31.12.2016

VUOSIKATSAUS JA TUTUSTUMINEN BLOGIINI

Vuosi on ollut omituinen, onnellinen ja opettavainen. Elämä on mallillaan. Rinnalla on mies, jota en vaihtaisi mihinkään. Töitä (ihania töitä!!) sekä lepoa on sopivassa suhteessa ja maalla on saanut toteuttaa remonttiunelmiaan. Tänä vuonna on tapahtunut minun mittapuullani paljon. Postauksia selatessani tuli hyvä ja lämmin mieli. Tästäkin vuodesta jää upeita muistoja.

Tässä postauksessa käydään läpi vuoden kohokohtia. Uudelle lukijalle se on myös hyvä katsaus meidän elämään. Tällaista on meillä tänä vuonna ollut.

Tammikuussa:



Helmikuussa:


Maaliskuussa:



Huhtikuussa:



Toukokuussa:



Kesäkuussa:



Heinäkuussa:



Elokuussa:



Syyskuussa:



Lokakuussa:


Marraskuussa:



Joulukuussa:


Vuosi oli ihana upea. Tapahtui paljon. Tuntui elämälle.

Ensi vuotta odotan jo paljon. Olen iloinen, että työkuviot ilmeisesti jatkuvat ennallaan. Se on ollut parasta juuri tähän hetkeen. Yksi isompi henkilökohtainen muutos on tulossa (kerron siitä lisää, kun asia on paketissa), mutta muuten toivon, että seuraavallekin vuodelle on luvassa tasaista, tavallista ja arki-iloista elämää. Samaa toivon sulle <3




TallennaTallennaTallennaTallenna

27.12.2016

PERUSSUKAT JA KÄMMEKKÄÄT





Perussukat - sama pari, eri pari

Tulipa hauskaa vaihtelua ihan perussukkiin, kun neuloin ne eriparina. Samanlaisina olisivat olleet lähinnä tappavan tylsät. Nyt pistin värit päin vastoin ja sukkiin tuli jujua. Nämä perussukat tuli neulottua nopeasti. Menivät ystävälle lahjaksi.

Sukat on tehty perussukan ohjeella. Leveys on 56 silmukkaa. Resori on neulottu pienemmillä puikoilla ja 1 kiertäen oikein, 1 nurin. Sukissa on tiimalasikantapää ja kärjessä sädekavennus.

lanka: Nalle
puikot: 2,5 ja 2,75

Kämmekkäät

Käsiä myötäilevät kämmekkäät on ihan passelit tällaiseen talvisäähän. Näitä käsineitä ei tarvitse puhelimeen vastatessa ottaa pois kädestä, kun sormet on vapaat. Kylmemmällä säällä kämmekkäät voi vetää lapasten päälle. Nämä neuloin toiselle ystävälle lahjaksi.

Kämmekkään on neulottu peruslapasen mallia mukaillen. Leveys 44 silmukkaa. Resorit on neulottu pienemmillä puikoilla ja 1 kiertäen oikein, 1 nurin. Työhön on vaihdettu pian peulakon jälkeen takaisin pienemmät puikot ja kavennettu muutama silmukka istuvuuden takaamiseksi. Sekä kärjen resori, että peukalo on päätelty joustavasti. Peukalo on kiilallinen ja siinä on neljätoista silmukkaa.

lanka: Nalle
puikot: 2,5 ja 2,75




TallennaTallenna
TallennaTallenna

22.12.2016

KIERRÄTETTY JOULUFIILIS






Kaksi vuotta sitten kirjoitin siitä mikä tekee minulle joulun. En vaihtaisi sanaakaan. 

Blogini ei pursuile jouluista kotia ja koristeita. Ei supermegahyperfiilistelyjä viikkoja etukäteen. Mulle sopivasti joulutunnelmaa tekee tänäkin vuonna perhe, jouluruoka tuoksuineen, sammutetut kattovalot ja sytytetyt takkatuli sekä kynttilät. Viimeksi mainittuja on esimerkiksi makuuhuoneessa takan reunalla ja keittiönpöydällä. Ulkona loimottaa ulkotulet, kirjahyllyssä himmeätä valoa loistaa mun viimeisin kirppislöytö ja leivinuunin vieressä se pahamaineinen kynttelikkö. Olohuoneen jouluilmettä täydentää kynttilät Arabian Ruska lautasella, jonka Janne nappasi kirpparilta mukaan kahdeksalla eurolla. 

