31.10.2016

"UUSI" IDENTITEETTI






Ehkä muistattekin, että meidän pienellä sisustusbloggaajaporukalla on tapana nostaa kuukausittain esille teema, jossa pohditaan jotain kiinnostavaa kulmaa sisustuksessa. Elokuussa Essi antoi meille haasteen kirjoittaa toimivasta sisutuksesta. Syyskuussa Maru kysyi meiltä "Mitä tekisit toisin"? 

Tässä kuussa Tanja Idis & interiööri blogista haastoi meidät miettimään sitä, miten käsityötaidot näkyvät meidän kodeissa. Kysymys kuului: "Mitä käsityöläisyys sinulle merkitsee? Näkyvätkö erilaiset kädentaidot mahdollisesti sisustuksessasi / kodissasi ja miten? Onko jotain taitoja, joita haluaisit itsekin oppia tai oletko jo käsityöläinen?"


Mun ensimmäinen ajatus teemaa pohtiessa oli - ei muuten näy missään, en ole. Aloin aivan alkuun pohtimaan sitä miten tahtoisin olla luovempi, maalata tauluja, kutoa omat mattoni ja neuloa päiväpeitteeni. Ihailen luovia ja aikaansaavia ihmisiä. Musta olisi mahtavaa, jos osaisin vaikka tehdä sellaisia upeita astioita, kun Maria

Meillä tosiaan ei näy käsityöt missään, vaikka mä ihan joka ikinen päivä neulon, virkkaan tai teen jotain muuta. Kesti hetken ennen, kuin pääsin kiinni ajatukseen, ettei käsityöläisyys todellakaan ole vain niitä perinteisiä käsitöitä. Siihenhän kuuluu ihan joka ikinen itse tehty asia: meidän tekemät remontit, mun vanhan kodin seinälle tekemä taulu, se siskon seinälle suunniteltu tapetti ja esimerkiksi kaikki kunnostamani huonekalut. Omaa blogiani selaillessani löysin myös postauksen, jossa olin listannut asioita, joita olen tehnyt omasta päästäni. Tässä vaiheessa jo alkoi ihan reippaasti hymyilyttää. Mä muuten taidankin olla vähän käsityöläinen. 

Aloin totutella löytämääni uuteen identiteettiin kiinnittämällä meidän eteisen seinään muutava vuosi sitten posliinimaalauskurssilla maalaamani lautasen. Se pääsi tuohon roikkumaan noiden kahden  kirpparilta löytämäni Arabialaisen kanssa. 

Tänään olen googlettanut dreijauskursseja. 








Tyynelän eteisen muutoksesta lisää täällä.
Puinen harjasetti Iris Hantverk / Cilla's

28.10.2016

YSTÄVÄLLISIÄ JA VILPITTÖMIÄ IHMISIÄ







Alkuun pikainen paluu eiliseen postaukseen ja muutama kiitoksen sana. Oon saanut niin monta kaunista kommenttia, tekstiviestiä, sähköpostia ja lähestymistä Facebookissa, että itkettää. Oon tavattoman iloinen siitä jos osasin kertoa arjesta ilman valtavaa negatiivista kaikua. Sellaisena, kun se on. Heikkouden myöntämisen jälkeen sain monta yhteenottoa ihmisiltä, joilla osalla on samankaltainen tilanne. Ne yhteydenotot tuntuvat hyvälle. Sille, etten ole näiden ajatusten ja asioiden kanssa yksin. Iso kiitos. Vastaan kaikkiin viesteihin mahdollisimman pian.

Vaihdoin tänään Jannenkin kanssa tästä aiheesta taas muutamia lauseita. Hän sanoi, että se huonojen päivien matalavire ja epätoivo kyllä paistaa hetkessä läpi. Sanoi myös, että ymmärtää hyvin sen, etten itse huonona hetkenä osaa nähdä sitä, että seuraava päivä on parempi. Ehkä se on se millä Janne jaksaa ne hetket - osaa uskoa huomiseen, kun mä oon luovuttanut ja pettynyt siihen miten oma kroppa on mut pettänyt. En voisi yhtään iloisempi ja onnellisempi olla siitä, että vierellä on noin viisas mies. 

