JOTAIN POSITIIVISTA

Viime aikoina on tuntunut aika harmaalle. En olisi ihan uskonut miten paljon voimia tää vesivahinko vie. Hullun kuluttavaa, vaikkei edes olla itse siellä purkamassa ja kasaamassa. Olenkohan mä tulossa vanhaksi? Sellaiseksi kaikkea murehtivaksi mummoksi? Ehken ihan vielä. Täähän todennäköisesti on vaan ohi menevä stressijakso, mutta rankka sellainen. Olo ei ole oikein tuntunut omalle itselle. Sanoin eilen ystävälle, että hänen pitäisi olla armollisempi itselleen tilanteessa, jossa hän ei voi itse vaikuttaa kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. (Ai hemmetti, kun se on helppo sanoa toiselle.)

Tuntuu, että blogikin on muuttunut pahan mielenpaikaksi. Olen kiukutellut, ahdistunut avatuista lattioista ja meininki on ollut karu, kun on pakattu koko keittiö kiintokalusteita myöten muihin huoneisiin. Joka paikka on niin täynnä tavaraa, ettei kävelemään mahdu. Pöly on päässyt myös suljettuihin huoneisiin; laskeutunut verhoihin, sohviin ja päiväpeitteisiin. Ujuttanut itsensä kirjahyllyyn ja istunut pinojen päälle. Kiivennyt leivinuunin päälle ja yöpöydän laatikoihin. Paikka ei tunnu omalle, samalle. Vältän sanomasta sitä Tyyneläksi. Se on remonttityömaa. 

Vihdoin on kuitenkin tapahtumassa positiivinen käänne tässä surullisten sattumusten sarjassa. Meille löytyi lattialankut. Siis lankut, ei laudat. Eikä mitkään turhat rimpulat. Ne meinaan on parikytsenttiä leveät ja kolme paksut. Ja mikä parasta - ne saapuu maanantaina !!

Lauantaina käytiin ajamassa (niittämässä) ruoho ja kitkemässä rikkakasvit hiekkatieltä. Istutin samalla tämän vuoden yrtintaimet, jotka ostin naapuritilalta. Tuli basilikaa, lipstikkaa, timjamia, ruohosipulia, iisoppia, kreikan oreganoa, rosmariinia ja salviaa. Pihalla istuessa paistoi aurinko. Jos hetkeksi onnistui unohtamaan sisätilojen sekamelskan, oli melkein onnellinen.

Sen jälkeen pihasaunan lauteilla iski huojennuksen syvä aalto. Me taidetaan kohta olla tämän homman puolessä välissä. Tulevana maanantaina on tilannekatsaus rakennusmiesten kanssa, mutta suuntaviivat on jo selvät. Lattian asentamisen jälkeen vedetään putket pintavetona, samoin sähköt, uusitaan keittiön panelointi ja eteisen tapetointi, rakennetaan lämminvesivaraajalle kaappi, kiinnitetään keittiön kaapisto ja aloitetaan rakennuspölyn loppusiivous. (Universumille kiitos noista korjausrakentajista !! Ja vielä isompi kiitos, jos lähetät meille myös siivoojan.)

En lähes malta odottaa, että pääsen kuvaamaan niitä lankkuja, valittuja paneeleja ja tuijottamaan kaikkia vanhoja tavararoitani, jotka kuukausien jälkeen tuntuvat uusille ja entistä ihanammille. 

PIINALLISEN PITKIÄ PÄIVIÄ, VIIKKOJA, KUUKAUSIA

Hyvä luoja se kesti kauan. Pari kuukautta löysän narun päässä juoksentelua. Heti alkuun tilanne näyttäytyi ihan toisenlaisena, alkoi tapahtua ihmeen rivakalla tahdilla. En alkuun edes ehtinyt olla kovin huolissani. Kun päätös vesivahingon korvaamisesta tuli, sujui purku ja eristeiden poisto nopeasti, eikä tapahtuneen mittakaava hämmästyttänyt. Kuivattelussa meni aivan odotettu aika. Olin osannut ennakoida senkin, että niinä pitkinä viikkoina, puhallinten vaikutusta odotellessa tulisin varmasti pitkästymään, se ei ole tavatonta, mutta ilman yllätyksiä ei silti selvitty. Vakuutusyhtiön toiminnassa ei meinaan ollut mitään muuta, kun toivomisen varaa.

