22.11.2016

VANERITUOLIT








Jannen tekemä pöytä sai uusia kavereita. Ne kannettiin sisälle reilu viikko sitten. Kokoonpano vaikuttaa viihtyvän hyvin yhdessä. Sointuvat, eivätkä pahemmin riitele. Uudet tulokkaat ovat arvatenkin saaneet tässä sopautumisvaiheessa vähän enemmän huomiota - talon asukkaat vaikuttavat hakeutuvan niihin helpommin istumaan. Veikkaan sitä aivan lajityypilliseksi toiminnaksi ja kuvailisin sitä sanoilla uutuuden viehätys. Asukkaat tosin puhuvat siitä miten uusissa tulokkaissa on pinnatuolia parempi istua. Ei kuulema paina selkää, istumissyvyys sopii ja käsinojat tekee olon lokoisaksi. Kuunnellessa käy vähän vanhoja sääliksi. Yksi vanha vanerituoli on kuitenkin jo päässyt soluttautumaan joukkoon. Vaikuttaa viihtyvän. Taisi päästä porukan uusimpana solahtamaan heti sisäpiireihin. 

Uudet tulokkaat on Vaasan Combo kirpparilta löytyneet Sanna –nojatuolit (á 10€), jotka Kari-Pekka Valorinta on ISKUlle suunnitellut. Ne on olleet tuotannossa vuodesta 1984, 1990-luvun puoli väliin. Sannaa löytyy kuulema myös ilman käsinojia ja joko istuinverhoiltuna tai istuin- plus selkäverhoiltuna. Kiitos tuolin tunnistusavusta: Isku / Lahti Interior. Aivan mahtavan nopeasti vastasitte mun sähköpostitiedusteluun:)



21.11.2016

HANDMADE BY LAURA

Vinkvink vielä ehtii!


Mulla on ongelma - sairastumisen jälkeen käsiala on huono; välillä aivan järkyttävä. Etenkin pyöreiden muotojen piirtäminen ja kirjoittaminen on erityisesti väsyneenä hankalaa. Kuvailen asiaa sanomalla, että kroppaan on jäänyt sähkövika. Siltä se siis tuntuu - sähköiseltä, ritisevältä ja nykivältä. Ympyrää piirtäessä käsi tärähtää siinä kohtaa, missä kellotaulussa oltaisiin kuuden ja seitsemän välissä. Ympyrä saa lounaaseen ihan uusia ulokkeita. (Sama ongelma muuten toistuu jaloissa pahimpina päivinä.) Tää tekee sen, etten mielelläni kirjoita. Kädenliikkeitä toki pitää harjoittaa ja teen sen neulomalla, mutta kynän kanssa kaupan kassalla lähinnä ärsyttää. Etenkin, kun allekirjoituksen alle kysytään nimen selvennystä. 

Samasta syystä en mielelläni kirjoita käsin ohjeita neulomiini lahjoihin. Usein kirjoitan läppärillä ja tulostan. Nyt keksin vielä paremman ratkaisun. Ja tää siis on musta niin hyvä juttu, että sopii sillekin jonka käsiala on kaunista. Tilasin paketillisen kierrätyskartonkisia käyntikortteja. Painatutin niihin nimen, osoitteen ja neljä riviä, joille lisätiedot mahtuu - koko ja pesuohjeet. Melkein handmade.

Hintaa näille tuli postikuluineen alle 20 senttiä kappale. Ideaa voi käyttää myös kirppiskamoihin ja pakettikortteihin. Eiks ois hyvä jouluksi? Vielä ehtii.





Tilasin käyntikortit Vistaprintiltä. 100 kpl kierrätyskartonkisia kortteja 11,99 € plus postikulut 5,99€

20.11.2016

MITÄ MINÄ SANOIN !!


Buahahaaaa. Itkettäisi, enkä haluaisi, joten nauran. Mä en saanut pidettyä tuota rehua hengissä. Edes kuukautta. Mä niin tiesin tän tulevan. En tiedä johtuiko se talvesta, hämärästä, kuivuudesta, vetisyydestä, viimasta, väärästä seurasta vai siitä, että tuo mahdollisesti loukkaantui, kun en vaivaantunut opettelemaan sen nimeä. 

