29.1.2017

ASIOITA, JOITA LÖYSIN MUUTTAESSANI

Yksiö. Harvoin kuulee niissä säilytystilalla kehuskeltavan. Etenkään taloudessa, jossa jo toissa vuoden teemana oli vähentäminen ja luovuin 300:sta tavarasta. Silti muuttolaatikkoja viikonloppuna pakatessani nämä tulivat vielä vastaan:

  • Nokia 6060
  • Sony Ericsson T250i
  • rikkinäinen varsimoppi
  • erinäinen kasa latureita, joiden alkuperä ei ole selvillä
  • takuukuitteja seitsemän vuoden takaa
  • toissavuoden verokortti
  • tukkimiehen kirjanpito, jossa oli myytyjen tavaroiden määrä ja summa (yli tuhat euroa)
  • pari jätesäkillistä ylimääräisiä vaatteita
  • kymmenittäin putkikasseja ja vastaavia
  • reilusti yli kymmenen kylmäpatruunaa
  • vanha peltinen polkupyörän paikkarasia 
  • papiljotit
  • seitsemän leikkuulautaa
  • kaksi kertaa käytetty liian suuri mortteli
  • 19 Iittalan kivituikkua
  • tulostin, jota käytetään kolmesti vuodessa
  • kymmen markan kolikko
  • öljyvärit, puuvärit ja hiilet, joita ei ole käytetty kahteen vuoteen
  • laatikollinen pieniä kolikoita
  • vanhoja passikuvia
  • kolme kahvimittaa (vaikka meillä kahvin keittää Jura)
  • kaksi rasiaa hamahelmiä

Tänään pakataan taas lisää laatikoita. Mielenkiinnolla odotan mitä eteen sattuu.


Kummallista sunnuntaita itse kullekin!




26.1.2017

YLÄ- JA ALAMÄISSÄ






Ympärillä tapahtuu paljon. Syntyy lapsia vuosien toiveiden jälkeen. Erotaan. Syntyy lapsia uusioperheisiin asettuville. Muutetaan erilleen, kun on liian vaikeaa. Mennään naimisiin. Yritetään karistaa menneisyyden haamuja harteilta. Rakastutaan. Järjestetään erojuhlia. Tullaan tien päähän. Selataan Tinderiä. Muutetaan uuteen kotiin. Kysellään kavereilta tietääkö ne ketään hyvää. Huomataan, ettei toinen ehkä olekaan se oikea. Pelätään yksinäisyyttä. Itketään ilosta. Itketään surusta. Itketään turhautumista. Pala kurkussa toivotaan, että se olisin minä, joka on tuolle toiselle sitä parasta seuraa. 

Tämän kaiken keskellä sitä miettii, miten törkeän hyvä tuuri on, että on löytänyt tuon tyypin. Janne on mulle paitsi rakas aviomies, myös paras ystävä. Sitä parasta seuraa. Ihminen, jonka kanssa saa olla aivan oma itsensä ja silti se joka aamu silmät avatessaan sanoo, että miten siistiä, että sä olet tänäänkin siinä. Ja sillä hetkellä minä uskon tarkoitukseen ja tasapainoon. Näin ei todellakaan olisi, jos ei aikoinaan olisi satanut Ämmässuon mitalla sitä ehtaa niskaan.

Elämä yllättää. Harvemmin asiat menee prikulleen niin, kuin on suunnitellut. Tulee turpaankin. Ja kun tulee, astuu vielä paetessaan haravaan ja liukastuu banaaniin. Sille maassa makaavalle on sitten muuten turha kertoa mitään tästä seuraavasta. Se meinaan on niin, että siinä hetkessä ihmiseen ilmestyy tarttumapintaa. Tulee roso, jonka kautta joku kanssaeläjä saattaa päästä siihen perimmäiseen käsille. Siihen mikä on aitoa itseään. Silloin yleensä alkaa jotain uutta ja hyvää. Mutta tätä ei saa mennä sanomaan. Se pitää nähdä itse. Ja vasta silloin, kun ne banaaninkuoret on jo maatuneet.

Rakkautta.





ps. kuvat on viimeisen vuoden ajalta hetkiä, joissa oon nähnyt jotain kauneutta. Jos huvittaa miettiä, niin niissä saattaa nähdä jotain symboliikkaa tekstiin liittyen. Jos ei huvita, niin ei tarvitse. Sitten ne on vaan kuvituskuvia, jotka ei liity tähän tapaukseen.

pps. tuli muuten tässsä kirjoittaessa mieleen, että mun rakkaan ystävän isähän lauloi seitkytluvun lopulla tähän teemaan sopivasti. Kuuntele Spotifyssa.
TallennaTallenna

24.1.2017

TIESITKÖ - TALON VOI MAALATA TALVELLAKIN

Talon maalaus talvella. Virtasen neljän öljyn maali.