Viime viikon maanantaina saimme kuntotarkastajalta tiedon, että kuivaa on ja lattiaa saa alkaa kasamaan. Tyyppi oli se vakuutusyhtiön järjestämä. Sama, joka teki aluksi kosteusmittaukset. Häneltä ei kuitenkaan oltu vakuutusyhtiön toimesta tilattu kustannusarviota vahingon korjaamisesta, vaan ainoastaan toimenpidearvio ja kartoitus. Puhelimessa vakuutusyhtiön edustajan antaman ohjeen mukaan me sitten itse pyysimme kustannuksista excelin meidän paikallisilta tekijöiltä, niiltä jota hommaan toivoimme ja toimitimme sen vakuutusyhtiöön.

Tämän viikon sateisena ja muutenkin harmaana maanantaina sitten kuulimme, että nyt olisi kuivaus valmis ja olisi oikea aika alkaa kilpailuttamaan tekijöitä. Siis ihanko totta? Joku randomtyyppi vakuutusyhtiöstä soittaa meille ja kertoo, että tällaista tässä nyt pitäisi alkaa turaamaan. Parin kuukauden odottelun jälkeen. 11 päivää ennen koko Suomen pysäyttävää keskikesän juhlaa. Ilman, että asiasta olisi meille sanallakaan aiemmin mainittu. No pienen hämmästelyn jälkeen selvisi, että se meidän asioita aiemmin "hoitanut" tyyppi ei ole enää kuulema edes puljun palkkalistoilla. Joku vaan unohti ilmoittaa asiasta meille. Minne lie ne meidän lähettämät meilit menneet?

Tämä uusi heppu olikin sitten ihan yhteistyökykyisen oloinen, mutta totaalisesti pihalla. Meidän paikalliset tekijät olisi kuulema liian kalliit. Niin hän lausui, vaikkei hänellä ollut kuvia Tyynelästä, eikä käsitystä siitä miten paljon "samaan tilaan saattamista" noissa huoneissa olisi. Lattiaksikin riittäisi kuulema se rautakaupan hyllystä saatava ysisenttinen lauta. Sillä suositteli korvattavaksi myös ne eteisen kolkytsenttiset ja kohta satavuotiaat lankut. Lisäksi hän napisi sen heidän oman kuntotarkastajan tekemää raporttia vastaan, että ei kaikkia putkia olisi tullut poistaa, eikä eteisen seiniä olisi pitänyt aukoa. Vaikka kyseiset hommat oli tehnyt heidän itse hyväksymänsä taho, heidän hyväksymänsä raportin perusteella.

Jäätävän sekavaa touhua. Jälkikäteen täytyy todeta, että eihän se tosin ihme ole. Se ensimmäinen yhteyshenkilöhän oli aivan totaalisen pihalla kaikista selvityksistä huolimatta. Tää edellä mainittu, jo häipynyt, puuhastelija taisi todella olla aivan omaa luokkaansa. Jokaisella meidän yhteydenottokerralla hoki vaan, että edetään askel kerrallaan ja ilmoitti, ettei tehdä lopullisia päätöksiä ennen edellisen vaiheen valmistumista. En ihmettelisi jos työsuhde ei olisi loppunut omasta pyynnöstä. 

