MATALALENTOA, MELATONIINIA JA TOIVO TULEVASTA





Täytyy tunnustaa - onhan tää ollut melkoista matalalentoa. Vaikka muka en ole tilanteesta ahdistunut, niin uneen tää on vaikuttanut ratkaisevasti. Se, että nukkuu huonosti, tekee ihan jokaiselle huonoa. Mulle se tekee sairaushistorian takia olon erittäin sekavaksi. Pää on aivan sumussa, vasenpuoli kropasta puutuu, keskittymiskyky on kateissa ja lauseet jää kesken. Onneksi Janne on oikea kärsivällisyyden perikuva.

Meillä ei ole enää keittiössä kaappeja, eikä lattioita. Näkymä ulkovelta on aika surullinen. Sen kestäisi kai paremmin, jos remontti olisi suunniteltu ja tilanne omassa hallinnassa. Keskiviikkona, näiden kuvien jälkeen kävi imuauto ja torstaina vakuutusyhtiön määräämä kuntokartoittaja tekemässä arvion. Pelottaa onko kosteus uinut runkorakenteita tai alimpia hirsiä pitkin pitkällekin. Tarkastajasta ei ole kuulunut mitään. Emme ole saaneet raporttia, emmekä edes puhelua siitä millaista tuomiota on tulossa. Tällaista on vaikea kestää. Etenkin, kun ensin odoteltiin vakuutusyhtiön korvauspäätöstä 2,5 viikkoa. 

Toisaalta - tämän kaiken jälkeen tulen tietämään miltä näyttää meidän lattioiden alla. Ehkä tulee vielä turvallisempi tunne. Ehkä Tyynelästä tulee entistä parempi.

Kaikki mitä tällä hetkellä toivon on vahvempia melatoniineja, täksi illaksi valovoidetta silmien alle ja että pian on valmista.