VUOSIKATSAUS JA TUTUSTUMINEN BLOGIINI

Vuosi on ollut sekä onnellinen, että opettavainen. Paljon on tullut viime aikoina pohdittua sitä millaiset prioriteetit kukin tahtoo elämälleen asettaa. Itse en ole arvottanut omassa elämässäni korkealle statusta, lisääntymistä tai korkeaa koulutusta. Työelämässä olen mennyt fiiliksellä kohti sitä mikä on tuntunut oikealle, ja mistä olen voinut hetkessä oppia jotain. Harvoin haen mistään loppuelämän ratkaisua. Joku voi tulkita sen kärsimättömyydeksi, mutta itse ajattelen ottavani hetkessä kaiken elämästä irti.  

Tämä vuosi ei ole edellä mainitun suhteen ollut yhtään erilainen. Se on ollut täynnä pieniä muutoksia ja suuria hyviä tunteita. Vaikka puolet vuodesta menikin vesivahinkoa murehtiessa, taaksepäin katsoessani tulee päällimmäisenä tulee mieleen mitä olen saanut:

• olla terveenä ja vailla kipuja. Sitä arvostan näin pitkän sairasteluhistorian jälkeen.
• tehdä töitä (parhaita mahdollisia!)
• viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa ja saanut uusiakin ystäviä
• olla onnellinen

Tässä postauksessa käydään läpi vuoden kohokohtia. Uudelle lukijalle se on myös hyvä katsaus meidän elämään. Tällaista on meillä tänä vuonna ollut.

Tammikuussa:

• laitettiin koti myyntiin ja tehtiin viime tingassa viimeistelyjä
• ajateltiin elämän karua kauneutta ylä- ja alamäissä
• pakattiin muuttolaatikoita ja löydettiin kaikkea kummaa
• neulottiin tuplalapasia
• maalattiin taloa

Helmikuussa:

• muutettiin ja mietittiin himahiiren elämäntapaa
• listattiin hyvän asunnon ominaisuuksia
• vietettiin viherkasvien hautajaisia
• valittiin sohvaa
• mietittiin miksi joku muka saa helpolla kaiken
• neulerintamalla tehtiin pitkiä sukkia

Maaliskuussa:

• vinkattiin kivasta kevään matkakohteesta
• suunniteltiin makuuhuoneen sisustusta
• neulottiin sukat ilman resoria
• käytiin lankakaapilla
• ja ihmeteltiin erilaisia työpäiviä

Huhtikuussa:

• oli vähän liikaa maanantaita yhdelle päivälle
• suhtauduttiin vesivahinkoon ensin maltilla
• sitten alkoi olla karu meininki
• ja loppukuusta jo lennettiin matalalentoa

Toukokuussa:

• käytiin minilomalla
• otettiin aika iso harppaus
• testattiin kierrätyskalustetta
• todettiin, että rumaa ja rumempaa kamalampi on ainoastaan silityslauta
• ja aloitettiin kausi kesämökillä

Kesäkuussa:

• kirottiin vesivahinkoa
• löydettiin jotain positiivistakin
• koetiin piinallisen pitkiä päiviä, viikkoja, kuukausia

Heinäkuussa:

• tehtiin hyviä kirppislöytöjä
• maalattiin puuterista seinää
• ja sisustettiin vierashuonetta

Elokuussa:

• innostuttiin remontoimaan kesämökillä
• päädyttiin purkamaan puolimökkiä
• Tyynelän vesivahinkoremppakin eteni
• paranneltiin kesämökin keittiötäkin
• kerroin miten päädyttiin Viron puolelle rajaa ilman henkilöllisyystodistuksia

Syyskuussa:

• pohdittiin onko remontointi millaista parisuhdepeliä
• pohdittiin elämää aivoinfarktin jälkeen
• vesivahinkoremppa päättyi viimein ja kuvattiin uutta tupaa

Lokakuussa:

• Tyynelän vierashuoneet etenivät hitaasti
• listattiin villasukkasuosikkeja (TOP10)
• mietittiin miksei asuntoa saa koenukkua

