20.9.2017

10 KUVAA TYYNELÄN UUDESTA TUVASTA

Lämminvesivaraajankaappi. Vesivahinko vanhassa talossa / hirsitalossa / vesivahinkoremontti. Sateenkaaria ja serpentiiniä.

Keittiö. Vesivahinko vanhassa talossa / hirsitalossa / vesivahinkoremontti. Sateenkaaria ja serpentiiniä.

Lämminvesivaraajankaappi. Vesivahinko vanhassa talossa / hirsitalossa / vesivahinkoremontti. Sateenkaaria ja serpentiiniä.

Vesivahinko vanhassa talossa / hirsitalossa / vesivahinkoremontti. Sateenkaaria ja serpentiiniä.

Emännänkaappi. Vesivahinko vanhassa talossa / hirsitalossa / vesivahinkoremontti. Sateenkaaria ja serpentiiniä.

Lautalattia. Lankkulattia. DIY ruokapöytä. Vesivahinko vanhassa talossa / hirsitalossa / vesivahinkoremontti. Sateenkaaria ja serpentiiniä.

Lautalattia. Lankkulattia. Vesivahinko vanhassa talossa / hirsitalossa / vesivahinkoremontti. Sateenkaaria ja serpentiiniä.

Vesivahinko vanhassa talossa / hirsitalossa / vesivahinkoremontti. Sateenkaaria ja serpentiiniä.

Vesivahinko vanhassa talossa / hirsitalossa / vesivahinkoremontti. Sateenkaaria ja serpentiiniä.

Lankkulattia. Lautalattia. Vesivahinko vanhassa talossa / hirsitalossa / vesivahinkoremontti. Sateenkaaria ja serpentiiniä.
Tässä on Tyynelän uusi tupa. Vesivahinko on vihdoin kuivattu, korjattu ja tämän huoneen osalta myös loppusiivottu. Olihan siinä kippoa / kuppia pestävänä ja remonttipölyä pyyhittävänä. Sitä laskeutuu varmasti vielä pitkään, mutta nyt tunnelma on enemmän kuin helpottunut ja tietty myös ihan järjettömän iloinen. Lopputuloksesta tuli paljon parempi, kun uskallettiin ajatella. Uudet lattialankut on upeen leveät ja ne tuntuu aivan samettiselle jalkapohjaa vasten. Vaaleammat seinät tuo sisustuksen värit kivasti esiin ja huone tuntuu pystypaneeloinnin seurauksena entistä korkeammalle.

Remontissa tehtiin tämä kaikki:
  • Lattia on sai uudet villat ja kuusilankut. Runkopuita ei tarvinnut vaihtaa.
  • Seinät peitettiin uusilla paneeleilla. Nämä ei sinänsä liittyneet vahinkoon, mutta teetettiin itsemaksettuna lisätyönä samalla, kun kerran oli koko huone tyhjäksi raivattu. Kahdella seinällä on leveä hirsipaneeli vaakaan asennettuna ja yhdelle laitettiin valeurallinen Siparilan Koo2 pystyyn asennettuna.
  • Kiinnitettiin uudet lattialistat, kattolistat, ikkunoiden ja ovien karmit.
  • Lämminvesivaraajalle / jääkaapille tehtiin uusi, leveämpi ja korkeampi kaappi, myös Siparilan Koo2:sta. Laitteiden päälle rakennettiin säilytystila, jonka ovet toimii pomppusalvoilla. Näin saatiin lisätilaa kaikelle epämääräiselle siivouskomerokamalle. Kaappi listoitettiin katosta ympäri, että se näyttäisi enemmän huoneen rakenteeseen kuuluvalta.
  • Seinät ja listat maalattiin Virtasen paneelimaalilla, sävy G484. Karmit jätettiin raikkaan valkoisiksi.
  • Vanha keittiö kiinnitettiin takaisin seinälle. Halusin seinistä yhtenäisemmät, ilman välitilalaattoja, joten hirsipaneeli jätettiin esiin. 
  • Lattia vahattiin Osmo Colorin värittömällä puuvahalla.
  • Putket vedettiin varaajalta hanalle pintavetona ikkunan alla. 

