JÄTÄN JÄLKENI TÄHÄN MAAILMAAN

Mä olen taas saanut jättää jälkeni yhden talon historiaan. Se on tapahtunut tänä kesänä, kun aloimme spontaanisti remontoimaan tätä meren rannalla sijaitsevaa Jannen suvun kesämökkiä. 

Mökki on talopaketti, joka on rakennettu viiskytluvun alkupuolella. Sen harjakaisia on siis juhlittu aikana, jolloin Suomessa rakennettiin, paitsi olympialaisia, myös runsaasti rintamamiestaloja ja muita saman pohjan mukaan, yhden hormin ympärille, suunniteltuja asumuksia. Tässäkin mökissä oli selvästi nähtävissä sen ajan tapa - pinkopahvit ja muovimatot olivat edelleen paikoillaan. Nyt tuli kuitenkin aika tehdä muutos, jonka myötä mökistä tuli meille kotoisempi. 

Se, että saa jättää omat kädenjälkensä taloon, tekee sen sekä tutummaksi, että rakkaammaksi. Olen ajatellut, että koska en saanut lapsia, enkä ole sitä kautta voinut jättää jälkeäni tulevaan maailmaan, on tämä mun tapa olla osana sukupolvien ketjua. Ehkä joku muistaa mua myöhemmin sen työn kautta, mitä olen tehnyt talojen ja niiden tulevaisuuden ylläpitämiseksi. Olen rakastanut taloja, elämääni niissä ja pitänyt niiden säilymisestä huolta. Ehkä joku lukee tai ajattelee mun historiaani tulevaisuudessa samalla tunteella, kun minä tämän mökin tai Tyynelän. Ehkä hänkin tuntee sitten kuuluvansa johonkin, olevansa osa jotain tärkeää.

No tämän mökin remonttiin vielä hetkeksi takaisin. Tämän postauksen kuvissa näkyy vierashuone. Sen lähtötilanteesta ei ole valitettavasti olemassa kuvia. Huone ei aiemmin houkutellut tarttumaan kameraan. Se oli vuorattu ajan saatossa kupruilemaan lähtenein pinkopahvein ja oli väritykseltään kauttaaltaan melko kirkas vaalean sininen. Siis seinät, sängyt, hyllyt, kaikki. (Värinäyte vilahtaa aiemmassa mökkipostauksessa, jossa näkyy meidän makuuhuoneeseen muuttaneet siniset linnut.) Nyt kaikki sai saman hillityn harmaan sävyn, mitä käytettiin meidän makuuhuoneessa. Päiväpeitteet ovat myös yhtenäiset meidän huoneen kanssa eli Ikeasta hankitut. Samoin matto. Mökin vanhat rottinkiset kalusteet ja noi ihanat oviverhot toimii tän sävyn kanssa erinomaisesti, tuovat sopivaa lämpöä. Lamppukin on vanha.

Remonttia tehdessä mulle tuli sellainen jännä tunne siitä, että eihän se menekään niin, että minä olen vihdoin ottanut tämän talon omakseni, vaan että se on ottanut minut. Tunsin isoa iloa nostellessani vanhoja tavaroita paikoilleen. Eniten iloa tuntui tuon ristipistotyön kohdalla - se on kuulema Jannen äidin, minun anoppivainaan, aikoinaan tekemä. Siinä se nyt seisoo minun valitsemanani, minun valitsemallani paikalla, hetkenä jona minä ajattelen olevani osa tätä ketjua.

PÄRNU JA RIIKA AUTOLLA

Ensikertalaisen kokemuksia automatkasta Viroon ja Latviaan.

Matkaan lähteminen on aina vähän jännittävää, vaikka sitä miten paljon harrastaisi. Pikaisella aikataululla kyhätty Helsinki - Viro - Latvia - Helsinki roadtrip lähti käyntiin hermostuneissa tunnelmissa. Meistä kukaan ei ollut koskaan ajanut laivaan, saati ajanut Via Balticalla. Matkaan lähdettiin pääsiäisenä, mutta tämä reissu toimii varmasti hyvin kesällä tai syksyllä myös.

Näillä vinkeillä pääset matkaan ilman harmaita hiuksia ja ei tarvitse sekoilla, uumoilla, eikä tehdä samoja virheitä mitä me.

