28.6.2016

DIY - KUISTI VANHAAN TALOON

Terassi vanhaan taloon. Lasikuisti vanhaan taloon. DIY

Terassi vanhaan taloon. Lasikuisti vanhaan taloon. DIY
Terassi vanhaan taloon. Lasikuisti vanhaan taloon. DIY


Terassi vanhaan taloon. Lasikuisti vanhaan taloon. DIYTerassi vanhaan taloon. Lasikuisti vanhaan taloon. DIY

 DIY kuisti


Aloitimme juhannuksen pyhinä kuistityöt. Ihan noin extempore vaan. Päätimme, että kyllä minä vähän sitä lasikuistifiilistä voisin tähänkin saada, vaikka se alkuperäinen suunnitelma ei toteutunutkaan. Janne ystävänsä kanssa ensin purki ja sitten rakensi. Nyt jo näytää kodikkaalle, vaikka paljon on vielä kesken. 

Jannen lempipaikka Tyynelässä on istua tämän takakuistin portailla pellolle katselemassa. Siitä tämä muutostyö oikeastaan lähtikin. Ensin kaatui pihan puoleinen kaide, että maisemat paranisivat entisestään. Nyt koko kuistilta on esteetön näkymä pihasaunalle ja pellolle. Sitten poistettiin takaseinän ritilä. Ja lopuksi vanha; seinään toisesta päästää kiinnitetty pöytä. Samalla suureni koko minikuisti. Tila tuntui tuplaantuvan. 

Sitten ne lähtivät yksissä tuumin tutkimaan materiaalivarastoja - Janne ja ystävä. Rakensivat kuistin päätyyn, vanhan ritilän tilalle, seinäelementin alun laudasta ja kolmesta ikkunasta. Nostivat paikoilleen ja kiinnittivät. Se odottaa vielä osiaan reunoihin + ylös, mutta mä oon siitä niin kamalan onnellinen jo nyt.

Tämän jälkeen sirkkelöitiin lautaa ja ruuvattiin sitä kuistin alareunaan. Toivoin kuistista kiinteämpää ja näin se saatiin ratkaistua. Mä lähinnä katselin vierestä. Mietin miten onnellinen saa tuollaista ystävistä olla. Tyypeistä, jotka innostuvat puuhastamaan milloin mitäkin. En olisi aamulla arvannut, missä tilanteessa illalla oltiin, niin nopeasti kaikki tapahtui.


Tähän mennessä tarvittiin:
  • 2 reipasta ja ihanaa tyyppiä
  • 3 vanhaa ikkunaa navetan ylisiltä
  • lautaa
  • 1 entisen kaupunkikodin parvekepöytä
  • ruuveja ja ruuvinväännin
  • sorkkarauta
  • talon mukana viisi vuotta sitten saadut verhotangot ja verhot 

Seuraavassa vaiheessa:
  • kuistiin uusi lattia vanhan päälle
  • listat lattian rajaan
  • uudet, koko kuistin levyiset portaat
  • ne lasiseinäelementin puuttuvat palat, toinen seinä jää toistaiseksi auki
  • kuistinkaiteisiin ja valokatteen rakenteisiin maalia
  • mattoa ja muita sisustujuttuja
  • paikalla istujia vastaava määrä valkoviinilasillisia 


Lähtötilanteesta löytyy kuvia mm. täällä


25.6.2016

PIHASUUNNITELMA - VIHERRAKENTAMINEN OMAKOTITALOON

pihasuunnitelma pihasuunnittelu omakotitaloon viherrakentaminen Ekopiha
Nyt on meneillään niiiiiin jännittävät hetket. Sellaiset mahaa kivistävät, iloa läikähtävät, leukaperiä pakottavat ja naurupyrskähdysten sekaiset. Olen jo hypännyt pari kertaa ilmaan.

Pihasuunnittelu etenee


Olemme saaneet valitsemaltamme viherrakennusfirmalta ensimmäiset kuvat. Niitä katsoessa ensimmäinen mieleen tullut sana oli kyllä. Vaikka itse emme olisi ikinä osanneet tällaista toivoa, saati piirtää; niin juuri tältähän se meidän toiveissa näyttikin. Rakastan sitä miten suunnitelmassa on käytetty eri kivilajeja pintoja rikkomaan. Ja sitä, että saunan edustalla ei ole puista terassilavettia, vaan kivetys. Suunnitelmassa on mukana myös yrttilava. Ehkä pääsen pian ajatuksissani niihin lapsuuden kesiin, joina söin Multatiellä persiljaa suoraan papan kasteiselta kasvimaalta.

