Sisällön tarjoaa Blogger.

KESÄMÖKKI JA VALEAMPIAISPESÄ






Jannen suvulla on ihana mökki. Paikka on meren rannalla ja idyllisen pieni. Mökissä on kaksi makuusoppea ja oleskeluhuone ruokapöytineen. Näinhän mökeillä monesti onkin - vähän tilaa sisällä, koska elämä tapahtuu seinien ulkopuolella.

Tälläkin mökillä on panostettu terassiin ja riippumattoon. Viime vuosina on maalattu ulkorakennukset, plus itse mökki ja Jannen kanssa remontoitu saunan pukuhuone. Rannassa on laituri ja runsaasti auringonottoon sopivaa kalliota. 

Hommassa on vaan yksi mutta. Mä olen enemmän sellaista sisällä viihtyvää sorttia. Se juontaa juurensa osin siitä, etten ihan hirvittävästi aina pidä siitä tavallisesta mökkielämästä - ulkona syömisestä. Asia ei johdu vähiten ampiaisista. No nyt siihen toivottavasti tulee kuitenkin muutos. 

Olen antanut itselleni kertoa, että toukokuun loppupuoli on oikeaa aikaa tehdä toimenpiteet ampiasten karkoittamiseksi. Ilmeisesti tässä kuun vaihteessa kuningattaret asettuvat pesäpaikkaan, jonne perustavat yhdyskunnan. 

Niinpä mä otin testiin tuon mulle useasti suositellun keinon ja virkkasin räystäälle valeampiaispesiä. Niiden toiminta perustuu käsittääkseni sekä kapistuksen ulkomuotoon, että villan ja pesän täytteenä olevan sanomalehden tuoksuun. Ampiaiset ei kuulema tee kotia toisten pesäpaikoille. Toivotaan, että ainakin nää joka vuosi räystään alle sankoin joukoin muuttavat Sauvon ampiaiset ovat hölmöläistä sorttia ja helposti huijattavissa. Mä voisin kyllä kokeilla ulkona syömistä. Toki mieluummin istuen rentona ja eteerisenä aloillani meren aalloista nauttien, kun säntäillen huutaen ympäri terassia.

virkattu ampiaispesä valeampiaispesä ohje


Löysin ohjeen pesän virkkaamiseen täältä. Vähemmän näpräämisestä nauttiville vinkkaan, että pesänhän voi täyttää myös vanhasta villasukasta.

Seuraavaksi mun tekisi mieli näpertää mökin sisäpuolta vähän meille mieluisampaan kuntoon. Suunniteltiin Jannen kanssa muovimaton vaihtamista puulattiaan ja keittokomeron parantelua. Ikkunoihin vaihdettiin jo pidemmät verhot (Tyynelästä löytyi ylimääräiset), että saataisiin pieni tila näyttämään edes aavistuksen korkeammalle. Samasta syystä verhotangot nostettiin katon rajaan. 


Uudistushuumassamme me käytiin myös kirpputorilla ostamassa yhdeksällä eurolla kaksi kappaletta lukuvaloja ja kehiteltiin lintutauluista kollaasia sohvan yläpuolelle. Ne on enää ripustusta vaille valmiit. Tuntuu hyvälle olla jotain tekemässä, kun Tyynelän kuivaus vaan venyy ja venyyyyyyyyyy.

Lisää tämän aiheen postauksia löydät blogistani tunnisteella "mökillä"





TallennaTallenna

RUMA, RUMEMPI, SILITYSLAUTA

silityslaudanpäällinen

silityslaudanpäällinen

silityslaudanpäällinen

silityslaudanpäällinen
Ja "kaikkein kamalimman kapistuksen"- palkinnon voittaa : silityslauta

Mikäs hitto siinä on, ettei näistä saa tehtyä nättejä. Tai edes vähän vähemmän rumia. Vaikka puujalkaisia, hillittyjä, yksivärisiä, mattametallisia, minimalistisia, mitä vaan. En rehellisesti tiedä ketään, kenen mielestä silityslauta päällisineen olisi kaunis.