Täytyy todeta, että onneksi maanantaina puhelimessa oli minun sijasta Janne. Minä kyllä olisin mennyt lankoja pitkin sinne firman uuteen pytinkiin Teollisuuskadulle ja ärjynyt. Janne kuunteli, selitti ja antoi jopa negatiivisen palautteen todella hienosti, kieron positiivisesti. Sanoi, että "Kiitos, kun soitit. Tämä on teidän suunnalta ensimmäinen yhteydenotto kahteen kuukauteen ja se tuntuu hyvälle." Jotain kaunaa se sai sitten purettuakin, koska perään lähti meili niine pyydettyine tilannekuvineen ja viesti, että "Kun pyytelet niitä tarjouksia, niin muista, että tätä on nyt kestänyt kaksi kuukautta eli nopeus on tässä kohtaa valttia. Tosiaan teidän puolelta asiaa ei ole hoidettu käytännössä ollenkaan koko aikana. Kiitos siitä. Tarjoukset olisi voinut kysyä jo ajat sitten, sopia tekijät ja tilata tavarat. Suoraan sanoen vituttaa koko asian hoito."

Niinpä.

Taisi tyyppi tässä vaiheessa päästä tilanteen tasalla. Lopulta olemme kaikki samalla kartalla siitä mitä tullaan tekemään. Uudet putket saadaan vetää pintavetona, eristäminen on jo alkanut ja leveiden lankkujen metsästys on käynnissä (mistä hitosta niitä saa hyllytavarana?) Sitten, kun nämä on paketissa, tsekataan millainen kaappi lämminvesivaraajalle tehdään ja miten korjataan eteisen auki raadellut, juuri tapetoidut seinät. 

Huhhuh. Tule jo heinäkuu.

Ensimmäinen kuva on vuoden takaa Oslosta, Vigelandin patsaspuistosta ja se liittyy tähän teksiin tai sitten ei. 
Toinen kuva on Jannen kännykällä napattu, se vakuutusyhtiölle toissapäivänä uudelleen toimitettu.

HELPPO VAUVAN NEULETAKKI (ja pari sanaa kummilapsista)

Tämä söpöliini tässä tässä on mun tuorein kummilapsi. Niitä on kertynyt vuosien varrella viisi. Ensin kolme poikaa ja perään pari tyttöä; ikähaarukalla rippikouluikäisestä viisikuiseen. Toisten kanssa on hyvin läheiset välit, toisten kanssa ei nimeksikään. Yhtä kaikki - aina on enemmän tai vähemmän huono omatunto siitä onko tavattu tarpeeksi. Tämä on kokemukseni mukaan aikalailla perustilanne - useampi kanssani keskustellut on allekirjoittanut ajatuksen.

Se millaisiksi suhde muodostuu riippuu pitkälle aikuisista. Näihän se alkuksi on. Siitä miten he keskenään onnistuvat pitämään yhteyttä. Jotkut vanhemmista ovat toivoneet minusta lapselleen esimerkkiä aikuisesta ystävästä ja hyvää energiaa. Toiset taas tyyppiä, joka pitää vanhemman selvissä järjissään hankalina hetkinä. Joillekin kummius on enemmän vain tapa, joka toteutetaan. Mikä kellekin sopii. Pääasia on se, että pelisäännöt on selvät. 

Kuvan pientä on tullut viime aikoina tavattua monesti, vaikkei hän siitä itse vielä paljon tiedä. Hymyilee, kun höpötän ja mielellään katsoo ilmeilevää naamaani kärryjensä yläpuolella. Hän syntyi tammikuussa ja sai maaliskuun alussa päälleen kuvan alpakkavillaisen neuletakin. Villatakki oli niin helppo neuloa, että nauroin treenavani ensin tällä tavalla miniatyyrikoossa ja tekeväni sitten syksyksi jo itselleni sopivan. Se ei ole ihan kaukaa haettua, koska ohje oli todellakin iisi.

Kuten tiedätte - harvemmin tulee tehtyä prikulleen sillä tavalla, kun ohjeen mukaan pitäisi. En tiedä mitä neuleanarkiaa se on, mutta aina on lähes pakko hieman säätää. Neuloinkin siis takakappaleen ohjeesta poiketen vähän etukappaletta pidemmäksi ja hihat ainaoikean sijaan sileällä neuleella. Niistä tuli mielestäni jotenkin sirommat näin. Pääntiehen neuloin pehmeän reunan päättelemällä sen iCord-tekniikalla. Tuli niin hieno, että eiku uutta puikoille.

