28.2.2017

POROPEUKALO JA VIHERKASVIEN HAUTAJAISET






Kuten tiedätte, mä en todellakaan ole mikään viherpeukalo. Poropeukalo pikemminkin. Alkaa aivan tosissaan usko loppua. Mä tapoin ne kaikki neljä

Heitin nuupahtaneet häpeissäni biojäteastiaan ja ostin tilalle Plantegenista kaksi klusiaa. Kyltissä luki, että: "Kestävä ja helppohoitoinen kasvi, joka viihtyy  lähes missä tahansa." Nauroin sisäänpäin. Kotimatkalla olisi tehnyt mieli piilottaa kukkapaketit jonkin toisen säkin sisään. Olo oli kuin salaisella agentilla.

No ne klusiat selvisivät ainakin muutosta. Siinä ne nyt nököttävät meidän ikkunalaudalla keittiönpöydän päässä. Sisko, äiti ja kummipoika toivat niille kaveriksi pari peikonlehteä. Niiden valinnassa referenssinä oli kuulema se, ettei siskonikaan ole saanut niitä tapettua. Hysteerinen hymy kareili suupielissäni lahjasta kiittäessäni; odotapa vaan - kyllä onnistuu. 

Olen niitä nyt tuossa tuijotellut. Miettinyt sanonko jotain, vai ollaanko vaan. Olen odotellut, että heittääkö ne heti veivinsä, lusikan nurkkaan, nukkuvat pois, muuttavat sinne viimeiseen kotiin, potkaisevat tyhjää ja kasvavat kohta koiranputkea. Kaksi viikkoa on kulunut. Pohdin uskallanko kohta istuttaa ne ruukkuihinsa vai onko se vai epätoivoinen yritys ja turha välivaihe väistämättömällä tiellä.

Kummipoika (9v) tuli sitten viikko tupaantuliaiskahvien jälkeen meille yökylään. Lounaspöydässä istuessaan alkoi sponttaanisti kertoa, mistä mahdollisesti mun epäonneni viherkasvien kanssa johtuu. Kuulema siitä, ettei menneitä ole kunniakkaasti haudattu. Juttu lähti lentoon. Hän kertoi, että kasvien hautajaiset kulkisi niin, että niissä heitettäisiin se kuollut kasvi olan yli. Siis samaan tapaan, kun ihmisten häissä. Itse naureskelin sisäänpäin, että tarkottaisiko sekin, että "sinä olet seuraava". Kummipojan selitys oli, että kiinnisaaja saa vihdoin viherpeukalon. No se olisikin jotain, josta haluaisin kilpailla. Ruuaksi niissä pirskeissä olisi kuulema tarjolla parsakaalia, kun se sopisi kivasti teemaan. Näistä hulluista jutuista innostuneena kyselin naurusta vetisin silmin vielä, että entä mikä virsi. Silmää räpäyttämättä hän alkoi laulamaan ja mä meinasin kastella housuni.

🎼 voi kasvi, sua kaipaan niiiiin...

En saanut pidettyä sua hengissä,

tulen itse kohta perässä.


Meidän pienen sisustusbloggaajaporukan juttuaiheena oli tässä kuussa🌱Vihersisustus🌱Aihetoiveen ja teeman heitti meille tällä kertaa Oblik-blogin Jutta, jonka blogista saatte kuun vaihduttua lukea koosteen aiheeseen liittyvistä postauksista. Toivon, että muilla osallistujilla on ollut parempi onni myötä.

Minun paras vinkkini kodin vihersisustukseen on, että etsi hyvä leikkokukkakauppa, osta biopusseja ja hyväksy se, että kaikki kuolee aikanaan.

Kevättä kohti!