Marraskuussa:

• viilattiin valaisimia
• käytiin sattumankauppaa
• maalattiin makuuhuonetta
• neulottiin sarjatuotantona pipoja

Joulukuussa:

• tehtiin taas epätavallisia jouluvalmisteluja
• oli sumuverho mun ja maailman välissä

Tämä vuosi on ollut hyvä. Tapahtumien sarjan jälkeen ollaan ehdottomasti plussan puolella. Siitä jää toivottavasti yhtä hyviä muistoja, kun edellisestä. Vuoden 2016 katsauksen löydät täältä.

Ensi vuodelle toivon vähän enemmän unta, yhtä ihania ystäviä ja onnea. Myös sulle <3

EI NIIN VALKEAA JOULUA

 

Ulkona sataa vettä. Tuulee niin, että pihasaunan pesään ei meinaa tulta saada. Nurkissa ulvoo hyytävä viima ja ikkunat on sateen pilkuttamat. Sisällä on kuitenkin hyvä tunnelma. Tänään on kaiveltu astioita kaapeista ja pesty kattaukseen mukaan viimeisimmät kirppislöydöt. On odotettu iltaa. Pian se pimeys laskeutuikin ja sytytettiin kynttilät. Vedin verhotkin kiinni. Täällä sisällä voi hyvin kuvitella ympärilleen haluamansa joulun. 

Huomenna se on - aatto. Ihania, rentouttavia ja rauhallisia joulun pyhiä sinne myös <3

EPÄTAVALLISIA JOULUVALMISTELUJA (+KIRPPISVINKIT)

 

On hieman sellainen tunne, että meillä on välillä vähän erikoisia jouluvalmisteluja. Muistan jonain vuonna tehtävälistassa lukeneen ensimmäisenä, että "maalaa seinä mustaksi". Ei siis aina olla lähdetty liikkeelle ihan niistä perinteisimmistä puuhasteluista. Piparit ja tortut on tänäkin vuonna vielä tekemättä, sauna pesemättä ja asunto imuroimatta. 

Jotain olemme kuitenkin saaneet aikaan. Tänään on kierretty koko päivä kirppareita*. Eteiseen haaveilemaani puhelinpöytää ei löytynyt, mutta sekalainen läjä kaikkea muuta kyllä. Aina puurokauhasta lähtien. Ja viime viikonloppuna löydettiin nämä kuvien neljä teak-tuolia vanhojen pinnatuolien tilalle. Huomiselle on suunnitteilla koekattaus aattoa varten. Mua ei niinkään kiinnosta jouluisat kodin koristelut, mutta ruokailu on meille niin tärkeä homma, että siihen tahdon panostaa. Nyt ei pylly puudu, vaikka istuisi pöydässä tunteja. 

*Kun tulet Salon suunnalle, kierrä ainakin nämä: Secondhandmarket, Ecocenter, Salon seudun suurkirppis ja Aarresaari.

Tuolit ostettiin salolaisesta Skandidesign-verkkokaupasta.

SUMUVERHO MUN JA MAAILMAN VÄLISSÄ

Mä olen aina ajatellut, etten ole se ihminen, joka joskus aloittaa postauksen sanomalla, että on pahoillaan hiljaisuudesta. Ajatuskin on naurattanut. Mutta tämänhän on mun blogi ja kirjoitan tänne mitä haluan jakaa ja milloin haluan, joten tänään aloitan pahoittelemalla hiljaisuutta.

Tässä kuussa meillä on Kempparissa ollut käynnissä aivan superihana joulukalenteri arvoineen kaikkineen. Uusi luukku on julkaistu Facebookissa joka aamu klo 9.00. Se on sovitusti ollut mun hommaa. Mutta enpä vaan etukäteen olisi arvannut miten tuollainen joka aamuinen herätyskelloon herääminen muhun vaikuttaa. Kuulostaa minimaaliselta ongelmalta. Ihan arkielämältä. Mulle se ei näköjään enää ole niin.

