YLÄ- JA ALAMÄISSÄ






Ympärillä tapahtuu paljon. Syntyy lapsia vuosien toiveiden jälkeen. Erotaan. Syntyy lapsia uusioperheisiin asettuville. Muutetaan erilleen, kun on liian vaikeaa. Mennään naimisiin. Yritetään karistaa menneisyyden haamuja harteilta. Rakastutaan. Järjestetään erojuhlia. Tullaan tien päähän. Selataan Tinderiä. Muutetaan uuteen kotiin. Kysellään kavereilta tietääkö ne ketään hyvää. Huomataan, ettei toinen ehkä olekaan se oikea. Pelätään yksinäisyyttä. Itketään ilosta. Itketään surusta. Itketään turhautumista. Pala kurkussa toivotaan, että se olisin minä, joka on tuolle toiselle sitä parasta seuraa. 

Tämän kaiken keskellä sitä miettii, miten törkeän hyvä tuuri on, että on löytänyt tuon tyypin. Janne on mulle paitsi rakas aviomies, myös paras ystävä. Sitä parasta seuraa. Ihminen, jonka kanssa saa olla aivan oma itsensä ja silti se joka aamu silmät avatessaan sanoo, että miten siistiä, että sä olet tänäänkin siinä. Ja sillä hetkellä minä uskon tarkoitukseen ja tasapainoon. Näin ei todellakaan olisi, jos ei aikoinaan olisi satanut Ämmässuon mitalla sitä ehtaa niskaan.

Elämä yllättää. Harvemmin asiat menee prikulleen niin, kuin on suunnitellut. Tulee turpaankin. Ja kun tulee, astuu vielä paetessaan haravaan ja liukastuu banaaniin. Sille maassa makaavalle on sitten muuten turha kertoa mitään tästä seuraavasta. Se meinaan on niin, että siinä hetkessä ihmiseen ilmestyy tarttumapintaa. Tulee roso, jonka kautta joku kanssaeläjä saattaa päästä siihen perimmäiseen käsille. Siihen mikä on aitoa itseään. Silloin yleensä alkaa jotain uutta ja hyvää. Mutta tätä ei saa mennä sanomaan. Se pitää nähdä itse. Ja vasta silloin, kun ne banaaninkuoret on jo maatuneet.

Rakkautta.





ps. kuvat on viimeisen vuoden ajalta hetkiä, joissa oon nähnyt jotain kauneutta. Jos huvittaa miettiä, niin niissä saattaa nähdä jotain symboliikkaa tekstiin liittyen. Jos ei huvita, niin ei tarvitse. Sitten ne on vaan kuvituskuvia, jotka ei liity tähän tapaukseen.

pps. tuli muuten tässsä kirjoittaessa mieleen, että mun rakkaan ystävän isähän lauloi seitkytluvun lopulla tähän teemaan sopivasti. Kuuntele Spotifyssa.
TallennaTallenna