9.5.2017

AIKA ISO HARPPAUS

Kuka unohtaa oman syntymäpäivänsä?

Oho oho oho. Ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun unohdin mun uuden syntymäpäivän. Mähän täytin huhtikuun lopussa 5-vuotta! 

Tavallisesti tuo tapahtunut on huhtikuussa mielessä tavallista enemmän. Tällä kertaa en muistanut päivää, vaikka tämäkin viikonloppu sujui samalla tavalla; Janne mökillä, minä kotona ja illalla ystävien kanssa syömään. Olisi ollut kaikki ainekset siihen häröilyyn, että olisi nähnyt liikaa yhdenkaltaisuuksia, annettuja merkkejä ja toisintoja.

Tarpeeksi aikaa

Ehkä nyt on jo kestänyt niin kauan, että olen riittävän paljon uusi ja tarpeeksi vähän vanha. En enää puolikas entisestäni, vaan uusi kokonainen. Ettei ole enää akuuttia muutosta ilmassa. Ettei identiteettini isoin osa ole "se sairastunut Laura". 

Nykyään olen toisenlainen kuin ennen kuoleman käväisyä kynnyksellä, mutta se ei ole hyvä, eikä huono asia. Se on vaan yksi tapahtuma muiden joukossa. 

Palikat uudessa ojennuksessa

Onhan se hirvittävä hetki, että tapahtuu jotain niin isoa, että susta revitään puolet pois. Oli sitten kyseessä sitten aivoinfarkti tai avioero. Sellaisen muutoksen läpikäyminen vie aikaa ja jälkiä pitää paikkailla. Kaikki ei korjaannu sillä hetkellä, kun lääkäri toteaa työkykyiseksi ja toivottaa onnea matkaan. 

Muille kaikki saattoi olla ohi sillä hetkellä, kun jäin eloon, sain liikuntakykyni takaisin ja pääsin sairaalasta kotiin. Mulle se ei ole täysin takana vieläkään, koska se muutti mun elämässä kaiken. Ei sellaista voi unohtaa, mikä vaikuttaa arkeen joka päivä. Nytkin, kun tätä tekstiä naputan, liikkuu vasen käsi osin omia polkujaan. Puutuneena painelee shiftiä ja pitää taas pakittaa virheiden korjaamiseksi. Päivällä, kun kävelin kaupungilla ihmisten seassa, meinasin törmätä noin kymmenen kertaa - tällä kertaa onneksi ihmiseen, en autoon.

Syystä tai toisesta

Niin minä, kuin kaikki muutkin muuttuvat elämän varrella - syystä jos toisesta. Harva on tänään sama, kun eilen. Eihän sitä edes voi jämähtää, kun on nähnyt jälleen yhden päivän verran kaikkea uutta - sellaista, joka muuttaa suhtautumista ympäristöön ja itseensä. Jos ei aika ajoin sattuisi mitään ravistelevaa, niin sitä pysyisi varmemmin samana, siis raakileena. Se ei todellakaan ole mulle se toivottu tila. Silloin ei tapahtuisi kehitystä, enkä joutuisi haastamaan omaa suhdettaan muihin ja maailmaan. 

Hyvä tuuri

Kyllä sitä katsoo maailmaa toisin silmin, kun on jäänyt eloon. Ajatelkaa: joka päivä viitisenkymmentä suomalaista saa aivoinfarktin. Valtaosa heistä on ikäkkäitä tai vanhoja. Neljäsosa on työikäisiä, eli alle 65-vuotiaita. 

AVH on Suomessa kolmanneksi yleisin kuolinsyy, ja se on myös merkittävin aikuisiän vammaisuutta aiheuttava sairaus. AVH-potilaista joka toiselle jää pysyvä haitta, puolelle heistä vaikea-asteinen. Joka neljäs toipuu täysin oireettomaksi, yli puolet omatoimiseksi ja joka seitsemäs tarvitsee laitoshoitoa. (*lukujen lähde: Aivoliitto)

Mulla on todella käynyt tuuri! Olen jäänyt henkiin ja vaikka olen menettänyt jotain, olen saanut pitää kykyni liikkua, lukea ja ajatella. Ennenkaikkea olen saanut oppia itsestäni ja elämästä jotain uutta. Viidessä vuodessa on tapahtunut aika iso harppaus.