TallennaTallenna

26.2.2017

PITKÄT PALMIKKOSUKAT - OHJE

novita palmikkosukat ohje 7 veljestä pitkät villasukat

novita palmikkosukat ohje 7 veljestä pitkät villasukat

novita palmikkosukat ohje 7 veljestä pitkät villasukat

novita palmikkosukat ohje 7 veljestä pitkät villasukat

novita palmikkosukat ohje 7 veljestä pitkät villasukat

novita palmikkosukat ohje 7 veljestä pitkät villasukat

novita palmikkosukat ohje 7 veljestä pitkät villasukat

Joidenkin asioiden äärelle tulee palattua aina uudelleen. Yksi mun "all time favorite" neuleohje on se, jolla syntyvät nämä Novitan palmikkosukat. Tein niitä tällä kertaa kahdet. Kukapa kuvittelisi, että ainoastaan kahtatoista kerrosta toistamalla saa näin yllättävän näyttävän kuvion aikaan. Olen tuunannut alkuperäistä ohjetta niin, että sukista tulee polviin saakka ulottuvat. Neulo pitkät sukat seuraavasti.

lanka: 7 veljestä
puikot: KnitPro Cubics 3,5 / 15cm

Luo 62s. Neulo 1o, 1n resoria 5 kerrosta. Neulo 1krs kokonaan oikein ja kavenna samalla 2s. Mallikerta on oikeasti 3x18s, mutta polven kohdan olen neulonut 3x20s (lisäykset nurjina silmukoina - silmukan 1 ja 16 kohdalla). Neulo mallikerta näin 8 kertaa (=96 kerrosta). Kavenna viimeisellä kerroksella 6s eli alkuperäisen mallikerran mukaiseksi. Neulo mallikerta näin vielä kolme kertaa ja aloita kantapää. Näissä sukissa on tiimalasikantapää. Etene loppuun saakka alkuperäisen ohjeen mukaan.

Alkuperäinen ohje ja mallikerta löytyy täältä.




 Seuraa blogiani instagramfacebook, bloglovin, pinterest 

20.2.2017

NO ONKO SIINÄ "JUTTU" ?






Yllätys, yllätys - meidän kolmiossa onkin tuollainen kaakeliuuni. Tätäpä ei näkynyt niissä aiemmissa, ihan ensimmäisissä, uuden kodin kuvissa lainkaan. Tällainen se siis on.

Musta on aina erittäin kiva, että asunnossa on jonkinlainen "juttu". Tiedättekö sellainen juttu, mikä saattaa olla jopa ihan turha, vähän rämähtänyt tai hiukan epäkäytännöllinenkin. Sellainen mikä antaa asunnolle persoonan. Se voi olla se istuma-amme ahtaassa kylpyhuoneessa, kokoasunnon levyinen kapea parveke, kokolattiamatto, käsittämättämät kaakelit keittiössä, seitkytluvun suurensuuret ikkunat tai näkymät Sörkan vankilan pihaan. Se voi olla myös kahden lieden levyinen lattialiesi, jonka uuniin ei mahdu lasagnevuoka tai käsienpesualtaan alle tungettava, minikokoinen, yhdet farkut kerrallaan hoitava pesukone. Se "juttu" on se muisto, mikä asunnosta jää jälkikäteen mieleen.

"Juttu" on usein asumisen kannalta aika irrationaalinen ominaisuus. Joku käsittämätön tai käytännön kannalta aivan merkityksetön asia, joka ei tee asunnossa asumisesta yhtään parempaa tai erikoista. Se on se, mihin ei näytöllä kannattaisi edes kiinnittää huomiota, mutta joka saa sun sydämen läpättämään kerran pari liikaa. Se on se kohta kämpässä, jonka kohdalla huokaat, että miten söpö, höpö, kaunis, hassu tai ohhoh kato tota. 

Meidän "juttu" on kaakeliuuni, jota ei ole vielä sukitettu, eikä sitä saa siksi polttaa. Mutta onhan se <3



ps. Muut edellä kuvatut jutut on mulle henkilökohtaisia ja edellisistä asunnoista tuttuja

pps. Mikä on teidän "juttu" ?