Miten tähän päädyttiin 


Sen ensimmäisen suunnitelman kariutuessa tunsin epätoivoa. En tässäkään tapauksessa tunnistanut sitä, mistä edellisessä postauksessa puhuin - asiat ei ota tapahtuakseen, jos niin ei ole tarkoitettu. Joskus sitä yrittää mennä läpi harmaan kiven, vaikka toiseen suuntaan katsottaessa olisi reitti selvä. Tällä kertaa ne 10 000 € maksaneet piirrokset johtivat meidät yrityksen nimeltä Ekopiha luo.  

Ekopiha 


Ekopiha on kestävien ja helppohoitoisten pihojen suunnitteluun erikoistunut salolainen yritys, joka tuli vastaan, kun googlettelin vaihtoehtoja. Arvot ja ajatusmaailma osuivat minuun heti. Yrittäjistä; Hannusta ja Elisasta tuli lämmin ja välitön fiilis. Ensikäynnin jälkeen ei tarvinnut enää miettiä muita vaihtoehtoja. Homman aloittamisesta sovittiin samantien. 

Kuuntelin heidän kertomustaan vanhassa talossa asumisesta ja kierrätysmateriaalien käyttämisestä rakentamisessa. Luin rivien välistä, ettei kiirehtiminen ei ole perinnehommissa paras tapa toimia. Se osui minuun. Kiinnosti. Se on asia, jota haluaisin oppia lisää. Ja se on asia, mitä Tyynelä on opettanut minulle. Harkintaa. Keskeneräisyyden sietämistä.

Sitä samaa vaistosin Hannun ja Elisan tarinassa. He kuulemma tapasivat Tuorlan maaseutuoppilaitoksessa kakstuhatluvun alussa, Elisa oli siellä viljely- ja Hannu viherrakentamispuolella. He ostivat 30 vuotta tyhjillään olleen maatilan. Talon piippu sortunut, toimivaa kaivoa ei ollut ja käytössä oli ainoastaan 4 pistorasiaa. Se ei kuitenkaan suunnitelmia hidastanut. Eikä estänyt haaveilemasta. Ehkä heillä oli taito nähdä keskeneräisessä valmista. Tai potentiaa.

Nykyään heidän elämäntapaansa ja yritystoimintaansa sisältyy mm. perennojen kasvattamista, Ekopiha tuotemerkin piha- ja puistotöitä, aurinkoenergiaa, hunajan tuottamista ja kuvataidetta. Tällainen elämäntapa kuulostaa musta ihan mahtavalle. Itsekin olen jo hieman oppinut, miten inspiroivaa on, että tulot tulevat monesta eri lähteestä. Silloin on vapaa toteuttamaan itseään elämän eri osa-aluilla. 

No meidän pihaan vielä. Meillä oli toiveita muutamalla ranskalaisella viivalla. 
  • ettei alue olisi yhtä tasaista ja samaa lavettia
  • pihaan voisi tuoda erilaisia tiloja eri materiaaleilla
  • reunoja saisi rikkoa
  • ehkä yrttejä
  • tilaa isolle pöydälle
  • terassi tms. myös saunalle
  • ei isoja istutusalueita / kasteltavaa / hoidettavaa
  • kesäkeittiölle tarpeeksi suuri tilavaraus

Toiveet on kaikki sisällytetty suunnitelmaan. En malttaisi enää odottaa. Siksi onkin hyvä uutinen, ettei kauaa tarvitsekaan. Homma pyörähtää käyntiin maanantaina.





19.6.2016

JOSSAIN TOISESSA ELÄMÄSSÄ ?

sateenkaaria ja serpentiiniä

sateenkaaria ja serpentiiniä

Kyllä minä prkl pärjään.