DIY kuisti

Talon maalaus talvella. Virtasen neljän öljyn maali.

Talon maalaus talvella. Virtasen neljän öljyn maali.
Talon maalaus talvella. Virtasen neljän öljyn maali.
Meillä odotettiin viime kesänä poutaa. Pensselit kuivuivat, maa kastui ja hermoa kiristi. Maalaussäiden perusteella kaksi parasta päivää osui sille viikonlopulle, jona tuli vieraita Oulusta saakka. Ei sille mitään voinut. Siellä isäntä roikkui viikonlopun nosturin nokassa. Me ystävien kanssa istuttiin pihalla ja huudeltiin sitä välillä viinilasilliselle. Vähän tympi.

Maalaus itsessäänhän on ihan hauskaa puuhaa. Kun pensseli liukuu kivuttomasti pitkin puun pintaa, ei tule ajateltua muuta. Vaikutus on lähes meditatiivinen. Jos kuitenkin kaikki ne kesän kosteimmat päivät (tai rajuimmat helteet) osuvat niille ainoille lomaviikoille, niin ketutuskäyrä nousee kyllä nosturia korkeammalle. Niinpä me päätettiin kokeilla tänä vuonna jotain ihan muuta - talvimaalausta. 

Virtasen 4 öljyn maaleilla on siis mahdollista maalata talvellakin. Pakkasta saa olla reippaastikin, se on lähinnä pukeutumiskysymys. Pakkasella puu on kuivaa, eikä helle / puun lämpeneminen aiheuta ongelmia. Juttelin asiasta Virtasen maalitehtaan toimitusjohtaja Kimmo Suomen kanssa ja hän mainitsi, ettei talvipakkasilla maalattaessa edes ilman suhteellisella kosteudella ole samaa merkitystä kuin kesällä. On siis kiinnitettävä huomiota ainoastaan siihen, että maalattava pinta on kuiva. Kuuran päälle ei kuulemma tartu edes Virtasen 4 Öljyn maali, vaikka laatutuote onkin.

Meillä meinataan siis saada osa maalaushommista tässä kevättalvella pulkkaan. Takakuistista on jo aloitettu. Maalipurkit seisovat tuolla eteisessä naulakon alla ja odottavat sutiin tarttujaa. Edetään vaikka pienissä pätkissä, säiden salliessa. Kesälle sitten toivotaan lempeitä auringonottoilmoja.




Lisää meidän maalausprojektista täällä, täällä ja täällä.
Ja meidän DIY kuistiprojektista täällä.

Virtasen sivuilta löydät lisätietoa talvimaalauksesta.






yhteistyössä: Virtasen maalitehdas

22.1.2017

VILLA, PUUVILLA, MESSINKI JA KULAHTANUT PUU









Villa, puuvilla, messinki ja kulahtanut puu tekivät Tyynelän olohuoneeseen todella mielenkiintoisen tunnelman.

Karistelin niitä ainoita asettelemiani joulunrippeitä pois samalla, kun mallasin paikalleen eilen Perniöstä haettua, netistä huutamaani, sohvapöytää. Lähti punaiset tyynynpäälliset ja tähti ikkunasta. "Uusi" pöytä on pinnoiltaan kauniin räjähtänyt ja toi tullessaan ihan uudenlaisen tunnelman. Sohvan paksu ja pehmeä villapäällinen, lämmin villamatto ja messinkinen kirppislöytö maljakko puhuvat samaa kieltä. 

Hyväksi vastapariksi edellä mainituille nousee nuo läpikuultavat puuvillaverhot, jotka roikkuvat kahdella tangolla; valkoiset edessä ja hillityt mudan väriset takana eli kahdet päällekkäin. Ne Janne porasi jo pari viikkoa sitten ikkunaan. Ohuiden verhojen läpi sisään tulvi pehmeä keväinen valo. Se sai mut suunnittelemaan takakuistin loppuun remontoimista. Jos se olisikin jo ensimmäisten lämmittävien kesäsäteiden aikaan käytössä?



21.1.2017

OLEN OLLUT ILOINEN







Tänään olen ollut iloinen.