No mutta eilisestä matalalennosta iloisempiin aiheisiin. Ihmisten hyvästä tahdosta ja iloisesta mielestä kertoo tämäkin. Meidän Tyynelän tupa on meinaan saanut uuden taulun. Nimenomaan saanut. Aivan yllättäen. Vieläpä sellaisen, mitä mä Tampereella monesti ihastelin. 

Me oltiin siellä jo kirpparin jälkeen siskon kanssa pakkaamassa autoa, kun mua nyittiin hihasta. Tämä ihanaihana ihminen miehensä kanssa halusi antaa mulle lahjan. Ton (nyt jo meidän seinällä roikkuvan) mahtavan taulun, jota olin haaveillut. Kuulema ilahdutti mua enemmän, kun heitä. Niin oikeassa olivat!! Mä olin jo edellisenä päivänä kokenut heidän suunnaltaan iloa, aitoutta ja ystävällisyyttä. Silti toi ele yllätti mut niin, etten edes tajunnut halata. Onneksi se tuli korjattua heti pian. Huippu tyyppejä. Kiitos <3 Tauluhan sopii paikalleen kuin olisi siihen tehty. Onnea on.

Tästä taulustahan lähti sitten taas ajatukset lentämään. Tänään on sävytetty maalia ja suunniteltu tulevaa. Pian taitaa taas heilua suti. 

Iloista viikonloppua!



27.10.2016

RAIVOSTUTTAVINTA IKINÄ

Siihen ei tarvita, kun yksi huonosti nukuttu yö ja pitkä työpäivä. Oloon.

Monesti kirjoitan blogiin vain iloisista asioita. Arki, huonot päivät ja voinnit harvemmin näkyvät. Tänään mä kuitenkin ajattelin kertoa mitä täällä tapahtuu, kun aivoissa (ja blogissa) ei tapahdu mitään. Tänään on ollut sellainen päivä, kun on taas surettanut oma voimattomuus. Se, miten pitää tehdä valintoja asioiden välillä. Pahinta on jos joutuu valitsemaan ihanien asioiden välillä. Sen tietää, ettei voimat riitä kahtena päivänä peräkkäin etenkään silloin, kun pitää mennä paikkoihin, jossa pitää olla skarppina, reippaana, keskittyneenä ja melussa. Säntilliselle persoonalle on hyvin hankala tilanne tää alituisessa muutoksessa eläminen. Mä haluaisin aikatauluttaa ja suorittaa kaiken. 

Mä olen kertonut aiemmin mun sairasteluista. Kempparissa viimeksi. Kaikki tapahtunut on johtanut siihen, että kuormituksen kesto on olematon. Paketin leviämiseen ei tarvita kuin yksi muutos. Yksi huonosti nukuttu yö ja pitkä työpäivä. Huonosti nukutulla tarkoitan alle kahdeksaa tuntia ja mainitsemallani pitkällä myös samaa mittaa. 

Sen ensimmäisen päivän jaksaa kyllä. Ajatus tosin katkeilee, tilanteisiin tarttuminen ei onnistu, vasen puoli puutuu, sanoissa ja teoissa tulee toistoa, mutta jaksaa. Takellellessaan huomaa tarvitsevansa päiväunia. Jos ei tajua, ehdi tai voi levätä, on seuraava päivä jotain ihan muuta. Sitä ei enää korjaa neljätkään päiväunet. Silloin pysyn kotona. Ei tee mieli tämän näkökentän kanssa lähteä sekavana toikkaroimaan liikenteen keskelle. Hävettääkin. Joku katsoo liian pitkään. Toinen mulkoilee vihaisesti jos joudun istumaan sporassa vanhusten paikalle, kun seistäkään ei voi. 