Meillä joulun päätähti ei muuten ole kinkku. Se on Huuto.netistä löytynyt ihan mahtavan värinen villamatto. Se sopii vanhan talon vetoisille lattioille ja värikin tuo lämpöä olohuoneeseen. Tänä vuonna ehkä vähän hurjastelin ja vaihdoin sohvalle punaiset tyynyt.

Se on joulu nyt!
Kauniita, rauhallisia ja iloisia päiviä <3



Kirjahyllyn kyltti on lahja Marialta ja niitä löytyy täältä.

20.12.2016

12 X TUNNE






Hävettää:
- mun kulahtaneet mustat leggarit
- yksin ääneen puhuminen sporassa
- että käy liian harvoin kylässä Jannen isällä
- pipon riisuminen, kun on lähtenyt märällä tukalla liikkeelle
- vaihdevuosihikoilut kaupan kassalla
- likaiset silmälasit

Surettaa:
- etten tunne isääni ja sen puolen sukua paremmin
- kummipojan tikatut sormet
- ihmisten yksinäisyys näin joulun aikaan
- se, että harva haluaa vilpittömästi ilahduttaa muita
- Jannen vakioksi muodostunut puolivuotisstressi ennen tilikauden päätöstä

Jännittää:
- tarjous, joka jätettiin yhdestä asunnosta
- tuleva vuosi
- se mihin suuntaan blogi kulkee, kun irtisanouduin Styleroomista
- millainen on siskolleni muuttanut toinen koira
- onko saajat tyytyväisiä joulupaketteihinsa

Hermostuttaa:
- lainahakemusten täyttämisen monimutkaisuus
- lipevät välittäjät
- oma turhautumiseni treeneissä horjumiseen ja tohelointiin

Ilostuttaa:
- treenatessa mieleen noussut kiitollisuus siitä, etten ole halvaantunut ja olen hengissä
- postissa saapunut osa-aikaista sairaseläkettä koskeva päätös
- lähitilan lampaiden määintä
- Tyynelään käytettynä löytynyt villamatto
- tuleva joulu
- osa-aikaisena yrittäjänä työskennellessä tämä vapauden tunne
- tulevan vuoden potentiaali

Kyllästyttää:
- joululaulut joka paikassa
- sula maa
- oikotien asuntosivujen selaaminen
- huono rasituksen kesto ja siitä seuraavat muka aina niin yllättävät olotilat

Kunnioitan:
- Jannea
- avoimia ihmisiä
- läsnäolon taitoa
- periaatteellisia tyyppejä
- pitkäjänteisyyttä luonteenpiirteenä

Haaveilen:
- uudesta kodista
- tulevasta vuodesta
- minilomamatkasta

Asioita, jotka jättää palan kurkkuun:
- lapsen syntymäpäiväjuhlat, joille ei tule kukaan
- ihmisten itsekkyys
- vanhusten suhtautuminen kuolemaan yhtenä pysäkkinä muiden joukossa
- kummipojan kanssa käsikädessä nukkuumaan käyminen
- se kun omat keinot ei riitä toisen avuttoman olon parantamiseen

Hämmentää:
- kiertelevät lauseet suorissa asioissa
- joulun kaupallisuus
- se ettei mietitä mitä tänne jälkipolville jää
- pinnallisten keskustelujen muka-anti

Hymyilyttää:
- se miten alkuun niin ihastuttavan boheemi piirre toisessa voi osoittautua myöhemmin ärsyttäväksi
- että voi vielä seitsemän vuoden jälkeen löytää toisesta jotain uutta
- aika ystävien kanssa

Säälittää:
- ne jotka katsovat vanhana taakseen ja katuvat



18.12.2016

KIRJAT, KIRJAT, KIRJAT





Kirjat. Niiden osuutta mun elämään ei oikein voi vähätellä.

