29.9.2016

KIRPPISVINKKI TAMPERE

Aivan huikea tapahtuma tulossa. Tuuthan säkin?

Ensviikolla, sunnuntaina 9.10. klo 11-14, on historian kolmas Mansen blogikirppis. Mulla on ollut ilo olla mukana jokaisella kerralla. Tälle kerralle me ollaan saatu mukaan myös ihan mahtavia uusia tyyppejä ja ennätysmäärä yhteistyökumppaneita asiakkaille jaettaviin goodiebageihin. Kyllä - tällä kertaa jaetaan 200:lle ensimmäiselle tuotepläjäys, jossa on mukana mm. Jordan, Sokos Herkku, Herbina, Lina, Suvimarja Lifestyle Puoti, Havi's by Havi, K-rauta Rauta-Otra Nekala, Think Today, Natural Goods co / Mádara, Hakola Huonekalu Oy, ViaMinnet, OMAshop, Ainoa graphic design, Tuutilulla.

Myymässä on 20 bloggaajaa ja 10 yritystä. Lisäksi paikalla on kahvila, josta saat kahvia ja pääset maistelemaan maailman parhaita Pyynikin munkkeja. Myynnissä on laaja kattaus sisustustavaraa, astioita, vaatteita niin aikuisille kuin lapsille, kosmetiikkaa, koruja yms. ihanaa.

Paikkana on viime kerralta tuttu Vooninkisali Finlaysonin alueella (Väinö Linnan aukio 13). Suosittelen laittamaan jalkaan mukavat kengät, ottamaan mukaan avoimen ja hyvän mielen sekä käteistä rahaa (mielellään myös kolikoita!) ja ostoskassin. Muista varautua jonottamiseen tälläkin kertaa. Viime vuonna jonoa ja ruuhkaa oli erityisesti ensimmäisen tunnin ajan. Lastenvaunut ja -rattaat kannattaa jättää tilan ulkopuolelle parkkiin.

Klikkaile itsesi mukaan tapahtuman facebook-sivulla


Kirpparilla  myymässä:
Call It Home
Curiouser & Curiouser
Dioriina
Keltainen kahvipannu
Keski[piste]
Koti Aurorassa
Oblik.
Optimismia ja energiaa
Pilviraitti
Reelinki
Retromoderni
Sally's
Sateenkaaria ja serpentiiniä
Sådant är livet
Torson takana
Vaaleanpunaisessa hirsitalossa
Vaiheissa
Visuaalisesti vaativa
Voikukkapelto
Zubi's corner

Apujoukkoina mukana myös:
Koti 7




21.9.2016

6 ASIAA, JOTKA TEKISIN TOISIN




Pienellä sisustusbloggaajaporukalla, johon kuulun facebookissa, on tapana nostaa kuukausittain esille haaste, jossa pohditaan jotain kiinnostavaa kulmaa sisustuksessa. Viime kuussa Essi antoi meille haasteen kirjoittaa toimivasta sisutuksesta. Tässä kuussa Maru kysyi meiltä "Mitä tekisit toisin"?

Mun oli ensin aivan hirvittävän vaikea lähteä ajattelemaan tätä asiaa, koska mähän oon se tyyppi, joka tykkää muutoksesta. Mulle harvempi ratkaisu on tarkoitettu kestämään loppuikää. Innostun vaihtelevuudesta ja tälläkin hetkellä kirjoitan itselleni muistilistaa siitä, millaisia ratkaisuja haluan toteuttaa seuraavan kaupunkikodin remontissa (kyllä! Selaan myös myytäviä pommikuntoisia kämppiä aktiivisesti Oikotieltä.)

No sitä listaa taas tänään täydentäessäni tajusin - osa kohdista oli aivan samoja, kuin joita kirjoitin ylös ennen viime remonttia. Ja sitä edellistä. Siispä vastaan Marun heittämään kysymykseen: en tekisi kompsomisseja. En valitsisi sitä helpommin saatavaa, nopeampaa ja halvempaa vaihtoehtoa sen tilalle, mistä olen haaveillut. Sehän ei jää, kuin kummittelemaan. Muuten tullaan siihen tilanteeseen, että joka päivä niitä "ihan ok"- vaihtoehtoja katselee kotonaan ja miettii, miksi me ei jaksettu enää loppuremontista pitää sitä samaa linjaa. Miten sitä oli taas remontin loppusuoralla niin rikki, ettei kiinnostanut vaikka tilalle tuli toisen mallinen, värinen ja materiaalinen kappale? Aion siis opetella lisää kärsivällisyyttä.