Se, että ikkunat on pesemättä, hormi maalaamatta ja muutama muu pikkujuttu tekemättä, ei haittaa yhtään. Kaikki tuntuu niin hyvälle ja valmiille sen pölyn, villan ja hiirenpaskan jälkeen. Nyt mä meinaan sanoa jotain, josta kesäihmiset ei pidä yhtään ja mitä talvi-ihmisetkin voi ihmetellä. On syyskuu, mutta mä olen jo ajatellut joulua maalla ja alkanut ääneen odottaa sitä. Minä, joka en varsinaisesti ole mikään jouluihminen. Syksy sateineen, takkatulineen ja villasukkineen saa tulla. Mä otan siitä siirappisesta idyllistä nyt ihan kaiken irti.




Kaikki tähän kaameeseen kesään liittyvät tekstit löytyy tunnisteella "vesivahinko"
Kuvia Tyynelän entisestä keittiöstä löytyy mm. täältä, täältä ja täältä.

Pssst. -> lämminvesivaraajan kaapissa roikkuvan kyltin on tehnyt Maria / Diagnoosi: Sisustusmania

17.9.2017

MITEN NUKUTTAA CILLA?

Cilla Stenbäck / Cilla's
Cilla Stenbäck / Cilla's

Sunnuntaisin tulee mietittyä hyvää unta. Onhan viikonloppuna tullut levättyä? Onko tuleva arki kiireinen vai kontrollissa? Voiko jo tänään tehdä jotain mikä helpottaisi huomista? Päivän teemaan liittyen olen taas päässyt keskustelemaan mielenkiintoisista yksityiskohdista:

  • Millaista olisi herätä aina öisin valvomaan? 
  • Millainen yrittäjä tulee kaupan takahuoneessa kasvaneesta?
  • Millainen sänky on "oravanpesä" tai "potero"?

Vastaukset muun muassa näihin kysymyksiin uusimmassa tekemässäni Nukkuvillen haastattelussa. Vastaajana tällä kertaa aina niin ihana ja iloinen Cilla Stenbäck / Cilla's.

Haastattelu löytyy kokonaisuudessaan täältä.





15.9.2017

BRUNSSIPAIKKAVINKKI

Brunssi Helsinki. Hotelli Rantapuisto. Ragnar ja Martta Ypyä.

Brunssi Helsinki. Hotelli Rantapuisto. Ragnar ja Martta Ypyä.

Brunssi Helsinki. Hotelli Rantapuisto. Ragnar ja Martta Ypyä.

Brunssi Helsinki. Hotelli Rantapuisto. Ragnar ja Martta Ypyä.


Brunssi Helsinki. Hotelli Rantapuisto. Ragnar ja Martta Ypyä.

Brunssi Helsinki. Hotelli Rantapuisto. Ragnar ja Martta Ypyä.

Brunssi Helsinki. Hotelli Rantapuisto. Ragnar ja Martta Ypyä.

Upee vai mitä? Tällaisessä särmikkäässä 60-luvun miljöössä me ystävien kanssa vietettiin viime viikonloppuna muutama tunti. Ja nopeastipa se vierähtikin. Paikka on Hotelli Rantapuisto Vuosaaren Ramsinniemessä, meren rannalla. Rakennus on valmistunut vuonna 1963 Pohjoismaiden Yhdyspankin koulutuskeskukseksi. Sen suunnittelijat - arkkitehtipariskunta Ragnar ja Martta Ypyä - saivat inspiraationsa koulutuskeskuksen suunnitteluun Alvar Aallon arkkitehtuurista. Tämä fakta ei tullut yllätyksenä, kun ympärilleen katseli. Erityisesti täytyy mainita noi kattojen muodot. Ne tekivät tilaan hyvän akustiikan ja lämpimän fiiliksen.

