24.5.2017

PÄIVÄRETKIVINKKI JUURI NYT








Lähiseutumatkailu: se on jotain mitä meidän jokaisen pitäisi tehdä enemmän. Sen sijaan, että jää pyörimään tuttuihin ympyröihin, kodin ja lähikaupan välille, tulisi mennä kävelylle toisen kaupunginosan puistoon, lähimmälle luonnonsuojelualueelle, saareen, metsään tai naapurikunnan kivoimpaan kahvilaan, kiivetä kylän korkeimpaan rakennukseen ja katsoa kaupungin kattoja. 

Omaa kotikaupunkiakin pitäisi tarkastella turistin silmin. Mennä sinne minne muutkin. Istua jäätelölle sen suosituimman nähtävyyden viereen ja ihastella maisemia. Sen sijaan arjessa tulee usein helposti ohitettua kaikki kaunis katse maassa.

Päiväretkivinkit juuri nyt: Kruunuvuoren huvila-alue ja Roihuvuoren kirsikkapuisto. Molempiin kannattaa lähteä käymään hyvin pikaisesti. Kukat eivät kestä puissa kauaa ja huviloiden kohtalo se vasta surullinen on. Niitä on pystyssä enää yksi, kun legendaarinen Puutarhurin huvila paloi tuossa pari viikkoa sitten. Paikka itsessäänkin on kaunis. Kallioilta merelle on upeat maisemat ja aluetta kiertävän polun keskellä on pieni rauhallinen lampi. Retki on samalla ihanan rentouttava metsälenkki ja surullinen matka historiaan. Bussimatkalla kannattaa lukea alueen taustat vaikka täältä.

Miten pääsen perille?

Roihuvuoren kirsikkapuiston sijainti löytyy täältä.

Kruunuvuoren huvila-alueen kuvat parin vuoden takaa löytyy tästä mun vanhasta postauksesta 
(reitti / sijaintilinkki löytyy jutun lopusta)




Kiinnostiko tämä? Kaikki retkivinkkini löydät "KESÄRETKIVINKKI"- tunnisteen takaa.

22.5.2017

RUMA, RUMEMPI, SILITYSLAUTA

silityslaudanpäällinen

silityslaudanpäällinen

silityslaudanpäällinen

silityslaudanpäällinen
Ja "kaikkein kamalimman kapistuksen"- palkinnon voittaa : silityslauta

Mikäs hitto siinä on, ettei näistä saa tehtyä nättejä. Tai edes vähän vähemmän rumia. Vaikka puujalkaisia, hillittyjä, yksivärisiä, mattametallisia, minimalistisia, mitä vaan. En rehellisesti tiedä ketään, kenen mielestä silityslauta päällisineen olisi kaunis.

Moni varmaan ihan mielellään pitäisin silityslautaa rautoineen esillä, etenkin jos se on aktiivisessa käytössä. Kehtaisi kai seisottaa kodinhoitohuoneen nurkassa, kun ei katsoessa kirvelisi silmiä. Tuon kauhistuksen osuessa näkökenttään alkaa kyllä välittömästi pinna kiristyä; henkeä ahdistaa ja päässä kohisee. Melkein tekisi mieli kaivaa ompelukone kaapista, vaikken ole yhtään sen ystävä. Mielelläni maksaisin uudesta päällisestä, jos se olisi yhtään ihana. Maksaisin triplahinnankin verrattuna niihin Sini- tuotteen nykyisiin kammotuksiin, joita on kaupoissa tarjolla. Viime päivinä olen onnistumatta yrittänyt kuvitella, että kukahan ne kuosit on suunnitellut. Ja ennen kaikkea miksi.

Olisin iloinen jos silityslauta saisi hillitymmän päällisen ja laadukkaamman lookin. Itse voisin ainakin kuvitella käyttäväni sitä myös aputasona pyykkejä levittäessäni. Mutten tosiaan nyt, kun kuosit tuovat mieleen ne kulahtaneimmat pitkät kalsarit tai lastenhuoneen kasariverhot. Eikä edes mitkään upean retrot. Onko ne tosiaan valittu valikoimaan tosissaan, vai haluttu tehdä niistä jotenkin hassuja ja vitsikkäitä? Miksi ei mielummin minimalistisia, huomaamattomia ja tyylikkäitä?

Kaikki hyvät vinkit asian parantamiseksi ovat tervetulleita!