Myönnän, että mussa on hyvin paljon suorittajaa. Haluaisin aina olla se optimisti ja reipas tyyppi, joka hymyilee. Siksi ottaa koville olla osa-aikaisella sairaeläkkeellä. On aivan täysin järjen vastaista, että se hävettää. Se ei ole mitään itse aiheutettua, mitä pitäisi hävetä. Ei mitään mitä voisin tehdä toisin tai valita eritavalla. Silti on erittäin hankala myöntää, ettei jaksa. Puutuneina päivinä on itkuinenkin olo. Kotona maattu päivä ei ole piristänyt, eikä jaksa odottaa sitä, että seuraavana on jo parempi. Harmittaa se, että toisena päivänä on käynyt vaikka missä ja toisena ei jaksa pysyä hereillä. Hävetää puhua aivovammasta. Hävetää sanoa osittain sokea. Syyllistyn sievistelemään ja puhun tulpasta. Se kuulostaa jollekin mikä kerran tuli ja sinne jäi. Joltain, mikä on hoidettu, eikä enää tee mitään. En puhu sokeasta-alueesta. Sanon näkökenttäpuutos. Se kuulostaa etäisemmälle ja vähäisemmälle, eikä tunnu niin pahalle.

Terveisiä täältä jumin keskeltä tänään. Raivostuttaa. Osaisinpa olla itselleni samanlainen kuin ovat ne, joiden kanssa tätä elämää jaan - ystävällisempi ja armollisempi. 

  ps. puhuttiin siskon kanssa yhtenä päivänä siitä miltä maailma näyttäisi toisen silmin. Ajateltiin, että olisipa hauska, jos osaisin piirtää taulun siitä mitä mä nään tai en nää. Taulua en saanut aikaan, mutta vedin viivan tämän tekstin kuvaan. Siinä ne suurinpiirten on - sokean alueen rajat. Se on 40% näkökentästä. Se ei ole silmissä, vaan aivoissa eli se puuttuu molempien silmien näkökentästä. Se ei ole musta, eikä valkoinen. Se on harmaa ja suttuinen kuin lokakuinen sää keskivertovuonna.

  pps. ehkä jo huomenna saan kerrottua meidän nojatuoliongelmasta, neulomistani talviasusteista, uudesta taulusta, parista kirppislöydöstä tai syksyisestä Göteborgin matkasta, josta en ole saanut tekstiä aikaan. Ja jos en huomenna, niin joku muu päivä sitten. Vaikka miten väsyttäisi, niin niitä ajatellessa hymyilyttää.




19.10.2016

MÖHKÖ MUUTTI TALOON - ILMALÄMPÖPUMPPU HIRSITALOSSA


Ilmalämpöpumppu hirsitaloon.

Ilmalämpöpumppu hirsitaloon.



Mä olin vastustanut sitä kovasti. Googlannut hyötyjä ja haittoja. Säikähtänyt netin keskutelupalstoja. Ihmetellyt miten tällainen asia voi aiheuttaa niin vahvoja tunteita. Inhonnut kaikkien mallien ulkonäköjä. Miettinyt sähkön säästöä. Pelännyt pilaanko taloni. Sitten se olohuoneen varaava sähköpatteri hajosi ja meille muutti ilmalämpöpumppu.

Ihannetilanteessa mä varmaan lämmittäisin taloa pelkästään puilla. Sellaisilla, jotka olisi omasta pihasta kaadettu. Tai jos rakennuksessa vesikiertoinen järjestelmä jo olisi, niin maalämmöllä. Tässä tilanteessa kuitenkin valitsin toisin. Meidän on pystyttävä pitämään torpassa peruslämpöä yllä, joten piti miettiä millä se helpoiten hoituisi. Maalämmön perustamiskustannukset ja -työt söisi tässä tapauksessa sen hyödyn. Sähköpattereilla taas homma on hullun puuhaa - kallista ja tehotonta. Puun ja ilmalämpöpumpun yhdistelmä tuntui tähän parhaalle vaihtoehdolle.