Hotellin ravintola tarjoaa viikonloppuisin brunssia hintaan 25€ hlö ja palanpainikkeeksi saa ostaa kuohuvaa laseittain. Brunssi oli koottu raikkaista raaka-aineista ja maistui kyllä. Valikoimassa oli mm. kotimaisia (Peltolan ja Kolatun) juustoja, Helsingin makkaratehtaan makkaroita, kikhernepyöryköitä, metsäsienipiirasta, juureksia, hedelmiä, smoothieita ja vohvelibaari. Itse arvostin runsaita kasvisvaihtoehtoja, mutta Jannelle jäi kuulema munakokkelin mentävä aukko. Lisäpisteitä  tuli luomukahvista!

Tarjontaan pääset tutustumaan tarkemmin täältä ja pöydän saat varattua täältä.

Rentoa viikonloppua sulle!



TallennaTallenna

13.9.2017

6 X HABITARE-VINKKI

Kävin tänään Habitaressa. Messuthan ovat jättiläismäisen suuret, joten jaan teille nyt parhaat täsmäiskuvinkit, joiden avulla voit suunnistaa siellä eteenpäin. Siispä, jos olet kiinnostunut kanssani samankaltaisista asioista; kotimaisuudesta, pienyrittäjyydestä, perheyrityksistä ja kestävästä kehityksestä, niin tsekkaa messuilla ensimmäisenä nämä osastot ja unohdu vasta sitten loppuajaksi muille käytäville haahuilemaan.

1. Formarin "Yhdessä" pöytä (osasto 6 n 79)


Tästä mä oon ihan fiiliksissä - pyöreä ja pyörivä pöytä. Tämän tyyppistä en ole nähnyt koskaan aiemmin. Tää pöytähän vie ruuan eteenpäin ojentamisen ihan uudelle tasolle. Kata nätisti keskellä sijaitsevalle pyöritettävälle osiolle. Sitten voit kiepautella vaikka taco-aterian aina askel kerrallaan jokaisen luo. Mä ainakin luopuisin ihan ilomielin siitä kuppien ristiin lähettämisestä ja paikoiltaan poukkoilusta.

Pöytä on suunniteltu kotimaisessa pienyrityksessä ja tuotettu kestävin + laadukkain materiaalein. Tuote on mallisuojattu. Lisää pöydästä ja sen tarinasta täällä

2. Timberwise uutuusparketit ja seinäelementit (osasto 6 e 50)



Nämä on ne uutuudet, joista jo aiemmin mainitsin. Ehdottomasti kiinnostavia tapoja käyttää perinteisiä materiaaleja uudella tavalla. Toi seinä on upea ja uudet parkettimallit todella kauniita. Osastolla pääsee muuten kokeilemaan myös oman mallin latomista pienoiskoossa olevista paloista. Sen palapelin tahtoisin kotiinkin.

3. Eettinen sisustaminen
Ekologiset ja eettiset arvot olivat tänä vuonna esillä aiempaa enemmän. Hallissa 6 on Eettinen alue (esillä mm. Tikau, Sera, Plan B ja The Organic Company), hallin 7 perällä on EcoDesign näyttely ja perjantaina järjestetään myös teeman mukainen keskustelupaneeli.

"Eettisiä valintoja ja kestävyyttä" keskustelupaneeli pe 15.9. kello 11.00
(Ahead- hallin Arena- ohjelmalavalla)





Paneelin moderaattorina toimii eettisen designin ammattilainen:
Taina Snellman-Langenskiöld
Panelisteina:
Mari Martikainen ja Minna Impiö, Mifuko
Anna Suoheimo, Sera Helsinki
Noora Shingler, toimittaja ja bloggaaja, Kemikaalicocktail
Janne Sivonen, toiminnanjohtaja, Reilu Kauppa
Nora Malin, viestintäjohtaja, Stockmann
5. Antiikin, vintagen ja vanhan taiteen myyntitapahtuma
Keräätkö Arabian kahvikuppeja, vintagevalaisimia, antiikkiesineitä, fiftarivaatteita tai vanhoja pellavapöytäliinoja? No niitä löytyy runsaasti - yhden hallin verran. Pääovelta katsottuna vasemman puoleisessa hallissa on mahdollisuus tehdä löytöjä. 