Lanka: teetee Alpakka+
Ohje: Novita




Käsityöaiheiset postaukseni löydät täältä. 
〰 Seuraa blogiani instagram, facebook, bloglovin, pinterest, ravelry 〰


Ensimmäisestä kuvasta kiitos kyseisen ihanuuden ihanalle äidille <3
TallennaTallenna

#DUUNISTÖIS

 

Olen taas viimeaikoina pohtinut paljon työelämääni. Sitä millaiseksi se on muodostunut viime aikoina. Juteltiin Jannen kanssa viime viikon mökkimatkalla siitä, miten uudenlaista kaikki nykyään on. Muistelin ääneen sitä, kun lukiossa äidinkielen opettajani sanoi mulle, että osaan kirjoittaa erityisen hyvin tekstejä, jotka käsittelevät tunnetta. Rakastin kirjoittamista jo silloin, mutten tiennyt miten ihmeessä sillä voi ansaita markkaakaan. Novellistiksi en ole koskaan aikonut. 

Jos joku olisi sinä päivänä ennustanut, että tulevaisuudessa työni tulee koostumaan vaihtelevista päivistä, joiden yhteisenä nimittäjänä on, että sisältö julkaistaan verkossa, olisin nauranut hampaat suustani. Ajatelkaa - mä olen kuitenkin sitä sukupolvea, joka ei ole varttunut läppärin ääressä, vaan joka on käynyt yläasteella ATK-tunneilla ja suorittanut abivuonna Järvenpään kansalaisopistossa tietokoneen ajokortin. Ja herranjestas mulla on ikää mittarissa vasta 37-vuotta. (En edes halua kuvitella sitä miltä vanhemmista, vielä työikäisistä tuntuu.)

No kaikki tuo on johtanut mut kuitenkin siihen, että teen elantoni blogimaailmassa. Paikassa, jota ei mun lukioaikaan ollut Suomessa vielä olemassa. Ammattini on varmaankin yrittäjä + tuottaja. Oman blogini lisäksi mä aikataulutan, suunnittelen, pidän suhteita yllä ja hankin sisältöjä Kemikaalicocktail-blogissa ja teen Nukkuvillen blogiin Tuukan tilaamaa juttusarjaa unesta ja nukkumisesta.

Sisältöjuttujen ohella olen näiden aparaattienkin kanssa nykyään ihan sujut ja olen html-koodiakin ronkkimalla saanut mm. muokattua blogiani haluttuun malliin. Olen osannut jollain sinnillä varata domainin, tehnyt uudelleen ohjaukset, asettanut tietueet, muuttanut rivivälejä, tasannut tekstejä, lisännyt gadgettien väliin tilaa ja tehnyt kiinnitetyn navigointipalkin. Naurettavan pieniä asioita, jotka mulle ovat kuitenkin aivan hepreaa. Jos nyt kysyisitte miten onnistuin, en tietäisi. Yrityksen ja erehdyksen taktiikalla kai. Joka tapauksessa olen vähän salaa ylpeä, että uskalsin kokeilla. Hypätä.

Työ tällaisenaan tuntuu hyvälle. Se sopii erinomaisesti yhteen mun osa-aikaisen sairaseläkkeen kanssa, koska voin suunnitella itse tekemiseni. Nukkua välissä jos on tarvis. Tiedän, että olen sellainen säntillinen ja käytännöllinen puurtaja, jolle tämä malli on passeli. Säännöllisesti silti haaveilen olevani luovempi, inspiroivampi ja taitavampi kuvaamaan asioita sekä kirjallisesti, että kameralla. Onnekseni olen saanut huomata, että jokainen päivä vie kuitenkin kohti sitä tavoitetta, jonka itselleni asetan, koska voin muokata viikkotavoitteeni juuri sellaiseksi, mitä toivon sen olevan. Olen jopa oppinut nauttimaan siitä, etten tiedä mikä on resurssitilanne seuraavalla puolivuotiskaudella, tarvesuunnittelu ensi kuun kamppiksessa tai mikä on kvartaalin tulos. Se entinen elämä oli ihan muuta.

