30.8.2016

PIENEN KODIN TOIMIVIN SISUSTUSRATKAISU










Kaksi ihmistä, 41,5 neliötä ja yksi vuosi - siinä on referenssiä kerrakseen.


Meidän pienellä sisustusbloggaajaryhmällä on tapana kehitellä kuukausittaisia haasteita. Sellaisia, millä saisimme kasattua samaan postaukseen parhaat vinkit kiinnostavista ja ajankohtaisista aiheesta. Tämänkertaisen haasteen meille antoi Essi Esmeralda’s-blogista. Kun aiheeksi ilmoitettiin "toimiva sisustus", ei mun kauaa tarvinnut miettiä mistä kertoisin. Kaksi ihmistä, 41,5 neliötä ja yksi vuosi - siinä on referenssiä kerrakseen. Meidän asuinhuoneeseen rakennettu säilytysratkaisu / säilytyskoroke / tilaratkaisu on näyttänyt parhaat puolensa, eikä niitä huonoja ole löytynyt vielä.

Meillä on siis 41,5 neliötä ja kaksi ihmistä, jotka työskentelevät yrittäjinä kumpainenkin ja osittain kotona. Miten se sitten toimii? No huoneita on kaksi. Minä istun keittiössä ja Janne asuinhuoneessa (ääh miten tyhmä sana, mutten tuolle makuuhuoneen ja olohuoneen yhdistelmälle ole muutakaan keksinyt). Asuinhuoneeseen on tosiaan saatu mahdutettua sänky, lähes kaikki kodin säilytystila ja molemmille nojatuolit. 

Tilaratkaisun päälle on rakennettu vaatekaapit ja laatikot alusvaatteille. Ne ei tarkoituksella ole niin syviä, kun kaupasta löytyvät standardikaapistot, että tilaa elämiselle jäi enemmän. Mitoitus on sellainen, että henkarit juuri mahtuvat ja vaatteita menee hyllyille yksi pino per taso. Näissä kaapeissa ei ole sitä ongelmaa, että pitäisi kaivella taaimmaisen pinon tavaroita summamutikassa. 

Säilytysratkaisu taas kätkee sisäänsä lankavaraston, salibandymailat, matkakassit, tulostimen, kodinkansiot, askartelutarvikkeet, vaatteita, ompelutarvikkeet ja -koneen, lakanat, pyyhkeet, talvitakit, joogamaton ja kengille on oma vetohyllykkönsä. Päältä tiputettaviin laatikoihin mahtuu käsittämätön määrä tavaraa. Siellä olisi vielä paljon sellaista mistä voisi luopua.

Huone näyttää melko yksinkertaiselle. Valoa tulee sisään hyvin ja väritys on selkeä. Täällä meillä ei ole esillä niin paljon sisustustavaraa, kun Tyynelässä. Joku voisi jopa sanoa, että on minimalistista. Silti löytyy vielä jotain mistä luopuisin ilomielin. Se on meidän TV, joka on ovelta katsottuna oikealla seinällä. Toisaalta en tiedä mitä siihen tilalle tarvitsisi laittaa, joten se saa olla niin kauan, kun Janne sitä tarvitsee. 

Huone on täyttänyt kaiken tarkoituksensa toimivassa sisustuksessa. Säilytysratkaisu on täydellinen tähän kotiin. En ole keksinyt vielä mitään, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. On se melko velho toi Puutiaisen Tapio, joka homman toteutti.

Kuten haasteen luonteeseen kuuluu - löydätte Essin blogista koosteen toimivimmista sisustusratkaisuista, kun kuukausi vaihtuu. Kiitos Essi mielenkiintoisesta haasteesta <3





ps. kuvissa näkyy vilaus meidän uusista valaisimista. Tulimme ilokseni ja onnekseni vihdoin tulokseen, että yksi vuosi ilman asuinhuoneen valaistusta on ihan tarpeeksi. Kerralla ei tullut valmista, mutta nyt on otettu jo iso askel, kun on valittu valaisimet, tehty kaupat ja kiinnitetty vaijerit. Niistä siis tulossa lisää, kun saamme sähköt vihdoin kytkettyä. Toivottavasti ennen vuoden pimeintä aikaa. 

26.8.2016

HUIPPUVUORET - SE ELOKUU JONA SEILASIN JÄÄMERELLÄ

Mä en oikein tiedä mitä kirjottaisin. Kotiinpaluusta on viisi päivää ja luonnoksiin ei ole syntynyt yhtään sanaa. Ehkä tätä reissua ei voi laittaa lauseiksi oikealla tavalla. Yritän kuitenkin, vaikka nyt tiedänkin mitä tarkoittaa mykistävän kaunis. 

Me lennettiin perille Oslon kautta ja astutiin laivaan Longyearbyenistä. Sitä ei muuten suotta kutsuta "pitkän vuoden kyläksi". Kellon ympäri on yhtä valoisaa. En halua ajatella talvea. Longyearby on kuitenkin melkein moderni museoineen, yliopistoineen ja gallerioineen. Jos muistaa sen, ettei näistä kannata puhua monikossa, niin ymmärtää kylän koon. Tällä ei suunnitellusti kukaan synny, eikä kukaan kuole. Ei ole sellaisia valmiuksia. Eikä kaduilla ole nimiä. Täällä käydään vaan. Suurinosa asukkaista taitaa olla työikäisiä aikuisia.