No miten se sitten sujui? Ostimme mallin, jonka energiatehokkuuden pitäisi olla ilmeisen hyvä. Sellaisen, jossa on myös takkatoiminto, eli saamme sen levittämään puulämmityksen ylös nostamaa ilmaa huoneisiin. Pumppu asennettiin olohuoneen oven päälle, josta se suuntaa sekä olo-, että makuuhuoneisiin ja myös tupaan. Vanha patteri makuuhuoneen vastaisesta seinästä purettiin. Paljastui, ettei patterin takana ollut tapettia (hyvä me, hyvin oikaistu aikanaan), mutta onneksi löysin vielä samaa tapettia jämäpaloina meidän pajalta. Joskus on oikein hyvä säästää kaikki kummallinenkin. Sellainen, joka ei ehkä tunnu edes kovin merkitykselliselle. No nyt mä sitten leikkasin palat mittaan ja paikkatapetoin reiän. Toiseksi alimmasta kuvasta voitte tihrustaa pistääkö silmään. Vähän on vaakaraitaa havaittavissa. Mielestäni siitä tuli kohtuullinen.

Vähän tässä jännittää, kun porukka palstoilla puhuu siitä, että ilmalämpöpumppu tiivistää taloa viilennettäessä kosteuspisteen seinään väliin väärälle puolelle. Tässä mä tunnustan tyhmyyteni. En ihan ymmärrä miten se hirsitalossa tapahtuisi ja onko tottakaan. Talotekniikan tuntemukseni ei ihan riitä tämän analysointiin - siihen onko homma sama rintamamiestalossa ja täällä. Janne ainakin on ihan luottavaisin mielin. Ja mä mielenkiinnolla seuraan facebookin Pelastakaa vanhat talot ryhmää. Sieltä saattaa joskus oppia jotain. Mä haluaisin kuulla joltain oikealta ihmiseltä jos joku oikeasti on joutunut tällaisen kanssa johonkin vaikeuksiin. Se tuntuisi paremmalle kuin ne palstojen anonyymit, jotka pelottelevat Panu Kailalla ja sillä, ettei tällainen elämä vanhassa talossa ole yhtään aitoa.

Hetkeksi ulkonäköseikkoihin vielä; tuohon pumppuun en ole vielä tottunut - se kyllä hyppää tuolta silmille, mutta suunnittelen levittäväni Lundiat koko seinälle. Niin, että ulos mentäisiin kirjahyllyn keskeltä. Tikkaita ja hyllyjä on. Onnekseni se, että kokoajan näköpiirissä; sohvan vieressä ihan keskeisellä paikalla ollut patteri lähti pois, teki huoneen tilavamman oloiseksi. Siirsin sohvan makuuhuoneen puoleiseen seinään kiinni niin, että kirjahyllylle pääsee paremmin. Vein pikkupöydän nurkasta pois ja Janne kiinnitti mun kirppislöydön - messinkivalaisimen seinään. Kelpaa siinä neuloa!


Miten kalusteet aiemmin asettuivat? Kurkkaa täältä.


17.10.2016

SYKSYN SISUSTUSIHASTUKSET

svanefors

svanefors

svanefors

svanefors

svanefors

svanefors

svanefors
Kävin toissa viikolla ihastelemassa Svaneforsin showroomilla syksyn sisustusihanuuksia ja haluan jakaa nää inspiskuvat teidän kanssa. Mä meinaan sain tuolta kotiinviemisiksi kauniin kynttilän lisäksi aivan kaaaaamean sisustusvimman. Kuumeisesti tekee mieli tehdä jotain muutoksia.

Esillä oli niin upeita isoja taidekankaita seinälle pingotettuna (idea!), ilmeikkäitä ja maalauksellisiakin tyynynpäällisiä (helposti uutta kotiin!), erilaisia saman sävymaailman kuoseja rinnakkain (kerroksellisuutta!), kutkuttavia kuviollisia mattoja (vanhan talon vetävät lattiat!), messinkiä (<3) ja mehikasveja. Erityisesti ruotsalaisen taiteilija Emma Larssonin maalaamat kuosit iski muhun kovaa. Ne on samaan aikaan persoonallisia, kiehtovia ja vähän jännitäviä. 

Mä ennustan, että meillä tulee näkymään tulevan talven aikana enemmän yhdistettyjä kuoseja (Tyynelässä), mehikasveja (mikäli saan pidettyä ne hengissä), messinkiä (ostin jo) ja myös lisää tekstiilien tuomaa lämpöä. 