No millaisia ne vaihtelevat päivät nykyään sitten on?

Sellaisia, että tilanteesta riippuen saatan vaikka:

• istua kotona suihkumyssy päässä
• räpeltää oman blogin kansikuvia kuntoon
• tutustua Herttoniemen pelastusaseman keittiössä palomiesten arkeen
• noutaa maaleja
• näpyttää koneella tarjouksia koko päivän
• ja toisena istua PR-toimistolla oppimassa uutta sijoittamisesta tai femiinistä energiasta

Sellaista on mulla #duunistöis.

Ennen oli toisenlaista - siitä voit lukea täältä ja täältä.
Päivästäni asemamestarin kanssa voit lukea lisää täältä.

TallennaTallenna

VAROKAA - AMPIAISET TULEE!

Jannen suvulla on ihana mökki. Paikka on meren rannalla ja idyllisen pieni. Mökissä on kaksi makuusoppea ja oleskeluhuone ruokapöytineen. Näinhän mökeillä monesti onkin - vähän tilaa sisällä, koska elämä tapahtuu seinien ulkopuolella.

Tälläkin mökillä on panostettu terassiin ja riippumattoon. Viime vuosina on maalattu ulkorakennukset, plus itse mökki ja Jannen kanssa remontoitu saunan pukuhuone. Rannassa on laituri ja runsaasti auringonottoon sopivaa kalliota. 

Hommassa on vaan yksi mutta. Mä olen enemmän sellaista sisällä viihtyvää sorttia. Se juontaa juurensa osin siitä, etten ihan hirvittävästi aina pidä siitä tavallisesta mökkielämästä - ulkona syömisestä. Asia ei johdu vähiten ampiaisista. No nyt siihen toivottavasti tulee kuitenkin muutos. 

Olen antanut itselleni kertoa, että toukokuun loppupuoli on oikeaa aikaa tehdä toimenpiteet ampiasten karkoittamiseksi. Ilmeisesti tässä kuun vaihteessa kuningattaret asettuvat pesäpaikkaan, jonne perustavat yhdyskunnan. 

Niinpä mä otin testiin tuon mulle useasti suositellun keinon ja virkkasin räystäälle valeampiaispesiä. Niiden toiminta perustuu käsittääkseni sekä kapistuksen ulkomuotoon, että villan ja pesän täytteenä olevan sanomalehden tuoksuun. Ampiaiset ei kuulema tee kotia toisten pesäpaikoille. Toivotaan, että ainakin nää joka vuosi räystään alle sankoin joukoin muuttavat Sauvon ampiaiset ovat hölmöläistä sorttia ja helposti huijattavissa. Mä voisin kyllä kokeilla ulkona syömistä. Toki mieluummin istuen rentona ja eteerisenä aloillani meren aalloista nauttien, kun säntäillen huutaen ympäri terassia.

Löysin ohjeen pesän virkkaamiseen täältä. Vähemmän näpräämisestä nauttiville vinkkaan, että pesänhän voi täyttää myös vanhasta villasukasta.

Seuraavaksi mun tekisi mieli näpertää mökin sisäpuolta vähän meille mieluisampaan kuntoon. Suunniteltiin Jannen kanssa muovimaton vaihtamista puulattiaan ja keittokomeron parantelua. Ikkunoihin vaihdettiin jo pidemmät verhot (Tyynelästä löytyi ylimääräiset), että saataisiin pieni tila näyttämään edes aavistuksen korkeammalle. Samasta syystä verhotangot nostettiin katon rajaan. 

 

Uudistushuumassamme me käytiin myös kirpputorilla ostamassa yhdeksällä eurolla kaksi kappaletta lukuvaloja ja kehiteltiin lintutauluista kollaasia sohvan yläpuolelle. Ne on enää ripustusta vaille valmiit. Tuntuu hyvälle olla jotain tekemässä, kun Tyynelän kuivaus vaan venyy ja venyyyyyyyyyy.