Tavallisesti mä nousen vähän yhdeksän jälkeen, omassa luonnollisessa rytmissäni ja heräilen hitaasti päivään. Töitä teen pari tuntia päivässä ja niin, että usein keskiviikot on vapaat. Sillä takaan, että loppuviikko sujuu taas. Tässä kuussa kaikki on ollut toisin. Olen herännyt ennen yhdeksää kellon soidessa. Joka ikinen aamu on tuntunut, kuin olisi kesken unien ravisteltu hereille ja ihan ensin kopautettu kuminuijalla päähän. Herään säikähtäneenä ja tokkuraisena. Päätäkin on särkenyt päivittäin. Se ei ole mulle mitenkään tyypillistä. Edellisestä kerrasta voi hyvin olla aikaa puolikin vuotta. Olen ollut tokkurassa, hajamielinen, väsynyt ja puutunut. On ollut sumuverho mun ja maailman välissä. Pää on ollut perunamuusia, kuten tilannetta eräs myös aivoinfarktin sairastanut, muhun yhteyttä ottanut tyyppi, osuvasti kuvaili.

Olen välillä kyseenalaistanut sitä miksi lähdin yrittäjäksi ollessani osa-aikaisella sairaseläkkeellä. Enää en ihmettele ja epäile. Ette usko miten kiitollinen olen ollut siitä, että tiedän normiarjessa voivani itse säädellä päivärytmini. Mistä sitä olisi arvannut, että näin pienellä asialla on niin isot vaikutukset. 

Odotan jo joululomaa ja sitä, että saan nukkua. Lukea kirjaa ja nukkua. Syödä rosollia ja nukkua. Saunoa ja nukkua. Neuloa ja taas nukkua. Ihan vaan nukkua.

Rauhallista joulun alusviikkoa teille <3

HUONO JOULUIHMINEN

Mä olen ulkopuolisin silmin tarkasteltuna erittäin huono jouluihminen. En tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi olla ihan hihhulihei ja kuuset kannettuna sisälle jo marraskuussa, mutta mun joulufiilikseni ei näy kertakaikkiaan mistään. Ei kotona, eikä Tyynelässä. Koristelut ei kiinnosta mua laisinkaan. En ole näihin vuosiin mennessä oppinut miksi mun pitäisi ostaa joulua varten eri verhot, pöytäliinat, kynttilänjalat saati tonttuovet(!!). En tahdo kotiini mitään leikkimielistä höpsöttelyä, enkä valonauhoja. Mutta älkää nyt käsittäkö väärin - en mä niitä millään tavalla vihaa tai halveksi. Itseasiassa kyllä ihan nautin siitä mitä ne näyttävät, mutten vaan tahdo niitä itselleni. Uskon jopa, että mun joulufiilis ei olisi sama, jos naapurien ikkuinoihin ei ilmestyisi tähtiä tai Espan puisto jätettäisiin valoin koristelematta.

Tässä joulun ajassa vaan ahdistaa tuo kaikenlainen ylenpalttinen hössötys. Mulle se on ennen kaikkea hiljentymisen ja rauhan aikaa. Tämän avauksen jälkeen voi kuulostaa kummalle, että mä kyllä olen mielestäni jouluihminen. Mitä se nyt sitten kellekin tarkoittaa. Minulle se on sitä, että haaveilin jo elokuussa, miten toivottavasti saan mun rakkaat koolle Tyynelään. Haudutetaan sitä suurinta herkkua - riisipuuroa - huolella. Istutaan porukalla pöydän ääreen ja nautitaan pitkän kaavan mukaan glögit,  kalapöydät ja ehkä perinteiset laatikotkit. Niin ja kiloittain rosollia!! Sitä pitää olla.

Yllättäen illalla Stockmannilla mua ei lainkaan ahdistanut ne kaikki kiireissään ryntäilevät ihmiset. Ostin lähes mustia pellavalautasliinoja ja paketin kynttilöitä. Myöskään viimeksi mainituissa ei ollut punaista tai vihreää. Joulu tulee silti.