  • auringosta !!
  • siitä, että lähes viisi päivää jatkunut kova kuume laski
  • jaksoin istua autossa kaupungin toiselle laidalle
  • löysimme matkalla mahtavan kahvilan korvapuusteineen
  • mulle maistuu jo ruoka, tänään on lihapäivä ja tuvassa leijuu myöhäisen illallisen herkullinen tuoksu


Ajomatkan syystä lisää huomenna.

Kuvissa Perniön Papu kahvila. Suosittelen <3

18.1.2017

VIIME TINKA






Niin se sitten meni - puoli toista vuotta. Kesällä 2015 me muutettiin tähän asuntoon, jonka remontti oli aloitettu aiemmin keväällä. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluivat. Kuluivat niin, että piti näemmä tulla aina tähän päivään saakka, että saimme kattoon valot. Kyllä. Näin kauan jaksoimme elää niitä ilman. 

Valaisimet on hankittu Decolightista. Mallin nimi on Daikanyama. Ne on samat, kun Vanhan kauppahallin Storyssa. Valaisimet asennettiin kahdelle vaijerille ja kaksipainikkeisella kytkimellä niin, että voi valita pitääkö valoja edessä, takana, molemissa vai ei missään.

Valot on ihanat. Ne on kauniit ja tuovat tähän tilaan vähän loftmaisen hengen. Valaisevat sopivasti, mutta eivät silti tule valaisemaan meitä. Olisihan niistä ollut mukava itsekin nauttia, mutta nyt ne ähisteltiin kattoon uutta asukasta varten. Toki aiemminkin olisi voinut. Jos ja jos.

No niinkuin viime postauksessani vihjaisin, tänään koitti se päivä, jona Bo LKV Helsingin porukka tuli kuvaamaan tämän kodin. Tiedän, että tästä kodista voi olla vaikeampi päästää irti, kun aiemmista. Tämän remontin suunnittelin niin pitkälle itse. Säilytysratkaisu, Miinuskeittiö ja mikrosementti kylpyhuoneessa ovat edelleen parasta mitä tiedän. 

Siitä miten tähän pääsyttiin kirjoitan myöhemmin. Toivottavasti jo uuden kodin kuvien kanssa.






Valaisimet: Decolight
Säilysratkaisu: Puutiainen
Sänky: Nukkuville

16.1.2017

HILJAISUUS - EIKÖ SE AINA ENTEILE JOTAIN?

Eikö usein olekin niin, että kun mitään ei kuulu, niin taustalla tapahtuu jotain? Siellä joko suunnitellaan tai toteutetaan jotain. Käynnistellään isoa projektia tai viedään viime kertaista loppuun. Ahmitaan uusia haasteita tai taputellaan edelliset valmiiksi. Viritellään verkkoja tai tarkistetaan jo aiemmin heitettyjen saalista. Katsotaan pitkälle tulevaisuuteen tai ollaan ihan vaan siinä hetkessä.

Täällä on ollut muutaman päivän hiljaisempaa.

Arvaatteko?



6.1.2017

KEITTIÖNI SYDÄN EI OLE HELLA







Kotona on tullut kokattua ihan naurettavan vähän. Ja syy ei se, etten pitäisi siitä. Mähän rakastan laittaa ruokaa. Tyynelässä hauduttelen pitkään valmistuvia patoja, keitän lasagnekastikkeita, kokeilen uusi reseptejä, ruoka-aineita ja kutsun pöydän ympärille ystäviä. Tyynelässä eniten vierailevat ystävät ovat niitä, jotka rakastavat yhdessä tekemistä. Leivotaan perunaleipuskoja, sekoitetaan tsatsikia ja kokeillaan Nyhtökauraa thaicurryssa. 

Kaupunkiyksiössä taas ei ole kaikesta huolimatta tehnyt mieli asettua patojen ääreen päivittäin. Uunia on tullut käytettyä äärimmäisen harvoin. Eniten olen valmistanut nopeita aterioita hellalla. 

Keittiössä itsessään ei ole todellakaan vikaa - se on täydellisesti toimiva ratkaisu tämän kokoiseen kotiin. Olenhan sen itse suunnitellut ja tilannut. Meillä vaan on nykyään nuo ihan liian kätevät Foodorat, Woltit, Stoccan Herkut, puhumattakaan Hietsun Hallista. 