Kahtia jaettua tietoa
Olen aina ollut lukija. Koulukirjat yleisesti ei kyllä paljoa ole kiinnostelleet, vaan olen halunnut valita sen, mistä tietoa haen. Lukemaan opin ennen ensimmäistä luokkaa. Lukiossa kävin läpi kaikki vapaaehtoisetkin äidinkielen, filosofian, psykologian ja biologian kurssit. Kurssit oli jaettu minun mielessäni kahtia. Ne, mistä otin ysejä ja ne mitkä rämmin läpi. Lainasin jatkuvasti äidin kirjahyllystä luettavaa. Meni Paasikivet, John Irvingit ja Milan Kunderat. Osa jätti muistoja, jotka elävät vieläkin.

400 kappaletta
Opiskeluaikojen jälkeen yöpöytäni vieressä on aina ollut pino kirjoja. Niitä, joihin tartun seuraavaksi. Omassa hyllyssäni teoksia on noin 400 kappaletta. Hyvät kirjat tulee omistaa itse. Pelkkä ajatuksia herättäneen kirjan uudelleen näkeminen tuo sen lukiessani saamani fiiliksen takaisin. Olen tällaisista kappaleista omistuksenhaluinen. Mielelläni lainaan kirjoja eteenpäin, mutten oikein osaa itse lainata niitä kirjastosta. Jos lainaamani kirja osoittautuu erinomaiseksi, on se hankittava. Saatan palata siihen myöhemmin.

Luen eniten kotimaista kirjallisuutta: Pakkasia, Kyröjä, Härkösiä, Pulkkisia ja Oksasia. Runoja hyllyssä on vain muutama kirjallinen. Sisutuskirjoja joitain kappaleita, reseptikirjoja muutamia kymmeniä. Ostan kirjat useimmiten kovakantisina. Silti hyllyssäni on myös paljon pokkareita. Niitä tulee hankittua ennen lomamatkoja. Rantalomilla saattaa kulua viisikin kerralla. 

Tyhjä kalenteri
Kalenterinikin on vuodesta toiseen paperilla. Puhelimeen tallennetut menot eivät ole yhtä varmassa tallessa, enkä osaa sähköisestä kalenterista samalla tavalla suunnitella tulevia viikkoja. Jotkut käyttävät paperikalenteria päiväkirjan tavoin menneiden muistelemiseen. Minä en. Käytän kirjoittamiseen tussia, jonka saa pyyhkiä pois. Kun päivän askareet on suoritettu, kumitan. Vuoden lopussa kädessäni on taas tyhjä kalenteri.

Hienoa sanojen käyttöä
Arvostan ihmisiä, joilla on verbaliikka hallussa. Taitava sanojen käyttö saa mut hykertelemään tyytyväisyyttäni. Tarinankerronnan taito on minusta tunneälyn ja kirjaviisauden ohella eräänlaista viisautta. Keskustelu sellaisen tyypin kanssa saattaa yltyä kiivaaksi ihan vaan innostuksesta. Ja pysähtyä hetkeksi silloin, kun kauniin lauseen jälkeen pitää vähän hymistellä sitä hiljaa mielessä. 

Toisinaan keksin yllättäen lauseita, jotka mielestäni kuvaavat jotain kiinnostavaa tilannetta hyvin. Saatan jopa kirjoittaa keksimiäni lauseita ylös. En tiedä missä ja miten tulen niitä joskus käyttämään. Vai tulenko.

Äänikirjat 
En tiedä onko se vanhuutta vai mitä, mutta olen alkanut satunnaisesti kuunnella autossa äänikirjoja. Joskus musiikki hermostuttaa, puhuttu sana ei. Ihmeellistä kyllä - tuntuu ihan kivalle, että epäsosiaalinen harrastus saa sosiaalisia piirteitä. Tapahtumia on hauska kommentoida yhdessä ja seurata nauraako toinen samassa kohtaa kerrontaa. Voisin hyvin kuvitella, että jatkossa saattaisin kuunnella tarinoita myös vaikka remontoidessani tai neuloessani. Äänikirja on siis tehnyt tuloa elämääni, vaikka sähköisille kirjoille en muuten ole lämmennyt. Hesarin voin lukea iPadilta - kirjojen kanssa tahdon konkreettisen kappaleen käsiini. Mikään muu ei tunnu samalle.

