnelliseksi.

Rentoa lauantaita!





Valaisin on Innoluxin Beagle. Uutuuksista lisää täällä.
Ja jos haluat nauraa, siskoni kirjoitti juuri sopivasti eräästä toisesta beaglesta. Siis Sulosta lisää täällä.

18.5.2016

TAPETIN PALOISTA






Niin. Sellaista se on, että aina pitää jotain muuttaa ja keksiä. Mä olisin ihan kamalasti halunnut tapetoida ylijäämäpalasilla keittiön seinää, mutta Janne toppuutteli. Meillä on suunnitteilla tupaan leivinuunin maalaaminen / rappaaminen vaaleaksi ja samalla vaihdetaan sähköuunin paikkaa. Ymmärränhän minä, että turhaa työtä se tapetointi tässä vaiheessa olisi, mutta kun mieli tekisi. 

Tuijottelin tätä keittiötä ja mietin, että mihin sitten saisin sitä tapettia laittaa. Että saisin vähän pehmeyttä. Ja voisin samalla käyttää niitä ihania kuoseja mitä tuonne laatikkoon on jäänyt.

Eipä aikaakaan, kun nosteltiin lasia uuden pöydän päältä. Yhdestä vuodasta tuli kaitaliina. Eikä muuten harmita jos kyllästyy. Vaihtaa sitten tilalle toisen. Toiset jämäpalat päätyivät kylpyhuoneeseen laitetulle hyllylle kehyksiin. Sama homma näissä, kun "pöytäliinassa". Tällainen on sitä parasta teeseitsemeininkiä - ilmaista ja nopeaa.

Ikiliikkuja on taas hetken tyytyväinen.



Mihin sä olet keksinyt tapetin- tai vaikka lahjapaperinjämiä käyttää ?
Tai millä sivuilla oot nähnyt parhaat ideat ?
Laitetaanko vinkit ja linkit jakoon ?


17.5.2016

KYLÄSSÄ - LOFT KODISSA

koti tehtaassakoti tehtaassakoti tehtaassakoti tehtaassakoti tehtaassakoti tehtaassa

Sillä aikaa, kun mä säädän täällä blogin ulkonäön kanssa (enkä tiedä tykästynkö vai ahdistunko uuteen harmaaseen pohjaan) suosittelen, että te ihastelette tätä mahtavaa kotia. Ootteko käyneet täällä jo virtuaalikyläilemässä? Pari vihjettä - vanha tehdas ja iloinen kodinhengetär pilke silmäkulmassa. Tuntuuko tutulle? 

Tässä siis muutamia makupaloja mun viime visiitiltä, jossa neulottiin mieltä lämmittävässä porukassa. Lisää kuvia täällä.





ps. myös palautetta uuden blogipohjan toimivuudesta otetaan vastaan. Miellyttääkö muutos? Miltä se näyttää? Jäitkö kaipaamaan jotain vanhasta?

16.5.2016

REMONTISSA !!

Moi! Teen blogissa päivityksiä. Kaikki on hetken sikinsokin. Uutta tulossa.

<3 Laura

14.5.2016

KESÄRETKIVINKKI: KEINUHONGAN TILA






































Viime viikonloppuna tuli koettua monenlaisia tunteita. Sen sekavan äitienpäiväfiiliksen lisäksi tunsin ääretöntä rauhaa ja onnea päästessäni upeiden naisten kanssa vierailemaan ihan mahtavassa paikassa. Siellä samassa, missä me oltiin marraskuussa - Keinuhongan tilalla. Noiden blogiystävien kanssa tuntuu, että ollaan aina oikeiden asioiden äärellä. Harvemmin on turhanpäiväisiä kahvipöytäkeskusteluja. Yleensä nauretaan, itketään tai jotain siltä väliltä. Varmaankin on niin, että kirjoittaessaan ja blogeissa keskustellessaan aina antaa osan itsestään, joten ilot ja surutkin on vaivaton jakaa myös toista tavatessa. Se tuntuu ihanalle. 

Sama tunne on Keinuhongan emännän / Suvimarja lifestylepuodin moottorin, Suvin kanssa. Tuollaisen elämäntavan valitessaan pitääkin olla juuri tuollainen. Hänen iloinen ote näkyy ja tilalla tapahtuu. Aamupuuron ja kahvilan aivan törkeän hyvien!! kakkujen äärellä saatiin kuulla tulevan kesän tapahtumista. Tilalle odotetaan paljon matkailijoita ja mökkeilijöitä - se on kesäaikaan avoinna päivittäin. Elokuussa on edessä Sonnirock, jonka esiintyjät julkaistetaan pian. Lisäksi uutuutena Suvi kunnostaa lähistöltä ostamaansa rintsikkaa majoituskäyttöön. En malta odottaa miltä se tulee näyttämään, koska olen jo nähnyt sen rantasaunamajoituksen

Käy tykkäilemässä Keinuhonkan fb-sivusta, että saat ajantasaista tietoa menoista ja voit suunnitella milloin mennä. Paikan päällä on Lifestylepuoti, Antiikkivintti, kahvila, lähiruokaa ja hei omaa ruususiideriä!! Povaan tästä tulevan kesän hittiä. 




Kiitos seurasta ihanat bloggaajakollegat:

Call it home
Koti Kaupungin laidalla
Mintunmustaa 
Musta ovi
Piirto
Retromoderni
Sally’s
Sula Mahdollisuus
Voikukkapelto
Vai-heis-sa




ps. kannattaa käydä lukemassa mitä Tuntematon turisti kirjoittaa rantasaunalla viettämästään täydellisestä viikonlopusta.