6. Nordic Buzz -alue (Decor- hallissa Antiikki osastojen kanssa samalla puolella Messukeskusta)
Tältä aluelta voit tehdä piensisustamisen hankintoja. Esillä on 45 lifestyle- ja muotoiluyritystä Ruotsista, Tanskasta, Virosta ja Suomesta.




Habitare on avoinna Messukeskuksessa sunnuntaihin 17.9. saakka.
Aukioloajat ja lisätietoa tapahtumasta löydät täältä.


* kuvat valmistajilta

11.9.2017

HYVÄ HUONEKALU KESTÄÄ AIKAA JA ASUNTOJA






Kuten tiedätte, vaikka olen sisustaessani vaihtelunhaluinen, arvostan erityisen paljon kestävyyttä ja ajattelen aina hankintoja tehdessäni myös asian ekologista puolta. Olen tottunut siihen, että saan kaipaamaani muutosta ympärilleni hankkimalla jotain jo kertaalleen käytettyä, maalaamalla jotain tai vaihtamalla tavaroiden paikkaa.

Kirjoitin aiemmin siitä, että kierrätetyn tuotteen ostaminen tekee mut erityisen iloiseksi. Se hykerryttää, kun löytää jotain jännittävää ja erilaista. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei todellakaan ole mikään ekoteko kuluttaa huolettomana huonekalua loppuun ja hankkia jotain käytettyä tilalle. Se antaa vaan jollekin hutihankinnan tehneelle helpotuksen ja hyvän omatunnon. Sama pätee vaatteisiin ja kaikkiin muihinkin käyttämiimme tuotteisiin. Minkään tasoinen kierrättäminen ei pelasta maailmaa, jos emme samalla kiinnitä huomiota kulutusvalintoihimme. Muuten kaikki materian eteenpäin siirtäminen johtaa vaan siihen, että käytetyn tavaran liikkeet pursuilevat huonolaatuista moskaa, jota kukaan ei halua. Minulle kierrätetyn tavaran ostamiseen liittyykin oleellisesti myös  laadun ostaminen ja tuotteiden kunnosta huolehtiminen. Suosin siis mieluusti kalusteita, jotka voin joko itse kunnostaa tai viedä kunnostettavaksi. Näin niiden käyttöikä ihan konkreettisesti pitenee ja tarve uusien tuotteiden valmistamiseen vähenee.

Nämä kuvien kalusteet on hyviä esimerkkejä kestävyydestä. Nuo Martelan Kilta-tuolit olen kantanut kirpparilta kotiin ollessani parikymppinen tai vähän alle. Ne olivat ensimmäisten käytettynä kotiin hankkimieni asioden joukossa. Tuolit ovat toimineet sekä Tyynelässä, että kaupunkikodissa lempipaikkoinani. Niissä syön aamupalaa, kirjoitan blogia ja teen työpäiväni. Ihan ymmärretävää siis, että ne kuluivat puhki. Nyt ne ovat käyneet verhoilijalla ja oikean kangasvalinnan ansiosta kestävät ehkä taas seuraavat parikymmentä vuotta.

Toinen kuvien erityisen kestävä kaluste on BoConceptin jatkettava ruokapöytä. Se on hankittu meille Mechelininkadun kotiin loppuvuodesta 2012. Nyt lähes viisi vuotta myöhemmin se on edelleen kuin uusi. Ei ainuttakaan naarmua pinnassa. Olen useasti kiitellyt itseäni siitä, että älysin tilata pöytään kaksi jatkopalaa. Se lisäsi pöydän käyttömahdollisuuksia huomattavasti. Mechelininkadulla se oli käytössä yhden jatkopalan kanssa, Hietalahdenkadun minikeittiössä ilman jatkopaloja ja nyt on käytössä molemmat pätkät. Yllätyksekseni pöydän paloissa ei ole lainkaan sävyeroja, vaikka osa on ollut käytössä ja osa ei. Tässäkin tapauksessa todellakin kannatti maksaa laadusta.

