Sisällön tarjoaa Blogger.

PARHAAT SIENIRESEPTIT











Joitain vuosia sitten mä sekosin sienestämiseen. Päässäni on usein aivan hirvittävä ajatusten sekamelska ja jo pelkkä metsässä oleilukin tekee erittäin hyvää. Oman mausteensa hommaan tuo vielä se joka syksyinen löytämisen riemu. Metsän tarjoaman rauhan lisäksi on mahtavaa saada vetää syvään happea ja tähyillä miltä sammalmättäältä pilkistää lakkeja. Puhelimeni täyttyy kuvista, joita olen metsässä ottanut. Yhdessä kohtaa on järjettömän kaunis sammalpeite ja toisessa puut kasvavat erityisen suorina kohden taivasta. Elokuussa kävin uudessa metsässä, jonka poikki virtasi kituinen puro ja koko paikka, kaatuneine runkoineen, näytti sille, että menninkäiset olisivat voineet, hetkenä minä hyvänsä, kömpiä koloistaan.

Apajat

Janne on myös innokas sienestäjä ja me ollaankin vuosien myötä löydetty yhdessä pari kanttarellipaikkaa, muutama superhyvä suppismesta ja tänä vuonna löytyi herkkutatteja niin, että nimettiin paikka herkkutattimetsäksi. Se, että meillä on nyt ne omat "meidän sieniapapajat" tekee vuodenaikojen vaihtumisesta aina yhä kiinnostavampaa. Keväällä huomaan miettiväni, joko kohta lämpenee. Kesällä toivon, ettei tulisi liian kuivaa sekä kuumaa. Ja loppukesästä tehdään aina muutama epäonnistunut yritys sienestää. On maltettava vielä hetki.

Nyt mä kyllä uhraan mun pipon

Sitten, kun niitä alkaa nousta, hiipii kuvioihin jonkin asteinen hulluus. Eräällä reissulla korit olivat jo täyttyneet, kun suunnistaessamme metsästä tielle, osui vielä upeita mättäitä matkalle. Ensin kerättiin täyteen Jannen huppu. Sitten hän, pienen hiljaisen hetken jälkeen, sanoi uhraavansa vielä piponsa. Sinne kyllä mahtui yllättävän paljon.

Saalista on sitten ryöpätty pakkaseen suolasieniksi, kuivattu meidän Orakkaalla (löysin käytettynä Torista!), viety mun äidille, kun omat varastot täyttyi ja syöty, syöty, syöty. 

Tästä löydät linkit mun suosikkiresepteihin: 

  1. kurpitsa-sieni-pähkinälasagne (tämä vie kielen!)
  2. sienipiirakka melko runsaalla rakuunalla (lisäksi sopii lipstikka)
  3. paistetut herkkutatit
  4. suppilovahverorisotto
  5. suppilovahvero-raitajuuri-pizza (tätä reseptiä mukaillen)
  6. kaikki sienikastikkeet juuresten kanssa
  7. kaikki pastat ja lasagnet, joihin voi heittää sekaan kuivattuja sieniä

Löytyykö muita sienestäjiä? Entä suosikkireseptejä jaettavaksi? Noita meinaan riittäisi nyt!

Maukasta viikonloppua <3



* ensimmäisen kuvan keittiöpyyhe saatu

SITTENKIN VERHOIHMINEN?

olohuoneen sisustus midmod skandinavian design kukkapuro karuselli livingroom interior

olohuoneen sisustus midmod skandinavian design kukkapuro karuselli livingroom interior

Se on erikoista miten ihminen voi muuttaa mieltään vuosien myötä. Mä olen aina sanonut, etten ole verhoihminen. Tällä tarkoitan sivuverhoja. Ne ovat puuttuneet mun elämästä lähes täysin. 

Mun ensimmäisissä omissa kodeissa; Hermannissa ja Järvenpäässä, oli ikkunoissa ainoastaan bambukaihtimet. Vantaalla, Jokivarren kimppakämpässä siskoni kanssa asuessani, ostimme kirpparilta keittiöön retroverhot. Niissä oli ihania suuria, sinisävyisiä kukkia. Muissa huoneissa toki jatkui sama karsittu sisustustyyli. Ensimmäisen avopuolisoni kanssa Alppilassa, Tikkurilassa ja Tapanilassa asuessamme, sivuverhot oli ainoastaan olohuoneissa. Viikinmäen kodissa meillä ei Jannen kanssa ollut sälekaihtimien lisäksi muita verhoja lainkaan. Samoin oli Mechelininkadulla ja Hietalahdenkadulla. Tyynelässäkin on ollut, meidän aikanamme, aina vaan rullaverhoja ja laskoskaihtimia.

