SISUSTUS - LIFESTYLE - DIY

22.3.2018

TAPETOINTIVINKKEJÄ AMATÖÖRILLE







Niinkuin yläkerran edellistä vierashuonetta tapetoidessa lupasin, luvassa on tapetointivinkkejä amatööreilta amatööreille. Nyt on siis tämä toinenkin yläkerran huoneista lähes valmis. Sen seinille noussut tapetti on Boråstapeter Falsterbo Midsummer 4040. Se oli melko helppo laittaa, koska se on paksuhkoa. Eli tapetti pysyi nostessa vuotana, eikä rullantunut, kuten jotkut tuppaa tekemään. Janne selvisi tällä kertaa tapetointihommista ilman apunaista.

Tässä siis parhaat vinkkimme tapetointihommiin. Näin meillä ollaan saatu paperit pysymään seinällä.

Amatööritapetoijan onnistumisvinkit:

  • Aloittaminen on aina ankeinta. Sitten alkaa sujua.
  • Mittaa seinät ja laske menekki. Hukan määrä riippuu paljon kohdistettavasta kuviosta. Kaupassa auttavat kyllä. Huomaa, että vanhan talon seinät on usein jokainen erimittaisia.
  • Tee pohjatyöt huolella. Irrota vanhat tapetit. Varmista, että pohja on sileä ja puhdas. Tarvittessa kittaa, hio ja pyyhi.
  • Lue tapetin ohjeet. Huomaa, että liistereitä / liimoja on erilaisia ja sopivuus riippuu tapetin laadusta.
  • Ota kaikki välineet valmiiksi, niin ei tarvitse kädet liisterissä juosta etsimässä tapettiharjaa kaappien kätköistä.
  • Tarvitset tapetin, liisterin (tai liiman riippuen tapetista), mattopuukon, sakset, liiterisudin, tasoitusharjan, vanhan t-paidan tai muun sileän rätin, mitan, kynän ja kärsivällisyyttä.
  • Jos tapetti on seinään verrattuna huomattavan erivärinen - harkitse arvioitujen saumakohtien maalaamista tapetin väriseksi. 
  • Mittaa huolella, mutta muista, että katto- ja lattialistoilla saat pienet virheet anteeksi ja pääset vähemmällä kiroilulla. 
  • Käytä vaikka jalkalistaa suoran viivan tekemiseen ja leikkaamisen apuna. Leikkaa saksilla ja viimeistele tarvittaessa seinälle nostamisen jälkeen mattopuukolla.
  • Helpointa on aloittaa tapetista, joka nostetaan kuivana ja liima levitetään suoraan seinään. Silloin  lopullisen leikkaamisenkin voi tehdä vasta seinällä. Jos tapetti vaatii vetyttämisen, tee se vaikka suojatulla lattialla tai ruokapöydällä. Et tarvitse varsinaista tapetointipöytää. Huomaa, että vettynyt tapetti repeää helposti mattopuukon kanssa operoidessa. Se siis pitää leikata tarkemmin mittaan.
  • Levitä liima sudilla ja isommalle seinälle telalla. Laita sitä reipas ja tasainen kerros.
  • Nosta mitattu tapetti seinälle. Varo, ettet tuhri päälipuolta. Tässä vaiheessa voit vielä liikutella tapettia ja kohdistaa kuviot. Painele tapetti kiinni tasoitusharjalla ja pyyhi mahdolliset turhut saumoista varovasti sileällä rievulla. Jos se tuntuu työläältä, harkitse myös saumarullankäyttöä.
  • Onnea matkaan!




19.3.2018

ARKIREALISMIA












Rakastan järjestystä. Siis RAKASTAN. On ihanaa, kun tavaroilla on oma paikka. Se tekee mulle rauhallisen mielen ja kotiin levollisen tunnelman. Kääntelen kaapissa olevat kahvikupit ja lasit aina samoihin riveihin, kylpyhuoneeen käsisaippuat hanan oikealle puolelle, silmälasit omaan lokeroonsa ja olohuoneen kynttilät kohdilleen. Sillä ei niinkään ole väliä, onko kotona satunnaisesti pölyä, jos vaan tavarat ovat paikoillaan. 