No mitkä ne kohdat sitten on, mitä tekisin toisin?

  1. Tyynelää remontoidessa kävi alkukärkeen parikin virhevalintaa. Haaveilin niin kovasti vaaleasta lattiasta, että menimme heti sutimaan keittiön puulattiaan väriä. Nyt mä haluaisin sen takaisin puulle. Sitten me maalattiin olohuoneen kulunut lattia sillä punaisella, mitä oli portaista jäänyt yli. Myöhemmin tämä virhe on korjattu ja olohuone sai sen raikkaamman valkoisen lattian. 
  2. Toinen harmittava homma on yläkerran ekan huoneen tapetointi. Sinne tuli pikaistuksissaan seinän levyjä peittämään valittua about ensimmäinen tapetti mitä Salon Kodin Terra myi. Nyt laittaisin  sinne jotain ihan muuta.
  3. Wc-paperitelineen kohdalla pihistelin hinnasta. Kaupunkikodin kylppäriin tuli ostettua ne punaiset. Kantti ei kestänyt maksaa siitä alunperin haaveilemastani mallista muutamaa kymppiä enempää, joten tyydyin toiseksi parhaaseen. Ja nyt tuolla istuskellassa mä joka kerta tuijotan sitä toisiksi parasta ihan kivaa. Sitä jonka värissäkin tingin, kun ei päästy Jannen kanssa yhteisymmärrykseen. 
  4. Olisi ollut huomattavasti pienempi paha perua ne pahasti pieleen menneet lavuaarikaupat. Olla vähän aikaa ilman allasta ja hankkia sitten täydellinen, kun tulisi vastaan. Nyt kylpyhuoneessa lentelee painokelvottomia sanoja jokaikinen päivä. Tilalle tulleen altaan kaadot ei ole kunnossa. Pyöreän altaan reunoille jää niin hammastahnat, kun parranajosta jälkeen jäävät karvat.
  5. Tätä kaupunkikodin keittiötä suunnitellessani aavistin, että edellisen maustehyllyä tulisi ikävä. Niin siinä kävi. Muista luottaa intuitioon.
  6. Viimeisimpänä valitsisin toisin keittiön hanan. Se nykyinen on kaunis joo - mutta vesi tulee ihan liian ylhäältä roiskien ja sivussa olevaa säätöä on vaikea käyttää. Nyt ostaisin jonkun aivan tavallisen, josta tulee kahvaa ylös nostamalla vettä ja alas laskemalla ei. Joskus yksinkertainen on parempi.


Nämä minua kaduttaa. Mikä sinua?







20.9.2016

KURKISTUS MUN TYÖPÄIVÄÄN : HAASTATELTAVANA NOORA SHINGLER

noora shingler kemikaalicocktail nukkuville


noora shingler kemikaalicocktail nukkuville
Mä oon päässyt tekemään ihan hirrrrrvittävän mielenkiintoista ja hauskaa juttusarjaa. Juttusarjan tilaaja on Nukkuville. Eli se mun monesti blogissakin hehkuttama sänkykauppa, mutta uudella nimellään (ent. Unikea). Ei varmaankaan tarvitse erikseen kertoa, etten voisi paljon iloisempi olla, kun pääsen tekemään hommia mun suuresti arvostaman firman kanssa. 

Tämä juttusarja on ihan alkutekijöissään ja sitä käynnistellään parhaillaan. Sarjassa haastatellaan erilaisissa tilanteissa eläviä ihmisiä teemalla "Miten minä nukun". Aihepiiri on mielenkiintoinen ja asia on omaan elämäänikin jäänyt sellaiseksi aina ajankohtaiseksi noiden sairastelujen myötä. On tullut tässä vuosien aikana päiväunet melko tutuiksi ja hyvän rytmin vaaliminen tärkeäksi. Sydämen asialla siis tässäkin.

Aloitin haastattelut viime viikolla Kemikaalicocktailin Noorasta. Kiinnosti tietää miten kemikaalipihi elämä on vaikuttanut mun lähimmän työkaverin valintoihin. Noin ammatinkin puolesta Noora joutuu noita asioita miettimään päivittäin. Ja joo - tietty tää oli ihan hyvä keino saada itsensä viimeinkin myös kylään Nooran uuteen kotiin, jota olen instakuvista kuolannut. Siellä oli upea tumma kontrasti seinä, joka teki kuviin mahtavan tunnelman ja sänky, jolla oli tarina. 