Kiinnostiko aihe? Samoissa tunnelmissa on oltu 2014, 2015 ja 2016. 

ERITTÄIN HELPOT PERUSSÄÄRYSTIMET (OHJE)

Harvassa on ne päivät, että mun päällä näkee pitkiä housuja. Nyt alkaa vaan olla sellaiset säät, ettei pelkän mekon kanssa tarkene. Villahousujen päälle mä vedän säärystimet. Niitä on syntynyt useita erilaisia. Tämä malli on perusversioista paras:

* Makkarasäärystinten ohje *

Nämä tarvitset:
kerän paksumpaa sukkalankaa, paksuudeltaan puikoille 3.5- 4.5 sopiva
sukkapuikot 3.5 ja 4.0 tai käsialan mukaan
neulan ja mittanauhan

Luo 64 silmukkaa joustavasti tai tuplapuikoille, jottei reuna kiristä. (Huom. jos kaipaat löysempää mallia, tai käsialasi on tiukka, voit luoda silmukoita vaikka 68 kpl.) Neulo säärystimet suljettuna neuleena ylhäältä alas. Aloita neulomalla 2o, 2n joustinta noin 7 cm. Aloita sitten makkarat neulomalla neljä kerrosta oikein, 4 kerrosta nurin, 4 kerrosta oikein, 4 kerrosta nurin jne. (Halutessasi paksummat makkarat voit tehdä vaihdot voi tehdä myös viidellä tai kuudella kerroksella.) Jatka näin sopivaan pituuteen saakka. Neulo lopuksi nilkkaan 2cm 2o, 2n joustinta puolta kokoa pienemmillä puikoilla. Päättele ja neulo samoin toinen säärystin. Käytä tiiviiksi rullattuna tai polveen saakka vedettynä.

NOPEA JA HELPPO PIPO (OHJE)

Tänä syksynä on tullut neulottua kymmeniä pipoja - paitsi itselle ja ystäville, myös tuttavieni kehitysapuyhdistykselle hyväntekeväisyyteen. 

Olen huomannut, että vaikka miten rakastan neulomista; teen sitä joka päivä ja olen neulonut elämästäni vuosia, tulee silti eniten neulottua helppoja ja nopeita pikkutöitä. Pipoja, säärystimiä ja sukkia syntyy liukuhihnalta. Tällä kertaa ajattelin jakaa kanssanne parhaan peruspipon ohjeen. Se on takuuvarma, muunneltava ja sopii joka päähän. Voit käyttää pipossa mieleistäsi joustinta.

* Tämä on paras peruspipon ohje *

Nämä tarvitset mallista riippumatta:
lanka: paksuudeltaan puikoille 4.0- 4.5 sopiva, noin 100g
puikot: sukkapuikot kokoa 4.0
neulan ja mittanauhan

Ensimmäisen kuvan pipo:
Luo pään koosta riippuen 80-88s joko joustavasti tai tuplapuikoille, jottei reuna kiristä. Neulo joustinta (1 kiertäen oikein, 1 nurin) noin 22-23cm. Kavenna seuraavalla kerroksella näin: "Nosta yksi oikea, neulo nurja, nosta nostettu silmukka neulotun nurjan yli. Neulo yksi kiertäen oikein ja yksi nurin. Toista tätä koko kerros. Neulo pari senttiä oikeat kiertäen oikein, nurjat nurin. Kavenna sitten  seuraavasti: "Nosta yksi oikea, neulo nurja, nosta nostettu silmukka neulotun nurjan yli. Neulo yksi nurin." Toista tätä koko kerros. Neulo pari kerrosta oikeat kiertäen oikein, nurjat nurin. Neulo yksi kerros kaikki oikein yhteen. Yksi kerros oikein. Vedä lanka jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättele.