Näin laivaan:

• Lähtöselvitys tehdään sillä samalla luukulla, joka ohjaa autot jonoihin. Matkustajien ei tarvitse mennä terminaaliin sisälle. Aja siis suoraan autokannen jonoon ja odota ohjeita.
• Laivayhtiöiden myymät paalupaikat on todellista vastinetta rahalle. Sen varaamalla vältyt pitkältä jonotukselta, tulet paikalle viimeisten joukossa ja pääset sisään erillisestä jonosta, ensimmäisten joukossa. Näin pääset myös varaamaan ajoissa laivasta istuinpaikkasi, olit sitten loungessa tai ihan peruspaikoilla.
• Loungepaikan varaaminen parantaa matkustusmukavuutta. Saat oman pöydän ja voit ruokailla matkatessasi, eikä tarvitse ensimmäisenä rantautuessanne etsiä lounasravintolaa.

Tiet:

• Pientareet ovat leveät, näkyvyys on hyvä ja tie tuntuu turvalliselle.
• Myös itse tie on hyvin hoidettu ja hyvä ajaa.
• Opasteet ovat hyvät. Riikaan saakka selviää ilman navigaattoriakin.
• Bongaa kattohaikara. Niiden pesiä on lähes joka pihapiirissä tolpan päässä. Määrä todella yllätti.

Pärnu:

• Sopivan ajomatkan päässä oleva ensietappi. Jos matkaa lasten kanssa, täällä voi viettää yhden yön ja välttyy liian pitkältä yhtä jaksoiselta ajomatkalta. Ajomatkaa on Tallinnasta pari tuntia.
• Upea ranta. Keväälläkin kaunis. Helteillä omaa luokkaansa.
• Monet majoitukset ovat vanhoissa villoissa. Niiden alue on keskeisellä sijainnilla lähellä rantaa. Auton saa usein pihalle portin taakse parkkiin.
• Me löydettiin vapaa majoitus edukkaasti (satasella sai neljälle henkilölle limakalvot turvottavan tunkkaisen sisäilman ja aamupalat). Halutessaan voi varata huoneen vaikka kylpylähotellistakin - ehkä tarpeen, jos meinaa viihtyä pidempään.
• Upeita ravintoloita. Me ei varattu etukäteen, eikä päästy syömään Hea Maa nimiseen, Viron parhaimpien joukkoon valittuun. Siispä jos on joku tietty mielessä, niin suosittelen varaamaan etukäteen.

Riika:

• Kaunis ja kiinnostava vanha kävelykeskusta. Mukulakivikujia, joten varaa hyvät kengät.
• Hyvät sporayhteydet. Lippuja saa kiskoista. Ottamalla huomioon, että myös leimattava kymmenen kerran kortti on henkilökohtainen, eikä koko seurueen käytössä, vältyt hämmingiltä ja tarkastusmaksuilta. Tarkastajat eivät puhu, tai halua puhua, englantia ja kommunikointi on hankalaa. 
• Hyviä ravintoloita paljon - jopa todella turistirysän näköisistä torinlaidan paikoista saa herkullista ruokaa. Erityisesti suosittelen ravintolaa Fat Pumpkin (vegetarian, vegan, raw), jossa söi koko meidän porukka - miehet, naistet ja lapsi hyvällä ruokahalulla. Vaatimattoman näköinen ulkoapäin, mutta sisällä aivan taivaallista ruokaa (kuvissa).

Extrat / tärpit:

• Jos nautit samakaltaisesta matkailusta, kun me, lähde matkaan sesongin ulkopuolella. Me todella nautittiin rauhallisemmasta tunnelmasta ja hillitystä vilskeestä. Esim. tulevalle syksylle mä näyttäisin isoa peukkua.
• Muista tilata vakuutusyhtiöstä autollesi vihreä kortti, jos menet Viron ulkopuolelle.
• Varmista myös kaikkien matkaan lähtevien matkavakuutuksien voimassaolot.
• Varaudu matkailun herättämiin vapauden, isojen odotuksen, jännityksen ja myös pettymyksen tunteisiin. Niistä mielenkiintoista pohditaa esim. täällä.
• Älä varaa automatkalle musiikkia, vaan antaudu paikallisten radiokanavien aalloille. En muista milloin olisi autollinen ihmisiä hirnunut samalla tavalla apteekin mainoksille ja kesän iskelmille.
• Älä jätä koko porukan passeja Riikalaisen hotellin tallelokeroon. Ja jos jätät, älä huomaa sitä vasta puolessa välissä neljän tunnin ajomatkaa (siis mikäli aiot ehtiä laivaan, johon liput on ostettu). Ja jos teet kaiken tämän, älä yritä (siinä lähtöselvityksessä muina miehinä ilman passeja laivaan pyrkiessäsi) huijata erityisherkkää kymmenvuotiasta tekohymylläsi ja vakuuttelulla, ettei tässä ole mitään ihmeellistä ilmassa, josta hänelle ei kerrottaisi. Hän osaa kyllä kaikkien kuullen kysyä miksi kummitädin kulmakarvojen asento on erilainen ja miksi tunnelma meni autossa aikuisten kesken erikoiseksi sillä aikaa, kun hän kuunteli kuulokkeillaan musiikkia. Ja kun vihdoin pääsette kaikki laivaan juo helpotukseesi loungessa toinenkin pieni lasi punaviiniä - se kuuluu samaan hintaan.