Meidän keittiön sydän ei siis ole hella. Se on mun astiakaappi. Tuo kolmiovinen vitriini, joka esittelee mun rakkaat kirppislöydöt ja on yksi mun jokapäiväisistä ilon aiheista. Se on ratkaisu, josta olen erityisen tyytyväinen. Tosin koko remontti meni kyllä suunnittelun osalta niin nappiin, että harva homma on kaduttanut.

No kokoelmaani vielä. Se siis on kaunis. Ja hyvin hitaasti karttuva. Arabian vanhat astiat on kirppareilla usein todella hinnoissaan ja etenkin pääkaupunkiseudulta tulee harvoin hankittua mitään. Se on yksi syy miksi aina ilolla lähden Jannen työmatkoille maakuntiin mukaan. Kirppareiden koluaminen on meidän yhteinen intohimo ja harrastus. Löytyy yksi kuppi tuolta ja toinen sieltä. Kun saa asettaa uuden vanhojen kaveriksi, hymyilyttää. Arkista iloa.






Keittiö on Puustelli Miinus

5.1.2017

5 VINKKIÄ ALOITTELEVALLE SUKANTEKIJÄLLE

5 vinkkiä aloittelevalle neulojalle / villasukka vinkki perussukka

5 vinkkiä aloittelevalle neulojalle / villasukka vinkki perussukka
5 vinkkiä aloittelevalle neulojalle / villasukka vinkki perussukka


5 sukkavinkkiä aloittelevalle neulojalle. Jos osaat luoda silmukat, tehdä oikean ja nurjan silmukan, osaat tehdä myös villasukat. Näiden tipsien kanssa et joudu raastamaan hiuksia päästäsi heti kättelyssä ja voit toivottavasti todeta myöhemmin, että se kantapää ei ole mörkö.

  1. Et tarvitse, kuin yhdet puikot. Monissa sukkaohjeissa neuvotaan tekemään resori puolta numeroa pienemmillä puikoilla. Jos et neulo paljon, eikä ole ketään keltä puikkoja lainata, osta vain yhdet puikot. Tee resori niin, että neulot oikeat silmukat kiertäen oikein. Eli teet oikean silmukan takimmaisesta lankalenkistä laittamalla puikon oikealta keskeltä silmukkaa sisään, etkä puikolla etummaisena olevasta, niin kuin yleensä. Näin saat hieman tiukemman silmukan ja siis samalla napakamman resorin ilman puikkojen vaihtamista ja silmukoiden kaventamista. Koko 3,5 on oiken hyvä koko ensimmäisille puikoille. Sillä voit neuloa napakat sukat esimerkiksi 7 veljestä langasta, jota löytyy joka marketista. 
  2. Opettele tiimalasikantapää. Silloin sinun ei tarvitse opetella silmukoiden nostamista kantapään reunasta kavennusten jälkeen, eikä varoa siihen mahdollisesti jääviä reikärivejä. Mielestäni tämä pitäisi olla se esin opetettava malli, eikä se niin kutsuttu perinteinen kantapää. Kantapää ei todellakaan ole se paljon puhuttu mörkö, vaan sujuu ilman muistiinpanoja ja kommervenkkejä, kun olet muutamasti neulonut sen läpi. Hyvän ohjeen tiimalasikantapäähän löydät esimerkiksi täältä.
  3. Älä ota liian isoja askelia. Vältä lähtemistä monimutkaisuun kirjoneulesukkiin tai pitsiversioihin. Neulo ensin niin monet perussukat, että osaat kantapäät ja kärsikavennukset ulkoa ilman tukkimiehen kirjanpitoa ja muita muistiinpanoja. Tekemällä sukkiin vaikka eriväripalkkeja, saat aikaan tosi kivoja sukkia helposti, eikä homma käy tylsäksi. Voit myös neuloa vaikka "eriparisukat" päin vastaisilla väreillä. Sitten, kun homma sujuu ulkomuistista, voit siirtyä monimutkasempiin malleihin. Näin et lannistu lähdössä.
  4. Lankojen päätteleminen. Se on hanurista. Jo ihan perussukissa, saati sitten jämälankaraitaisissa. Harjoittelemalla tämän tekniikan, et joudu sukkien valmistuttua kiroilemaan vielä langanpätkien kanssa. Katso ohje täältä.
  5. Neulo seurassa. Tee epäsosiaalisesta harrastuksesta sosiaalinen, niin myös apu on aina lähellä. Neulekerho, kässäkerho, tumpelotapaaminen tai mummokerho. Perusta omasi.

Hyviä silmukoita ja pirteitä pakkassäitä,
Laura