Sittenkin verhoihminen?

Tähän kotiin asetuttua jokin lähti muuttumaan. Ensin ostettiin sivuverhot Tyynelän olohuoneeseen. Se tapahtui tammikuussa 2017. Toukokuussa makuuhuoneemme sai verhot, heinäkuussa  löytyi käytettynä passelit myös vierashuoneeseen ja elokuussa ostettiin yhdet kesämökin makuuhuoneeseen. Siis neljät (!!) sivuverhot yhdelle vuodelle. Melkoinen tahti, sanoisin. Tänä vuonna olenkin sitten hankkinut vain yhdet. Ne ovat valkoiset, täyspitkät ja materiaali on ihanasti laskostuvaa pellavasekoitetta. Verhot asennetaan vielä ennen joulua olohuoneen kymmenmetriselle seinälle. En malta odottaa odottaa miten ne tulevat pehmentämään olohuoneen tunnelmaa.

Näemmä mieltään on siis mahdollista muuttaa näinkin päin vastaiseen suuntaan. Eikä siinä mitään. Saahan maku muuttua. Pyydän kuitenkin, että jos verhoja alkaa ilmestymään enää yhtään lisää, niin hälyyttäkää apua. Tuskin niitä tarvitsee enempää, kuin huoneita on, vaikka onkin hyvä tahti päällä.





SYKSY SISUSTUKSESSA

secondhand interior mid century modern botanica wallpaper teak liinavaatekaappi

secondhand interior mid century modern botanica wallpaper

secondhand interior mid century modern botanica wallpaper teak liinavaatekaappi

secondhand interior mid century modern teak

secondhand interior mid century modern botanica wallpaper teak liinavaatekaappi

Syksyllä suunnitellaan ja talvella toteutetaan?

Syksy, etenkin marraskuu on monen mielestä kamalaa - harmaata ja pimeää aikaa. Itse taas pidän syksystä. Se tuntuu enemmän jonkin uuden alulle, kuin lopulle. Huomaan elämänrytmin hidastuneen. Saatamme istuskella Tyynelässä, eri kerroksissa, tekemättä juuri mitään ja nauttia hiljaisuudesta. Suurinosa remonttihankkeista on jäissä ja vuodenaika on tuonnut luontaisen hetken voimien keräämiselle. Siitä pitäisi osata nauttia ilman huonoa omaatuntoa. Toisinaan se on kaltaiselleni suorittajalle hankalaa, mutta yritän parhaani. Ajatusteni sisältö kyllä vaeltelee kohti erinäisiä kunnostuksen tarpeessa olevia kohteita. Suunnittelen keittiön muovinkeräyslaatikon maalaamista, jakkaran kunnostamista, saunatuvan seinien vahaamista ja montaa muuta keskeneräistä kohdetta, mutten vielä tartu toimeen.

Hidastamisen lisäksi toinen merkittävä muutos syksyssä on se, miten värit näyttäytyvät ensin luonnossa, sitten meillä sisustuksessa. Huomaan kaipaavani lisää sävyjä. Selaan netin värikartoista terrakottaa, konjakkia, viininpunaista, lempeitä pastellisia punaisia ja lämpimiä harmaita. Tuntuu hyvälle, kun tulee talvi ja pääsee vihdoin edistämään ulkotöiden sijaan sisällä keskeneräiseksi jääneitä kohtia.

Olen viime aikoina havahtunut ajattelemaan sitä, miten meillä usein kevät ja syksy ovat leppoisia, tulevaan virittäytymisen hetkiä. Kesällä paiskitaan pihalla, talvella sisällä. Ehkä tästä syystä sekä syys, että kevät ovatkin mun lempivuodenaikoja. Muistikirjat ja -listat täyttyvät. Kohta pääsee työhön ja toimeen.