Kestävästä huonekalusta esimerkkinä haluan mainita vielä meidän Muuramen lipastot ja senkin, joista on kuvia viimeksi tässä postauksessa. Ne ovat nyt käytössä seitsemättä vuotta. Kaikki osat on muistaakseni MUP-sarjaa ja ne on kasattavissa erilaisiin kokoonpanoihin. Osat ovat olleet meillä asunnosta riippuen vierekkäin tai päällekäin ja palvelleet sekä asustelaatikoina, astiakaappeina että tv-tasona. Melkoisia monitaitureilta vai mitä:)





Kiltat verhoili Lauritzonin Salla- kankaalla Verhoomo Toppatuoli. Hinta oli Helsingin verhoomoihin nähden vähän edullisempi ja työn jälki ihan priimaa. Suosittelen.

7.9.2017

ELÄMÄÄ AIVOINFARKTIN JÄLKEEN

Tällaista tämä on - elämä.

Olen taas miettinyt paljon elämää aivoinfarktin jälkeen. Olen saanut jälleen sähköposteja saman kokeneilta ja jälleen kerran päättänyt kirjoittaa asiasta, koska miten sitä muuten kukaan käsittäisi. Itseltä se kaikki ei pääse unohtumaan. Lähes päivittäin manaan sitä miten vähän jaksan ja joudun huolehtimaan tarkasti siitä, ettei olo mene ihan mahdottomaksi. Elämä on toisinaan yhtä aikatauluttamista. Kalenteriin kannattaa täyttää jotain vain joka toiselle päivälle. Palautumisesta on pidettävä huoli. Aivoinfarktien jälkeen arki on muuttunut osittain haastavaksi. Joskus pienikin keskeytys, muutos suunnitelmassa tai taustalla tapahtuva häiritsevä toiminta kääntää hermostoni solmuun, jota availlessa sitten meneekin hyvä tovi. Äkisti muuttuvat tilanteet ja ylimääräiset äänet saavat aivoni hälyytystilaan, jonka jatkuessa liian kauan mun pitää sulkeutua yksin toiseen huoneeseen, ottaa päiväunet tai istua pimeässä ja hiljaisessa hetki. Yksi tavallinen tapa, jolla ylirasitus ilmenee, on itku. Se tulee, vaikken ole surullinen. Jokin vain vyöryy yli ja tuntuu kestämättömälle. Väsymys tietysti pahentaa asioita. 

Yksi yleisempiä ahdistuksen hetkiä on ruokakaupassa se viimeinen viisiminuttinen, kun olemme edenneet jo ohi heviosaston ja kalatiskien. Tuntuu jo kuin olisi kaksikymmentä minuuttia tökitty ilkkuen pienellä tikulla ja sohittu samalla taskulampulla silmään. Se alkaa, kun myymälän äänet ja valot käyvät sietämättömiksi. Tällöin näkökentän sokea-alue vaikuttaa eniten. Olen niin väsynyt, etten jaksa enää keskittyä kompensoimaan sitä silmiä kääntämällä. Tuijotan jogurttihyllyä hätääntyneessä tilassa päätäni heiluttaen ja ihmettelen, minne ne on taas piilottaneet ne mun vakioOatlyt. Kuormitus on joskus niin raskas, että tuntuu, kuin sain paniikkikohtauksen. Tekisi mieli juosta ulos koko kaupasta. Koko kroppa on sellaisessa stressitilassa, että päässä humisee ja pyörryttää. Unohdinko tsempatessani hengittää? Silloin on ihanaa, kun voi mennä seisomaan keskikäytävälle kärryn kahvaan kiinni ja pyytää Jannea etsimään puuttuvat tavarat. Kassajonossa jo helpottaa.

Kauheaa on myös kotoa lähteminen. Silloin on niin paljon muistettavaa, etten kestä keskeyttämistä lainkaan. Jo pelkästään toisen hyväntuulinen höpöttäminen tuntuu ihan kamalalle. Päässä sinkoilee ajatuksia eri suuntiin, eikä lainkaan muista mitä oli viimeksi tekemässä. Autoon päästyä usein väsyttää. Silloin Janne ottaa mua kädestä kiinni, sanoo ajavansa turvallisesti perille ja pyytää mua nukkumaan.