Lisää tämän aiheen postauksia löydät blogistani tunnisteella "mökillä"

TallennaTallenna

LUONNONKOSMETIIKKAA JA PAIKALLISIA, PAREMPIA VALINTOJA

 

Suvimarjan putiikki Padasjoella täytti juuri 5v. Mun mielestä se on aivan älyttömän hieno paikka. Onhan se nyt vaan aivan järjettömän inspiroivaa, että joku pystyy rakentamaan tuollaisen paikan miehensä maatilan yhteyteen. Ei meinaan ole ihan helppo tempaus perustaa Padasjoelle kahvilaa, lifestylekauppaa, omaa pienleipomoa ja kesäterassin sonniburgeribaaria. Puhumattakaan siitä, että kehittelisi yhdessä pientuottajien kanssa sopivia ruokatuotteita elintarvikeputiikin puolelle ja järjestäisi tilalla markkinoita ja Sonnirockia. 

Miettikää nyt - jos rakastuu maanviljelijään, niin onhan siinä nyt vitsit vähissä. Se taitaa olla tilanne, jossa pitää joko tehdä itselleen toimeentulo ja tila sinne pihapiiriin, tehdä töitä pitkän matkan päässä ulkopuoliselle työnantajalle tai vaihtoehtoisesti luovuttaa. Onneksi Suvin luonteeseen se jälkimmäinen ei ollut sopivin vaihtoehto.

No millainen paikka se sitten on? 

Suvimarjan lifestyleputiikki Keinuhongan tilalla on vanhaan navettaan rakennettu kaksikerroksinen ja yli 200 neliöinen kauppa. Suvimarjassa on pieni kahvila ja suurempi terassi sonniburgeribaareineen. Kahvilassa myydään mm. paikanpäällä leivottuja kakkuja ja leivonnaisia (myös raakakakkuja ja gluteenittomia tuotteita) ja Porvoon paahtimon kahveja. Burgeribaarista voit tilata burgerin joko Keinuhongan lihalla tai vegenä. Burgereiden sämpylät tehdään Keinuhongan omasta viljasta. Tilalla on annisteluoikeudet, eli burgerin kanssa voit nauttia myös Sonnioluen.

Millaisia ostoksia siellä voi tehdä?

Kaupassa myydään mm. sisutustuotteita, vaatteita, koruja, Annie Sloan kalkkimaaleja ja lähiruokaa. Sonnioluita ja siidereitä voit ostaa myös mukaan. Toritapahtumissa pihalla on lisäksi erilaisten pienyrittäjien kojuja. 

Suvimarjan valikoimassa on myös parempia kosmetiikkavalintoja - esim. Whitetailin luonnonkosmetiikka voiteet ja pesuaineet, Fnugin formaldehydi, tolueeni ja dibutyyliftalaatti (DBP) vapaat kynsilakat ja myyntiin on toivottavasti tulossa myös viime tapahtumassa testamamme Cimen luonnonkosmetiikkasarja. 

Miten auki ja mitä tapahtumaa?

• Kesäaikaan 1.6. - 31.8. Suvimarja on auki joka päivä. Ma-pe 10-18, la 10-15 ja su 12-16. (juhannusaattona 10-15, juhannuspäivänä 12-16)
• Heinäkuussa keskiviikkoisin tilalla on iltatori klo 18.00 - 20.00 ja sesonkeina mm. joulu-, pääsiäis- ja sadonkorjuumarkkinat. 
• Lauantaina 12.8. järjestettään Sonnirock, jonka esiintyjinä on tänä vuonna mm. Pariisin Kevät ja Arttu Wiskari.

Voiko jäädä yöksi?

Suvimarjalla / Keinuhongan tilalla on kaksi majoituskohdetta - pienempi rantamökki ja rintamamiestalo isommalle porukalle. Molemmissa majoituspaikoissa on rannan lisäksi myös paljut. Majoitusta voit tiedustella Suvilta numerosta: 040-5628580 tai Ainonrannan / Villa mökin facebook-sivujen kautta.

Miten sinne mennään?