Arkisten asioiden ulkonäöstä on keskuskeltu ennenkin. Lue lisää täältä ja täältä.

17.5.2017

MAKUUHUONETARINOITA









Elämä on pyörinyt viime aikoina vahvasti unen ympärillä. Olen ollut joko yöunilla, unen tarpeessa tai päiväunilla. Öisin olen leikannut kyykäärmeiltä päitä poikki Fiskarsin saksilla ja säpsähdellyt hereille hulluissa tunnelmissa. Heikentyneen kuormituksen kestoni huomaa selvästi näissä poikkeustilanteissa. Elämä on ollut hiukan turhan kiireistä ja se vesivahinko on kieltämättä imaissut musta mehut. 

Töissäkin olen viime päivinä keskittynyt lähinnä nukkumiseen. En sentään omaani (vaikkei sekään aivan tavatonta olisi), vaan siihen haastattelusarjaan, jota olen Nukkuvillen kanssa toteuttanut. Olen tällä viikolla päässyt kuulemaan useamman ihmisen mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten sopeutua sekaviin rytmeihin tai unettomuuteen. Tää todella on mielenkiintoinen aihe. Jotenkin tuntuu erityisen hyvälle, että se olen minä, joka saa olla tätä hommaa tekemässä.

Kotonakin olen hereillä ollessani keskittynyt hyvään uneen. Olen säätänyt makuuhuoneen lämpötilaa, ripustanut pimentäviä verhoja, etsinyt täydellisen puuterista roosaa päiväpeitteeksi ja himmeän harmaan sinistä seinien väriksi. 

Makuuhuonetta sisustaessani sain omasta mielestäni myös kaikkien aikojen neronleimauksen - päätin hankkia helmalakanan päiväpeitteeksi. En lukuisien sovitusten jälkeen kuitenkaan löytänytkään niistä meille täydellisen sävyistä. Päädyin tästedes petaamaan sänkyni rennon ryppyisellä puuvillasatiinisella aluslakanalla. Olen joka tapauksessa aivan vakuuttunut, että se helmalakana olisi petaamiseen aivan superkätevän mallinen ja hyvin helposti istuva. Idean saa pölliä!

Seuraava askel makuuhuoneen valmistumisessa on maalien hankinta. Pehmeiden tekstiilien lisäksi lempeän väriset seinät on asia, joka tekee makuuhuoneeseen hyvän ja rauhoittavan tunnelman. Melkein en malta odottaa, että pääsen tarttumaan telaan.





futonsänky: Nukkuville // verhot ja päiväpeite: Ellos // ryijy: ystävältä // tyynynpäälliset: Svanefors // valaisin ja matto: kirppislöytöjä 

10.5.2017

KAUNIS KIERRÄTYS-/ LAJITTELUKALUSTE: ECOSMOL by HARRI KOSKINEN



Ensimmäinen ihan aidosti kaunis kierrätys- / lajittelukaluste. 

Mä olen usein tuskaillut rumien arjen esineiden kanssa. Esimerkiksi kylpyhuoneen käytännöntoimintaan liittyvistä välineistä olen valittanut täällä blogissakin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi design ulottuu wc-harjoihin, muttei lattialastoihin. Pesukoneista puhumattakaan. Tai miksi ämpärit ja ikkunanpesuvälineet ovat järjestään kaikki saman kaltasia muovisia hirvityksiä. 

Uskon vahvasti siihen, että arjen asiat; siivoukset, pyykkäykset ja puunaukset, muuttuvat ihanimmiksi, kun ne näyttävät ja tuntuvat hyvälle. Siksi oonkin mielenkiinnolla viime viikot kokeillut tän testikäyttöön saamani Ecosmolin käytettävyyttä. Se ei ole muovinen, ruma ja käytännöllinen kapistus, vaan se on puuta, kotimainen ja kaunis. Kaiken hyvän päälle se toimii.