Tunnistaatko kukaan muu vuodenaikojen vaihtumisen vaikutusta sisustusprojekteihin?
Kuulostaako tutulle?





Syksyn näihin kuviin teki mm. täydellisen syksyisen värinen liinavaatekaappi, jonka saimme vuosia sitten Jannen isältä, kirpputorilta löytämäni Marimekon vintagevaatteet, jotka värjäsin pesukonevärillä ja Orankivintagesta tilaani peili.

TALVEN IHANIN KAULAHUIVI






Tänä vuonna blogin "käsityöt"-kategoriaan on lisätty vain kolme postausta. Se on vähän verrattuna siihen, että mä neulon joka päivä jotain. On syntynyt kymmenittäin pipoja sillä perusvarmalla ohjeella ja ihan hurja määrä perussukkia. Niitä kaikkia samantapaisia en ole viitsinyt blogiin kuvata ja kirjoittaa.

Neulottua tulee kuitenkin tunneissa laskettuna vähintään yhden työpäivän verran viikossa. Se on mun meditaatio, tapa rauhoittua ja hetki omaa aikaa. Toisinaan kuuntelen samalla äänikirjaa ja toisena päivänä taas katson jotain ohjelmaa. Saatan neuloa vaikka junassa, auton etupenkillä tai kylässä käydessäni. 

Itse olen sitä sorttia, joka neuloo montaa työtä yhtä aikaa. On menossa sukkaa, kämmekästä, huivia ja paitaa. Tuntuu jotenkin helpottavalle tehdä väliin pieniä töitä, joiden valmistumisen näkee pikaisesti. Suuritöiset projektit yksinään voivat viedä innostuksen. Kuulostaako tutulle?

Tämä huivi oli mun loppukesän ja alkusyksyn suurempi projekti. Se on reissannut mun matkassa Tyynelän ja kodin väliä. Huivia oli ihana neuloa niinäkin päivinä, kun meillä oli ystäviä kylässä, koska tekemiseen ei tarvinnut keskittyä mitään hiiskumatta. Ohje oli erittäin simppeli verrattuna siihen, miten näyttävä huivista tuli. Erityisesti rakastan tuota resoripintojen moninaisuutta. Kierretty joustin, jota on huivin toisessa siivessä, oli hiton hidasta tehdä, mutta lopputulos on ihana! 

ohje: malli nimeltä Siitepölyä Veera Välimäen kirjasta Huivileikki (ks. myös Ravelryssa)
lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light, sävy Arya Snurresta
puikot: pyöröt 3,0
lahjan saaja: mun äiti <3



"TÄNÄÄN MÄ OLEN OLLUT KUNNOLLA LAPSI"


Olen usein miettinyt, että tuolle eräälle nuorelle miehenalulle tätinä oleminen on varmasti lähimpänä sitä, mitä tulen koskaan tietämään äitiydestä tai oikestaan sen sisällä pitämästä rakkaudesta lapseen. Sellaiseen, jonka puolesta antaisi pois mitä vaan. Tämän viikon olen saanut viettää mun kummipojan kanssa. Olen toki rakkaudessani puolueellinen sanomaan, mutta se on kyllä mahtava tyyppi. Yksitoista vuotiaaksi sillä on huomattavan hyvä tilannetaju ja huumori. Tällä syyslomalla on ollut useita hetkiä, jolloin mä olen hymyillyt enemmän, kun aikoihin. Kohdalle on osunut tilanteita, joina mä olen joutunut kelaamaan kolme sekuntia tavallista kauemmin, että mitähän tähän nyt sitten vastaisi. On myös tehnyt mieli olla hetken hiljaa ja painaa jutut mieleen, ettei ne ikinä unohtuisi. 

Hän rakastaa rutiineja. Nyt jo kyselee multa joulusta. Siitä voidaanko olla Tyynelässä. Keskustelu polveilee ja kääntyy kohti Tyynelän historiaa. Puhumme siitä kaikesta yhdeksästäkymmenestä vuodesta. Huomaan, että hän selvästi taas vetkuttelee, koska nauttii näistä nukahtamista edeltävistä hetkistä. Niin mäkin, joten en hoputa. Hän sanoo usein "täti, kerro taas se miten...". Ja mä kerron. Viimeiseksi ennen hyvän yön suukkoja hän toteaa, että "Kun mä oon kaksikymmentä, me varmaan pidetään Tyynelän 100v juhlat tuossa pihalla. Jooko? Niistä muuten tulee hyvät bileet."