Toisen kuvan pipo:
Luo pään koosta riippuen 80-88s joko joustavasti tai tuplapuikoille, jottei reuna kiristä. Neulo joustinta (2 oikein, 2 nurin) noin 29-20 cm. Kavenna neuloen "kaksi oikein, kaksi nurin yhteen". Toista tätä koko kerros. Neulo pari senttiä oikeat kiertäen oikein, nurjat nurin. Kavenna seuraavalla kerroksella kaksi oikein yhteen, yksi nurin. Toista tätä koko kerros. Neulo pari kerrosta oikeat oikein, nurjat nurin. Neulo yksi kerros kaikki oikein yhteen. Yksi kerros oikein. Vedä lanka jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättele.

Neulomani pipot (ja paljon muuta!!) myydään tulevan viikonlopun joulumyyjäisissä. 
Tuotto menee Canelipuun koululle Intian Ateswartalan maalaiskylään.

Bokvillanin joulumyyjäiset 3.12. 2017 klo 12-16.
Käsityöläisten Joulubasaari Kumpulan Kylätilalla su 3.12. klo 11-15

Jos sinäkin haluat auttaa löydät Canelipuun sivut täältä ja Facebook-ryhmän täältä.





Kuvien merinovillapaita on Sanna Hopiavuoren ja luomupuuvillainen huivi Puuvillatehtaan.

RAUHOITTAVA VÄRI MAKUUHUONEESEEN

Meidän makuuhuoneessa on tosi vähän tavaraa. Ei edes vielä tauluja seinällä. Olen halunnut pitää sen selkeänä, koska neliötä on vähän. Haluan siis tarkkaan harkita mitä tuon sinne esille. Tuntuu ihanalle, kun huone on pieni ja pesämäinen. Samaan aikaan jotenkin selkeä ja turvallinen. Niin ja tietty pehmeillä materiaaleilla sisustettu. Meillä nukutaan villapetauspatjalla ja futonilla. Myös tyynyt ja peitteet ovat villaa. Seinällä on pörheä ryijy, lattialla kirjava räsymatto ja verhot laskeutuvat raskaasti. Päiväpeite on aina huolettomasti rypyssä, koska ehkä muistatte, että mä vihaan silityslautaa ja itse silitystä. 

Jo jonkin aikaa olen haaveillut sängynpäätyyn joko pehmeää päätyä tai jotain muuta kaunista. Viimeisin suunnitelma on pysynyt muutumattomana jo hetken, joten saattaa olla, että se tulee olemaan vaihtoehto, joka toteutuu. Projekti on ollut harkittu ja hidas, mutta edistystä kyllä tapahtuu. Viimeisimpänä saatiin seiniin uusi, valkoista paljon pehmeämpi väri.

On se kyllä ihan jäätävää miten suuri muutos huoneeseen tulee pelkästään seinien väriä vaihtamalla. Se onkin homma mitä kannattaa rempatessa pohtia huolella. Oikein valittu väri tekee sopivan tunnelman. Ja toistaalta taas vaihtelunhaluiselle tyypille toi maalaushomma ei ole kummoinen toteuttaa uusiksi aina, kun tekee muutosta mieli. Katsokaan nyt vaikka noita aiemman postauksen kuvia. Aivan hurja upgreidaus kohti pesämäistä tunnelmaa!

Me molemmat ollaan tästä uudistuksesta erittäin onnellisia. Jannen mielestä huone on nyt rauhallinen. Kuulemma nukuttaa hyvin.

* Maali on testiin saamani Virtasen sisämaali, jonka ominaisuuksista kirjoitin aiemmin. Maalin sävy: K498 Valkama. Futonsänky: Nukkuville. Verhot ja päiväpeite: Ellos. Ryijy: ystävältä. Yöpöydät: Lundia System. Yövalot: Innolux Beagle. *

KLASSIKKOTUOLI JA SATTUMANKAUPPA

Kuka tietää sellaiset päivät, jolloin pitää pariin kertaan kelata, että mitä tämä maailmankaikkeus tahtoo mulle tänään kertoa? Onko teillä joskus sellaisia?