Jotenkin olen ihan kamalasti kaivannut jotain tällaista. Tuntuu, että kiireiden ja flunssien vuoksi kaikki sisustusprojektit on vaan seisoneet ja venyneet. Tuntuu hyvälle olla täynnä ideoita ja virtaa. En halua pysähtynyttä, valmista sisustusta, vaan muuttaa vähän väliä ympärilleni uutta kaunista katsottavaa. Haluan maalata seinää, vaihtaa nojatuolin mukavampaan, levittää kaikki talon matot lattioille, kääriytyä huopaan ja neuloa vaikka mitä. Syksy <3



Svaneforsin nettisivuille pääset tästä ja koko tuotekuvastoa pääset selaamaan täällä.






14.10.2016

700 KÄVIJÄÄ



Mansen blogikirppis oli taas mahtava. Tällä kertaa kävijöitä laskettiin ovella 700.
Se on kolmessa tunnissa melkoinen määrä. 

Me mentiin paikalle lauantaina. Käytiin ensin siskon kanssa heittämässä yökamat Lapland Hotelliin ja sitten kaarrettiin Väinö Linnan aukiolle tavaroita purkamaan. Jestas sitä oli taas kertynyt. Olo oli kuin muulilla noita kasseja kantaessa. Porukka pykäsi pöydät kuntoon jo lauantaina ja heitteli ilmaan hulluja haaveita kaksi päiväisestä kirpparista. 

Sitten käytiin pöytään. Tapahtuman järjestäjä Suvi oli laittanut meille pöydän kauniiksi. Kaikki fiilisteli etenkin noita kukkia. Niiden nimikin sitten selvitettiin. Kerran viikossa veteen upotettava pallero, jonka voi ripustaa kattoonkin, on kokedama. Niistä mä vähän innostuin. Vaikuttavat meinaan melko helppohoitoisille.

Fiilikset ennen kirpparia oli melko väsyneet ja jännittyneet, joten voit kuvitella, että räkätykseksihän se ilta sitten meni. Syötiin sushia ja naurettiin. Se on jotenkin jopa absurdia miten samanhenkistä porukkaa blogien takaa löytyy. Ei tarvitse pingotella. Tunnelma on tosi nopeasti avoin, rento ja lämmin. Tämä porukka osaa vilpittömästi olla toisesta kiinnostuneita, toisen puolesta iloisia, toisen tekemisestä ylpeitä, kannustavia ja vailla kateutta. Mä harvemmin koen mitään ihmeellistä me-henkeä, mutta näiden ihmisten seurassa kyllä. Se tuntuu hyvälle.

No mutta kirppariin. Siellä kävi porukkaa muksuista mummeihin. Myytiin mikroshortseja, retrosisustusta ja kävelysauvoja. Asiakkaat oli hyvän tuulisia. Erityisen hyvin jäi mieleen mies, joka hyvällä huumorilla ja muutamilla kehuilla painosti rouvansa hankkimaan pöydästäni hatun. Se kuulema niin hienosti korosti hänen piirteitään, oli tyylikäs ja kaunis, vaikkei hän heti suostunut sitä uskomaan. Ei tälläkään kertaa. Nyt vaan olisi kuulema aika opetella. Päivä meni siis ihan mahtavissa merkeissä. Ja lopputulema oli 450€ plus hyvä mieli. Sekin on kolmelle tunnille oikein kelvollinen summa.

Keväällä tullaan taas. Yhtenä vai kahtena päivänä? Ja millä meiningillä? Sitä mä en vielä tiedä, koska suunnittelu on vasta käynnissä. Mut yksi asia on varma. Mä olen mukana ja suunnittelen jo täsmäiskua äitini autotalliin. Sinne, jonne ei auto mahdu, koska vuosia säästetyt tavarat odottavan pelastajaansa. Olen tulossa.



Illan ja kotiin viemiset meille tarjosi:



Yhteistyössä:

12.10.2016

OVAT HENGISSÄ VIELÄ




Meillä on viime päivinä kituutettu. Ulkokuori on ollut hailakka, kalvakka; varsi ryhditön ja nuupahtanut. Enkä puhu nyt noista köynnöksistä, vaan meistä kahdesta. 

