JÄTÄN JÄLKENI TÄHÄN MAAILMAAN

Kesämökin vierashuone. Pienen mökin sisustusideoita. Makuuhuoneen pintaremontti.

Kesämökin vierashuone. Pienen mökin sisustusideoita. Makuuhuoneen pintaremontti.

Ababia Ping Pong kannu. Kesämökin vierashuone. Pienen mökin sisustusideoita. Makuuhuoneen pintaremontti.

Kesämökin vierashuone. Pienen mökin sisustusideoita. Makuuhuoneen pintaremontti.
Kesämökin vierashuone. Pienen mökin sisustusideoita. Makuuhuoneen pintaremontti.
Kesämökin vierashuone. Pienen mökin sisustusideoita. Makuuhuoneen pintaremontti.

Kesämökin vierashuone. Pienen mökin sisustusideoita. Makuuhuoneen pintaremontti.
Mä olen taas saanut jättää jälkeni yhden talon historiaan. Se on tapahtunut tänä kesänä, kun aloimme spontaanisti remontoimaan tätä meren rannalla sijaitsevaa Jannen suvun kesämökkiä. 

Mökki on talopaketti, joka on rakennettu viiskytluvun alkupuolella. Sen harjakaisia on siis juhlittu aikana, jolloin Suomessa rakennettiin, paitsi olympialaisia, myös runsaasti rintamamiestaloja ja muita saman pohjan mukaan, yhden hormin ympärille, suunniteltuja asumuksia. Tässäkin mökissä oli selvästi nähtävissä sen ajan tapa - pinkopahvit ja muovimatot olivat edelleen paikoillaan. Nyt tuli kuitenkin aika tehdä muutos, jonka myötä mökistä tuli meille kotoisempi. 

Se, että saa jättää omat kädenjälkensä taloon, tekee sen sekä tutummaksi, että rakkaammaksi. Olen ajatellut, että koska en saanut lapsia, enkä ole sitä kautta voinut jättää jälkeäni tulevaan maailmaan, on tämä mun tapa olla osana sukupolvien ketjua. Ehkä joku muistaa mua myöhemmin sen työn kautta, mitä olen tehnyt talojen ja niiden tulevaisuuden ylläpitämiseksi. Olen rakastanut taloja, elämääni niissä ja pitänyt niiden säilymisestä huolta. Ehkä joku lukee tai ajattelee mun historiaani tulevaisuudessa samalla tunteella, kun minä tämän mökin tai Tyynelän. Ehkä hänkin tuntee sitten kuuluvansa johonkin, olevansa osa jotain tärkeää.

No tämän mökin remonttiin vielä hetkeksi takaisin. Tämän postauksen kuvissa näkyy vierashuone. Sen lähtötilanteesta ei ole valitettavasti olemassa kuvia. Huone ei aiemmin houkutellut tarttumaan kameraan. Se oli vuorattu ajan saatossa kupruilemaan lähtenein pinkopahvein ja oli väritykseltään kauttaaltaan melko kirkas vaalean sininen. Siis seinät, sängyt, hyllyt, kaikki. (Värinäyte vilahtaa aiemmassa mökkipostauksessa, jossa näkyy meidän makuuhuoneeseen muuttaneet siniset linnut.) Nyt kaikki sai saman hillityn harmaan sävyn, mitä käytettiin meidän makuuhuoneessa. Päiväpeitteet ovat myös yhtenäiset meidän huoneen kanssa eli Ikeasta hankitut. Samoin matto. Mökin vanhat rottinkiset kalusteet ja noi ihanat oviverhot toimii tän sävyn kanssa erinomaisesti, tuovat sopivaa lämpöä. Lamppukin on vanha.

Remonttia tehdessä mulle tuli sellainen jännä tunne siitä, että eihän se menekään niin, että minä olen vihdoin ottanut tämän talon omakseni, vaan että se on ottanut minut. Tunsin isoa iloa nostellessani vanhoja tavaroita paikoilleen. Eniten iloa tuntui tuon ristipistotyön kohdalla - se on kuulema Jannen äidin, minun anoppivainaan, aikoinaan tekemä. Siinä se nyt seisoo minun valitsemanani, minun valitsemallani paikalla, hetkenä jona minä ajattelen olevani osa tätä ketjua.