Yhtenä iltana, jo nukkumaanmenoajan ylityttyä, istuimme Tyynelän sohvalla käyden läpi Positiivareiden "Päivän Pähkinöitä" menneeltä viikolta. Minä kyselin, muut vastasivat. Seuraavat vastaukset tulivat tältä porukan pienimmältä suurinpiirtein välittömästi, kun pääsin lauseen loppuun.

Mistä vuodesta alkaen eurosetelit ovat olleet käytössä?
"Se muutos oli 2002"
Mitä tekevät Polaris, Fennica, Nordica ja Kontio?
"Ne on jäänmurtajia. Mun lemppareita."
Yksi kahden edellä, yksi kahden keskellä, yksi kahden perässä, montako siinä oli?
"Kolme peräkkäin."
Mikä yhdyssanan alkuosa sopii jokaiseen: -pommi, -merkki, -lukko, -herne, -vesi, -suola?
"Haju"
Vieläkö muistat kenen kuva oli ennen euroon siirtymistä 50 markan setelissä?
"Se oli Alvar Aalto"

En pysty aina ymmärtämään miten paljon se tietää ja kuinka nopeasti hoksaa. Hymyilyttää, kun kysyn "Mikä on nimeltään ihmisen ihon uloin kerros?" Hän toteaa tyynesti, etteivät ole vielä koulussa menneet sillä tavalla syvälle ihmisessä.

Toisena iltana hän hoitaa kyselemisen ja tiedustelee yhtä sun toista mun työstä. Kerron Noorasta ja Helenasta. Saan tarkentavia kysymyksiä ihmisten kiinnostusten kohteista, siitä mistä kukin meillä vastaa. Lopuksi hän pyytää mua kertomaan tarkemmin siitä, mitä tarkoittaa nollahukka. Katsotaan siinä Tubesta pari pätkää Otso Sillanaukeesta. Sen pienen roskapurkin nähdessään tää 11v huudahtaa spontaanisti erittäin innostuneena: "Siis oikeesti?! Ihan huikee jäbä! Tollaisia meidän maailma tarvitsee huomattavasti enemmän." 

Aamuisin hän kaivautuu mielellään mun kainaloon ja päivisin välillä katoaa ajatuksissaan pihalle. Hänkin selvästi kaipaa välillä niitä hiljaisia hetkiä. Iltaisin huutaa menevänsä ottamaan valokuvia viereiselle hiekkatielle, kun ilta-aurinko on upeimmillaan. Sisään tullessaan se puhuu eteisessä hanskoja riisuessaan, kuin itselleen. "No niin. Kävin samalla vähän haravoimassa. Sitten hyppäsin siihen. Tänään mä olen ollut kunnolla lapsi."

Mä epäilen, että tuosta itsestään on kasvamassa se huikea jäbä.

Kirjoitin tämän tekstin muistaakseni tämän kaiken, etten unohtaisi nauttia arjen pienistä yksityiskohdista ja tajutakseni, että maapallollakin on vielä tulevaisuus, jos noista lapsista on hyvää vauhtia kasvamassa tuollaisia tyyppejä. #lisääotsoja 

Lempeää alkavaa viikkoa ja pieniä arjen iloja teille jokaiselle <3


KUN KIVA ESINE KÄRSII INFLAATION

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Kohti ekologisempaa sisustamista


Kun on paljon kotona ja vuosia katselee samoja tavaroita ympärillään, niin niinhän siinä joskus käy. Ihan kivakin esine; valaisin, taulu, tuoli tai maljakko, voi kärsiä inflaation. Tämä tilanne on harmillinen ja olenkin miettinyt, miten sisustustaessa voisi välttää harha askeleita. Uskon, että avainasemassa on turha kompromissi - tarkemmin sanottuna sen välttäminen. 