Mulla oli viime viikolla yksi sellainen erityisen ihmeellinen. Päivä sujui muuten melkein perinteisesti. Heräsin, tein hetken töitä ja kävin joogassa. Myöhemmin iltapäivällä sitten alkoi tapahtua. Siinä vaiheessa, kun kaksi ihmistä oli tiedustellut multa, että haluaisinko lisää töitä, olin jo ehtinyt ensimmäisen kerran ajatella, että onpa päivä ja mitä vielä! Ja tulihan sitä vielä - illalla ystävä käveli meille sisään Kukkapuron Karusellin kanssa. Se aseteltiin tuohon paikoilleen ja näin ystävän kasvoilla hymyn. Hän kiitteli, että kiva jos voimme säilyttää sitä. Sanoi olevansa iloinen, jos tuoli on käytössä. Vaarinsa vanhalla tuolilla on varmasti tunnearvoa, vaikkei se juuri tällä hetkellä heille mahdukaan. Niin meille muutti yksi ruskea Kukkis määrittelemättömän pituiseen lainaan. 

Tuon tuolin meille tuoneen ystävän kanssa ei ollutkaan ollut aiemmin puhetta, mutta me olimme etsineet ja koeistuneet tuoleja designklassikoista verhoilua kaipaaviin rohjakkeisiin saakka, jo kuukausien ja kuukausien ajan. Viimeisen kerran Vepsäläiseltä ulos kävellessämme, tuossa joitain viikkoja sitten, Janne näki ovensuussa Karusellin ja sanoi, että hyvä katsella rauhassa, koska oishan toikin todella kiva.

Kaiken tän sattuman tai tarkoituksen jälkeen tuntui jotenkin hyvälle tämä kohtalo. Nyt tuolilla on tunnearvoa myös meille.

KODIN VALAISTUS PIMEÄÄN VUODENAIKAAN

Äh, kun on jo aikaisin pimeää. Tuntuu hurjalle, että neljän jälkeen hämärtää. Tää on kieltämättä iltaihmiselle vähän rankkaa aikaa. Jos aamulla nukkuu pitkään, eikä heti pääse käyntiin, ei välttämättä ehdi liikkua valoisaan aikaan. En edes halua ajatella mitä se on pohjoisemmassa. Olisin arvostanut kesäajassa pitäytymistä.

Onneksi valoasioihin voi vähän vaikuttaa. Tyynelän uusittu tupa on uudessa asussaan vaaleahko. Ja mikä parasta - se myös näyttää siksi valoisammalle. Kun pienikin paiste ilmaantuu pilvien raosta, tekee mieli heti tarttua kameraan. Se tilaisuus on aina käytettävä hyväksi. Jos kävisi päivätöissä pitäisi ostaa valonheitin tai pari, jos mielisi blogia päivittää. Tai opetella rakastamaan hämäriä fiiliskuvia. 

Mä kyllä rakastan nyhjätä niissä hämärien kuvien fiiliksissä. Maatua sohvan nurkassa pimeinä iltoina. Neuloa ja polttaa kynttilöitä, sekä takkaa. Vähäinen valo rauhoittaa ja antaa hyvän syyn hidastaa. Silti erilaisten valaisimien merkitys on syys- ja talviaikaan korostunutta. Hyvän valaistuksen järjestäminen on siis tullut nyt ajankohtaiseksi. 

Olen viime viikkoina miettinyt yleisvaloa ja kohdevaloja. Puntaroinut sitä haluanko yhden tehokkaan vai monta rajatummin valaisevaa. Olen päätynyt viimeksi mainittuun siksi, että näin tehon sääteleminen on helpompaa. Mieluummin monta pientä, kuin yksi iso. Tällaisia parannuksia meillä on viime viikkoina tehty:

• Toin kaupunkikodin vierashuoneesta maalle Artekin Mehiläispesän. Kaupungissa se ei varsinaisesti ollut kenenkään katseen kohteena. Täällä se antaa ruokailijoille hyvän valon, mutta rajaa valon hyvin keittiön puolelle, eikä paista sohvalla istujaa silmään. Tällainen lempeämpi vaihde jotenkin sopii pimeämpään vuodenaikaan, eikä tee liian suurta kontrastia. Keittiön vanhan valaisimen vein vierashuoneesta pois otetun tilalle.