Haastettelu löytyy Nukkuvillen blogista ja sen pääset lukemaan täältä tai klikkailemalla itsesi Nukkuvillen facebookkiin, jota seuraamalla saat tulevatkin haastattelut luettavaksesi. Niitä tullaan tekemään noin kymmenen vuodessa.

Millaisia asioita sun tekisi mieli tietää muiden unesta? 
Kuka pitäisi haastaa paljastamaan tottumuksensa?






10.9.2016

JA NIIN MINÄ SITTEN RAKASTUIN



Se oli aika tavallinen tarina. Lähiöbaari, karaoke ja siitä saatille.

Pelissä oli paljon sattumaa. Olin ollut rannalla syntymäpäiväjuhlissa, jonne exäni tuli uutensa kanssa. Liukenin paikalta sinne, minne yksi ystäväni oli juuri menossa. Soluttauduin seuraan, johon Jannekin oli liittynyt autonpesureissullansa. Sinä iltana jäi paikalleen sekä Jannen auto, että mun sydän.

Kaikki tapahtui nopeasti. Jo parissa kuukaudessa asuttiin yhdessä. Takana on nyt yli seitsemän hauskaa ja onnellista vuotta. Joka päivä mä muistan miettiä sitä, miten paljon olen sattumalta saanut. Kaikki palaset on loksahtaneet paikoilleen ja olen saanut rakkauden lisäksi parhaan ystävän. Sen tyypin, jonka kanssa paskatkin päivät tuntuu sietettäville. Ja jonka pahat päivät mä haluan pelastaa.

Tänään on meidän 5-vuotis hääpäivä.
En vaihtaisi päivääkään.






9.9.2016

5 VINKKIÄ VIIKONLOPPUMATKALLE














Viisi vinkkiä viikonloppumatkalle:

  1. Selaa kartalta niitä paikkoja, missä et ole vielä ollut. Saatat päätyä maahan, joka ei ole ollut sun listalla. Mitä vähemmän odotuksia, sitä helpompi ne on ylittää. Näin kävi mulle mm. Vilnan kanssa. Sitä on muisteltu vielä vuosienkin jälkeen. Itse käytän suunnittelussa facebookin "Maat, joissa olen käynyt"-sovellusta. Sinne voi klikkailla jo vieraillut paikat ja katsella kohti tulevia seikkailuja.
  2. Etsi kauppahalli ja syö lounas siellä. Ruoka on taatusti tuoretta ja tunnelma kohdallaan. Tripadvisorista on helppo etukäteen selvittää erilaisia mahdollisuuksia. Myös paikallisessa ruokakaupassa, etenkin hedelmä- ja vihannesosatolla voi fiilistellä maiden välisiä eroja. Voit kokeilla myös elää paikalliseen tapaan; vuokrata kämpän, asioida perusmarketeissa, kokkailla oman illallisesi tai mennä piknikille puistoon.
  3. Käy ainakin yhdessä museossa. Me vieraillaan yleensä modernintaiteen museoissa tai vastaavissa. Niissä näkee helposti mikä on milloinkin ajankohtaista ja puhuttavaa. Ja myös sen millä voi missäkin kulttuurissa hätkähdyttää. Mieleen on jäänyt mm. Pariisin Quai Branly Museumin mittakaavaan valetut tatuoidut takapuolet ja Oslon Astrup Fenleyn halkaistu lehmä.
  4. Kulje kävellen, äläkä kiirehdi. Puistossa istumalla tai laitakaupungin asuinalueita ympäri vaeltelemalla näät ihan toisenlaisen kaupungin. Päivien ei tarvitse olla niin suunniteltuja. Joskus lounas lounas lähiostarin ysärihenkisessä pikaruokalassa on se reissun posiviinen yllätys.
  5. Tutki etukäteen ruokapaikkoja. Varaa illalliselle pöytä yhteen sellaiseen, missä tehdään hommaa ihan omalla twistillä.   Kuvan ravintolasta jäi mieleen mm. se, miten kivien seasta piti etsiä ne syötävät versiot. Etukäteen paikan varaamalla tulee usein myös käveltyä jonnekin aivan uusille alueille, eikä jäätyä keskustorin kuppiloihin. Nälässähän ei tunnetusti tule mentyä, kun ensimmäisestä ovesta sisään.