Molempiin iski sitkeä syysflunssa, joka on pitänyt kuumetta yllä. Niistetty on pakettitolkulla. On nyhjätty kotona. Joka paikkaa kolottaa. Järki ei juokse. Yskittää ja kurkku on karhea. Ei pysy pystyasennossa, vaikka maatakaan ei enää jaksaisi.

Siitä tuli mieleeni kertoa näistä meidän tuvan köynnöskasveista. Keväinen keino on toiminut. Toisin, kuin me - nämä ei näytä kuoleville, hailakoille, eikä nuupahtaneille. Ehkä mulle ei käykään näiden kanssa, niinkuin siskolleni.

Hengissä ovat siis kummatkin; köynnökset ja me. 




7.10.2016

BLOGIKIRPPIS SUNNUNTAINA !!

Mitä myynnissä? 

Mun pöydässä ainakin kymmeniä, kymmeniä, kymmeniä Marimekko, retro, Papu, jne jne jne mekkoja!! Niitä on tullut tänään hinnoiteltua paljon. Mukana myös paljon ihan perustrikoovaatetta eurolla kappale. Ja tietty sisustuskamaa : retrolamppuja, tarjottimia, Mariskooleja, Iittalan Mondoja, Iittalan Vitriinejä, Nanny Still tuhkis ja kermana kakun päällä rumpukone. Eli tältä kirpparilta voit löytää mitä vaan.

Tervetuloa sankoin joukoin penkomaan. Mukaan hyvä mieli, kunnon kengät ja paaaljoooon käteistä (varaa mukaan myös kolikoita!)

Mansen blogikirppis
sunnuntaina 9.10. klo 11-14
Vooninkisali Finlaysonin alueella (Väinö Linnan aukio 13)

Lisää tapahtumasta täällä.




4.10.2016

KYLPYHUONEREMONTTI (PIHISTÄ VS. PANOSTA)








Mä haaveilen puolipaneeleista. Tassuammeesta. Suihkuseinästä. Kauniista tapetista paneelin päällä. Keräsin Pinterestiin inspiskuvia. Erilaisia suunnitelmia pallotellessani tulin siihen tulokseen, ettei meillä ole laittaa tähän niin paljon rahaa. Pienemmällä pitäisi pärjätä.

No me mietittiin sitten miten tonne saisi edes vähän freesimpää ilmettä. Vähemmän värejä ja selkeyttä. Myönnetään - se viime vuotinen mintunvihreä oli VIRHE!! Sitä Janne aavisteli jo aiemmin, mutta jostain syystä mun piti saada ne purkin pohjat tohon tuhlattua. Oli se fiilis, että jotain on tehtävä ja heti, enkä jaksanut odottaa. Olisi vaan pitänyt kuunnella sitä, jolla on paremmat hermot. Alkuräpiköinnin jälkeen kypsyteltiin vuoden verran sitä, millainen kylpyhuone tulisi olemaan.

Kevät talvella tein ensimmäisen liikkeen - ostin verkkokaupasta ne remontin kalleimmat elementit - hanat. Halusin jotain muuta, kun kromia. Vaihtoehtoja ei tähän tarkoitetulla budjetilla ollut useita, joten ostin Granan Rosa-sarjan pesuallashanan ja perussuihkun. Niissä on sopivasti sitä fiilistä, mitä hain. Ja hinta ei ollut ihan Tapwellin tasoa. Tässä siis pihistettiin sekä hinnassa, että toiveissa. No allas sitten - sitä me yritettiin enemmän ja vähemmän aktiivisesti etsiä käytettynä tuossa talven mittaan. Kaikki kierrätyskeskusten altaat olivat seinään tai jalalla asenettavia. Tämä löytyi sitten Bauhausista. Parin kympin kierrätetyn sijaan jouduttiin panostamaan pari sataa.

