26.1.2017

YLÄ- JA ALAMÄISSÄ






Ympärillä tapahtuu paljon. Syntyy lapsia vuosien toiveiden jälkeen. Erotaan. Syntyy lapsia uusioperheisiin asettuville. Muutetaan erilleen, kun on liian vaikeaa. Mennään naimisiin. Yritetään karistaa menneisyyden haamuja harteilta. Rakastutaan. Järjestetään erojuhlia. Tullaan tien päähän. Selataan Tinderiä. Muutetaan uuteen kotiin. Kysellään kavereilta tietääkö ne ketään hyvää. Huomataan, ettei toinen ehkä olekaan se oikea. Pelätään yksinäisyyttä. Itketään ilosta. Itketään surusta. Itketään turhautumista. Pala kurkussa toivotaan, että se olisin minä, joka on tuolle toiselle sitä parasta seuraa. 

Tämän kaiken keskellä sitä miettii, miten törkeän hyvä tuuri on, että on löytänyt tuon tyypin. Janne on mulle paitsi rakas aviomies, myös paras ystävä. Sitä parasta seuraa. Ihminen, jonka kanssa saa olla aivan oma itsensä ja silti se joka aamu silmät avatessaan sanoo, että miten siistiä, että sä olet tänäänkin siinä. Ja sillä hetkellä minä uskon tarkoitukseen ja tasapainoon. Näin ei todellakaan olisi, jos ei aikoinaan olisi satanut Ämmässuon mitalla sitä ehtaa niskaan.

Elämä yllättää. Harvemmin asiat menee prikulleen niin, kuin on suunnitellut. Tulee turpaankin. Ja kun tulee, astuu vielä paetessaan haravaan ja liukastuu banaaniin. Sille maassa makaavalle on sitten muuten turha kertoa mitään tästä seuraavasta. Se meinaan on niin, että siinä hetkessä ihmiseen ilmestyy tarttumapintaa. Tulee roso, jonka kautta joku kanssaeläjä saattaa päästä siihen perimmäiseen käsille. Siihen mikä on aitoa itseään. Silloin yleensä alkaa jotain uutta ja hyvää. Mutta tätä ei saa mennä sanomaan. Se pitää nähdä itse. Ja vasta silloin, kun ne banaaninkuoret on jo maatuneet.

Rakkautta.





ps. kuvat on viimeisen vuoden ajalta hetkiä, joissa oon nähnyt jotain kauneutta. Jos huvittaa miettiä, niin niissä saattaa nähdä jotain symboliikkaa tekstiin liittyen. Jos ei huvita, niin ei tarvitse. Sitten ne on vaan kuvituskuvia, jotka ei liity tähän tapaukseen.

pps. tuli muuten tässsä kirjoittaessa mieleen, että mun rakkaan ystävän isähän lauloi seitkytluvun lopulla tähän teemaan sopivasti. Kuuntele Spotifyssa.
TallennaTallenna

16 kommenttia

  1. Sä oot kyllä aivan mieletön kirjoittaja <3 Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  2. Mun tuli itku...nimittäin onnesta, ihana sinä ja sun kirjoitukset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuli mullekin kirjoittaessa. Sekä onnesta, että harmista / muiden puolesta. Sitä vaan toivoisi, että jokainen saisi olla onnellinen.

      Kiitos ihana <3

      Poista
  3. Onnellinen Sinä. Ja minä kans. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen :) Ja todellakin arvostan sitä. Viimeksi eilen sanoin Jannellekin, että se on mun sankari. Noita voinnillisesti huonoina päivinä etenkin. Patistelee lepäämään ja on todella kiltti mulle. Siinä ihmisessä ei ole lainkaan sitä karvasta, huonoa itsekkyyttä.

      Ihana kuulla, että siellä ollaan onnellisia myös <3

      Poista
  4. Jeps juuri tuollainen kamala vuosi takana, osuvasti kirjoitettu, onneksi jo naurattaa :D Toivon, että pikku hiljaa olen pääsemässä banaanien kompostointivaiheeseen. Tuo on niin totta ettei pohjalla olevalle auta mitkään lohdutuksen sanat, että kohta helpottaa ja ota opiksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stella <3 Onpa hyvä kuulla, että siellä jo kohta kompostoidutaan. Sun viime vuosi ei kuulosta kovin hyvälle. Toivon sulle parempaa!! Mulle tuli sun kommentista hyvä mieli. Tuntuu, että sä juuri tossa tilanteessa tiedät mitä tekstillä tarkoitin. Onneksi jo naurattaa <3

      Poista
  5. Olen monesti aatellut ihan samaa. Että miten iso onni on loistava parisuhde, joka on sitä ihan luonnostaan. Meilläkin sitä osataan arvostaa, joka päivä. On se suurinta ja tärkeintä <3

    Ja joo. Ne banaanin kuoret ei maadu päivässä. Monta viisasta sanaa kirjoitit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on! Ihan käsittämätön tuuri, ettei joka asiasta tarvitse vääntää ja toista aina yrittää kouluttaa mieleisekseen. Se ois niin väärin se.

      Mä luulen, että hyvien ihmissuhteiden yksi keskeinen avain on se, ettei ole päässyt katkeroitumaan, eikä tunne sitä huonoa karvasta ja kitkerää itsekkyyttä. Jos vilpittömästi toivoo toiselle hyvää (eikä itselleen paljon kaikkea) on aika kivat mahdollisuudet onnistua.

      Toivottavasti teillä on kaikki ok siellä!

      Menneille banaaninkuorille <3

      Poista