Bonuksena sanoisin, ettei samaan paikkaan kannata matkustaa kahdesti, koska nähtävää on paljon. Poikkeuksiakin olen tehnyt. Barcelona (kuvat huhtikuulta) antoi toisella visiitillä paljon enemmän.


7.9.2016

TÖRKEEN HYVÄT KASVISPIHVIT

kasvispihvit juurespihvit kasvisruoka resepti
kasvispihvit juurespihvit kasvisruoka resepti
Meillä tulee ruokahävikkiä niin, että ahdistaa. Sitä, paljonko määrä on suhteessa muihin, en osaa arvioida, mutta itselle jokainen nahistunut porkkana jäteastian pohjalla on parannuksenpaikka. Meillä menee biojätteeseen / kompostiin suurimmaksi osaksi nuupahtaneita juureksia, kasviksia ja hedelmiä. Liian kauan säilytettyjä. Niitä mistä ei keksittykään mitään ja jotka ehtivät kulahtaa odotellessa. Viime viikolla vietettiin hävikkiviikkoa. Teema tosin on ajankohtainen ainakin meillä ihan ympärivuoden. Siispä mä kerron yhden reseptin, mihin saa hävitettyä ne jääkaapin alalokeron kohta parhaat päivänsä nähneet.

Tän reseptin juju on inkiväärissä ja pähkinöissä. Ne tuo hyvän maun ja kivan suutuntuman. Muilta osin ohjetta voi muokata jääkaapin sisällön mukaan. Mukaan saa halutessaan upotettua myös kuivahtaneet leivät rouheena. Siinä tapauksessa lisää vähän nestettä, joka on maustettu vaikka tilkalla sitruunamehua.



Tosi iisit juurespihvit (4 kpl) 


3 porkkanaa ja 2 perunaa
(tai vastaava määrä palsternakkaa, lanttua, bataattia, paprikaa, varsiselleriä, juuriselleriä tai mitä nyt jääkaapin alalokerosta sattuu löytymään)
1 sipuli (tai vastaava määrä purjoa)
1 iso tai 2 pientä valkosipulinkynttä
peukalon pään verran inkivääriä
murskatuja maapähkinöitä
chiliä maun mukaan
juustonloppu raasteena
2 munaa
suolaa
pippuria
kurkumaa
voita paistamiseen

Lisukekurkut:
1 kurkku
vajaa kourallinen tillisilppua
1 tl suolaa
1-2 rkl väkiviinaetikkaa
halutessasi ripaus sokeria

Viipaloi ensin kurkku ohuiksi siivuiksi ja laita kulhoon. Mausta viipaleet, sekoita ja nosta kylmään odottamaan.

Valmista sitten pihvit. Raasta juurekset. Pilko sekaan sipulit / purjo + varsiselleri. Kuullota koko silppua hetki voissa ja siirrä sitten kulhoon odottamaan. Murskaa maapähkinät morttelissa, pilko chili ja raasta inkivääri. Lisää ne kulhoon. Sekoita joukkoon juustoraaste ja kananmunat. Mausta. Muotoile pihveiksi ja paista.




Näillä ohjeilla ruokahävikkiä vastaan. Mistä teillä sitä tulee eniten? Ja mikä on sun paras vinkki?





5.9.2016

OMITUISIMMAT AMMATTINI





Ammatti; elinkeino, jota yksilö harjoittaa toimeentuloaan varten.

Olen toiminut vuoden alusta yrittäjänä. Tänä aikana on tullut mietittyä paljon työelämää. Sen antamia mahdollisuuksia ja asettamia haasteita. Olen keskustellut asiasta monenlaisissa kokoonpanoissa. Ollaan puhuttu riskinottokyvystä, tunnollisuudesta, säntillisyydestä ja nöyryydestä. Asioista, mitä missäkin ympäristössä pidetään tärkeinä. Tänään, Yrittäjänpäivänä, halusin kirjoittaa sullekin muutaman sanan työelämästä.

Täytyy myöntää - työhistoriani on ollut vähän kirjava. En koe sitä lainkaan huonoksi. Enkä usko, että kokisi sekään, joka jossain vaiheessa elämääni tulee kanssani toimimaan. Olen saanut kokea erilaisia työpaikkoja, -tapoja, -ympäristöjä, -tehtäviä ja monenlaisia esimiehiä. Olen ollut onnekkaassa asemassa - kaikki koetut tilanteet ovat opettaneet minulle jotain. Jotenkin kummasti olen osannut jo nuoresta saakka ajatella erilaiset sattumukset vaiheina ja askelina. Tympeän vaiheen lopullisuus ei ole painanut paljoakaan, enkä ole joutunut epätoivoon, vaikka olen hetkellisesti joutunut tehtäviin, jotka eivät ole tuntuneet omille.