Pyysinkin juuri Jannea, että muistuttaisimme toisiamme, jos olemme tekemässä kompromissia väärässä kohdassa. Jos esineen ostamisella ei ole kiire, ei ulkonäköseikoista kannata tinkiä. Ne kun alkavat vaan myöhemmin pistämään silmään ja ahdistamaan. Silloin joutuu tekemään korjausliikkeitä, jotka ovat taas yksi kulu lisää ympäristölle ja itselle. 

Toisaalta täytyy tiedostaa, missä kohtaa kompromissi onkin ok. Esimerkiksi silloin, kun tavara on todella tarpeellinen ja se on myös helposti edelleen kierrätettävissä. Eli niin hyvälaatuinen tai hintainen, että sille on olemassa jälleenmyynnissä rahallista arvoa tai muuta arvoa myös jollekin muulle, kuin sinulle. Silloin sen hankkimisesta ja kiertoon laittamisesta on turha kantaa tarpeettoman huonoa omatuntoa.

On muistettava, ettei tämä jälkimmäinen tapaus päde uuden ostamiseen, koska se aiheuttaa aina maailmaan lisää muoviroskaa pakkausmateriaalien muodossa ja rahtaus nostaa tuotteesta maailmaan jäävää jalanjälkeä. 

Kivulias kompromissi


Meille on käynyt useita kertoja niin, että olemme tehneet hankintahetkellä kompromissin ja katuneet jälkikäteen. Olemme esimerkiksi uudelleen verhoilleet vanhan sohvakaluston, koska se tuli talon mukana ja oli jo olemassa. Siitä ei tullut suosikkia, vaikka homma maksoi toista tonnia. Kalusto myytiin eteenpäin muutamalla satasella ja jäätiin pahasti tappiolle. Tässä voin laskea meidän eduksi ainoastaan sen, että tulipa pelastettua yksi kaameakuntoinen edelleen kiertoon.

Uusien esineinen kanssa ollaan onneksi tehty yleensä oikeita valintoja. Kaupunkikotiin ostamamme ruokapöytä, sohva ja Muuramen kaapit ovat silmissämme edelleen hyvässä arvossa ja iso osa kotimme kalustusta. Se onkin erityisen tärkeää, koska uuden tuotteen arvo alenee heti kaupasta ulos kannettaessa. Itse näen tämän niin, että vanhan tavaran kanssa käy usein ihan päin vastoin. Jos esimerkiksi 50-luvun puukalusteita pitää hyvin ja huoltaa, ne parhaimmassa tapauksessa voi myydä kalliimmalla, kun osti. Niiden kanssa on olemassa aina vahva todennäköisyys, että joku rakastaa niitä sinunkin jälkeesi.

Mitä ekologinen sisustaminen merkitsee minulle?


On olemassa neljä avainsanaa, joita mietin hankintoja tehdessäni. Ne ovat asioita, joiden kanssa en ole täydellinen, mutta joita kohti olen valintojeni kanssa menossa. Rehellisesti, ne ovat kantapään kautta opittuja. Samoja asioita ajattelen nykyään hankkiessani tarpeita mistä tahansa; kalusteliikkeestä, kirpputorilta tai vaatekaupasta.

Olen huomannut viime vuosina, että uuden ostaminen on käynyt minulle yhä vaikeammaksi. Mun on erittäin vaikeaa perustella itselleni, miksi juuri minun pitäisi olla esineen ensimmäinen omistaja. Etenkin kalusteiden osalta pyrin ostamaan kaiken käytettynä. Olen viime viikkoinakin viettänyt tunteja kirpputoreilla ja Torissa etsien täydellistä 50-60 luvun kaappia / lipastoa, kapeajalkaista pöytävalaisinta sekä kevyttä kattovalaisinta. Tämä ei ole nopeaa hommaa, kun pitää ottaa kaikki nuo neljä askelta huomioon.