Lause minkä kuulee hyvin monen nuoren suusta hetkellä, jona hän haluaisi kiivaasti olla vanhempi, viisaampi, uskottavampi - se luotettu tyyppi. Nää taitaa olla niitä hetkiä, jolloin ihminen vimmassaan helposti tulee ajautuneeksi virran mukana työhön, johon häntä ei ole tarkoitettu. Johon ei ole paloa tai tarpeeksi annettavaa. Tai niitä pisteitä, jolloin hän ajautuu suorittamisen hermoja venyttävän ahdistavaan oravanpyörään. Siihen mistä hän ei sitten uskalla ennen eläkeikää hypätä ulos, koska nykyään työelämä on usein takkua ja tappuraa. Ruletti jota pyöritetään liian pienellä panoksella.

Siinä sitten istutaan kymmenen vuoden kuluttua työpaikan takaoven betonisilla portailla kessu huulessa ja mietitään, että mitä tuli tehtyä. Tai siis mitä ei.

Nyt kerron jotain minun menneistä. 


Kerron jotain mitä kautta voi yrittää hahmottaa sitä, miten näin pääsee tapahtumaan ihan yllättäen.
Ja vielä ihan hymy huulessa.

Se kävi kutakuinkin seitsemässä vuodessa.

  • 22 vuotiaana huomasin yllättäen, että olen tuuraamassa leikkauksesta toipuvaa esimiestäni. Siis kertomassa reilusti äitini ikäisille, vuosia samaa työtä tehneille, että miten toimia. Nälkä kasvoi syödessä. Hakeuduin esimiesvalmennukseen.
  • 24 vuotiaana vastuualueeni oli 3000 neliötä ja 13 alaista. Nimityksen julkistamisen hetkellä yksikään ei onnitellut. Olivat joko hämmentyneitä tai epäuskoisia. Lasken suurimmaksi menestykseni henkilöstöjohtana sen, että vt.vuoden jälkeen työtyytyväisyystutkimuksen tulokset olivat erittäin iloista katsottavaa.
  • 26 vuotiaana sain urani kolmannen nimityksen - vakituisen osastopäällikköpaikan uudesta tavaratalosta. Hetken päästä siinä ohella olikin jo ihan luontevaa toimia koko tavaratalon johtajan sijaisena.
  • 27 vuotiaana pääsin mukaan ketjun pääkaupunkiseudun markkinointiryhmään. Siis päättämään mitä tavaroita Hesarin ilmoitukseen milläkin viikolla painetaan.
  • 28 vuotiaana kävelin sisään palaveriin, jossa minulle piti ilmoittaa kuka on seuraava tavaratalojohtaja. Sain kuulla, että se olisinkin minä, joka tulisi luotsaamaan tavaratalon läpi joulukaupan; lokakuulta helmikuulle. Vuoden alussa tulospäivillä nousin porukkani kanssa lavalle noutamaan tunnustukset parhaasta joulukaupan kehityksestä. 

Silloin mä tunsin olevani todella aikuinen. Taitava ja viisas.
Nyt - lähes kymmenen vuotta myöhemmin mä ymmärrän, että vähänpä tiesin.

Tuohon aikaan olin todella innostunut tuosta työstä, olin päättäväinen ja koin onnistumisen tunteita. Ajattelin, että olin nuoreen ikääni nähden pärjännyt hyvin. Halusin näyttääkin. Hain valmennukseen, jossa minusta olisi tullut tavaratalojohtaja. En päässyt. Edes haastatteluun. Se v*tutti.

Silloin en tiennyt


Silloin en yhtään ymmärtänyt, ettei asiat aina etene, jos näin ei ole tarkoitettu. Tänä päivänä tiedän toisin, mutta silloin todella korpesi, etten päässyt etenemään, vaikka olin mielestäni tehnyt hyvää työtä. 

Irtisanoin itseni.

Tein sen itse, vaikka pettymyksessäni tunsin, että minut olisi pistetty pihalle. Näytetty, että tämä tie on pystyssä, eikä portaita ole.

Vähän itkien lähdin talosta. Olin tänäkin vuonna, niinkuin reiluna kymmenen edellisenäkin, valmistellut joulukaupan tuloa. Tehnyt viimeiset ostot ja suunnitellut toimenpiteet myymälässä. Se tuntui suurimmalta tappioltani.