9.2.2017

AVOKEITTIÖ JA MUITA VAATIMUKSIA





Uutta kotia etsiessä mun listassa luki monta muistettavaa asiaa. Kirjoitin sen kaiken, etten sokaistuisi näytöillä ikkunoista avautuvista maisemista, asuntojen avaruudesta, walk in closeteista, kivoista kaupunginosasta ja kolmen metrin huonekorkeudesta. Päätin, että ainakin seuraavat asiat tulen keittiön osalta ottamaan huomioon.

avokeittiö

  • Haluan laittaa ruokaa yhdessä mun rakkaiden kanssa. Tähän saakka parasta mitä tiedän on ollut Tyynelän tuvassa hetkinä, joina keittiössä on kokkeja yhtä paljon, kun ruokalajeja. Kotona ei ole samanlaisia fiiliksiä tullut viime vuosina koettua. Nyt toivoisin tilanteen muuttuvan. Haluan kutsua ystäviä illallistamaan.

syvä työtaso

  • Työtasolla on mahduttava pilkkomaan, sekoittamaan ja saksimaan, vaikka sen takareunassa seisoisikin maustemylly kumppaneineen.

mausteiden paikka

  • Meillä käytetään mausteita. Kuluu kurkumaa, rakuunaa, paprikaa, muskottia, oreganoa, viherpippuria ja juustokuminaa muun muassa. Niiden pitää olla kädenulottuvilla. En jaksa kaivella niitä kaapinperältä. Toivoin, että saisin ne joko laatikkoon lappeeltaan etiketti ylöspäin,  tason taakse niin kuin ne oli vanhassa kodissa tai muuten hellaa lähelle. Tässä kodissa on perinteinen maustekaappi. Sitä arvostan. Haluan napata purkit käyttöön ilman, että ne on liian monessa rivissä ja vaikeasti saatavana.

yläsokkeli

  • Niinpä! Sellainenkin on. Enpä ole tullut ajatelleeksi aiemmin. Meillä on kahdessa edellisessä kodissa ollut kevyet yläkaapit. Sellaiset, jotka ei ylety ylös saakka. Sieltäpä on sitten kiva kivuta pölyjä pyyhkimään.
piiiitkä ruokapöytä ja kaksi valopistettä
  • Kun ostaa jatkettavan pöydän ostaa aikaa ja muunneltavuutta. Sama pöytä oli meillä parissa edellisessä kodissa. Ostin siihen valmiiksi kaksi jatkopalaa. Onneksi ostin, koska nyt ne pääsivät käyttöön. Pöytä on Boconceptilta ja nyt täydessä mitassaan. Sen ympärille mahtuu monta perheenjäsentä ja ystävää. Aamun Hesarinkin mahtuu levittämään ilman, että toinen joutuu keräilemään kamojaan. Tässä kodissa valaistusta oli mietitty jo remonttia tehdessä ja pöydän paikan päälle oli laitettu kaksi valopistettä. Arvostan. 

saareke

  • Mikäli keittiön taso ei olisi tarpeeksi syvä, pitäisi saada saareke. Sillä saisi hyvin lisätilaa pilkkomiseen ja ostosten purkamiseen. Tässä keittiössä sitä ei tarvittu.

hana

  • Ei epäkäytännöllistä liian korkeaa. Pitää olla päältä käytettävä. Voi tarvittaessa vaihtaa, eikä tule kalliiksi.

Vähän mua jännitti, etten saanut tällä kertaa itsesuunniteltua keittiötä. Tai kotia ylipäätään. Pelkäsin, että tuntuuko vieraalle ja kotiudunko. Nyt on takana viikon verran öitä uudessa asunnossa. Tuntuu toimivalle. Tuntuu kodille <3





*Valaisimet on Innoluxin Candeot. Niistä saatiin ostopäätöksen jälkeen alennusta näkyvyyttä vastaan.

8.2.2017

VINKKEJÄ SOHVAN VALINTAAN




Kun pääset puolentoista vuoden nojatuolissa pönöttämisen jälkeen vihdoin sohvakaupoille, niin ensimmäinen fiilis on, että mikä tahansa tarpeeksi suuri ja nopeasti toimitettava kelpaa. Sitten alkaa valikoimien laajuus selvitä ja homma hankaloitua. 