Kiinnostiko? Mun aiempia ajatuksia sairastumisesta täällä ja täällä.

12 kommenttia

  1. Meidänkin kotona vieraili aivoinfarkti syksyllä, kun mieheni sai sellaisen. Kutsumaton vieras! Tuntui, että elämä pysähtyi, mutta niin se vain jatkui, joskin säikäyksen sävyttämänä. Elämä on edelleen lahja, joka päivä. Onneksi vauriot olivat vähäiset ja näin puoli vuotta tapahtuneesta voi todeta, että lisäseuralaiseksi jäi vain tavallista matalampi kynnys väsymykseen. Sen kanssa onneksi pärjää, kun sen tietää. Sopivan aurinkoista kevättä Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä!! Oliko meillä puhetta tästä aiemmin? Nyt en muista. Ai kauhee.

      Mä tunnistan ton väsymyksen. Unen määrästä on todellakin huolehdittava eritavalla nykyään ja myös siitä, että pitää keskellä viikkoa välipäivän ja keskellä päivää tauon, että jaksaa sitten loput työt. Onneksi on sellainen työ, että voi käydä välissä nukkumassa.

      Ihan mahtavaa kuulla, että sun mies selvisi. Ja vielä vähin vaurioin. Oli suojelusenkelit valppaina <3 Kerro terveisiä sinne ja ihanaa kevättä teille <3

      Poista
    2. Kiitos! Mun mies tekee nyt nelipäiväistä työviikkoa. Se helpottaa monessakin mielessä elämistä. Mutta kyllähän tuommonen säikäyttää. Ja onneksi lähti hoitoon, vaikka hänestä ensin tuntui, että migreeniä vaan, ettei tarvi mitään hoitoa. Ihanaa kevättä Sullekin! Ihan ollaan jo kesän kynnyksellä. <3

      Poista
  2. Niin hyvin puit taas sanoiksi monet munkin fiilikset. Oman elämäni mullistaneesta onnettomuudesta tulee kuluneeksi 5 ja puoli vuotta parin päivän päästä. Vaikka monet harmit on lähes jokapäiväisiä, en ole pitkään aikaan puhunut "entisestä elämästä", kuten mulla oli tapana tehdä vertaillessani nykyistä minää siihen entiseen. Eli tää elämä on nyt tässä hetkessä :) Hyviä vointeja Laura <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mä tunsin piston - mä meinaan puhun edelleen entisestä elämästä. Tai tarkemmin ajateltuna se ei ehkä olekaan mulle ihan huono asia, koska puhun siitä, että niitä elämiä on ollut kolme. Mä nään homman niin, että ensimmäinen elämä oli se, jota elin ilman kipuja ja sairauksia, toinen oli se aika endometrioosin (ja neljän leikkauksen) kanssa. Kolmas on tää aika ilman mitään kipuja. Vähän kummallista, mutta nyt osa-aikasairaseläkeläisenä, koen itseni terveemmäksi, kun koskaan. Ne kivut endometrioosiaikaan oli niin kovia, että kuvailisin halvaannuttaviksi.Tää puutuminen ja kuormituskyvyn heikkeneminen on ehkä kuitenkin pientä sen rinnalla.

      Mä ihailen sun tapaa suhtautua elämään <3 On ollut ilo tutustua vähän suhun!

      Voi hyvin <3

      Poista
  3. Hieno kirjoitus! Kaikkea hyvää ja onnea 5-vuotispäivän johdosta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenny <3 Sun sanoista tuli mulle hyvä mieli.

      Iloista viikkoa sinne!

      Poista
  4. Onnea ihana 5-vuotias!
    Mä tunnen itsenikin onnekkaaksi kun olen saanut tuntea molemmat sut ♥

    VastaaPoista