4 avainsanaa: Käyttöikä, suunnitelmallisuus, malti ja materiaalit


  1. Käyttöikä. Osta ajattomia designhuonekaluja. Ikuisia. Jos ne eivät ole ikuisesti itsellä, niin palvelevat hyvin jollain muulla. Osta kotimaisia, vanhoja, umpipuisia ja sekä materiaalin, että designin kannalta kestäviä kalusteita.
  2. Suunnitelmallisuus. Yritä ennakoida. Esimerkiksi muutot ovat hyvä esimerkki kriisipisteestä. Jos joudut hätäisesti täyttämään aukkoja akuuteissa tarpeissa, niin tee se kierrätetyin tavaroin. Silloin et luo maailmaan lisää muoviroskaa ja pakkausmateriaaleja. Älä hädissäsi ryntää ostamaan huonekalukaupan hyllyltä halpaa kalustetta, jolla ei ole mitään arvoa myöhemmin.
  3. Maltti. Harjoittele sietämään keskeneräisyyttä. Osta vain akuuteimmat ja tarpeeseen. Älä hätiköi ja tee liikaa kompromisseja. 
  4. Materiaalit. Vältä krääsää ja heikkolaatuisia tuotteita. Esim. kynttilänjalat, kulhot, ruukut jne ovat oivia esimerkkejä tuotteista, joita tulee hankittua kevyin perustein. Meillä ne on lähes kaikki käytettyjä tai kestävää laatua. Suosi luonnonmateriaaleja. Äläkä osta edes kirpputorilta halpaa ja huonolaatuista.


Tämä teksti kalusteiden heikentyneestä kurssista ja arvonalenemisesta, oli vastaus Pauliinan meille bloggaajille heittämään haasteeseen, koskien ekologisempaa sisustamista. Lisää tekstejä on luvassa koosteen muodossa Pauliinan blogissa ensi viikolla. Sieltä selviää tuleeko porukalle ostoskrapula uusia hankintoja tehdessä, miettiikö joku kuinka suuren hiilijalanjäljen ostoksillaan jättää ja onko päätöstä tehdessä sillä väliä, missä tuote on valmistettu, mistä materiaalista ja millaisissa oloissa?




Kiinnostiko? Kestävästä kalustuksesta lisää juttua täällä ja yläkerrastamme täällä.

OSTINKO ILMARI LAPPALAISET?

Vanhan hirsitalon sisustus. Ilmari Lappalainen nojatuoli 2452 Asko.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt.

Vanhan hirsitalon sisustus. Ilmari Lappalainen nojatuoli 2452 Asko.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt. Seinäpeili.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt.

Ilmari Lappalainen nojatuoli 2452 Asko

Maailmankaikkeuden verkkokauppa toimittaa taas


Mä olen elänyt hetken verran vakaassa epäilyssä, että maailmankaikkeuden verkkokaupassa on jotain pahemman kerran vialla. Yhteys pätkii ja tavaraa ei tule toimitukseen. Kummipoikakin ehti jo kysymään multa, että pitäisikö mun joko tarkentaa toiveitani tai selvittää onko mulla sinne suhteet jostain syystä heikoissa kantimissa. Hänellä kun toimitukset kyllä juoksee ja lätkäkortteja löytyy kansiokaupalla aina, kun kirpputorille suunnataan. Mun toimitusajat taas olivat venyneet pitkiksi ja listaamiani toiveita ei alkanut lähikirppareille kuulua. Joka kerta kirpputorille lähtiessäni olen kyllä muistanut kerrata hankintalistan ja heittää toiveet eteenpäin, että joku veisi sinne ne mun tarvitsemat tavarat. Silti ei tapahdu mitään.

Olin jo lopen kyllästynyt Googlaamaan viiskytluvun nojatuoleja. Oli ollut haku päällä jo vuosia. Joskus aktiivisesti, toisinaan tauolla. Hankalaksi homman teki, että oli löydettävä kaksi samanlaista tai edes täydellisesti yhteen sopivaa. Vaihtoehtoina oli siis, että vastaan pitäisi tulla joko todella surkeassa kunnossa olevat ja niin halvat yksilöt, että ne kannattaisi verhoiluttaa. Tai sitten hyväkuntoinen pari samasta osoitteesta, jotta verhoilukangas olisi molemmissa sama. Siinäpä oli tekemistä. Tuli taas roikuttua Torissa. 

Yhtenä lauantaina sain sitten päähäni, että enpä ole tullut koskaan kokeilleeksi etsiä mitään tarvitsemaani Facebookin Marketplace:n kautta. Sinne siis. Hakukenttään sana nojatuolit. Hyvin nopeasti kuvia alaspäin selatessani tuli vastaan nämä kaksi vihreää kaunotarta. Nopea kysymys Jannelle, pikainen kyllä-vastaus ja äkkiä viesti myyjälle. Nouto Forssasta sovittiin samalle viikonlopulle. 