Tämä liittyy varmasti pitkälle siihen, että aivoinfarktin jälkeen on ollut niitä päiviä, että päähäni kasaantunut informaatio on väliaikaisesti hukassa. Aivot ikäänkuin odottavat buuttaamista ja toimivat oikein vasta uudelleen startattuaan. Mitään tärkeää pään sisäistä tiedostoa ei ole vielä pysyvästi deletoitunut, mutta ihan aina kaikki failit eivät ole heti käytettävissä. Siksipä kodin rutiinit on korostetun tärkeässä asemassa. Ne helpottavat oloa, kun mun ei tarvitse kaivella tavaroita ympäri asuntoa. Bussilippu on käsilaukussa omassa taskussaan, kynät löytyvät tietystä kaapista, neulepuikot toisesta, treenikamat kolmannesta. Lasinalusten paikka on olohuoneen pöydällä, lautaset on pinottu koottain astiakaappiin, leikkuulaudalla on paikka hellan vasemmalla puolella ja keskeneräisten neuleiden korilla sohvan päädyssä. Kuorimaveitsi saattaa aika ajoin muuttaa uuteen osoitteeseen, jos Janne on ollut tyhjentämässä astianpesukonetta, mutta muuten osaan kertoa esineiden ajantasaiset olinpaikat. Tällaista meidän arki on. Tämä järjestelmällisyys ei ole ainoastaan seurausta sairastumisesta, vaan osin luonteessa. Eräs tärkeä ystävä nauraa aina sille, miten nuorempana keräsin hänen kylään tultuaan hiusharjoja ja pyyhkeitä paikoilleen. Olen siis aina ollut kodin lokeroija, vaikka piirre onkin viime vuosina ollut korostuneesti esillä.

Siispä se, mitä blogini postauksissa näkyy, on hyvin pitkälle totta. Se ei ole lavastettu, vaan kotimme ajantasainen, oikea tilanne. Korkeintaan korjaan läppärin ja johtoryteikön pois kuvista sekä pöyhin sohvatyynyt paikoilleen. Janne aika ajoin nauraa, että siinä olisi hyvä blogin aihe jollekin puolisolle - kuvata sitä miltä huoneen toisella laidalla näyttää, kun toisaalla kuvataan. Meidän tapauksessa kumppanin blogista tulisi suhteellisen tylsä. Toki tilanne on verrattain helppo, koska meille ei tullut lapsia. Arjessa ei ole leikkejä kesken olohuoneen matolla, viiden hengen tiskivuoria keittiön työtasolla tai kenkäkasaa eteisen lattialla. Kahden aikuisen taloudessa liikkuvien esineinen hallinta on melko yksinkertaista hommaa.

Kotimme on oikeastaan poikkeustilassa ainoastaan, kun olemme tulossa tai menossa. Matkalta saapuessa en jaksa aina asetella asioita loppusijoituspaikkoihin, vaan riittää, että saa kassit purettua ja pyykkikoneen laulamaan. On kaikenlaista projektia kesken. Silloin voi lojua rinkkoja olohuoneen lattialla kolmatta päivää ja varvassandaaleja eteisessä keskellä talvea. Pyykkiäkin pestään näissä tilanteissa viikkojen edestä ja sitä saattaa roikkua ruokapöydän tuolien selkänojilla kuivumassa. Silloin vierashuone ei todellakaan ole vastaanottokunnossa, vaan siellä roikkuu telineittäin t-paitoja plus kaikenlaista roinaa ja kylpyhuoneen sekamelskan keskeltä saa spa-tunnelmaa vaan löytämättä hakea. Etsijä löytää ennemmin kasan tunkkaisia, rinkassa muhineita, uima-asuja kylpyammeen laidalta. 

Nämä kuvat on otettu viime viikon lopulla, kun sunnuntaina puretut rinkat eivät olleet vielä päätyneet taloyhtiön verkkokellariin. Tällaista on meillä "kulissien takana". Tämä teksti oli vastaus Char and the city - blogia kirjoittavan Carita Alfthanin meidän bloggaajaporukalle heittämään haasteeseen, joka tarkemman kuvauksen löydät alta. Kaikkien mukaan lähteneiden vastaukset on luettavissa Caritan blogista kuun vaihduttua. 

Näin Carita meitä ohjeisti: "Sisustusblogeja selaillessa usein unohtuu se, että sisustusbloggaajan(kaan) kotona ei aina ole supersiistiä, vaan ihan tavallista elämää siellä vietetään. Koska blogit ovat nykyään niin viimeisen päälle viilattuja, tuodaan sekaan pientä arkirealiteettia. Sisustusblogiin valokuvaavan etu on siinä, että kauniin asetelman vierellä olevan kaaoksen voi rajata pois. Mutta minkälainen olisi behind the scenes -kuva, jossa mitään ei rajata pois? Huhtikuun alussa teen koontipostauksen, jonka kautta lukijat pääsevät kurkistamaan sisustusbloggaajien "kulissien" taa!" 