Nyt tiedän, että se oli parasta, mitä minulle siihen mennessä oli tapahtunut. Se avasi kaikki ovet. Sain lähteä kaiken sen tiedon kanssa kohti jotain uutta. Nyt tiedän, että ehkä se aluejohtaja, joka seisoi vähän vetisin silmin mun toimistossa läksiäistunnelmissa, tiesi paremmin. En mä olisi siellä ollut elementissäni. Vaikka tunnollinen olinkin ja siksi selvisin monesta. 

Nyt se kaikki tuntuu todella kaukaiselle maailmalle. Sellaiselle, ettei se olisi tapahtunut minulle lainkaan. Tai ainakaan minulle sellaisena, kuin nykyään olen. Sellaisena millaiseksi olen muuttunut, kun olen saanut hetken ensin hengähtää ja miettiä sitten, että mitä tekisin jos saisin ihan kaikista maailman ammateista valita. Koskaan en ole saanut tehdä niin ilahduttavia töitä, kun tällä hetkellä. 

Aion vastaisuudessakin virran viedä. Kumpa oppisinkin luottamaan siihen, että löydän ne oikeat askeleet. Ja nauttimaan myös lähdön tunnelmasta.


Onnellista alkavaa työviikkoa myös sulle <3








16.6.2016

MUN HOODIT, MUN LÄHIKAUPPA - CILLA'S

cilla's lifestyleliike sisustus muoti ekologinen eettinen
cilla's lifestyleliike sisustus muoti ekologinen eettinen

pöllöt wooden eyewear cilla's lifestyleliike sisustus muoti ekologinen eettinen

cilla's lifestyleliike sisustus muoti ekologinen eettinen

cilla's lifestyleliike sisustus muoti ekologinen eettinen

cilla's lifestyleliike sisustus muoti ekologinen eettinen

cilla's lifestyleliike sisustus muoti ekologinen eettinen

koti kaupungin laidalla frida cilla's cilla

cilla's lifestyleliike sisustus muoti ekologinen eettinen
cilla's lifestyleliike sisustus muoti ekologinen eettinen

Noi maailman ihanimmat puiset aurinkolasit, vaatteita, huolellisesti valittuja tuotteita kotiin, luonnonkosmetiikkaa, upeita huiveja, kestäviä valintoja, pettämätöntä tyylitajua ja myös miehille + lapsille omat juttunsa. Niin ja tietty toi ihana tunnelma. Ei yhtään pöllömpi lähikauppa mulla.

Cilla's avasi hetki sitten uusissa myymälätiloissa tuossa meidän kadunkulmassa, osoitteessa Lönnrotinkatu 39. Tänään myymälä laajeni kolmanteen huoneeseen, jonka pääpaino on miesten tuotteissa. Kun tulin avajaisista kotiin ja purin kuvia koneelle, harmitteli Janne, ettei tullut mukaan. Siellä myytiin mm. tuota Knowledge Cotton Apparel merkkiä (kestävästi valmistettu / ympäristöystävällinen mallisto) mitä Janne diggailee. 

Paikassa ei ole, kun yksi huono puoli - mun kukkaro on vaarassa keventyä liikaa.
Paikka siis kannattaa käydä tsekkaamassa. 

Käy samalla reissulla siellä Cargossa tai Hietsun hallissa herkuttelemassa (Fat Tomatossa nyhtökauraa!!) ja torilla kirpparilla.  Kesäpäivähommia. Eikä haittaa vaikka sataisi.





Kiitos ja terveisiä sekä Cilla, Frida, että Tuula <3

15.6.2016

SAUNATUVAN KUNNOSTUS





Kesä on sitä aikaa, kun Tyynelässä käy eniten vieraita. Lomalaisia ja viikonlopun viettäjiä. Kesäaika onkin ihan toisenlaista muutoin hiljaisessa torpassa. Talvisin akkuja tulee ladattua ihan toisella tavalla. Hiljaa saunanlauteilla kökkiessä ja kutoessa. 

