Sisällön tarjoaa Blogger.

ARKIREALISMIA












Rakastan järjestystä. Siis RAKASTAN. On ihanaa, kun tavaroilla on oma paikka. Se tekee mulle rauhallisen mielen ja kotiin levollisen tunnelman. Kääntelen kaapissa olevat kahvikupit ja lasit aina samoihin riveihin, kylpyhuoneeen käsisaippuat hanan oikealle puolelle, silmälasit omaan lokeroonsa ja olohuoneen kynttilät kohdilleen. Sillä ei niinkään ole väliä, onko kotona satunnaisesti pölyä, jos vaan tavarat ovat paikoillaan. 

Tämä liittyy varmasti pitkälle siihen, että aivoinfarktin jälkeen on ollut niitä päiviä, että päähäni kasaantunut informaatio on väliaikaisesti hukassa. Aivot ikäänkuin odottavat buuttaamista ja toimivat oikein vasta uudelleen startattuaan. Mitään tärkeää pään sisäistä tiedostoa ei ole vielä pysyvästi deletoitunut, mutta ihan aina kaikki failit eivät ole heti käytettävissä. Siksipä kodin rutiinit on korostetun tärkeässä asemassa. Ne helpottavat oloa, kun mun ei tarvitse kaivella tavaroita ympäri asuntoa. Bussilippu on käsilaukussa omassa taskussaan, kynät löytyvät tietystä kaapista, neulepuikot toisesta, treenikamat kolmannesta. Lasinalusten paikka on olohuoneen pöydällä, lautaset on pinottu koottain astiakaappiin, leikkuulaudalla on paikka hellan vasemmalla puolella ja keskeneräisten neuleiden korilla sohvan päädyssä. Kuorimaveitsi saattaa aika ajoin muuttaa uuteen osoitteeseen, jos Janne on ollut tyhjentämässä astianpesukonetta, mutta muuten osaan kertoa esineiden ajantasaiset olinpaikat. Tällaista meidän arki on. Tämä järjestelmällisyys ei ole ainoastaan seurausta sairastumisesta, vaan osin luonteessa. Eräs tärkeä ystävä nauraa aina sille, miten nuorempana keräsin hänen kylään tultuaan hiusharjoja ja pyyhkeitä paikoilleen. Olen siis aina ollut kodin lokeroija, vaikka piirre onkin viime vuosina ollut korostuneesti esillä.

Siispä se, mitä blogini postauksissa näkyy, on hyvin pitkälle totta. Se ei ole lavastettu, vaan kotimme ajantasainen, oikea tilanne. Korkeintaan korjaan läppärin ja johtoryteikön pois kuvista sekä pöyhin sohvatyynyt paikoilleen. Janne aika ajoin nauraa, että siinä olisi hyvä blogin aihe jollekin puolisolle - kuvata sitä miltä huoneen toisella laidalla näyttää, kun toisaalla kuvataan. Meidän tapauksessa kumppanin blogista tulisi suhteellisen tylsä. Toki tilanne on verrattain helppo, koska meille ei tullut lapsia. Arjessa ei ole leikkejä kesken olohuoneen matolla, viiden hengen tiskivuoria keittiön työtasolla tai kenkäkasaa eteisen lattialla. Kahden aikuisen taloudessa liikkuvien esineinen hallinta on melko yksinkertaista hommaa.

Kotimme on oikeastaan poikkeustilassa ainoastaan, kun olemme tulossa tai menossa. Matkalta saapuessa en jaksa aina asetella asioita loppusijoituspaikkoihin, vaan riittää, että saa kassit purettua ja pyykkikoneen laulamaan. On kaikenlaista projektia kesken. Silloin voi lojua rinkkoja olohuoneen lattialla kolmatta päivää ja varvassandaaleja eteisessä keskellä talvea. Pyykkiäkin pestään näissä tilanteissa viikkojen edestä ja sitä saattaa roikkua ruokapöydän tuolien selkänojilla kuivumassa. Silloin vierashuone ei todellakaan ole vastaanottokunnossa, vaan siellä roikkuu telineittäin t-paitoja plus kaikenlaista roinaa ja kylpyhuoneen sekamelskan keskeltä saa spa-tunnelmaa vaan löytämättä hakea. Etsijä löytää ennemmin kasan tunkkaisia, rinkassa muhineita, uima-asuja kylpyammeen laidalta. 

Nämä kuvat on otettu viime viikon lopulla, kun sunnuntaina puretut rinkat eivät olleet vielä päätyneet taloyhtiön verkkokellariin. Tällaista on meillä "kulissien takana". Tämä teksti oli vastaus Char and the city - blogia kirjoittavan Carita Alfthanin meidän bloggaajaporukalle heittämään haasteeseen, joka tarkemman kuvauksen löydät alta. Kaikkien mukaan lähteneiden vastaukset on luettavissa Caritan blogista kuun vaihduttua. 

Näin Carita meitä ohjeisti: "Sisustusblogeja selaillessa usein unohtuu se, että sisustusbloggaajan(kaan) kotona ei aina ole supersiistiä, vaan ihan tavallista elämää siellä vietetään. Koska blogit ovat nykyään niin viimeisen päälle viilattuja, tuodaan sekaan pientä arkirealiteettia. Sisustusblogiin valokuvaavan etu on siinä, että kauniin asetelman vierellä olevan kaaoksen voi rajata pois. Mutta minkälainen olisi behind the scenes -kuva, jossa mitään ei rajata pois? Huhtikuun alussa teen koontipostauksen, jonka kautta lukijat pääsevät kurkistamaan sisustusbloggaajien "kulissien" taa!" 






Ei kommentteja