Keväällä haettiin kaupoista pitkiä tasoja. Sellaisia, että myös pesukone jäisi tason alle piiloon. Paikallisessa keittiö/kylpyhuoneliikkeessä hinta-arvioksi puiselle työtasolle annettiin 500-700€. Hyvä etten pyörtynyt. En hinnan vuoksi, vaan siksi, että Janne jäi vielä kohteliaasti tiskille ottamaan vastaan esiteltyjä esitteitä ja kirjallista tarjousta. Pihalle päästyämme pyysin ajamaan vastapäiseen rakennustarvikeliikkeeseen. Liimapuinen työtaso maksoi siellä mittaanleikattuna 70€. Hintaeroa ajatellessani päätin, että on aivan sama, vaikkei se varsinaisesti olekaan tähän tarkoitettu. Se on sama miten kauan se käytössä priimana kestäisi. Otimme riskin ja siinä sen nyt vahattuna lepää. Piti pihistää. Tosin tässä tilanteessa ulkonäkökin on edullisemmassa mieluisampi.

Kaapin oviin maalasin viime viikonloppuna samaa kalustemaalia, kun keittiössä (Tikkurilan väri "Laasti") ja kahvat maalasin spraylla. Niihin ei onneksi tarvinut tehdä muita muutoksia. Peili on kirppislöytö Salon Aarresaaresta.

Janne on tekemässä vielä kotelointia avohyllyn vieressä kulkeville putkille ja vaneriseinää yläkaapin päätyyn. Sillä saa feikattua kaapin ilmettä vähän samaan tyyliin, kun taso on. Myös silikonit saumoihin on laittamatta. Mä meinaan vielä suhauttaa suihkun peitekilvet ja sitten lukita tämän projektin. Nyt se on niin hyvä, kuin siitä ilman kaakelointia saa. Pääasia on, ettei se imaissut tonneja kahisevaa, eikä sisään kävellessä enää silmiä särje.



pssst. saumahommiin oli hyvä se Saumafix.

2.10.2016

ANTAJALLA ON PAREMPI MIELI

Yhtenä onnettomana päivänä mä olin jättänyt kutimet kotiin. Oltiin menossa Tyynelään ja jo siinä vaiheessa matkaa, että olisi pitänyt olla joku utopistisen jännittävä selitys Jannelle. Se tuskin olisi suostunut kääntymään pelkkien puikkojen vuoksi. Sen verran kehtasin kysyä, että pysähdyttiin paikallisen marketin pihalla. Jätin Jannen autoon odottamaan, ettei sen tarvitsisi todistaa mun epätoivoista yritystä hankkia lankaa ja puikkoja pikkuruisesta ruokakaupasta. 

Toisin kävi - siellä oli hyllyssä rivitolkulla erilaista lankaa ja parit puikotkin. Sain itselleni tekemistä hämärtyviin iltoihin. Tosin yhtään en vielä tiennyt mitä varten neuloisin, mutta sekin selvisi myöhemmin.

Sain kuluvalla viikolla Canelipuun Katjalta viestin olisiko mun ja siskoni taas mahdollista neuloa / virkata / puuhata jotain heidän joulumyyjäisiinsä. Edellisen sattuman vuoksi mulla oli jo nämä ensimmäiset sukat valmiina. Lisääkin tietysti lupasin, koska antajalla on aina parempi mieli. Tuotot menee tuttuun tapaan kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen.

Neulotuttaako sua? Jos haluat, olet sydämellisesti tervetullut mukaan lahjoittamaan. Tuotteet menee esimerkiksi mun tai siskoni kautta perille. Kiitos <3

Edellisistä keräyksistä lisää täällä, täällä, täällä ja täällä.





Kuvan pitkien villasukkien ohje:

tarvitset:
puikot nro 3
sekä raidallista, että yksiväristä lankaa (kuvassa Novitan 7 Veikka)

  • luo 52 silmukkaa
  • neulo resori 2 kiertäen oikein, 2 nurin
  • kun resorin pituus on 16 cm vaihda raidalliseen lankaan
  • raitoja 20 cm (kaikki oikein)
  • vaihda yksiväriseen lankaan
  • yksi kerros oikein ja kavenna jokaisella puikolla 1s
  • neulo resoria 5 cm (2 kiertäen oikein, 2 nurin)
  • tee tiimalasikantapää
  • neulo oikeaa pikkuvarpaseen saakka (puikoilla silmukat 4 x 12s)
  • vaihda raidalliseen lankaan ja tee kärsikavennukset


TallennaTallennaTallennaTallenna