Ostinko Ilmari Lappalaiset?


Nopeasta tapahtumaketjusta hämmentyneenä en sen enempää alkanut tutkia sitä, mitä olin menossa ostamaan. Tuolit näytti hyvälle. Maksoin myyjälle hänen pyytämänsä 30€ kappaleelta. Kotimatkalla Janne pyysi mua Googlaamaan mistä tuoleista on kyse. Vietinkin paluumatkan tutkien netistä 50-luvun nojatuoleja. Pihaan päästyämme olin melko vakuuttunut, että olin ostanut kaksi Ilmari Lappalaisen tuolia numero 2452. Jos olen oikeassa, niin hitto mikä mäihä! (Korjatkaa, jos tunnistamiseni meni metsään.) 

Kävi hyvin pian selväksi, että oli mitkä oli, tehtiin joka tapauksessa todella hyvät kaupat - pieni olohuoneemme keveni kertarysäyksellä ja vanhat eripariset tuolit löysivät paikkansa yläkerrasta. 

Seuraavalla viikolla löysin Torin kautta vielä viidellä kympillä tyyliin sopivan sohvapöydän. Minusta ne puhuvat tuolien kanssa samaa muotokieltä. Pöydän suunnittelijasta / valmistajasta ei ole mitään tietoa, mutta paljon kevyempi sekin - eli erinomainen.

Alan olla olohuoneen ulkomuotoon pikkuhiljaa tyytyväinen. Myös sen toiminnallisuus otti hyvän askeleen eteenpäin näiden muutosten kanssa. Janne kiittelee, että tuoleissa on hyvä istua. Ovat kuulema käsinojiltaankin hänelle sopivat mitoitukseltaan. Tuossa pönttöuunin vieressä on isännän paikka. Siinä se istuu iltaisin kone sylissään töitä tekemässä <3 





PUUTARHAUNELMIA

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Kunpa vanhenisi nopeasti


Olen tällä viikolla piirtänyt useita luonnoksia siitä, millainen toivoisin pihamme joskus olevan. Olen luonnostellut paikkaa tulipadalle, kasvimaalle ja perennapenkeille. Piirtänyt kaaria ja pyöreitä muotoja. Suunnitellut sitä mihin tulisi polkuja ja mihin asettuisivat penkit. Haluan tehdä tämän kaiken nyt, jotta tiedän mihin ryhdyn, kun routa sulaa. Tällä hetkellä näytää sille, että sen kaiken aika on ensi kesänä.

On tuntunut hyvälle kaikkien näiden vuosien, tarkalleen ottaen seitsemän, jälkeen keskittyä sisätilojen lisäksi myös ulos. Paljon on tapahtunut viime aikoina. Ensimmäisinä vuosina ei mitään. Onhan selvää, ettei se ole ollut akuuteimmassa asemassa siinä, miten Tyynelä on pikkuhiljaa, vuosien myötä, muuttunut edellisten asukkaiden kodista meidän kodiksemme.

Joskus huomaan miettiväni, että olisinpa ollut silloin aikoinaan viisas ja laittanut heti ulkonakin alulle niitä asioita, joissa kestää kauan. Nyt ne olisivat jo pitkällä. Olisin voinut istuttaa pensaita ja puita, kokonaan uuden kuusiaidan tai asentaa kivetyksiä vanhenemaan. Toisaalta silloin meillä ei ollut aikaa, eikä myöskään näkemystä siitä, millainen piha tulisi joskus olemaan. Niinhän sitä sanotaan, ettei vanhaa puutarhaa saa uuteen taloon. Samoin uudesta pihasta ei saa heti vanhaa. Sille on annettava aikaa. 

Tyynelän edellisillä omistajilla oli suuria koiria. He olivat ehkä myös toisenlaisia ja toisenlaisilla aikatauluilla varustettuja ihmisiä, joten piha oli ymmärrettävästi erilainen, kun meillä tulee olemaan. Haluan selkeyden sijaan rönsyilevän ja täydemmän pihan. Siksi minun ei tule, kun toivoa, että kunpa vanhenisi nopeasti. 