Meillä oli tiedossa pari selkeää suuntaviivaa tuon koon lisäksi: Sen tulisi olla kulmasohva, kankaan tulisi olla puuvillaa tai pellavaa (eli ei muovia) ja sohva saisi olla Suomessa valmistettu. En kestänyt ajatusta siitä, että sohvaa rahdattaisiin kontissa toiselta puolen palloa kosteissa oloissa ja sitten mä luuhaisin sen sisusten päällä vuosia.

No yhtenä päivänä sitten mä kävelin keskustasta kohti vanhaa kotia Kalevankatua pitkin ja jäin tuijottelemaan Kuusilinnan ikkunoita. Hetken hämmästeltyäni uskalsin sitten sisään saakka. Siellä selvisi, että kyseessä oli kotimaisia sohvia myyvä yli seitkyt vuotias perheyritys. Mikäpä sen paremmin mun arvomaailmaan menisikään. Äkkiä Janne paikalle!! 

Seuraavalla kerralla yhdessä koeistuttiin sohvia ja mietittiin kankaita. 
Kelattiin, että huomioon pitää ottaa ainakin:


Koko ja malli. Millaiseen tilaan tulee ja miltä suunnalta lähestytään?
  • Me valittiin keskelle huonetta tuleva kulmasohva. Kätisyys niin, että aukeaa kohti keittiötä, jotta vieraiden kanssa on helppo seurustella.

Istuinsyvyys ihmisten mukaan
  • Mulla on pituutta 159,5 cm, joten kovin syvältä sohvalla ei kyllä ylety jalat maahan saakka

Millaiset jalat sopii huoneeseen ja muihin huonekaluihin?
  • Mä olisin ottanut metallijalat. Janne toivoi puisia. Päädyttiin sitten sellaisiin, mitkä passaa hyvin meidän lattiaan.

Istuintuntuma. Jämäkkä vai löhöversio? Mikä on käyttötarkoitus?
  • Meistä höyhen/rouhetäyte tuntui paremmalle, kun pelkkä vaahtomuovi. Janne halusi rennon oloisen sohva, jossa on leppoisaa röhnöttää.

Kangas. Irrotettava, pestävä, pyyhittävä, käytännöllinen? Millaista tuntumaa haetaan? 
  • Meillä valinnassa arvostettiin luonnonmateriaaleja. Ei ole lapsia, eikä lemmikkejä, joten tuntuma ratkaisi. Yksi mielestäni täydellisen värinen ruskeanharmaa puuvillapäällyste tuntui Jannesta liian kitkaiselle. Toiseksi paras pellavainen aavistuksen sileämmälle, yleellisemmälle ja paljon pehmeämmälle. 


Melkein selvien suuntaviivojenkin kanssa valinta oli jäätävän vaikea. Malli tiedettiin ensi-istumalla, jaloistakin päästiin yhteisymmärrykseen, mutta Jannea ahdisti ne sadat kangasvaihtoehdot. Olisi kuulema selvinnyt jos vaihtoehtoja olisi ollut kolme (:D) 

No meille muutti sitten viime viikon loppupuolella Kuusilinnan oman malliston Ilma - kulmasohva pellavakankaalla. Väri on aivan täydellinen. Se on tarpeeksi ruskeaan taittava (ei kylmää siniharmaata), eikä myöskään liian vaalea tuohon melko suureen tilaan. Kokokin osui nappiin. Sohva on jo ottanut paikkansa meidän elämässä. Sillä on jo käynyt istumassa viisi ystävää ja me ollaan otettu siinä parit päiväunet. Onnea on.







*Valaisimet on Innoluxin Candeot. 
*Sekä valaisimista, että sohvasta saatiin ostopäätöksen jälkeen alennusta näkyvyyttä vastaan.