Suvimarja on Auttoisten kylässä Padasjoella. Paikanpäällä on runsaasti parkkitilaa.

Suvimarja Lifestyle
Keinuhongantie 54
17610 Auttoinen (Padasjoki)
​
puhelinnumero Suvimarjan puodille 040 7545 455 (aukioloaikoina)

Lisätietoja paikasta, tapahtumista ja majoituksesta täällä: Suvimarja Lifestyle ja Keinuhonka.

Tämän postauksen kuvat on otettu kuun alussa Suvimarjan kauneustapahtumasta, johon myös me bloggaajaporukalla osallistuttiin. Paikan päällä oli luonnonkosmetiikkasarja Kripan edustaja ja Studio Savon & Ekon meikkaaja Kati, joka teki asiakkaille pikameikkejä.

Kiitokset vielä matkaseurasta: Pilviraitti, Call it Home, Tiina H, Vaiheissa, Retromoderni, Talosta koti ja tietty Suvi etenkin. Edelleen huvittaa toi kuva: katse kameraan ja hymyä? Tässä porukassa ei pokkana poseeraminen onnistu. Ootte ihania <3

Lisää kuvia Suvimarjalta ja Keinuhongan tilalta mun edellisissä postauksissa: täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.

PÄIVÄRETKIVINKKI JUURI NYT

 

Lähiseutumatkailu: se on jotain mitä meidän jokaisen pitäisi tehdä enemmän. Sen sijaan, että jää pyörimään tuttuihin ympyröihin, kodin ja lähikaupan välille, tulisi mennä kävelylle toisen kaupunginosan puistoon, lähimmälle luonnonsuojelualueelle, saareen, metsään tai naapurikunnan kivoimpaan kahvilaan, kiivetä kylän korkeimpaan rakennukseen ja katsoa kaupungin kattoja. 

Omaa kotikaupunkiakin pitäisi tarkastella turistin silmin. Mennä sinne minne muutkin. Istua jäätelölle sen suosituimman nähtävyyden viereen ja ihastella maisemia. Sen sijaan arjessa tulee usein helposti ohitettua kaikki kaunis katse maassa.

Päiväretkivinkit juuri nyt: Kruunuvuoren huvila-alue ja Roihuvuoren kirsikkapuisto. Molempiin kannattaa lähteä käymään hyvin pikaisesti. Kukat eivät kestä puissa kauaa ja huviloiden kohtalo se vasta surullinen on. Niitä on pystyssä enää yksi, kun legendaarinen Puutarhurin huvila paloi tuossa pari viikkoa sitten. Paikka itsessäänkin on kaunis. Kallioilta merelle on upeat maisemat ja aluetta kiertävän polun keskellä on pieni rauhallinen lampi. Retki on samalla ihanan rentouttava metsälenkki ja surullinen matka historiaan. Bussimatkalla kannattaa lukea alueen taustat vaikka täältä.

Miten pääsen perille?

Roihuvuoren kirsikkapuiston sijainti löytyy täältä.

Kruunuvuoren huvila-alueen kuvat parin vuoden takaa löytyy tästä mun vanhasta postauksesta 

(reitti / sijaintilinkki löytyy jutun lopusta)

Kiinnostiko tämä? Kaikki retkivinkkini löydät "KESÄRETKIVINKKI"- tunnisteen takaa.

RUMA, RUMEMPI, SILITYSLAUTA

Ja "kaikkein kamalimman kapistuksen"- palkinnon voittaa : silityslauta

Mikäs hitto siinä on, ettei näistä saa tehtyä nättejä. Tai edes vähän vähemmän rumia. Vaikka puujalkaisia, hillittyjä, yksivärisiä, mattametallisia, minimalistisia, mitä vaan. En rehellisesti tiedä ketään, kenen mielestä silityslauta päällisineen olisi kaunis.