Vanhastaan tiesin, etten ole mikään viherpeukalo. Olen hyväksynyt asian, mutta silti aina yritän. Jo kauan aikaa sitten niiden yrttien kanssa, sitten Tyynelässä. Nyt siis näistä viimeksi hankkimistani on jo ensimmäinen mennyt. Niinkuin manasin

Täytyy tästä lähteä hankkimaan lisää tapettavaa. Pitäis kai hankkia joku sponssi. Tai sitten mulle pitäisi langettaa kasvien pitokielto. Onhan tämä silkkaa kidutusta. Vai entä onko vika sittenkään minussa? Jos ei vaan jaksanut ja riudutti itsensä hengiltä. Kyllästyi Suomen talveen ja lakkasi juomasta. En tiedä. Tää viimeinen ei ehkä ainakaan ollut se oikea syy. Suurinosa suomalaisista kuitenkin toimii päinvastoin.

No nyt vaan istutaan ja odotellaan, että kaverit menee perässä. Ne on kuitenkin kasvanut yhdessä.

Lähettäkää sydämiä ja jakxuhaleja. Rankkaa on.




16.11.2016

KARMA JA KALUSTEET

ker lux seinävalaisin

ker lux seinävalaisin eco wallpaper botanica

ker lux seinävalaisin eco wallpaper botanica
ker lux seinävalaisin eco wallpaper botanica
Styleroomissa pohditaan parhaillaan sisustamisen vaikeimpia tilanteita. Yhdellä ei karma ja kalusteet kohtaa, toinen etsii sielua ja kolmas ei kertakaikkiaan tule toimeen mattojen kanssa. Myös mun tän hetkiset sisustusongelmat selviävät tuosta Styleroomin postauksesta. 

Pohjustuksena voin kertoa, että näinä sisustusvaikeuksien pahimpina solmuhetkinä mulla tulee aina mieleen se, miten Diagnoosi Sisustusmanian Maria kertoi mulle eräällä kirppisreissulla etsivänsä aina jotain, jonka nähdessään ajattelisi, että "toihan on just se mitä mä en ole vielä tiennyt tarvitsevani". Ja myös se miten Casa X:n Enne kertoi mulle joskus vuosia sitten ensimmäistä kertaa siitä, kuinka tilataan maailmankaikkeuden verkkokaupasta tavarat tuohon omalle lähikirpparille. Näiden naisten ajatusmaailmassa ja sisustustavassa on paljon tuttua ja tunnistettavaa. 

Noita ohjeitahan mäkin oon kovasti yrittänyt noudattaa. Joskus osuu kohdalle, toisella kerralla ei. Yleensä se ei ole se mitä on mennyt hakemaan ja se on kirppissisustuksessa just parasta. Suunnitelma muuttuu lennosta ja saa kokea löytämisen riemua. 

Toissareissulla eteeni osui tää vanha valaisin. Siellä se kyhnötti alimmalla hyllyllä aivan surkean näköisenä. Kelailin, että onko se ihan kamala vai kamalan ihana. Kävin taas läpi sen saman protokollan - kuvaviesti Jannelle ja varmistus. Ok ja kassalle. 

Ja onhan se nyt hienoa, kun minipienelle yöpöydälle saa nykyään muutakin, kuin pöytävalaisimen. Sitä paitsi tää sopii meidän makuuhuoneen kattolamppuun hienosti. Itseasiassa myös viime kirppisreissulla taas kolahti. Ja ei, ne ei olleet ne nojatuolit jotka on hakusessa. Siitä lisää blogissa pian.



10.11.2016

#HULLUVILLASUKKANAINEN

Ai mitä täällä on tehty? No villasukkia ainakin.