5.2.2017

MUT HERÄTETÄÄN PAIJAAMALLA



Mä sain jutella Nukkuvillen haastattelusarjaan liittyen tämän hauskan ysi veen kanssa. Me ollaan tuttuja, joten juttu lähti käyntiin melko pian tapaamisen jälkeen, eikä tarvittu kovin pitkiä tunnusteluja. Ilmapiiri oli välitön. Haastettelu oli sovittu etukäteen  ja mä kerroin miten homma etenee. Matkustin kylään, kaivoin läppärin esille ja aloin kirjoittaa. Hän kertoi mulle silmää räpäyttämättä miten kivaa on, kun mummi on hänelle kuin iiiiiso unilelu, kuinka päivälevoksi riittää patjalla pötköttely (vain sen verran, että alusta lämpiää) ja miten hänet herätetään paijaamalla. Kaverilla oli selvästi verbaliikka kohdillaan ja mua hymyilytti. Hyvän huumorintajun huomaa heti. Pieni pilke silmäkulmassa ennen suun avaamista kertoo, että hän kyllä asettelee sanansa ja tietää milloin on jotain hauskaa tulossa. Musta on ihanaa tulkita haastattelun rivien välistä myös lapsen mielenmaisemaa. Tämä koululainen arvostaa selvästi rutiineja ja kokee olonsa / ympäristönsä turvalliseksi. 

Nukkuville on puuseppä Tuukka Virkkilän yritys, joka valmistaa minimalistisia, kauniita ja käytännöllisiä sänkyjä asiakkaan toiveiden mukaan. Yrityksen historiasta voit lukea täältä ja tuotteista täältä. Haastattelusarjani "Miten minä nukun" löytyy kokonaisuudessaan Nukkuvillen blogista

ps. Olisiko sulla tarina nukkumisesta tai valvomisesta kerrottavana? Vinkkejä mielenkiintoisista haastateltavista, toiveita ja ehdotuksia saa lähettää mulle kommenttikentässä tai osoitteeseen sateenkaariajaserpentiinia@gmail.com 





3.2.2017

HIMAHIIREN ELÄMÄNTAPA

Niin se tuli todetuksi. Vaikka edellinen koti oli aivan superihana, kätevä, kaunis, itsesuunniteltu, mieleiseksi remontoitu ja käytännöllinen säilytystiloiltaan, ei siitä ollut meille pitkän aikavälin asunnoksi. Ei tullut kutsuttua ketään kylään, ei kokkailtua, eikä vietettyä yhdessä aikaa. Kotona oltiin omissa oloissaan ja lähinnä tehtiin töitä. 

Se koti olisi ihan täydellinen tyypeille, jotka työskentelevät muualla tahoillaan ja harrastavat kaupunkia / kultuuria. Niille, joille sosiaalinen elämä tapahtuu kodin ulkopuolella. Meille se tapahtuu sisäpuolella, eikä siihen riittänytkään 41,5 neliötä. Kaiken päälle vähän riepoi sekin, että asunto oli Jannen firman. Olen kai vähän hullu, mutta halusin marssia hattu kourassa pankkiin ja ottaa lainan. Jotenkin tuntuisi enemmän omalle. 

No niin se päivä sitten tuli. Yhtenä maanantaina istuttiin pankissa ja kirjoitettiin nimiä velkakirjoihin, panttikirjoihin ja kauppakirjoihin. Tänään sitten näpytellään konetta täällä oman kodin avokeitiössä. Nyt meillä on törkeä asuntolaina ja lisätilaa. En voisi iloisempi olla.








*Valaisimet on Innoluxin Candeot. Niistä saatiin ostopäätöksen jälkeen alennusta näkyvyyttä vastaan.

2.2.2017

TUMMAA KIITOS!

Mun tekisi mieli maalata tummaa seinää. Vaaleahan kyllä on aina ihana (eikä siihen helposti kyllästy), mutta uuden kodin makuuhuoneeseen haluaisin pesämäistä tummaa tunnelmaa. Sängyn päätyseinään olen suunnitellut syvää sinistä. 

Tätä mun tumman kaipuuta ei yhtään helpota se, että Pauliina remontoi juuri makuuhuoneeseen ihanan turvallisen ja pehmeän tunnelman vihreällä ja mun sisko hieroi tummaa kalkkimaalia olohuoneen seinään. Eilen jo huomasin kerääväni Pinterestiin tummanpuhuvia kuvia.

Nyt kuitenkin yritän kasata kärsivällisyyttä. Vielä en ole karkaamassa maalikaupoille. 

Muuttoauto ajaa pihaan parin tunnin päästä. 






Kuvan otti siskoni.