Mitä toivon puutarhalta


Tällä hetkellä meidän saunan edustalla on möykkyinen nurmikenttä, joka keväisin kasvaa voikukkia. Se ei oikeastaan ole missään käytössä. Haluaisin sinne sammaloituneita kiveyksiä, askelten painaman polun, ikääntyviä perennapenkkejä, pyöreitä luonnonkiviä ja paikan, jossa voisin lämmitellä tulen äärellä pellolle tuijotellen. 

Keväällä haluaisin tasoittaa alueen ja rakentaa sinne sen viihtyisän tilan. Sehän on paikka, jolta on pihamme parhaat maisemat. Haluaisin sinne alueen, jota on kiva katsoa ja jolta on kiva katsoa. 

Menneenä kesänä tämä kaikki on tuntunut aiempaa voimakkaammin. Ei pelkästään siksi, että piha on jo edennyt paljon, vaan myös siksi, että olen viettänyt aikaani näiden kuvien ihanalla pihalla. Joka kerta sieltä kotiin ajettaessa puhutaan Jannen kanssa siitä, miten inspiroivia asioita tuolla on toteutettu. Nämä heinäkuiset valokuvat olkoon siis mun muistilappuja tai vaikka aarrekartta kohti toteutuneita puutarhaunelmia.

Kuvien kauniista pihasta ja kodista löytyy lisää kuvia blogista Keltainen kahvipannu
Iso kiitos inspiraatiosta ja ystävyydestä Pauliina <3

Mun pihaunelmia voi seurata Pinterestissä.





ON TUURIA MILLAISEN TAIVAAN SAA

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

Tuli edellisen postauksen "onnenpaikasta" puhuttaessa mieleen, että pitää kertoa teille, kuinka me ollaan Jannen kanssa kesän ja syksyn aikana käyty useasti keskustelua siitä, että on silkkaa tuuria millaisen taivaan saat. On aivan selvää, että on asioita, jotka voit todeta asuntonäytöllä. Voit kirjoittaa etukäteen listan, että muistat näytölle mennessä katsoa onko talossa takka, kolmas makuuhuone, erillinen vessa, ikkunat sisäpihalle, säilytystilaa tai pihalla paikka yrttipenkille. Näin et hullaantuneena unohda yksityiskohtia, jotka ovat ratkaisevassa asemassa siinä, miksi olet asuntoa vaihtamassa. Nämä ovat tekijöitä, joita on helppo listata ja tarkistaa. Mutta se, millaisen auringonlaskun saat, on ihan sattumaa. Harvemmin asuntonäytöt ovat aurinkonlaskun aikaan. Siispä ilman yöllistä tirkistelyretkeä et voi tietää, mihin kohtaan aurinko elokuisena iltana putoaa tai kuinka se maalaa maiseman. 

Nämä kuvat on otettu elo- ja syyskuun aikana meidän saunan edustalta, mun kännykällä. Niitä ei ole käsitelty. Kuten huomaat- me ollaan saatu Tyynelässä ihan mieletön taivas. Se tuli sattumalta. Yöllisiä tirkistelyretkiä ei tehty, koska talon suhteen toivelistamme toteutui kohta kohdalta. Vuosien myötä tuosta taivasmaisemasta on tullut meille rakas. Se hehkuu milloin räikeänä, milloin pastelleissa. Joskus pilvet levittäytyvät höttönä pitkin taivaankantta, seuravana iltana ne rakeilevat muodostaen kummallisia kuvioita tai pitsimäisen peitteen. Toisinaan näkyvissä on vain kirkkaat tähdet. Näkymä aukeaa saunalta läpi peltojen. On paljon taivasta, mitä tuijotella. Ei tarvitse tähystää puiden tai korkeiden talojen lomasta. Se näkyy koko komeudessaan saunanedustalta, joka on täydellinen paikka ihmetellä luontoa ja vahtia vuodenaikojen vaihtumista. Joskus naapuriin peltojen keskellä johtavaa hiekkatietä pitkin juoksee kettu, toisinaan talon yli lentää kymmenittäin kurkia. 

Päässä pyörii taas se sama ajatus. Päivä päivältä ja vuosi vuodelta kaupunkiin lähteminen tuntuu vaikeammalle.