Ecosmol kierrätyskalusteen on suunnitellut Niimarille Harri Koskinen. Se on niin vahvaa tekoa, että päällä voi istua. Aika näppärä siis pienemmissäkin tiloissa.

ecosmol niimar harri koskinen

ecosmol niimar harri koskinen
Kalusteessa on kaksi irrotettavaa väliseinää, joita voi liikutella sen mukaan mitä kierrätettävää tulee kerättyä eniten. Meillä kerätään eniten tulee muovia, joten ne laitetaan isoimpaan koloon. Pahville ja paperille riittää vähän pienempikin väli, koska niiden keräysastiat meillä on tuossa omalla pihalla.

ecosmol niimar harri koskinen

ecosmol niimar harri koskinen
Kaluste on tukeva, mutta niin kevyt, että mä voin helposti tarvittaessa sitä nostaa ja siirtää. Silloinkin, kun se on täynnä.
ecosmol niimar harri koskinen

ecosmol niimar harri koskinen

Koskinen on tehnyt suunnitellessaan hyvää työtä. Käytännöllisyyden lisäksi mua viehättää noi pyöristetyt kulmat ja muuten simppeli ilme. Tässä koivuisessa näkyy hienosti noi puun syyt ja kaluste on niin kaunis, ettei haittaa jos se seisoo kokkauksen ajan keittiön nurkassa ilman kantta. Minimalisti minussa kiittää. 



Ecosmolista löytyy lisätietoa Niimarin sivuilta, josta löytyy myös verkkokauppa.
Kemppariin on tulossa lisää juttua pian.





9.5.2017

AIKA ISO HARPPAUS

Kuka unohtaa oman syntymäpäivänsä?

Oho oho oho. Ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun unohdin mun uuden syntymäpäivän. Mähän täytin huhtikuun lopussa 5-vuotta! 

Tavallisesti tuo tapahtunut on huhtikuussa mielessä tavallista enemmän. Tällä kertaa en muistanut päivää, vaikka tämäkin viikonloppu sujui samalla tavalla; Janne mökillä, minä kotona ja illalla ystävien kanssa syömään. Olisi ollut kaikki ainekset siihen häröilyyn, että olisi nähnyt liikaa yhdenkaltaisuuksia, annettuja merkkejä ja toisintoja.

Tarpeeksi aikaa

Ehkä nyt on jo kestänyt niin kauan, että olen riittävän paljon uusi ja tarpeeksi vähän vanha. En enää puolikas entisestäni, vaan uusi kokonainen. Ettei ole enää akuuttia muutosta ilmassa. Ettei identiteettini isoin osa ole "se sairastunut Laura". 

Nykyään olen toisenlainen kuin ennen kuoleman käväisyä kynnyksellä, mutta se ei ole hyvä, eikä huono asia. Se on vaan yksi tapahtuma muiden joukossa. 

Palikat uudessa ojennuksessa

Onhan se hirvittävä hetki, että tapahtuu jotain niin isoa, että susta revitään puolet pois. Oli sitten kyseessä sitten aivoinfarkti tai avioero. Sellaisen muutoksen läpikäyminen vie aikaa ja jälkiä pitää paikkailla. Kaikki ei korjaannu sillä hetkellä, kun lääkäri toteaa työkykyiseksi ja toivottaa onnea matkaan. 

Muille kaikki saattoi olla ohi sillä hetkellä, kun jäin eloon, sain liikuntakykyni takaisin ja pääsin sairaalasta kotiin. Mulle se ei ole täysin takana vieläkään, koska se muutti mun elämässä kaiken. Ei sellaista voi unohtaa, mikä vaikuttaa arkeen joka päivä. Nytkin, kun tätä tekstiä naputan, liikkuu vasen käsi osin omia polkujaan. Puutuneena painelee shiftiä ja pitää taas pakittaa virheiden korjaamiseksi. Päivällä, kun kävelin kaupungilla ihmisten seassa, meinasin törmätä noin kymmenen kertaa - tällä kertaa onneksi ihmiseen, en autoon.

Syystä tai toisesta

Niin minä, kuin kaikki muutkin muuttuvat elämän varrella - syystä jos toisesta. Harva on tänään sama, kun eilen. Eihän sitä edes voi jämähtää, kun on nähnyt jälleen yhden päivän verran kaikkea uutta - sellaista, joka muuttaa suhtautumista ympäristöön ja itseensä. Jos ei aika ajoin sattuisi mitään ravistelevaa, niin sitä pysyisi varmemmin samana, siis raakileena. Se ei todellakaan ole mulle se toivottu tila. Silloin ei tapahtuisi kehitystä, enkä joutuisi haastamaan omaa suhdettaan muihin ja maailmaan. 