No laivassa sitten. Alus lipui läpi hiljaisten maisemien. Luonnosta ei kuulunut edes kasvun ääntä; lehtien kahinaa. Mikään yli nilkan korkuinen ei täällä kasva. Meri on tyyni, tunnelma pysähtynyt. Ohitettiin hitaasti  muutamia hylättyjä kaivoskyliä. Talot seisovat ryhtinsä menettäneinä. Niiden ikkunoiden tilalla on aukot. Tunnelma laivalla oli melkein harras. Voin kertoa, että ikkunapaikalla istuessa ei pöytäkavereiden kanssa tullut vaihdettua kovinkaan montaa sanaa.

Rantautumiset tehtiin pienillä punaisilla veneillä. Alus jätettiin aina hyvän matkan päähän rannasta. Vaellettiin hiljaa keskustellen karuissa maisemissa. Tuntui, kuin olisi kävellyt kuun kamaralla. Niin muusta maailmasta se oli. Oppailla keikkuivat kiväärit kainaloissa. Nähtiin maailmansodan aikaisten sääasemien jäänteitä. Kummaksi hioutuneet kivet rahisivat kengän pohjien alla.

Pysähdyttiin aivan absurdiin venäläiskylään - Barentsburgiin. Kirkkain värein laatoitettujen uusien rakennusten näkeminen, rannan hylättyjen puutalojen jälkeen sai paikan tuntumaan jonkun kumman kasarikomedian lavasteilta.

Jäätikölle saavuttaessa ihmettelin äänimaailmaa. Kuvista katsoen päättelisin tuolla olevan hyvin hiljaista. Jään liikkeistä johtuva ukkosmainen jylinä pelästytti. Sitten ihastutti. Jäätikköjään palaset meressä poreilivat, kun niissä olevat ilmakuplat pääsivät sulamaan. Todella harmittaa, ettei tullut otettua videota, se oli ihmeellistä.

Kun katsoin kymmenien mursujen köllimistä pienellä saarella olin etuoikeutetun onnellinen. Kun näin valaanpyrstön voimakkaat liikkeet jäämeren lähes geelimäisen tyynessä pinnassa samaan aikaan, kun siemailin puolikasta viskiä laivan pikkiriikkisessä baarissa, en enää löytänyt sanoja.

Antaa kuvien puhua. Lopussa pari linkkiä, jos innostut itse matkaan.






























Me ostettiin matkakokonaisuus Kaleva Travel:ilta
Laivamatkat vuonna 1956 vesillelasketulla m/s Nordstjernenilla järjestää Spitzbergen Traver

21.8.2016

JONAIN VUONNA MINÄ VIELÄ


Joka ikisessä paikassa se tulee nyt vastaan. Sanotaan, että sataa. Että ei riittänyt aika. Ettei ollut tarpeeksi lämmin. Että olisi eletty vielä vähän.

Syksyn tulossa on aina tiettyä lopun tunnetta. Myönnetään. Mutta minua se ei ahdista. Syksy on vähintään yhtä ihana. Ehkä jopa kesää vähän parempi vuoden aika. On vielä lämmin. Ei ole kuuma. Ampiaiset ei pörrää. Saa kutoa sohvan nurkassa villasukkaa ilman että kanssaeläjät puhuvat siitä, miten huono omatunto tulee, kun hyvällä säällä on sisätiloissa. Minä sitä paitsi rakastan hauduttaa pitkään kypsennettäviä syksyisiä pataruokia. Annan aromien vaeltaa asunnossa, käännän keitosta pari kertaa ja lisään uunin ajastimeen vielä yhden tunnin.

Minua ei ahdista tekemättömät asiat. En ole sitä tyyppiä, jolle muistilista on riveittäin tiputeltuja tekemättömiä asioita. Minulle se on haavelista.

Jonain vuonna minä vielä

  • hion keittiön lattian puupinnalle 
  • kasvatan itse pari perunaa
  • rappaan leivinuunin mustaksi ja hankin siihen "huuvan"
  • muistan teipata ikkunat ajoissa
  • rappaan sähköuunin ympäryksen valkoiseksi
  • harjoittelen miten ikkunoita kunnostetaan
  • valvon pellon reunassa aamuun asti yönä, jona usva nousee
  • kesytän sen pirun sirkkelin, enkä pyydä aina apua
  • tapetoin yläkerran ekan kamarin
  • opettelen laatoittamaan ja saumaamaan
  • hankin ison kollikissan
  • vahaan saunan pesuhuoneeseen vaaleaa
  • opettelen laittamaan hiiligrillissä täydellisen aterian
  • opin sen miten meidän saunanpata parhaiten syttyy
  • ostan kunnon kompostin
  • haaveista päätellen muutan maalle





18.8.2016

EI SENTÄÄN VIHELLÄ




Ilma viilenee. Ajatuksin siitä, että alan kaatamaan teevettä siitä läikyttävästä, sottaavasta, holtittomasta, nokallisesta, mukakätevästä pikkukattilasta tympii. Siskokin samojen ongelmien äärellä. Kunnes kesken meidän kirppiskierroksen se sen sanoo - ostetaan vanhat kahvipannut. No niinpä! 

Miksi kukaan ei ole kertonut mulle aiemmin miten kätevä se on. Lämpenee hellalla hetkessä ja on kaataessa kätevä. Ei sentään vihellä. Näin kauniin löysin Tyynelään. Toimii siellä loistavasti. Samalla kirppisreissulla löysin kaupunkikotiin toisen. Syksy saa tulla. Onni on muuten joskus hyvin pienestä kiinni.