TallennaTallennaTallennaTallenna

NYT NUKUTTAA MÖKILLÄ MYÖS

 

Kuulostaako tutulle: 

"Kesämökillä, paikassa jossa pitäisi rentoutua ja etenkin nukkua hyvin, on sängyissä säleet katki ja ikivanhat patjat." Näin oli meillä. 

Jannen suvun kesämökki on pieni - vain noin 40 neliötä. Me nukutaan siellä keittiön viereisessä tilassa. Sanon tilassa, koska se ei varsinaisesti ole huone, kun siinä ei ole ovea lainkaan. Aiemmin siellä oli nurkassa levitettävä mäntysohva (tääkin varmaan kuulostaa tutulle?) ja taittopatjat. Säleistä yksi oli poikki. Herrasmiehenä Janne nukkui sillä puolella, eikä usein valittanut. 

Tänä kesänä me ollaan vietetty tuolla Sauvossa jo kolme viikkoa. Tyynelän ollessa rempassa on rantamökillä lomailu maistunut. Yhtenä päivänä siinä sisällä istuskellessamme kysyin Jannelta vähän harkitsemattoman kysymyksen: "Mitähän noiden pinkopahvien alla mahtais olla". Siitähän käynnistyi tapahtumasarja, jonka aikana me revittiin mökin kaikilta seiniltä pinkopahvit plus tuhansia ja tuhansia nauloja, lattiasta kaksi kerrosta muovimattoja, sekä puukuitulevyt. Alta paljaistui paneelia ja lautalattiaa. 

Sitten alkoi väritysurakka. Maalia on tähän mennessä mennyt useampi kymmenen litra, suteja sen seitsemän sorttia ja hikeä on valutettu. Yksi kallisarvoinen ystäväkin on lomallaan joutunut meidän työleirille orjaksi (iso kiitos, olet tärkeä!!)

Remontin jälkeistä sorttiaseman reissua varten meidän piti sitten vuokrata kyliltä kuomullinen peräkärry ja lasti oli valtava. Samassa rytäkässä hävitettiin kaikki vuosia vanhat patjat ja haettiin kaupasta tilalle uudet. Maaleihin, päiväpeitteisiin ja patjoihin saatiin kulutettua meidän lomabudjetin reippaasti ylittänyt summa käteistä, mutta kalustehankintoihin meni kokonaiset kahdeksan euroa, kun ostettiin Kemiön kierrätyskeskuksesta noita koivutuoleja kaksi. Meille kannettiin vierasaitasta sänky ja tuotiin Tyynelästä sinne tilalle toinen. Tyynelästä tuotiin myös muhkea petauspatja meidän sänkyyn. Mehän saatiin sitten näemmä sängyn lisäksi remontissa ihan oikea makuuhuonekin. Jotenkin odotusten vastaisesti ison sänkyn tuominen tilaan teki siitä suuremman oloisen. Yksityisyyttä saatiin lisää tuomalla "oviaukolle" Tyynelästä ylimääräiset verhot. On kuulkaa unet maistuneet. 

Mökkirempan tekeminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Ensimmäinen haaste voi olla tavaroiden perille kuljettaminen (tarvitaanko venettä?) ja toinen sukulaisten eriävät mielipiteet. Me kuitenkin ollaan sellaisessa onnellisessa asemassa, että mökillä on omistajia vaan pari ja perille kulkee tie. Se tekee sekä muutostöiden tekemisen, että sopimisen helpommaksi. 

Iloksemme huomattiin, että nyt pintojen ja tekstiilien uudistuksen jälkeen mökin sisäilma on huomattavasti raikkaampi. Sisustus samoin. Tämä kannatti.