• Remontissa laitettiin kaappien alle vanha välitilan valaisin. Ostin sen parilla eurolla aikaa sitten Kaikulan kesäkirpparilta, mutta se jäi odottamaan asennusta, koska vaati erillisen kytkimen. Rempassa oli luontevaa vetää sähköt sitä varten. Ennen tuossa välitilassa oli perusloisteputkipötkylä ja kaakelit. Nyt hirsipaneeli ja posliinikupuinen valaisin. Aika ihana uudistus. 

• Toinen superihana uudistus valaisinasioissa on toi Tori.fistä löytämäni musta Fabrilux seinävalaisin. Se maksoi paljon asiaan varaamaani budjettia enemmän (170€), mutta oli ihan joka euron arvoinen. Ensinäkin se on tietysti kaunis ja toiseksi se antaa hellan päälle hyvän kohdevalon. Enää ei tarvitse väistellä puolelta toiselle heiluen, ettei itse olisi selän takaa tulevan valon edessä. Kyllä nyt kelpaa kokkailla syksyn sienisadon tuotoksia piiraiksi, paistoksiksi ja keitoiksi. 

Valoa teillekin <3
Laura

MIKSEI ASUNTOA VOI KOENUKKUA?

Eilen illallisella heittäydyimme tapamme mukaan Jannen kanssa rönsyilevään keskusteluun, jonka aikana sain jälleen ajatella, että miten viisas mies mulla on ja että kylläpä sillä liikkuu kaikenlaista korvien välissä. On se joskus melkoinen Pelle Peloton, mutta aika ajoin sen hullunkiillon silmiin syttyessä suusta tulee ulos pelkkää priimaa tavaraa. En ehtinyt, kun aloituslauseen heittää ja se innostui jatkamaan. Tällaista tällä kertaa:

On se kumma, että elämän isoimmat asiat laitetaan kaupan, kuin siat säkissä. Asunnot nimittäin. Tätä faktaa voi peilata vaikka vasten seuraavaa: Olisi ihme, jos auto pitäisi ostaa ilman koeajoa. Sisustushankinnoissakin saa mallailla mielensä mukaan; sohvan ja maton voi hakea halutessaan kotisovitukseen. Netistä voi tilata vaatteita, joita sitten kotona kokeillaan yhdessä oman vaatekaapin sisällön kanssa. Isot ketjut, kuten Ikea, lähes kannustavat, että mieltään saa muuttaa. Heidän tuotteillaan on todella pitkät palautusajat. On jopa 365 päivää aikaa vaiheilla. Ja entä TV-shopit sitten: mitä vaan saa hankittua 30 päivän koeajalla. Näin se on. Miksipä sitten sitä elämän isointa ostosta - omaa asuntoa - ei saa koenukkua.

Meillä on käynyt älyttömän hyvä tuuri. Kaupunkikodin makuuhuone on sisäpihan puolella ja erittäin hiljainen. Tyynelästä puhumattakaan - siellä uni on rauhallista ja nukkuminen sujuu aamuun saakka ilman keskeytyksiä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä mäihä. Naapuriin voi muuttaa rumpali tai ratikkakiskot kirskuvat kadun kulmissa. Asunnon pohjaa voi hyvin arvioida näytöllä, mutta entä akustiikka ja ulkoseinien rakenteet. Puhumattakaan ilmankierrosta tai sisäilmaongelmista. Se on usein arpapeliä se.