17.3.2018

MILLOIN TÄMÄ LOPPUU?

Teakhylly. Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.


Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.

Kukkapuro Karuselli. Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.

Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.

Teakhylly. Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.

Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.

Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.
"Milloin tämä tavaroiden edes takaisin siirteleminen loppuu?" Se on kysymys, jonka olen kuullut Jannelta tasaisin väliajoin kuluneen kahdeksan vuoden aikana, viimeksi tänään. Kuulema tavaroiden kierto on joskus turhan nopeaa, eikä kotona ole koskaan valmista. Kuulema hermostuttaa miten nopeasti juuri maalattu tai tapetoitu pinta uudelleen käsitellään ja se kuinka mattoja kannetaan huoneesta toiseen. Mä hämmennyin. Toki tiedän, että Janne on ihminen, joka käyttää puheessaan sanoja: aina, paljon ja kokoajan. Hänen retoriikkaansa kuuluu sekin, että hän nauraen kertoo meidän ystäville miten mä maalaisin meidän seinät kuukausittain eri väreillä, jos saisin luvan. Silti kummastelin, että miten voimakkaasti kodin muutos ja Jannen ahdistus voivat korreloida.

Tänään jäin sitten oikein varta vasten miettimään mistä tällainen johtuu. Kyselin asiaa myös Jannelta. Käytiin asiasta pitkähkö keskustelu, jossa mulle ei edelleenkään selvinnyt johtuuko toi psykologinen harha kenties siitä miten erilaisia me ollaan temmoiltamme. Se on tähän mennessä kuitenkin mun paras veikkaus. Mä meinaan olen tyyppi, joka intoilee Tori.fin ääressä kauniita mattoja, vintagekaappeja, hyllyjä, lamppuja... vaikka aikomuksena ei olisi ostaa mitään. Saatan aamupalapöydässä ajatuksissani tokaista, että "mietipä miten hyvin tohon hormiin sopisi joku tummempikin väri." En ole ajatellutkaan sitä, miten paljon se voi haitata, jos itse haluaisi vaan antaa tavaroiden ja näkymien olla.

Itse ajattelen, että näkymien muuttuminen on ihanaa, koska olen niin paljon kotona. Mulle tuottaa valtavasti visuaalista mielihyvää, kun voin katsella tavaroita ajatellen, että "hauskaa - tuo sopii tuohonkin." Janne taas kertoi tänään, että ei varsinaisesti ärsytä, mutta turhauttaa, kun kokoajan on jotakin vaiheessa. Hän sanoi, ettei toki kaipaa sitä, että asiat on 30 vuotta samalla tavoin, mutta pysyvämpää saisi olla. 

Istuin sitten aamulla tässä Tyynelän sohvalla  ympärilleni katsellen ja tavaroita mielessäni listaten: villamatto 2 vuotta, nojatuoli 3 vuotta, lipasto 5 vuotta, räsymatot 7 vuotta, emännänkaappi 2 vuotta, kirjahyllyt 3 vuotta, olohuoneen tapetit 6 vuotta, makuuhuoneen seinä (jota kuulema alvariinsa maalaan) kohta 4 vuotta... ei mielestäni kuulosta kovin kiivastahtiselle kierrolle. Olen toki maalannut Tyynelän seitsen vuotisen omistuksemme aikana keittiön alakaapit kahteen kertaan, mutta en mä silti ihan maanikseksi maalaajaksi itseäni menisi kutsumaan. Miten eri tavalla voikaan asioista ajatella. 

Kaikista hupaisinta oli päätyessäni tämän ajatuspolun päähän ja nykyhetkeen. Vähän naureskellen huomasin, että viimeisimmän muutoksen kohdalla promoottorina toimi kuitenkin Janne itse. Näiden tekstin kuvituksena toimivien otosten teakhyllyt ja sohvapöytä ovat Jannen uusimpia ostoksia. Pöytä tarttui mukaan Nihtisillan kierrätyskeskuksesta (40€), josta viime postauksessa mainitsinkin ja hyllyt löytyi Tori.fistä (avohylly 60€ ja kiinteätaustainen 240€). 

Mitäs sitä sanottiinkaan vastakohtien vetovoimasta, omasta nilkasta ja siitä miten pariskunta alkaa ajan kanssa muistuttamaan toisiaan. Jep. 

Hauskaa viikonloppua sinne myös!