Ennen, kun lopullisesti siirrymme kesän ulkohommiin, kunnostimme saunatupaa vieraita varten. Pihasaunarakennus on viiskytluvulta ja alkaa nyt olla sisustuksensa kanssa jo aika kivassa kunnossa. Se on osoittautunut osalle suosikkipaikaksi majoittua. Maalailujen jälkeen mä kerroin Jannelle, että ajattelen nyt sen olevan valmis. Janne kyseli kummissaan, että mikä huone nyt tällaisessa vanhassa talossa koskaan valmis olisi. Tiedä sitten mitä meinasi vielä keksiä.

Viime vuotisten tapetointien ja maalausten päälle piti enää tehdä vähän viilauksia. Aiemmin keltaiseksi maalaamani takan tausta oli valkoisena jotenkin valju. Ei tullut tarpeeksi sitä vau-fiilistä. Sellaista hyvällä tavalla huvikumpumaista. Nyt siihen sudittiin kalkkimaalia. Jotenkin uskomaton tuuri, että sattui olemaan niin hyvin tuohon vanhaan lattiaankin sopivaa sävyä. Tää muutos oli tosi pikainen, koska kalkkimaalin saa levittää ilman telaa suoraan sudilla purkista ja tää tavara peitti yhdellä kerroksella.

Sillä aikaa, kun Janne kiipeili uunin takana mä maalasin tuon takan edustan sytykepaperilaatikon (saatu talon mukana) saunatuvalta viime kesänä jääneellä maalilla, samoin ennen niin tummanpuhuvan naulakon (sekin saatu talon mukana). Uuninluukut käsittelin grafiittivoiteella uusiksi. 

Täytyy sanoa, että nyt sitä on - huvikumpua. Tuntuu omalta.
Olen onnellinen.







Saunatuvan aiemmasta kunnostuksesta ja mm. takan maalaamisesta täällä.
Ja jos tää kiinnosti, niin tsekkaa myös mökin saunatuvan 100€:n remontti täältä.





Vintro kalkkimaalipurkki - Duck Egg Blue on saatu maahantuojalta testiin blogin kautta. Tän kokemuksen perusteella tässä on tosi hyvät pigmentit, joten vinkvink vaan kaikki mahdolliset jälleenmyyjät. Tässä saattaisi olla ihan hyvä sarja, jos haluaa erottua joukosta ja myydä jotain uutta. Lisää jakelukanavia kuulema etsitään. Yhteystiedot saa multa tai viestiä voi varmaan laittaa myös suoraan osoitteeseen: shabbyest@gmail.com





13.6.2016

KYMPPITONNILLA KUISTIN PIIRROKSET ?



Kyllä - 10 000 €

Se oli se summa, jonka sain vastaukseksi kysellessäni sille lasikuitille puhtaaksi piirrettyjä piirustuksia rakennuslupaa varten. Vajaasta kolmestakymmenestä kontaktoimastani rakennusinsinööristä/ - suunnittelijasta minun viestiini vastasi kaksi. Toinen kertoi kiireistään. Toinen, että työhön menisi noin 150 h aikaa ja veloitus olisi siellä kahdeksassa kympissä per tunti. Siis kuukauden työtunnit kuistiin!!

Sanoin ei kiitos.

Meillä on siis suunnitelmat muuttuneet. Minä en saa kuistia siihen, mihin sen olin alunperin ajatellut. Meille tulikin pihasuunnitelma (ekassa kuvassa Jannen luonnos ja versio nro 1). Kohta alkaa viherrakennustyöt, pihan tasaaminen ja kivetysten tekeminen. Näyttää sille, että kohta saunankin edessä istutaan uudelleen ajatellulla alueella. Lopuksi rakennusten väliin tulee puinen terassi, jonka päälle rakennetaan "kesäkeittiö". 

Meillä on pystytetty mittakeppejä ja harpottu pitkin pihaa fiilistellen. Pienestä projektista tulikin pinta-alallisesti suuri. Olen aloittanut inspiraation keräämisen pinterestiin ja innostunut. Pihatöiden editymisestä / siihen löytyneestä yrityksestä tulee blogiin varmasti juttua myöhemmin.  

Tämä on niitä kertoja, jolloin ei suunnitelmien muuttuminen tunnukaan pahalle. Olen seissyt takapihan pienellä kuistilla ja tuijotellut pihalle. Miettinyt muuttuvaa maisemaa. 

Tästä on hyvä fiilis. Ehkä sen taas pitikin mennä näin.