En vielä tässäkään iässä etsi loppuelämäni työpaikkaa. Pelkkä ajatus tuntuisi pelottavalle. Ymmärrän sen, että joku voi hakea pitkäaikaisesta työsuhteesta turvallisuuden tunnetta. Etsiä sitä täydellistä vaihtoehtoa ja valita vain optimaalisen ja parhaan. Minua kaikkien panosteni pelaaminen yhden kortin varaan kauhistuttaisi. Siksi tahdon tehdä sitä mitä milläkin hetkellä hyvälle tuntuu. Ottaa siitä siinä hetkessä parhaan, mitä saan irti. Oppia jotain.

Pisimmän työsuhteeni olen tehnyt kaupan alalla. Olen ollut siellä noin kaksitoista vuotta; esimiesvalmennettavana, osastopäällikkönä parilla pukeutumisen osastolla, Vuosaaren Citymarketin tavaratalon vt.johtajana ja yhden uuden elintarvikekaupan myymäläpäällikkönä. Kaikki muu sitten onkin sarja kummallisia pätkiä mitä erilaisimmissa paikoissa.

Olen aloittanut töiden tekemisen jo nuorena. Äiti oli yksinhuoltaja, kaupungin palkkalistoilla ja  rahaa oli hyvin vähän. En kuitenkaan koskaan kokenut, että multa puuttuisi jotain. Olen onnellinen, että mulle on jo pienestä pitäen opetettu se, että jos jotain haluaa, on oltava valmis tekemään töitä sen eteen. Ensimmäisen työpaikkani otin vastaan viisitoista vuotiaana.

Olen tehnyt pieniä harjoitettelupätkiä ja kesätöitä erilaisissa paikoissa. Pussittanut kilohintaisia nauloja, myynyt puhelimitse sekä Teemu-nalleja, että perinteisesti aikakauslehtiä myös, työskennellyt pienen pätkän logistiikkafirmassa, ajanut varastolla äijien kanssa trukkia ja lastannut tavaraa. Olen ollut Malmilla K-kaupan tuoretiskillä ja kassan takana. Myynyt leikkeleitä, vaikken syönyt lihaa. Siellä olen suolannut myös ensimmäisen graaviloheni - se onnistui asiakkaan ohjeilla. Ennen Citymarket-uraani olen ollut myös siivoamassa ravintolaa Oulunkylässä ja pelihallia sekä Kampissa, että Rautatieasemalla. Siivoushommia on tullut tehtyä paljon. Niistä mielenkiintoisimpana voisin mainita Supon tilojen siivoamisen Ratakadulla. Siellä minut haettiin hissillä aamuisin yläkertaan ja saatettiin päivän päätteeksi alas. Henkilöllisyys piti todistaa joka päivä.

Jokaisesta paikasta olen oppinut jotain; heittäytymistä, ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja malttia. Olen puhunut sadoille ihmisille Messukeskuksen salissa, siivonnut oksennuksia ravintolan seinästä, nostanut isoja kuormalavoja katon rajaan saakka, valinnut tuotteita Hesarin mainoksiin, istunut uusien esimiesten kolmikantakeskusteluissa arvioitsijan roolissa ja kaivanut kolikoita pelikoneiden alta. Muistoihin on jäänyt parhaat ja pahimmat työskentelytavat. Ja pomot myös. Ihan jokaisesta kokemuksesta olen kiitollinen. Mitkä on olleet sulle ne oppimisen paikat?

Tämä teksti tulee ilmoille juuri nyt, koska olen tuntenut haikeutta. Viime viikolla Vuosaaren Citymarket oli auki viimeistä päivää ennen, kuin se lopetettiin kannattamattomana. Näin vuosienkin jälkeen se vähän tuntui - suretti. Siellä mun vanhassa toimistossa ei ehkä istu enää ketään. Eikä naapurikopista kuulu enää sitä tutuksi käynyttä kiroilua. Aikansa kutakin. Toivon kaikille mun entisille työkavereille ja kollegoille hyviä tulevia vaiheita ja askelia. Toivottavasti löytyy ne parhaat polut.