Ylivirittyneen ja paljon sosiaalisia tilanteita sisältäneen päivän jälkeen käytän kotona vastamelukuulokkeita. Olen saanut ne Jannelta lahjaksi. Ne päässä saan lepuuttaa päätäni, vaikka telkkarista tulisikin se korismatsi, jonka hän haluaa katsoa. Kuulokkeet vaimentavat melun siedettäväksi huminaksi. En ole ihan yksin, mutta etäällä. 

Juttelin Jannen kanssa näistä asioita viimeksi perjantaina matkalla Tyynelään. Istuimme autossa ruokakauppareissun jälkeen. Olo oli jälleen kerran mennyt niin heikoksi, että väri hävisi kasvoilta, huulet sinersivät. Mietin ystävän viikon takaisia sanoja siitä, että tilannetta voi ainoastaan yrittää ymmärtää, siis yrittää, vaikkei itselle olekaan käynyt samaa. Mietin myös ääneen sitä, miten paljon kuormistusta kohdistuu Janneenkin. Hän ei todella ole sitä tilannut, kun on mut valinnut. En ollut sama silloin, tämä kaikki tapahtui häiden jälkeen. Jotenkin ironista, että siteerasimme mistään mitään tietämässä hääkutsuissamme Heli Laaksosta sanoin: "oleks mun, niinäki päivin, ko vähiten kannattais." Hän on ollut. Eikä todellakaan olisi aina kannattanut. En voi, kun olla järjettömän iloinen, kiitollinen ja onnellinen tosta tyypistä. Hän on hyvä mies ja ennenkaikkea hyvä ihminen. Yllättävän tarkkanäköinenkin. Tuona perjantaisena automatkana lausui mielipiteensä siitäkin asiasta, jonka luulin peittäneeni. Sanoi, ettei usko mun maailmassa loppujen lopuksi kovinkaan monen, hänen lisäkseen, tietävän mitä se oikeasti on. Kertoi tietävänsä, että sosiaalisissa tilanteissa mä tsemppaan niin kovasti, etten jäisi mistään hyvästä ja kivasta paitsi. Sinnittelen, etten jättäisi tekemättä ja näyttäisi heikolle. Janne sanoi, että hän kyllä näkee ensin edellä mainitun ja sitten sen romahduksenkin, jos en muista päälle levätä tarpeeksi. Onko sillä silmät selässäkin?

No siitä romahduksesta sitten... Aivoinfarktin jälkeinen väsymys on jotain, mitä on todella vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei ole sitä itse kokenut. Se väsymys ei parane nukkumalla. Se saattaa tipauttaa sut höttöiseen olotilaan, jossa äänet kuuluvat kaukaa ja jossa et muista oletko ollut tänään koko päivän kotona vai missä. Sanat unohtuvat, kasvot näyttävät vieraille, pää tuntuu painavalle, liikkeet hitaille ja koet, että aivot olisi korvattu eilisiltaisella puurolla. Se, että joutuu kysymään mieheltään kokonaan yhdessä kotona vietetyn päivän jälkeen, että kävitkö sä siellä toimistolla nyt lainkaan, on hirveää. Se hävettää niin helvetisti, että tekisi mieli olla kysymättä ja onkia tieto jotain muuta kautta selville. Olla niinkuin kaikki olisi ok. Se on aivan helkkarin vaikeaa näyttää olevansa heikko. Sitä pelkää, ettei vastapuoli osaa tai halua ottaa sitä vastaan.

Elämä näiden asioiden kanssa tuntuu joskus raastavalle. Etenkin niinä aamuina, jolloin Janne on väsymystään torkuttamalla herättänyt mutkin liian aikaisin. On tullut sanaharkkaa päivän ohjelmasta, kun molemmat on tokkuraisina tiuskineet. Silloin itkettää ja väsyttää. Vituttaakin se, että tällainen mä nyt sitten olen. Minä ja huutomerkki pääni päällä - vastamelukuulokkeet. Silloin yritän muistuttaa itseäni, että olisi voinut käydä huonomminkin. Olen hengissä.