Rakkautta ja rankkaa tekstiä
Neulomisen ohella lukeminen on yksi tärkeimmistä harrastuksistani. Hyvää kirjaa lukiessa voi liikuttua, oppia jotain tai ymmärtää asian toiselta kannalta. Hömppäkirja pesee hömppäleffan mennen tullen ja faktapitoisen teoksen kanssa voi sulkeltaa historian syövereihin. Yksi kirja on sellainen, jonka olen jättänyt kesken - Sinuhe egyptiläisen olen aloittanut kolmesti. Ja kolmesti tullut siihen tulokseen, ettei sen aika ole vielä. Se tulee jonain muuna vuonna. 




TallennaTallenna

12.12.2016

ELÄMÄ ON SARJA SEKALAISIA VAIHEITA




Elämä on sarja sekalaisia vaiheita. On suuri rikkaus, jos tämän osaa ottaa erilaisina, alati vaihtuvina jaksoina. Silloin ei väsyttävimmät hetket ja muutokset tunnu turhan raskaille. 

Outista tuli äiti pari vuotta sen jälkeen, kun hänen oma äitinsä nukkui pois. Lähipiirin kavennuttua Outi oli osannut varautua siihen, ettei alku ehkä olisi kovin helppo. Etenkin nukkumisen suhteen hän oli skeptinen, koska lapsia näkyikin ultrassa kaksi. Ensimmäiset kuukaudet kaksostyttöjen äitinä eivät väsymyksestä huolimatta osoittautuneetkaan painajaiseksi. "Itse asiassa olin kyllä varautunut vielä pahempaan."

Haastattelin Outia, jonka perhe on totutellut uusiin unirytmeihin kaksosten syntymän jälkeen.
Siitä lisää Nukkuville:n blogissa.




Edelliseen tekemääni tämän sarjan haastatteluun pääset tästä.




7.12.2016

MENOVINKKI : JOULUMARKKINAT LAUANTAINA 10.12.





Kyllä täytyy sanoa, että noi harmaat ja lumettomat kadut taas vähän verottavat joulufiilistä. Olen jo katsellut meille äkkilähtöjä lumisiin joulumaisemiin, mutta toisaalta en ole varma millainen joulu olisi kaksin. Ei ainakaan perinteinen. Ehkä kuitenkin syödään perheen kanssa yhdessä. 

En ole koskaan ollut mikään joulun superhyperfiilistelijä, enkä jaksa aloittaa hehkuttamista vielä marraskuussa. Kymmenen menneisyyden vuotta kaupan alalla tekee sen, että joululaulurallatukset lähinnä rasittavat. Maailmassa on kuitenkin yksi paikka, jossa pääsen hyvällä tavalla joulutunnelmaan jo viikkoja ennen - se on Suvimarjan liike Keinuhongan tilalla. Siellä on levollinen, rustiikkinen ja lämmin tunnelma. Ei mitään joulun megahöttöä, vaan tuoksuja, havuja, pumpulikakkua ja hyvin potenttiaalisia joululahjoja. Siellä on tämän viikon lauantaina joulumarkkinat. Jos ei ole vielä kalenterissa mitään, niin suosittelen perheen tai ystäväjoukon yhteen kasaamista ja retkelle lähtöä. 

Fiiliksen lisäksi arvostan paikan toimeliasta yrittäjää Suvia, joka elävöittää toiminnallaan alueen tarjontaa, työllistää valinnoillaan myös muita alueen yrittäjiä ja tietysti paikallisiakin - etenkin nuoria, joilla ei muuten alueella ole kovin kummoisia mahdollisuuksia palkkatyöhön.