Minimökkikeittiön, olohuoneen ja vierashuoneen uudistuksesta sitten myöhemmin. 

Öitä!

Kiinnostiko? Mökkihommia löytyy blogista lisää tunnisteella mökillä ja mun instasta löytyy jo kurkistus olohuoneenkin puolelle.

Tässä postauksessa käytettyjen maalien sävyt: seinissä Valamo V487 ja lattiassa Merino Y458

VIERASHUONEEN SISUSTUS

Kotimme on kolmio ja siellä on yksi huone, jota ei ole blogissa vielä näkynyt. Se on nyt tässä.

Toisin, kuin usein tehdään, me valittiin omaksi makuuhuoneeksi se pienempi. Ei todellakaan mikään hulppea master bedroom, mutta sinne mahtuu meidän 180 leveä sänky, kun ei ole vaatekaappeja. Muuta ei tarvita. Eikä haluta.

Toinen asunnon makuuhuoneista on kuvien "vierashuone". Ja vierashuonehan on toki tavallisesti pyykkihuone, silityshuone, kuivaushuone, vaatehuone, romuhuone, treenikassihuone ja pukeutumishuone. On ihanaa, kun on tilaa jonne valita huomiset vaatteet valmiiksi ja jättää puolikäytöiset rekille roikkumaan. Arvostan myös sitä, että tällä järjestelyllä makuuhuoneessa ei ole muita toimintoja ja vaatehuoltoa. Se rauhoittaa.

Kun joku tulee kylään raivataan tämä huone omasta käytöstä vieraiden haltuun - piilotetaan silityslaudat ja pyykkitelineet. Levitettävä laveri muuttuu nopeasti 140cm leveäksi sängyksi. Vierashuoneen peitot ja tyynyt vievät yleensä hirveästi säilytystilaa. Meillä ne on pedattu päiväpeitteen alle ja tyynyt piilotettu päällisiin. 

Huone on tavalliseen tapaamme sisustettu pääosin kirppis- ja kierrätystavaroin. Uutenakin on jotain hankittu. Artekin valaisin ostettin muutamia vuosia sitten. Samoin Woodnotesin matto. Vierasvuoteen patjat ja Svaneforsin tyynynpäälliset tulivat meille tähän kotiin. Vaaterekkinä toimii kasaan menevä Ikean rekki, jota tavallisesti käytän kirppareilla. En ole tuohon vielä parempaakaan löytänyt. Kuuskytluvun koivukaapin (100€) löysin Tori.fin kautta, samoin levitettävän laverin (15€), kolme harmaata verhoa (15€) ja Ornon metallisen seinävalaisimen (40€). Ryijy on Jannen isän kellarista.

Sängyn on jo käynyt koenukkumassa muutama ihminen. Kohta sinne pistämme pitkäksemme yöksi myös me, kun oma makuuhuone saa seinilleen uuden maalin. Jahka kesäretkihommilta maltetaan. Loma <3

PUUTERISTA JÄLKEÄ JA PELLAVAÖLJYN TUOKSUA

Oli liian vaaleaa

Pitkään vallalla ollut valkoinen sisustustyyli on alkanut jurpia. Mä en nyt puhu siitä yleisesti ilmoilla olleesta kokovalkoisesta sisustustyylistä, vaan omasta asennoitumisestani kerrostalokotieni seiniin. Aloin muistelemaan menneitä asuntojani - Hietalahdenkadulla, Mechelininkadulla, Tapanilassa, Viikinmäessäkin - suurin osa seinistäni on aina ollut vitivalkoisia. 

Tässäkin kodissa sohvalla istuessani näin vielä viime viikolla edessäni räikyvänvalkoisen seinän, jolle aurinko paistoi kolmesta isosta ikkunasta. Se oli niin valkoinen, että melkein häikäisi. Nyt seinä on maalattu vaaleaksi, muttei valkoiseksi. Ihan huomattava ero tilan tunnelmassa noin pienellä tvistillä. Katso nyt vaikka tota katon rajausta. Se aiempi vaalea oli todella vitivalkoinen. Kaikissa valoissa tilan yleisilmettä katsoessa ei nää eroa entiseen, mutta siinä miten nätisti valkoiset kalusteet piirtyvät tota seinää vasten, huomaa ison eron. Nyt täällä on paljon rauhallisempaa. Sävy on hillitty ja tyylikäs. 

No mikä maali?