5.9.2017

HELPPO OHJE: KÄRKISUKAT

Syksy tulee. Niiden viimeksi vinkkaamieni helppojen kämmekkäiden lisäksi kannattaa pikaisesti ottaa työn alle toinenkin helppo neule - nämä sukat. Ne meinaan lämmittävät sitä paikkaa, mikä ensin palelee - varpaita.  Kärkisukat mahtuvat hyvin tiukempiinkin kenkiin. Yllättävää kyllä - nää pysyy kengissä hyvin myös paikoillaan ohuen sukan päällä. Ovat erityisen kätevät ulkoillessa, pyöräillessä ja silloin, kun ei ole mahdollista vetää jalkaan niitä rennoimpia ja väljempiä jalkineita. 


*  *  * kärkisukat / ohje *  *  *

tarvitset:
lanka: käsinvärjätty Louhittaren Luola Väinämöinen tai muu puikoille 2,25 sopiva.
(Valintasi mukaan joko yhtä tai kahta väriä)
puikot: lyhyet (15cm) sukkapuikot kokoa 2,25
neulan, yhden silmukkamerkin ja mittanauhan

tee näin:
Sukat neulotaan varpaista "varteen" päin. Ohje tähän tekniikkaan löytyy täältä. Luo 8 silmukkaa tuplapuikoille. Irroita toinen puikko ja käännä neule ylösalaisin niin, että luontipuikko on alapuolella ja neuleen reuna ylhäällä. Nosta näin neuleen yläreunasta seitsemän silmukkaa.

Neulo nyt ensimmäinen kerros ja jaa samalla neule neljälle puikolle seuraavasti: neulo 1s, neulo seuraava silmukka sekä edestä että takaa, neulo kaksi silmukkaa (nyt on ensimmäiselläkin puikolla neljä silmukkaa). Neulo loput kierroksen silmukat (3 x 4 silmukaa) oikein. Aseta tarvittaessa silmukkamerkki puikkojen neljä ja yksi väliin kerroksen vaihtumiskohdan merkiksi.

Aloita nyt kärkilisäykset. Ensimmäisellä lisäyskerroksella lisätään silmukoita seuraavasti: neulo yksi oikein, seuraava sekä edestä ja takaa oikein (=lisätään yksi silmukka), neulo loput puikon silmukoista oikein. Toisella puikolla lisäykset tehdään puikon toiseksi viimeisellä silmukalla, kolmannella puikoilla taas toisella silmukalla ja neljännellä puikolla taas toiseksi viimeisen silmukan kohdalla. Jatka lisäyksiä näin joka kerroksella, kunnes työssä on 32 silmukkaa, eli jokaisella puikolla 8s. Tämän jälkeen lisäykset tehdään joka toisella kierroksella, kunnes työssä on 48 silmukaa, eli joka puikolla 12s.

Neulo oikeaa ilman lisäyksiä, kunnes työn pituus on 12cm. Neulo sitten resoria reilun sentin verran, päätä työ joustavasti ja päättele langat.

Neulo samoin toinen sukka.




*  *  * Kuvan sukat *  *  *

1. kokonaan kirjavalla langalla
2. kärkilisäykset + resori keltaisella, muuten vuorokerroksin keltaista ja kirjavaa lankaa
3. lisäyksien loppuun saakka keltaisella, sitten raitojen leveyttä on lisätty aina yhdellä kerroksella per raita (neulo ensin 3 kerrosta keltaista, siten aloita raidat - 3 kirjavaa, 3 keltaista, 4 kirjavaa, 4 keltaista, 5 kirjavaa, 5 keltaista, 6 kirjavaa, kuusi keltaista, 7 kirjavaa ja resori).

Kuvan lainajaloista kiitos siskolle.
Langat luonnonlankojen kauppa Snurresta.