Suvi on ihan aito supernainen. Yhtään liioittelematta. Tosi inspiroiva tyyppi. Kuka muu muka olisi onnistunut rakentamaan Auttoisille vanhaan navettaan sisustuskaupan kahviloineen, autotalliinsa leipomon, järjestäisi kesäisin Sonnirokkia, talvisin joulumarkkinoita,  remontoisi muutaman talon vuokraustoimintaa varten ja työllistäisi kaupallaan 13 paikallista. Tämä kaikki vaatii aika paljon tahtoa. Ja työtä.

Ja lisää joulumarkkinoista täällä.

Lisää mun ottamia kuvia paikasta täällä ja täällä.

2.12.2016

VOITA SIIVOUS (3h)

freska siivous kokemuksia

freska siivous kokemuksia
Meillä ei ole koskaan käynyt siivooja. Tai siis koskaan ennen.

Olen aina ajatellut, että ei näin pieneen asuntoon kehtaa ketään pyytää. Että ei voi olla tilannetta, jossa en jaksaisi omaa kotiani siivota. Ei ole niitä lapsiakaan. Eikä jalkaa paketissa tai kipeytynyttä olkapäätä. Sitä paitsi ajattelin, että joudun varmasti vähän siivoamaan etukäteen, että kehtaisin päästää jonkun siitä jatkamaan.

Nyt mä ajattelin rikkoa ennakkoluuloni ja tein sopimuksen Freskan kanssa. Sovimme meille joulusiivouksen. Ja mä tosiaan päätiin, etten ala etukäteen luuttuamaan. Sitä paitsi mä oikeasti vähän vihaan sitä hommaa. Kauhulla aina katselen niiden kavereiden facebook-päivityksiä, jotka kertovat vapaapäivänään vieneensä matot pihalle, pesseensä ikkunat ja kuuranneensa lattiat kiiltäviksi. Palkinneet sitten itsensä kupilla kahvia ja fiilistelleensä samalla kättensä jälkiä. Mä en ole niitä, jotka siitä saavat niin suurta riemua.

Meille tuli siivooja viime maanantaina. Mä näytin paikat. Sen missä imuri seisoo ja missä on moppi. Sitten lähdin tekemään töitä lähikahvilaan. Kävin kaupassa myös. Kotiin palattuani kaikki oli viimeisen päälle tiptop. Vai pitäisikö joulusiivouksesta sanoa tiptap? Pölyt oli poissa, ikkunalaudan maljakko kiilsi, suihkutangot oli pesty, käsisaippuakuppi kuurattu ja kuvitelkaa - hän oli pessyt myös kahvinkeittimen. Mä aloin heti suunnittelemaan sitä, millaisilla ylisanoilla voisin häntä kiittää seuraavalla kerralla. Kaikki kuulostaisi laimeilta tämän ilon rinnalla. Janne puhui jo siitä jos tilattaisiin tällainen kolmen tunnin paketti joka kuukausi. Se riittäisi tähän 41 neliöiseen kaupunkikotiin paremmin, kun mainiosti. Silloin voisi itse hyvin pienellä vaivalla ylläpitää tätä siisteyden tilaa. Jos ei tulisikaan enää niitä tilanteita, että kotikuvista pitää siivota retusointityökalulla villakoiria sängyn alta. Paitsi Tyynelässä.

Ilokseni ilmoitan, että teillä on jollakulla mahdollisuus samanlaiseen helpotuksen tunteeseen: voit voittaa kolmetuntia siivousta itselle, äidille, appiukolle, ystävälle tai vaikka työkaverille. Palkinnon arvo on 102€ ja siihen voi tietysti itse halutessaan ostaa lisätunteja asunnon koosta ja siivouksen sisällöstä riippuen. Arvonta toteutetaan yhteistyössä Freskan kanssa.

Arvontaan pääset mukaan huutamalla tämän tekstin kommenttikentässä hep, moi, hei, jippii tai mitä vaan. Arvon voittajan torstaina 8.12 ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti. Tämän jälkeen toimitan Freskalle voittajan yhteystiedot, että pääsette sopimaan siivousajankohtaa.

Freskan toimialue on Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Turku, Lieto, Naantali, Raisio, Tampere, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Valkeakoski ja Ylöjärvi.