Me päädyttiin käyttämään hommassa saman firman maaleja, jolla Tyynelän ulkoseinät viime vuonna maalattiin (siitä projektista löydät lisää juttua tunnisteen "pihalla" takaa). Virtaselta on nyt tullut uusi tuote - vesiohenteinen pellavaöljymaali sisäkäyttöön ja me saatiin sitä testiin. Tuote on ehkä vähän erehdyttävästi nimetty Paneelimaaliksi, vaikka sitä voi käytää myös kivi- ja kyprocseinien maalaamiseen. Mä päädyinkin varmistamaan firman toimitusjohtajalta, että tuote on sitten varmaan sopiva myös tähän hommaan. 

Tunnelmat ensimmäisen maalikerroksen jälkeen

Vähän jännityksissä me alettiin hommiin. Omista aiemmista tavoista poiketen me tehtiin tällä kertaa suojaukset ja teippaukset erityisellä huolella. Vissiin säästyttiin monelta harmilta ja kiroilua kuului tällä kertaa tavallista vähemmän, vaikka maalia roiskui sumutinpullomaisena sateena seinän eteen lattialle. Seinän eteen oli levitetty suojapaperirulla.

Itse tuote oli kelpo tavaraa. Tämä maali ei haise pahalle. Sen haju muistuttaa lähinnä kalkkimaalia tai kosteata laastia. Tää on mulle erittäin tärkeä homma, kun ne pistävän lemuiset muovimaalit ahdistaa. Pystyinkin oleskelemaan samassa tilassa ihan ok, kun ikkunat asunnosta oli auki. 

Maalatessa alku oli todella helppo. Maali tuntui oikein hyvin levittyvälle. Sitten alkoi huolestuttaa, tuleeko jäljestä kuivuessa epätasainen. Huomasimme, ettei tämän maalin kanssa ei voi toimia niin, että vetää ensin koko huoneen reunat ajaajalla / telalla. On parempi maalata eteenpäin kohta kerrallaan, ettei jää nopeasta kuivumisesta johtuvia jälkiä. Maali meinaan kuivui samalla tavalla, kun kalkkimaalit - todella nopeasti ja hyvin epätasaisesti. Se kuumotti meitä edetessämme pitkää seinää pitkin kohti keittiötä. Jäisikö se noin? Millainen olisi lopputulos? Kannattiko tämä ollenkaan?

Ilta-auringon laskettua me odoteltiin vähän epäselvissä fiiliksissä. Vaikka tuotteen kuivumisaika on hämmästyttävän lyhyt, niin me päätettiin jatkaa vasta aamulla. 

Tunnelmat ja lopputulos toisen kerroksen jälkeen

Aamulla Janne veti seiniin toisen kerroksen. Kuivumisaikana jälki oli taas todella laikukasta. Maali todella kuivuu kalkkimaalimaisesti ikäänkuin vetäytyen ja seinät näyttivät siltä, kun telan varressa olisi ollut ala-asteikäinen. Olisi naurattanut, jos ei olisi huolestuttanut. Lopputulos oli kuitenkin aivan priimaa ja mun helpotukseksi saatiin huomata, että huoli oli ollut täysin turha. 

Erityisenä bonuksena täytyy mainita, että toi tän maalin jättämä pinta on aivan ihana. Paljon parempi verrattuna meidän aiemmin käyttämiin perusrautakaupan maaleihin. Se on silkinhimmeä, luonnollinen ja sopii erityisesti tähän puuteriseen sävyyn erinomaisesti. En voisi tyytyväisempi olla. 

Nyt jo ihan innolla odotan makuuhuoneen ja vessan maalaamista. 

Ne purkit jo odottelee tuolla komerossa. 

Onneksi on loma.

Vielä pari vinkkiä

Tälle maalille sopii varmasti hyvin työskentely siveltimen kanssa, koska se levittyi hyvin ja käyttäytyi aiemmin käyttämieni kalkkimaalien tapaan. Me kuitenkin telattiin seinät, koska pinta-ala oli suuri.

Mitä ikinä maalaat - älä pihistele maalarinteipin kanssa. En ikinä olisi uskonut, että niissä on noin huomattavia laatueroja. Me käytettiin tätä ja sillä sai aikaan erittäin terävät rajat, eikä lainkaan valumia. Lisäksi se oli todella helppo irroittaa. Katon rajastakin lähti pitkinä pätkinä ihan maastakäsin vetäen ja ilman tahmajälkiä. 

Maali: Virtasen Paneelimaali

Sävy: Talkki