Ennen meidän kaupunkikodin ostamista käytiin pitkää vääntöä eräästä ullakkoasunnosta Fredrikinkadulla. Päätettiin olla ostamatta ja myyjä soitteli perään. Teki vastatarjouksia ilman, että olimme itse tarjonneet vielä kertaakaan. Oli selvä halu saada asunto sen vuoden puolella kaupattua. Näin myöhemmin tilannetta muistellessa tulee mieleen, että mitä jos myyjällä olisi ollut uudenlaista pelisilmää. Jos meille olisi tarjottu asuntoa pariksi yöksi koekäyttöön, olisimme voineet saunoa, nukkua ja fiilistellä miltä aamukahvit tuntuisivat kattoterassilla. Olisko se kuitenkin alkanut tuntua omalle?

Eilinen keskustelu illallispöydässä sivusi myös sitä, että käyttäisikö ihmiset tätä tapaa sitten hyväkseen. Ottaisivatko asunnon eikä hotellihuonetta? Hevonkukkua sanon minä. Eihän autokauppakaan mittavissa määrin kärsi siitä, että viikonlopun mökkireissulle otetaan koeajoauto, eikä vuokraversiota. Kyllä hyvä myyjä oikean ostajan erottaa.

*Kuvissa Tyynelän makuuhuone. Tapetti Eco Wallpaper Botanica. Päiväpeite Pore Helsinki. Tyynynpäälliset Svaneforsilta. Sänky Nukkuville. Seinävalaisin Ker-Lux kirpparilta, kattovalaisin Valinte kirpparilta ja liinavaatekaappi Tori.fi.*

TallennaTallennaTallennaTallenna
TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

PEHMEÄT PYYHKEET JA ALEKOODI

Mä oon sellainen arjen fiilistelijä. Tiedätte varmaan te sen tunteen, kun saa laittaa lempimekon päälleen perusmaanantaina, sytytellä kynttilät hämärtyvässä illassa, mennä töiden jälkeen vaahtokylpyyn, siitä juuri vaihdettuihin lakanoihin ja juoda aamusmoothien siitä kodin kauneimmasta (jalallisesta!) lasista. Luksusarkea! Tulee vähän sellainen olo, että olenkin muuten tämän ansainnut.

Arjen ihanimmat asiat todella ovat melko pieniä hetkiä. Niin pieniä, että vähemmän fiiliksellä elävä sivuuttaisi ne herkästi. Itselle ne taas tekevät hyvän päivän. Mä en meinaan ole niitä ihmisiä, joilla on erikseen esimerkiksi juhla-aterimet. Ennen oli, mutta otin ne arkikäyttöön, koska haluan nauttia niistä ihan joka päivä. Niissä on paljon mukavampi varsi ja ne tuntuu hyvälle kädessä. Ne tekee sen pienen, mutta merkittävän muutoksen mun arkeen.

Tähän samaan tapaan liittyy myös se, että kaikki uusi on saatava heti käyttöön. En halua ensin säilöä tavaroita kaapissa, vaan ostan ne tarpeeseen ja otan usein heti käyttöön. Jos himmailisin, se ei tuntuisi enää samalle. Siksi nämä kuviekin pyyhkeet päätyivät heti koekäyttöön. Ja hyvin pärjäsivätkin. Pehmeät pyyhkeet todellakin kuuluvat tärkeänä osana tohon pienten arkisten ilon lähteiden listaani.

Meillä muuten ollaan parhaan pyyhkeen paksuudesta kahta mieltä. Mä käytän mielelläni myös ohuita ja nopeasti kuivuvia hamam-pyyhkeitä - ne tuntuvat myös ihanalle iholla - mutta Jannelle ainoa oikea vaihtoehto on tällainen paksu ja pörröinen versio. Kylpyhuoneessa on kuivaillut viime päivinä tyytyväinen mies. 

* * * Sain Tampereen blogitapahtuman yhteydessä paitsi testipyyhkeet, myös teille alekoodin. Eli jos sulla on pyyhekaapissa vajausta niin käy shoppailemassa alekoodilla puuvilla25 Puuvillatehtaan verkkokaupassa. Saat siellä 25% alennukseen ostoskorisi loppusummasta. Ale koskee paitsi pyyhkeitä ja kylpytakkeja, myös vaatteita. Koodi on voimassa 31.10.2017 saakka.

TallennaTallenna