Moni varmaan ihan mielellään pitäisin silityslautaa rautoineen esillä, etenkin jos se on aktiivisessa käytössä. Kehtaisi kai seisottaa kodinhoitohuoneen nurkassa, kun ei katsoessa kirvelisi silmiä. Tuon kauhistuksen osuessa näkökenttään alkaa kyllä välittömästi pinna kiristyä; henkeä ahdistaa ja päässä kohisee. Melkein tekisi mieli kaivaa ompelukone kaapista, vaikken ole yhtään sen ystävä. Mielelläni maksaisin uudesta päällisestä, jos se olisi yhtään ihana. Maksaisin triplahinnankin verrattuna niihin Sini- tuotteen nykyisiin kammotuksiin, joita on kaupoissa tarjolla. Viime päivinä olen onnistumatta yrittänyt kuvitella, että kukahan ne kuosit on suunnitellut. Ja ennen kaikkea miksi.

Olisin iloinen jos silityslauta saisi hillitymmän päällisen ja laadukkaamman lookin. Itse voisin ainakin kuvitella käyttäväni sitä myös aputasona pyykkejä levittäessäni. Mutten tosiaan nyt, kun kuosit tuovat mieleen ne kulahtaneimmat pitkät kalsarit tai lastenhuoneen kasariverhot. Eikä edes mitkään upean retrot. Onko ne tosiaan valittu valikoimaan tosissaan, vai haluttu tehdä niistä jotenkin hassuja ja vitsikkäitä? Miksi ei mielummin minimalistisia, huomaamattomia ja tyylikkäitä?

Kaikki hyvät vinkit asian parantamiseksi ovat tervetulleita!





Arkisten asioiden ulkonäöstä on keskuskeltu ennenkin. Lue lisää täältä ja täältä.

KAUNIS KIERRÄTYS-/ LAJITTELUKALUSTE: ECOSMOL by HARRI KOSKINEN



Ensimmäinen ihan aidosti kaunis kierrätys- / lajittelukaluste. 

Mä olen usein tuskaillut rumien arjen esineiden kanssa. Esimerkiksi kylpyhuoneen käytännöntoimintaan liittyvistä välineistä olen valittanut täällä blogissakin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi design ulottuu wc-harjoihin, muttei lattialastoihin. Pesukoneista puhumattakaan. Tai miksi ämpärit ja ikkunanpesuvälineet ovat järjestään kaikki saman kaltasia muovisia hirvityksiä. 

Uskon vahvasti siihen, että arjen asiat; siivoukset, pyykkäykset ja puunaukset, muuttuvat ihanimmiksi, kun ne näyttävät ja tuntuvat hyvälle. Siksi oonkin mielenkiinnolla viime viikot kokeillut tän testikäyttöön saamani Ecosmolin käytettävyyttä. Se ei ole muovinen, ruma ja käytännöllinen kapistus, vaan se on puuta, kotimainen ja kaunis. Kaiken hyvän päälle se toimii.

Ecosmol kierrätyskalusteen on suunnitellut Niimarille Harri Koskinen. Se on niin vahvaa tekoa, että päällä voi istua. Aika näppärä siis pienemmissäkin tiloissa.

ecosmol niimar harri koskinen

ecosmol niimar harri koskinen
Kalusteessa on kaksi irrotettavaa väliseinää, joita voi liikutella sen mukaan mitä kierrätettävää tulee kerättyä eniten. Meillä kerätään eniten tulee muovia, joten ne laitetaan isoimpaan koloon. Pahville ja paperille riittää vähän pienempikin väli, koska niiden keräysastiat meillä on tuossa omalla pihalla.

ecosmol niimar harri koskinen

ecosmol niimar harri koskinen
Kaluste on tukeva, mutta niin kevyt, että mä voin helposti tarvittaessa sitä nostaa ja siirtää. Silloinkin, kun se on täynnä.
ecosmol niimar harri koskinen

ecosmol niimar harri koskinen

Koskinen on tehnyt suunnitellessaan hyvää työtä. Käytännöllisyyden lisäksi mua viehättää noi pyöristetyt kulmat ja muuten simppeli ilme. Tässä koivuisessa näkyy hienosti noi puun syyt ja kaluste on niin kaunis, ettei haittaa jos se seisoo kokkauksen ajan keittiön nurkassa ilman kantta. Minimalisti minussa kiittää. 



Ecosmolista löytyy lisätietoa Niimarin sivuilta, josta löytyy myös verkkokauppa.
Kemppariin on tulossa lisää juttua pian.