Hyvä tuuri

Kyllä sitä katsoo maailmaa toisin silmin, kun on jäänyt eloon. Ajatelkaa: joka päivä viitisenkymmentä suomalaista saa aivoinfarktin. Valtaosa heistä on ikäkkäitä tai vanhoja. Neljäsosa on työikäisiä, eli alle 65-vuotiaita. 

AVH on Suomessa kolmanneksi yleisin kuolinsyy, ja se on myös merkittävin aikuisiän vammaisuutta aiheuttava sairaus. AVH-potilaista joka toiselle jää pysyvä haitta, puolelle heistä vaikea-asteinen. Joka neljäs toipuu täysin oireettomaksi, yli puolet omatoimiseksi ja joka seitsemäs tarvitsee laitoshoitoa. (*lukujen lähde: Aivoliitto)

Mulla on todella käynyt tuuri! Olen jäänyt henkiin ja vaikka olen menettänyt jotain, olen saanut pitää kykyni liikkua, lukea ja ajatella. Ennenkaikkea olen saanut oppia itsestäni ja elämästä jotain uutta. Viidessä vuodessa on tapahtunut aika iso harppaus.





Kiinnostiko? Mun aiempia ajatuksia sairastumisesta täällä ja täällä.

8.5.2017

MINILOMAA JA MÖKKITERAPIAA

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

No se vain tuli ku tilauksesta - kutsu Padasjoelle. Viestissä kerrottiin, että luvassa oli rintamamiestalo rannalla, paljua, saunaa ja hyvää seuraa. Tää meidän vesivahinkosäätöhän on pistänyt mun nupin niin kovalle koetukselle päässä pyörivine ajatuksineen, että miniloma ei kuulostanut lainkaan hullummalle. Sanoin kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, KYLLÄ!!

Perjantaina me mun siskon kanssa karautettiin hänen harmaalla peltiratsullaan Padasjoelle Auttoisten kylään. Matkalla soi radiosta Iisan uusin, keskusteltiin elämästä, erosta ja vuotavista vesiputkista. Jo ihan selvää, että pieni irtiotto tulisi tekemään molemille hyvää. Päässä käväisi ajatus siitä, miten onnekas saa olla, että tunteista osataan puhua. Melkoisia möykkyjä jäisi sisuksiin muuten kummittelemaan.

No takaisin siihen perjantaiseen retkeen. Perillä meitä sitten odotti paikan emäntä Suvi, hänen tuorein remonttikohteensa Ainonranta ja meidän blogiystävät. Tunnelma oli jotenkin kesäinen ja kevyt. Eikä se johtunut eniten aurinkoisesta säästä. Päässä pyörineet erot, eristeet, kuivurit ja lattialaudat lähes unohtuivat, kun mä kannoin kassini yläkertaan, otin paikkani katon lappeen alle rakennettusta siskonpedistä ja istuin alakerran olohuoneeseen kuulemaan muiden kuulumisia. Tunnelma oli kuin leirikoulussa - siis vain ja ainoastaan hyvällä tavalla.

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo


Ilta hyvässä seurassa, rantasaunalla ja paljussa, teki tehtävänsä. Todellakin vannon mökkiterapian nimeen. Mä en ole ainakaan onnistunut olemaan lähes missään muualla niin onnellinen, kun kuuman saunan (tai paljun) jälkeen pyyhe päällä horisonttiin tuijotellessani.

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo

ainonranta vuokramökki padasjoki vuokraa talo


Tämä Ainonrannan talo on vapaasti vuokrattavissa ja kuulema nyt jo varattu pitkälle kesään. Itse suunnittelen mahdollisesti varaavani tuolta jonkin syksyisen viikonlopun. Olisi kiva nähdä kestääkö kantti uida jäähtyvissä järvissä ja miten palju höyryää kylmenevässä illassa.

Meidän Padasjoen retkikohteesta kerron pian lisää.
Blogia pidempään seuranneet ehkä muistaa entuudestaan paikan, jossa vierailin.



Kiitokset matkaseurasta:
Pilviraitti
Call it Home
Tiina H
Vaiheissa

Retromoderni
Talosta koti
ja Keinuhongan Suvi

Ootte upeita tyyppejä. On ollut ilo tutustua teihin!

Mökkipaikkamme oli:
Ainonranta
Rautjärventie 18
Padasjoki
Lisätiedot ja vuokraus: Keinuhonka