8.5.2016

ILMIANNA TUKHOLMA

Mitä? Missä? Minne? Syömään? Museoon? 

Olen lähdössä ystävän kanssa Tukholmaan toukokuun lopulla. Ollaan perillä pari yötä. Olen selaillut muiden Tukholmapostauksia ja suunnitellut. Tähän mennessä olen innostunut Fotografiskasta ja Östermalmin kauppahallista. Viime reissusta on vuosia. Mistä saattaisin pitää?

Ilmianna mulle parhaat vinkkisi - Parhaat illallispaikat? Kauneimmat nähtävät? Ekokaupat?  Sisustuskaupat? Erityisesti kiinnostelee eettiset vaatekaupat. Onko mitään pienten suunnittelijoiden liikkeitä? Saman tyylisiä, kun Nudge? Minne ainakin kannattaa mennä? 






7.5.2016

#YKSIVIIDESTÄ

Neljätoista vuotta ja viisi kuukautta. Se on se aika, jonka olen tiennyt, ettei minusta ehkä koskaan tule äitiä. Sinä päivänä lääkäri käveli pitkin sairaalan käytävää kohti vuodeosastoa liikkuvan sänkyni vierellä. Nosti sormia pystyyn poistettujen osien merkiksi. Luetteli umpilisäkkeen, munanjohtimen, puolimetriset pätkät suolistoa, munasarjan ja palleaan asti kiivenneet endometrioosipesäkkeet. Vatsanpeitteet avatessa oli kuulema avautunut maisema, missä oli runsaasti vanhaa ja tuorettakin verta. Ajattelin aamuja ja ikkunan edestä unisena sivuun vedettäviä verhoja. Se oli nukutuksessa tehty operaatio numero 2/4. Ensimmäinen, mistä sain kunnon arven.

Kolme vuotta ja kolme kuukautta. Niin kauan on siitä, kun lopullisen pisteen asialle löivät varhaiset vaihdevuodet. Minä olen yksi viidestä. Tähän väliin mahtuu lukuisia hitaita, hävettäviä ja tuloksettomia lapsettomuushoitoja. Vähän sumuisia vuosia. Leikkaus, jossa edellämainittujen poistettujen lisäksi minulta vietiin yksi tukkeutunut munuainen, sahattiin edestä eräs kylkiluu ja napattiin vielä 2/3 osaa toisestakin munasarjasta. Oli myös se yksi nolo kesä pyelostoomakatetrin kanssa. 

Olen oppinut piikittämään. Sekoittamaan jauheet liuokseen, puristamaan vatsamakkaraa ja pistämään.  FSH. IVF. Zoladex. CRP. Adnex. McBurney. Fossa douglas. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Vatsa on palpoiden pehmeä. Olen reipas. Ja on pissattu tikkuun. Päähän on kertynyt järjetön määrä kummallista tietoa. Mutta vatsaan ei yhtään vauvaa. Hoidot lopetettiin tuloksettomina. Viimeisellä kerralla tupla ajalla, tripla lääkemäärällä ei yhtään munasolua.

Samaan aikaan sisko tuli raskaaksi. Ajattelin sen kamalimman ajatuksen, että miksi se saa ja minä en. Minulla oli pidempi suhdekin takana. Sormus sormessa. No sekin loppui. Sekä se katkeruus, että suhde.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen pahin kipu on kadonnut. En osaa enää yhtään olla katkera. Kaikkien odottavien puolesta olen onnellinen. Olen saanut onnellisen liiton ja monta muuta hyvää asiaa. Siitä siskon lapsesta on kasvanut minulle rakas.

Ei siitä kuitenkaan ole kauaa, kun viimeksi suretti. Se oli tämä kuva, mikä sai hillittömästi itkemään. Ihan yllättäen keittiössä. Janne pienenä. Janne isompana minua halaamassa. Minä olisin halunnut kasvattaa tämän näköistä pientä poikaa.





Tänään, Äitienpäivän aattona on 23. Lapsettomien lauantai.



4.5.2016

TALON MAALAAMINEN - UHKA VAI MAHDOLLISUUS?











Meillä on kesällä alkamassa urakka - Tyynelän maalaaminen. Se menee tosi hyvin yksiin meidän lasikuistisuunnitelmien kanssa ja saatan samalla vaivalla vetäistä tuon vanhan navetan betonialaosankin sokkelimaalilla uusiksi.

Tuntuu, että monelle talon maalaaminen on vähintään kauhistuttava, ehkä jopa vähän ahdistava urakka. Mua se ei ainakaan etukäteen pelota. Toivon vaan vähän sateista kesää, että homma onnistuu. Selvitimme, että lähimaatilalta on vuokrattavissa henkilönostin ja maalikauppaankaan ei ole kummoinen matka. Hyvää tuuria. 

Ulkomaaliksi valikoitui Virtasen maalitehtaan perinteinen öljymaali, josta googlettamalla löytyi niin paljon hyvää puhetta. Meillä on ajatuksena, että haetaan värimaailma Tyynelän vanhoista kuvista ja perinnevärikartoista. Meidän ajatuksia ja hahmotelmia pääset kurkkaamaan Pinterest-kansiosta, jonka  ideoiden keräämistä varten tein. Jännitää sillä hyvällä tavalla. En malttaisi odottaa, että päästään aloittamaan.

Nyt - kertokaa mulle kaikki mitä pitää tietää (kokemuksenne, parhaat vinkkinne ja ne mitä ei pidä todellakaan tehdä), että selviämme kunnialla.