Nykyisin osaan kovasti arvostaa sitä, että tilanteet kantaa ja minun elämääni tarkoitetut ihmiset ilmestyvät ja asiat tapahtuvat. En enää aina haluakaan viedä projekteja läpi harmaan kiven, vaan yritän aistia sitä oikeaa suuntaa. Toivotaan, että tälläkin kertaa se toimii.

Ihanaa alkanutta viikkoa!






7.6.2016

PORIN VILLA & PEITE (ALEKOODI)

porin villa & peite futon unikea
porin villa & peite futon unikea

porin villa & peite futon

porin villa & peite

porin villa & peite futon unikea

porin villa & peite futon unikea

porin villa & peite futon unikea

porin villa & peite futon unikea




Kaupallinen yhteistyö: Porin Villa & Peite



Kummastuttaa.



Kun ajatus kävi ensimmäisen kerran päässäni, jäin suu auki ihmettelemään.
Niin hätkähdyttävä se oli. Omaa tyhmyyttäni.

Ajatelkaa - nykypäivänä ihmiset ovat usein hyvinkin tarkkoja siitä mitä laittavat suuhunsa. Sen pitää olla luomua, puhdasta, geenimanipuloimatonta ja ehkä kotimaista. Ruualla ilmennettään osittain myös omaa itseä. Kuvataan annos instagramiin ja kerrotaan, että tällainen minä olen.

Samat sävelet on kosmetiikan kanssa. Kerran viikossa hierotaan kasvoille kuorintavoidetta. Katsotaan, ettei se sisällä mikromuoveja. Että ainesosat on vegaanisia. Että luomua mieluiten. Se tuntuu hyvälle. Sekä pinnalla, että sisimmässä. Vähän parempi ihminen.

Kaiken tämän jälkeen kuitenkin suurinosa meistä nukkuu yönsä muovipatjalla. Niillä ison keltasinisen ketjun testivoittajilla. Ja hengittää sisäänsä sitä muovista muotoutuvaa tyynyä kemikaaleineen kaikki kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Siis 56 tuntia viikossa, noin 224 kuukaudessa, eli rapiat 11 600 kokonaista tuntia vuodessa. Ja päiväunet päälle. Lapsetkin.

Enkä itse ole sen parempi. Minä myös !!


Vaikka miten paljon kiinnitän huomiota kulutusvalintoihini, en ollut ennen viime vuotta uhrannut ainoatakaan ajatusta sänkyni materiaaleihin. Olin keskittynyt lähinnä ulkonäköön ja hintaan. Hävettää hiukan.

Nykyään tiedän, että hengityksen kautta kroppaan kulkeutuu moninkertainen määrä kemikaaleja (vs. iho tai ruuansulatus). Tästä syystä olisi tosi tärkeää tehdä kotiin, jos ei jopa terveellinen, niin vähintäänkin turvallinen nukkumisympäristö. Mua ainakin huolestuttaa patjoissa käytettävät torjunta-aineet, homeenestoaineet, perinteiset vaahtomuovit ja niiden kemikaalien vaikutus hengitystiesairauksiin. Vähän jännittää sekin, että synteettiset materiaalit ovat usein paloherkkiä. Villa onneksi on luonnostaan paloturvallisempi, eikä siihen siksi tarvitse lisätä palonsuojakemikaaleja. Ja juu kyllä - niitä käytetään tavallisesti meidän patjoissa, tyynyissä, sohvissa jne.

Sen jälkeen, kun tämä kaikki kirkaustui mun ajatuksissa, on meillä nukuttu Porin Villa & Peitteen -> futonilla. Siitä on nyt 10 kuukautta. Villa-luonnonkumi-futon on valikoiman joustavin, mutta silti meille tarpeeksi kova. Selälle erinomainen. Patjan päälle ostin villatäyteisen -> sijauspatjan. Toisin, kuin kuvittelin - se ei todellakaan hiosta. Aivan päinvastoin. Petari hengittää ja on näinä painostavinakin öinä ihana. Se on pintapehmeä, ilmava ja sellaisen yleellisen tuntuinen. Sänkyyn on tosi ihana fiilis kömpiä nukkumaan.

No voitte kuvitella, että munlainen huolestuneen maailmankuvan omaava tyyppi ei päässyt tästä ihan näin helpolla. 