  • tiimalasikantapäitä
  • raitaa
  • kantapäätä aina oikein
  • sukkia varresta varpaisiin päin
  • ja varpaista varteen
  • yhdistetty langan jämiä "russian join" tekniikalla
  • kaivettu vielä kerran kaapista lankoja läpi
  • ja neulottu lisää perussukkaa

Kuukaudessa on syntynyt yhdeksän paria. Nämä kaikki ovat tulossa myyntiin Canelipuun pöytään Teurastamon joulumyyjäisiin. Tuotto menee 100% hyväntekeväisyyteen ja antajalla on parempi mieli.




4.11.2016

TOINEN KODIN KAAMEISTA MÖYKYISTÄ












Huutomerkki! Kuin käsinvärjätty batiikkihuivi muuten minimalistisen asun kanssa. Tai papukaija puluparvessa. Sellainen on tuo meidän musta televisio muuten melko vaaleassa asuinhuoneessa. 

Asuinhuoneen koko on noin 5 x 5 metriä ja siellä röyhkeästi tönöttää noin valtava televisio. Asia, minkä mä voisin hävittää kokonaan. En ole koskaan ymmärtänyt noiden vehkeiden päälle. Ensimmäisessä kodissani asuin kokonaan ilman. Nykyäänkin on aivan yhdentekevää mistä ne Kotikatsomon sunnuntai-illat ja maanantain dokumenttiprojektit katselen. Myöskään "Noin viikon uutiset" ei pidä sisällään sellaisia erikoistehosteita, jotka kalpenisivat vähän pienemmältä näytöllä tiirailtuna. 15 tuumaisen läppärin ruutu riittää varsin hyvin. Se, etten kaipaa isoa ruutua, voi osittain johtua siitä sokeasta alueesta, mutta suurin syy on varmaan se, että koen isosta aparaatista olevan enemmän harmia, kun iloa. Etenkin näin pienessä kodissa, jossa sitä ei saa tehokkaasti maastoutettua.

Samalla tavalla, kun niistä kylpyhuoneen jäätävän rumista vaihtoehdoista puhuttaessa, ihmettelen tässä miksi muotoilu ei pysy muun kehityksen matkassa. Toki onhan aparaatit ohentuneet vuosien varrella, kanavaa saa kääntää kaukosäätimellä ja smart tv:n applikaatioista voi asentaa käyttöön haluamansa, mutta miksi ne itse laitteet on aina mustia möhköjä. Voisiko joku keksiä vaikka valkoisen (tai beigen tai harmaan) näytön? Se ei kirkuisi niin kovasti kaiken keskellä.

Muuten mä olen edelleen meidän asuinhuoneeseen erityisen tyyväinen. Tila toimii käyttötarkoituksissaan erinomaisesti. Nostettiin hetki sitten noi Muuramen kaapit ja laatikot pitkältä metallijalaltaan kuution muotoon, siirrettiin tv korokkeen päälle ja tuolit ikkunan edestä vinottain vasemmalle. Vähän ällityin, että näin pienessä kodissakin voi vaihtaa järjestystä. Tällainen pienikin muutos piristää ja miellyttää silmää. On kiva, kun on vähän uutta kaunista katsottavaa. Onneksi me molemmat ollaan vaihtelunhaluisia, niin mun ei tarvii olla se, joka toisen poissaollessa on salaa rymsteerannut koko kämpän uuteen uskoon. Niitäkin kuulema on?

Seuraavaksi haluaisin rymsteerata nuo nojatuolit raheineen jonnekin uuteen kotiin ja hankkia tilalle toisenlaiset mallit. Ehkä hillitymmät. Huomasin, etten kaipaa kaupunkikotiin niin kirkkaita värejä. Kirppareita on kierretty tehokkaasti, mutta tuloksetta. Myös olohuoneen valaisimet odottavat asennusta. Ne haluaisin piakoin kuntoon. Innostusta on. Kun vaan aikaa olisi.

No lopuksi vähän tuohon otsikkoon vielä - tituleerasin siinä telkkaria toiseksi kodin kaameista möykyistä. No se ensimmäinen sitten? Se on se ilp.