28.2.2017

POROPEUKALO JA VIHERKASVIEN HAUTAJAISET






Kuten tiedätte, mä en todellakaan ole mikään viherpeukalo. Poropeukalo pikemminkin. Alkaa aivan tosissaan usko loppua. Mä tapoin ne kaikki neljä

Heitin nuupahtaneet häpeissäni biojäteastiaan ja ostin tilalle Plantegenista kaksi klusiaa. Kyltissä luki, että: "Kestävä ja helppohoitoinen kasvi, joka viihtyy  lähes missä tahansa." Nauroin sisäänpäin. Kotimatkalla olisi tehnyt mieli piilottaa kukkapaketit jonkin toisen säkin sisään. Olo oli kuin salaisella agentilla.

No ne klusiat selvisivät ainakin muutosta. Siinä ne nyt nököttävät meidän ikkunalaudalla keittiönpöydän päässä. Sisko, äiti ja kummipoika toivat niille kaveriksi pari peikonlehteä. Niiden valinnassa referenssinä oli kuulema se, ettei siskonikaan ole saanut niitä tapettua. Hysteerinen hymy kareili suupielissäni lahjasta kiittäessäni; odotapa vaan - kyllä onnistuu. 

Olen niitä nyt tuossa tuijotellut. Miettinyt sanonko jotain, vai ollaanko vaan. Olen odotellut, että heittääkö ne heti veivinsä, lusikan nurkkaan, nukkuvat pois, muuttavat sinne viimeiseen kotiin, potkaisevat tyhjää ja kasvavat kohta koiranputkea. Kaksi viikkoa on kulunut. Pohdin uskallanko kohta istuttaa ne ruukkuihinsa vai onko se vai epätoivoinen yritys ja turha välivaihe väistämättömällä tiellä.

Kummipoika (9v) tuli sitten viikko tupaantuliaiskahvien jälkeen meille yökylään. Lounaspöydässä istuessaan alkoi sponttaanisti kertoa, mistä mahdollisesti mun epäonneni viherkasvien kanssa johtuu. Kuulema siitä, ettei menneitä ole kunniakkaasti haudattu. Juttu lähti lentoon. Hän kertoi, että kasvien hautajaiset kulkisi niin, että niissä heitettäisiin se kuollut kasvi olan yli. Siis samaan tapaan, kun ihmisten häissä. Itse naureskelin sisäänpäin, että tarkottaisiko sekin, että "sinä olet seuraava". Kummipojan selitys oli, että kiinnisaaja saa vihdoin viherpeukalon. No se olisikin jotain, josta haluaisin kilpailla. Ruuaksi niissä pirskeissä olisi kuulema tarjolla parsakaalia, kun se sopisi kivasti teemaan. Näistä hulluista jutuista innostuneena kyselin naurusta vetisin silmin vielä, että entä mikä virsi. Silmää räpäyttämättä hän alkoi laulamaan ja mä meinasin kastella housuni.

🎼 voi kasvi, sua kaipaan niiiiin...

En saanut pidettyä sua hengissä,

tulen itse kohta perässä.


Meidän pienen sisustusbloggaajaporukan juttuaiheena oli tässä kuussa🌱Vihersisustus🌱Aihetoiveen ja teeman heitti meille tällä kertaa Oblik-blogin Jutta, jonka blogista saatte kuun vaihduttua lukea koosteen aiheeseen liittyvistä postauksista. Toivon, että muilla osallistujilla on ollut parempi onni myötä.

Minun paras vinkkini kodin vihersisustukseen on, että etsi hyvä leikkokukkakauppa, osta biopusseja ja hyväksy se, että kaikki kuolee aikanaan.

Kevättä kohti!






TallennaTallenna

22 kommenttia

  1. Mulla oli edellisessä kodissa yksi kukka, edellisen asukkaan jättämä kiinanruusu. Se kukki julmetusti kun muutettiin. Seuraavaan kymmeneen vuoteen se ei sitten olekaan kukkinut, mutta hengissä pysyy silti!

    Entinen anoppikokelas sen sanoi. Niille pitää kiukutella. Vähän nyppiä välillä ja kastella aina kun suututtaa. No joo, en tottele neuvoa, koska ne mätänisi. Mutta ajatuksena, että säännöllisen epäsäännöllisesti. Ehkä se ratkaisevin. Kukkani saa nykyään pyhäkahvia. Eli siis laihaa kahvia kerran viikossa, mustana toki tai ehkä sellaisena vahvan teen värisenä. Maidosta ja kermasta ne tuskin piittaa. Mut kyllä kasvaa ja tekee tummia ja suuria lehtiä. Ja ennenkaikkea mun asunnossani on nykyään parikymmentä kasvia (suurinosa kuolemaan tuomittuja työpaikkojen bioroskista noukittuja) ja lisää haluan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho - onpa kumma. Mistähän se oli suivaantunut, kun ei kukkia antanut?

      Kahvia! Siis lannoittaako se kukkia? Annatko kukkiville vai ihan vihreille kasveille myös? Sähän oot hyvin menestynyt kasvien kanssa. Lähes guru, jos kerran noin monta saat pidettyä hengissä:)

      Poista
  2. Ihan paras vinkki, nimim. Muutamat hautajaiset on tullut vietettyä.
    Suunnittelen itsekin postausta meidän viherkasveista, mutta uusin kasvi tuli taloon vasta viime viikolla ja kaipaa vielä ruukkua. Pilean pitäisi kuulemma olla pomminvarma ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, piti vielä kysyä, mikä on tuo oksa, joita noissa lasipulloissa on?