Jälkikäteen tilasin meille myös villatyynyt. Mulle -> väliompeleella, koska olin tottunut nukkumaan sillä muovautuvalla niskatyynyllä ja Jannelle -> ilman. Samaan aikaan aloin ahdistua myös meidän Tyynelän muovipatjoista. 

Onneksi Porin Villa & Peite oli ratkaissut tänkin asian jo valmiiksi. Heillä on valikoimassa puuvillainen -> patjasuojus, jota voi siis käyttää ihan tavallisen patjan päällä eristyskerroksena, jos ei ole vielä aika vaihtaa koko pakettia. Senhän mä ostin meille Tyynelään, koska patjat ja petari ei olleet vielä vaihdon tarpeessa. Helpotti hieman. Vaikka kyllä edelleen haaveilenkin tuosta samasta sijauspatjasta mikä on kaupunkikodissa. Se on vilpittömästi miellyttävin mitä olen koskaan kokeillut. En todellakaan ole tullut ajatelleeksi aiemmin, että näissä voisi olla näin suuria eroja. Meillä nukutaan nykyään paljon parempia unia. 

Siitä puheenollen. Vähän kyllä ihmettelen - no tietty itsenäni ensinnäkin, mutta myös yleistä suhtautumista nukkumiseen. Hei senhän pitäisi olla se eka juttu mihin panostetaan. Tän rinnalla ei ole mitään väliä onko sun legginsit luomupuuvillaa tai syötkö aamuisin mitä jogurttia.

Sen mukavuuden, luksusfiiliksen ja turvallisuuden lisäksi tuntuu tosi hyvälle, että tuotteet on kotimaisen perheyrityksen valmistamia ja 100% luonnonmateriaaleista. Ne siis voidaan käytön jälkeen joko kompostoida tai polttaa energiaksi.

Suosittelen tsekkaamaan Porin Villa & Peitteen -> nettikaupan, kun nämä asiat tulee ajankohtaisiksi. Eli vaikka heti, koska just nyt saat 10 % alennuksen kasettisijauspatjoista koodilla SIJAUSPATJA
*alennus on voimassa 31.7. saakka, eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin.



Oliko nämä itsestään selvyyksiä vai asioita mitä et ole tullut ajatelleeksi ?
Onko sänky sulle se pakollinen paha, mihin pistät pitkäkseen illalla, vai rento hyvänolon paikka?
Onko elämässä ollut hetkiä, jolloin hyvää unta ja sen tarvetta on joutunut ajattelemaan enemmän?







Kiinnostiko? Tästä puhuttaan myös täällä:
Kemikaalicocktail
Jovelan talopäiväkirja
Valo

4.6.2016

ULKOMAALISUUNNITTELUMARATONI



Ulkomaalien suunnittelu etenee. Vaikka maalit tuleekin Virtaselta, on täällä käytetty toisen firman suunnitteluohjelmaa. Valintatehtävä meinaan osoittautui lähes haastavaksi. Ensimmäisistä koemaalauksista ei tullut kuin sotkua pajalle, joten piti alkaa värittämään taloa läppärin ruudulle. 

Eilen saunottiin ensin. Istuttiin turhan pitkillä jäähyillä pihasaunan edustalla ja tuijotettiin taloa. Kuljettiin siinä silmät kiinni kököttäessämme muka tuota hiekkatietä pihaan kääntyen. Mielikuviteltiin värityksiä. 

Istuttiin sitten koneen ääreen. Avattiin pullo viiniä. Aamulla oli tuloksena kaiken kikertävän kukertavat vaihtoehdot. Oli juotu vahinkosuunnitteluhiprakat. Oli kaksivärisiä, vaaleita kitin värisiä, keltaharmaita ja sitten tuo yksi (yllä), minkä kohdalla ei tehnyt kumpaakaan, itkettänyt tai naurattanut. Kuului vain se hiljainen, hyväksyvä ja hidas hymähdys. Kuin kaksi hiukan pitkäksi venähtänyttä aakkosten alkua.

Tänään lähti meidän maalikaupalle viesti. Tilattiin näytepurkkkeja koemaalausta varten. 

Jännittää.








Lähtötilanne alla.