KARU MEININKI






Kyllä oli kummallinen fiilis astua Tyynelän ovesta sisään sen jälkeen, kun raportti kosteusmittauksesta oli kilahtanut mun sähköpostiin. En tosiaan arvannut etukäteen ajatella, että sinne meneminen olisi mitenkään erikoista.

Olin lukenut ne lauseet kylmän viileästi kymmeniä kertoja. "Suositeltavat toimenpiteet: Lattian aukaisu keittiön ja eteisen puolelta. Kosteiden eristeiden poistaminen ja kosteiden rakenteiden koneellinen kuivaus. Vaurioituneiden puurakenteiden uusiminen. Kuivaustyön jälkeen rakenteiden ja pinnoitteiden korjaaminen."

No ei se hääviltä kuulosta ei, mutten ollut tuntenut lähes mitään. En pelkoa, paniikkia, epätoivoa, enkä raivoa. Surua kyllä. Nyt kuitenkin kolahti. Me mentiin sunnuntaina pakkaamaan keittiö pakettiin; ruuat tiiviisiin laatikoihin, astiat pölyltä suojaan, ruokapöytä sohvan eteen, jääkaappi keskelle olohuonetta, astiakaappi hädintuskin kynnyksen yli ja makuuhuone täyteen laatikoita. Koko huoneen tyhjennys. Oli ihan selvää, että homma ei olisi ihan iisi ja että tunteja siinä menisi. Kahdelta henkilöltä viisi tuntia kummaltakin.

No siihen kummaan fiilikseen vielä. Heti ovesta astuessa mä näin ne reijät lattiassa. Toki tiesin, että niin se kosteus mitataan - piikillä. Ne poratut reijät mun lankuissa vaan jotenkin kiteytti tän homman. Ihan hiljaiseksi veti, kun tajusin ettei tää ole mitenkään hallinnassa ja ennakoitavissa oleva asia. Ensin kosteus ja sitten tarkastaja - molemmat on tunkeutuneet mun kotiin ja tehneet tehtävänsä.  

Toinen tällä hetkellä nyppivä asia on, ettei vakuutusyhtiöstä ole kuulunut mitään. He määräsivät tarkastajan ja saivat raportin, mutteivät ole vielä kuitanneet, että homma on ok ja korvaukset kuluista kuitataan. En tiedä vielä sitäkään, että saanko itse valita tyypit tekemään vai annetaanko sieltä suositus ketä pitää käyttää. Se jännittää. 

Jotenkin veikkaan, että tätä hommaa läpikäytäessä te saatatte kuulla ja todistaa paria hyperventilaatiokohtausta ja totaalisekoamista. Ja jos tämä edellä mainittu veikkaukseni menee  pahasti pieleen ja olen onnistunut manaamaan tilanteen hankalammaksi, kun se on, niin olen kai silloin onnistunut pyrkimyksissäni. Tällöin varmasti tuntuu helpottavalle, kun homma ei olekaan niin kaamea, kun kuvittelin. Kaikesta huolimatta yritän kasata blogiin läjään kaiken mitä tulee tapahtumaan. On sitten tarjolla vertaistukea niille, jotka joskus samaan tilanteeseen joutuvat. 

Seuraava askel on vielä tutun tuntuinen ja selkeä. Pitäisi irrottaa alakaapit. 

Sen jälkeen mikään ei ole enää tuttua. 
Ehkä mä opin tästäkin jotain uutta. Mene ja tiedä.





 Seuraa blogiani instagramfacebookbloglovinpinterest