      Poista
    2. Hyvä, että vinkit tuntuvat itselle tutuille :D

      Mä toivon, että sulla on parempi onni uuden kasvin kanssa. Mä meinaan aina tapan ne pomminvarmatkin :D

      Poista
    3. Niin ja lasimaljakoissa on eukalyptyksen oksia. Mä tykkään ostaa kukkakaupoista aina noita pelkästään vihreitä. Ne kestääkin paremmin, kun kukkivat.

      Poista
  3. Voi apua. Viherpeukalon heittoa <3 Kokeile anopinkieltä. Se se on kestävä...sitä ei saa tapettua millään, toinen on palmuvehka, ei kuollut vaikka yritin kuolettaa, kun oli niin tajuttoman ruma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa mitä - mulla on ollut niitäkin :D

      Palmuvehkaa mä pitän tosi kauniita. Sellaisen hoidosta olin syksyllä vastuussa meidän työhuoneella, enkä saanut tapettua. Se vois olla potentiaalinen.

      ps. kuolettaa :D Ihan mahtava sana. Hihittelen täällä ääneen.

      Poista
  4. Jään mielenkiinnolla odottamaan postauksen jatko-osaa, jos nämä hautajaiset joskus toteutuu! Tai oikeastaan, voisin mielelläni liittyä saattoväkeen itsekin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDD tervetuloa!

      Sä ootkin tainut saada pari kertaa noissa pirskeissä sen kimpun, kun sua on viherpeukalolla siunattu.

      Poista
  5. Ootko sä kokeillu altakasteluruukkuja? Mulla on kaksi kasvia, toinen on vissiin joku traakkipuu; pitkässä varressa pitkiä piikkimallisia lehtiä ja toinen ilmeisesti limoviikuna. Ne on molemmat vanhoja, mutta ja se puu on aina voinut jotenkuten, koska kun lehdet alkoi kunnolla roikkua, annoin vain kunnolla vettä (ehkä siis kolmen viikon välein, tai jotain... :) ) Mutta siinä linä limoviikunassa ei koskaan ollut kuin ehkä 8 lehteä, kun ne muut aina kuivui ja tippui (huomaa kasteluväli). Nyt ne on isoissa altaksteluruukuissa ja molemmat voi mainiosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran oon. Oli jukkapalmulla ja meni sen kanssa yhtä matkaa roskakatokselle :D

      Ne on periaatteessa joo ihan toimivia, mutta musta ne on vaan jotenkin auttamattoman kömpelöjä ja rumia. Siinä oiskin jollekin markkinarako.

      Poista
  6. Ei ole pelkästä emännästä kiinni, eri asunnoissa viihtyvät eri kasvit. Nykyinen kotimme on sellainen tumma ja pimeä, vähän turhan vieläkin ehkä, ettei täällä juuri kasvit viihdy. Paitsi yksi lahjaksi saamani orkidea, jonka nyt olisin odottanut ihan viimeisenä säilyvän lahjakukintoa pidempään hengissä. No, anopinkieliä meilläkin, ne kun tosiaan kasvavat vaikka ja missä.

    Yksi opiskeluaikojeni asuntoa taas oli sellainen, jossa kasvoi kaikki. Lopulta kukkia ja viherkasveja oli niin mahdottomasti, että ihan kyllästytti. Rahapuita ja sant paulioita (ne saa muuten kukkimaan, kun niille kerran viikossa antaa tulikuuman kylvyn).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihihihiii :D Mä oon asunut aikuisiälläni tätä kotia ennen yhdessätoista eri paikassa ja missään ei ole kasvanut / selvinnyt mikään. Eli tässä tapauksessa se tosiaan taitaa olla emännästä kiinni.

      Pitäis vissiin mennä jollekin kurssille :D

      Poista
  7. Ihana postaus <3 Minä haluaisin osallistua kasvien hautajaisiin, vaikka vilpittömästi toivon sinulle onnea nykyisten kanssa. Ainakin helpot kasvit olet valinnut ja tosiaan Terhin tavoin suosittelen myös Palmuvehkaa ja Anopinkieltä ne ovat todella helppoja, niistä voisin antaa sinulle pistokkaatkin jos olisin vähän lähempänä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Pistokkaita! Niistä mä oon kiinnostunut. Jos saisin ne selviämään, jatkamalla samanlaisia hoitorutiineja, kun niiden kasvukodissa. Joku kerta tuun kylään ja nappaan niitä mukaani.

      Mun pitkäikäisin kasvi oli muuten mun papalta saatu pistokkaasta istutettu kasvi. Se oli sellaisesta kasvista otettu, joka papalla oli ollut työikäisenä toimistossaan. Se kulki mun matkassa vuosia. Muistaakseni kuusi ainakin. Se on mulle jo erittäin kova suoritus:)

      Poista
  8. :D Kohtalotoveri täällä hei. Hyräilisitkö mulle vielä ton virren sävelen? On nimittäin pian edessä taas yhdet viherhautajaiset täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDD joo voidaan tätä laulua treenata seuraavaksi, kun tavataan.

      Tsemppiä viherhautajaisten järjestelyyn!

      Poista
  9. Voi apua, mä nauran täällä ihan vedet silmissä! Noihin hautajaisiin mäkin haluan mukaan. Tai no, mulla voi kyllä olla resursseja järjestääkin niitä :D

    Pitkää ikää noille sun nykyisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D tervetuloa. Näihin pirskeisiin on avoin kutsu. Katsotaan vaan, että kummassa päässä niitä seuraavaksi järjestetään.

      Poista