Moni varmaan ihan mielellään pitäisin silityslautaa rautoineen esillä, etenkin jos se on aktiivisessa käytössä. Kehtaisi kai seisottaa kodinhoitohuoneen nurkassa, kun ei katsoessa kirvelisi silmiä. Tuon kauhistuksen osuessa näkökenttään alkaa kyllä välittömästi pinna kiristyä; henkeä ahdistaa ja päässä kohisee. Melkein tekisi mieli kaivaa ompelukone kaapista, vaikken ole yhtään sen ystävä. Mielelläni maksaisin uudesta päällisestä, jos se olisi yhtään ihana. Maksaisin triplahinnankin verrattuna niihin Sini- tuotteen nykyisiin kammotuksiin, joita on kaupoissa tarjolla. Viime päivinä olen onnistumatta yrittänyt kuvitella, että kukahan ne kuosit on suunnitellut. Ja ennen kaikkea miksi.

Olisin iloinen jos silityslauta saisi hillitymmän päällisen ja laadukkaamman lookin. Itse voisin ainakin kuvitella käyttäväni sitä myös aputasona pyykkejä levittäessäni. Mutten tosiaan nyt, kun kuosit tuovat mieleen ne kulahtaneimmat pitkät kalsarit tai lastenhuoneen kasariverhot. Eikä edes mitkään upean retrot. Onko ne tosiaan valittu valikoimaan tosissaan, vai haluttu tehdä niistä jotenkin hassuja ja vitsikkäitä? Miksi ei mielummin minimalistisia, huomaamattomia ja tyylikkäitä?

Kaikki hyvät vinkit asian parantamiseksi ovat tervetulleita!

Arkisten asioiden ulkonäöstä on keskuskeltu ennenkin. Lue lisää täältä ja täältä.

MAKUUHUONETARINOITA

Elämä on pyörinyt viime aikoina vahvasti unen ympärillä. Olen ollut joko yöunilla, unen tarpeessa tai päiväunilla. Öisin olen leikannut kyykäärmeiltä päitä poikki Fiskarsin saksilla ja säpsähdellyt hereille hulluissa tunnelmissa. Heikentyneen kuormituksen kestoni huomaa selvästi näissä poikkeustilanteissa. Elämä on ollut hiukan turhan kiireistä ja se vesivahinko on kieltämättä imaissut musta mehut. 

Töissäkin olen viime päivinä keskittynyt lähinnä nukkumiseen. En sentään omaani (vaikkei sekään aivan tavatonta olisi), vaan siihen haastattelusarjaan, jota olen Nukkuvillen kanssa toteuttanut. Olen tällä viikolla päässyt kuulemaan useamman ihmisen mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten sopeutua sekaviin rytmeihin tai unettomuuteen. Tää todella on mielenkiintoinen aihe. Jotenkin tuntuu erityisen hyvälle, että se olen minä, joka saa olla tätä hommaa tekemässä.

Kotonakin olen hereillä ollessani keskittynyt hyvään uneen. Olen säätänyt makuuhuoneen lämpötilaa, ripustanut pimentäviä verhoja, etsinyt täydellisen puuterista roosaa päiväpeitteeksi ja himmeän harmaan sinistä seinien väriksi. 

Makuuhuonetta sisustaessani sain omasta mielestäni myös kaikkien aikojen neronleimauksen - päätin hankkia helmalakanan päiväpeitteeksi. En lukuisien sovitusten jälkeen kuitenkaan löytänytkään niistä meille täydellisen sävyistä. Päädyin tästedes petaamaan sänkyni rennon ryppyisellä puuvillasatiinisella aluslakanalla. Olen joka tapauksessa aivan vakuuttunut, että se helmalakana olisi petaamiseen aivan superkätevän mallinen ja hyvin helposti istuva. Idean saa pölliä!

Seuraava askel makuuhuoneen valmistumisessa on maalien hankinta. Pehmeiden tekstiilien lisäksi lempeän väriset seinät on asia, joka tekee makuuhuoneeseen hyvän ja rauhoittavan tunnelman. Melkein en malta odottaa, että pääsen tarttumaan telaan.

futonsänky: Nukkuville // verhot ja päiväpeite: Ellos // ryijy: ystävältä // tyynynpäälliset: Svanefors // valaisin ja matto: kirppislöytöjä