Ohjeeni on julkaistu alunperin Huilissa.

4.9.2017

PARISUHDEPELIÄ ?



Mökin pinnat on nyt kaikki uusittu. Kuvissa näkyvät kalusteet on vanhat, samoin lintutaulut. 










Parisuhteesta ja remontista

Olen ajatellut, että on olemassa muutama hetki, jolloin toisesta voi oppia enemmän kuin koskaan. Ensimmäinen on jotain peliä pelatessa, toinen remontoidessa. Näkee onko toinen johtaja, vai easy going. Tekijä vai ohjaaja. Ahkera vai laiska. Hyvä havainnoimaan vai vetääkö sokeana kohti päämääräänsä. Löytyykö sosiaalista silmää ja hyvät käytöstavat? Meneekö mieluummin yksin maaliin vai toisen kanssa?

Remontoidessa ja lautapelien ääressä löytää toisesta ne piirteet mitä arvostaa ja mitä ei. Tämä ei päde ainoastaan siihen romanttiseen parisuhteeseen. Ihan samoja asioita etsin ja arvostan muissa läheisissäni ja suhteissani heihin.

Olen tullut huomanneeksi, että on ystäviä ja YSTÄVIÄ. Niitä, joiden kanssa fiilistellään saunantauolla laiturilla hiljaa omissa ajatuksissaan, eikä sanattomuus tee ilmapiiriä levottomaksi. Niitä, joiden kanssa heitetään vaan läppää. Niitä, joiden kanssa jaetaan arki ajatuksineen. Niitä, joiden kanssa syömään mennessä on jo ruokaravintolaa edeltävässä kahvilassa päästy asiaan, pyyhitty pari kyyneltä - ilosta tai surusta. Etenkin tämä kesä kaikkine muistoineen on kasannut ajatuksiani erilaisten ihmisten merkityksestä elämässä. Siitä millainen tasapaino eri painotuksen välillä on oikea. 

Yhtenä isona esimerkkinä on ollut ystävä, joka on ollut meidän mukana remontoimassa tätäkin huonetta. Purkanut meidän kanssa pinkopahveja, maalannut, kiinnittänyt listaa ja heittänyt kaatiskeikkaa. Suunnitellut kauppalistaa ja kokannut illalla meidän kanssa useamman ruokalajin illallisia. Lämmittänyt saunaa, kilistänyt skumppaa ja nauranut. Niin ja tietty pelannut tuota Dominoa myös.

Tässä mökkiremontissa (ja koko kesässä myös) on toteutunut sekä parisuhteen, että ystävyyden kannalta se tärkein - on eri tilanteissa saanut tuntea olevansa toiselle sitä parasta ja toivotuinta seuraa. Se korjaa ihmisestä monta haavaa ja luo pohjaa luottamukselle. Toivon, että osaan antaa edes puolet tuosta saamastani ilosta takaisin. Niin ja tosiaan - vaikka parisuhdetta ja ystävyyttä peliin peilaankin, on parasta, jos ei siinä suhteessa tarvitse pelata mitään. Ihan vaan olla itsensä. Olla jonkin aidon äärellä.

No remonttiin vielä - tästäkin huoneesta tosiaan revittiin pinkopahvit, parit muovimatot ja puukuitulevyt. Mustat seinät käsittelin Osmo Colorin Noki puuvahalla. Ikkunaseinän sävy on Piparjuuri. Lattia maalattiin Merino sävytetyllä Betolux Aqualla.

Kaunis lasinen verkonmerkki löytyi vierashuoneen sänkyn alta romukasasta. Se ripustettiin vanhan amppelin avulla.

Siinä se Janne maalaa. Tästä työtavasta tulee hyvin luonne esille, on aika lepsakka ja rauhallinen tapaus.
Oikeassa seurassa remontointikin on kai lähinnä hetkestä nautiskelua.





Ja tältä näytti hommia aloitellessa.
Lisää ennen kuvia täällä.

Kaunista alkanutta viikkoa teille kaikille!




TallennaTallenna