Jos et malta odottaa miten arvonnassa käy, voit tilata itsellesi joulusiivouksen heti Freskan tilauslomakkeella. Blogini lukijana saat nyt alennusta seuraavasti:

koodilla 20sateenkaari saat 20 euron alennuksen kertatilauksesta
koodilla 50serpentiini  saat 50 % alennuksen ensimmäisestä ostokerrasta (säännöllisille tilaajille)

Alekoodit on voimassa 22.2.2017 asti







1.12.2016

HIUKAN ROMANTIIKKAA ARKEEN ?










Reissutyö. Joko hirveästi aikaa erillään tai kamalasti yhdessä.


On kiire. Juostaan töiden perässä; kieli pitkällä ympäri kaupunkia. Yrittäjän arki ei kai ole yhtenäkään päivänä samanlaista. Siihen tulokseen mä olen näinä kahtenatoista kuukautena tullut. 

Arki on erilaista. Jannella lähinnä töitä. Minulla yhdistelmä työpäiviä ja lepopäiviä. Hyvässä suhteessa, ettei vauhti hyydy. Työelämä on aivan toisenlaista, kun Citymarketin aikaan. Tai ylipäätään silloin ennen sairastumista

Yksi asia arjessa ei kuitenkaan ole muuttunut. Se on meidän iltarutiini. Meillä on tapana mennä aina yhdessä nukkumaan. On ihanaa sanoa muutama sana, kertoa päivästä ja siitä miltä tuntuu. Nukahtaa yhdessä. Harmillisen harvoin se hetki osoittautuu hyvin lyhyeksi ja päivän ainoaksi laatuajaksi. Ehtii juuri vaihtaa kuuluiset ennen, kuin toisesta päästä sänkyä alkaa kuulua se tutuksi käynyt kuorsaus.

Meillä on onneksi käytössä toinenkin tapa viettää enemmän aikaa yhdessä. Se on toisen työmatkoille mukaan tunkeutuminen. Tai siis tarjoutuminen. Yksin kuulema ei olisi niin mukavaa olla ja mennä.

Hyvä puoli yrittäjänä toimimisessa on se, että saa järjestellä omat aikataulunsa. Janne voi yrittää ajoittaa kohdekierroksensa niin, että mulla olisi mahdollisuus päästä mukaan. Ja mähän voin usein näpytellä konettani mistä päin maailmaa vaan. Hotellissa toisella puolen Suomea voi tuntua jopa minilomalle. Saa aamulla lautaselleen hedelmiä ilman, että kaivaa kuorimaveistä kaapista. Ja menomatkalla ehtii käydä läpi kiinnostavia kuulumisia tai suunnitelmia. Puhua tiukoistakin paikoista. Joskus autossa on jopa helpompi aloittaa ankeasta aiheesta. Siinä ei ensimmäisenä tarvitse nähdä toisen katsetta, vaan voi antaa hetken aikaa ajatella ja jatkaa sitten, kun hetki on oikea. Tunnelma on rauhallinen, kun lumiset maisemat lipuvat ohi.

On ollut todella tärkeää löytää ne omat tavat hoitaa parisuhdetta. Tehdä näistä kierroksista enemmän yhdistävä tekijä, kun erottava. Etsiä sopiva hotelli ja se paikkakunnan kivoin ravintola. Hiukan romantiikkaa arkeen. Lähtiessä voi vielä käydä kirpparin kautta. 

Reissuun lähtemisen kynnys on nykyään melko matala. Töiden tekeminen junassa tuntuu ihan hyvälle ja päivän päätteeksi onkin sitten jo perillä. Pakkaamisessakin olen jo melko konkari ja jos jotain joskus jää, osaan ottaa rennosti ja pärjään vähemmälläkin. Sitä paitsi monen hotellin respasta saa sen hammasharjan hankittua.

Matkustaessa on jo löytynyt selkeitä lempihotelleja. Niitä, mihin mennään kerta toisensa jälkeen. Tällä viikolla nukuin taas Jyväskylän Pöllöwaarissa (huom! joulun aikaan illallisella on ihan mahtava alkupalapöytä!!) ja useamman rauhallisen yön olen viettänyt siellä vesitornissa. Nämä postauksen kuvat on Porvoon ihanasta Onnista.