MILLOIN TÄMÄ LOPPUU?

Teakhylly. Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.


Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.

Kukkapuro Karuselli. Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.

Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.

Teakhylly. Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.

Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.

Olohuoneen sisustus. Kirppislöydöt.
"Milloin tämä tavaroiden edes takaisin siirteleminen loppuu?" Se on kysymys, jonka olen kuullut Jannelta tasaisin väliajoin kuluneen kahdeksan vuoden aikana, viimeksi tänään. Kuulema tavaroiden kierto on joskus turhan nopeaa, eikä kotona ole koskaan valmista. Kuulema hermostuttaa miten nopeasti juuri maalattu tai tapetoitu pinta uudelleen käsitellään ja se kuinka mattoja kannetaan huoneesta toiseen. Mä hämmennyin. Toki tiedän, että Janne on ihminen, joka käyttää puheessaan sanoja: aina, paljon ja kokoajan. Hänen retoriikkaansa kuuluu sekin, että hän nauraen kertoo meidän ystäville miten mä maalaisin meidän seinät kuukausittain eri väreillä, jos saisin luvan. Silti kummastelin, että miten voimakkaasti kodin muutos ja Jannen ahdistus voivat korreloida.

Tänään jäin sitten oikein varta vasten miettimään mistä tällainen johtuu. Kyselin asiaa myös Jannelta. Käytiin asiasta pitkähkö keskustelu, jossa mulle ei edelleenkään selvinnyt johtuuko toi psykologinen harha kenties siitä miten erilaisia me ollaan temmoiltamme. Se on tähän mennessä kuitenkin mun paras veikkaus. Mä meinaan olen tyyppi, joka intoilee Tori.fin ääressä kauniita mattoja, vintagekaappeja, hyllyjä, lamppuja... vaikka aikomuksena ei olisi ostaa mitään. Saatan aamupalapöydässä ajatuksissani tokaista, että "mietipä miten hyvin tohon hormiin sopisi joku tummempikin väri." En ole ajatellutkaan sitä, miten paljon se voi haitata, jos itse haluaisi vaan antaa tavaroiden ja näkymien olla.

Itse ajattelen, että näkymien muuttuminen on ihanaa, koska olen niin paljon kotona. Mulle tuottaa valtavasti visuaalista mielihyvää, kun voin katsella tavaroita ajatellen, että "hauskaa - tuo sopii tuohonkin." Janne taas kertoi tänään, että ei varsinaisesti ärsytä, mutta turhauttaa, kun kokoajan on jotakin vaiheessa. Hän sanoi, ettei toki kaipaa sitä, että asiat on 30 vuotta samalla tavoin, mutta pysyvämpää saisi olla. 

Istuin sitten aamulla tässä Tyynelän sohvalla  ympärilleni katsellen ja tavaroita mielessäni listaten: villamatto 2 vuotta, nojatuoli 3 vuotta, lipasto 5 vuotta, räsymatot 7 vuotta, emännänkaappi 2 vuotta, kirjahyllyt 3 vuotta, olohuoneen tapetit 6 vuotta, makuuhuoneen seinä (jota kuulema alvariinsa maalaan) kohta 4 vuotta... ei mielestäni kuulosta kovin kiivastahtiselle kierrolle. Olen toki maalannut Tyynelän seitsen vuotisen omistuksemme aikana keittiön alakaapit kahteen kertaan, mutta en mä silti ihan maanikseksi maalaajaksi itseäni menisi kutsumaan. Miten eri tavalla voikaan asioista ajatella. 

Kaikista hupaisinta oli päätyessäni tämän ajatuspolun päähän ja nykyhetkeen. Vähän naureskellen huomasin, että viimeisimmän muutoksen kohdalla promoottorina toimi kuitenkin Janne itse. Näiden tekstin kuvituksena toimivien otosten teakhyllyt ja sohvapöytä ovat Jannen uusimpia ostoksia. Pöytä tarttui mukaan Nihtisillan kierrätyskeskuksesta (40€), josta viime postauksessa mainitsinkin ja hyllyt löytyi Tori.fistä (avohylly 60€ ja kiinteätaustainen 240€). 

Mitäs sitä sanottiinkaan vastakohtien vetovoimasta, omasta nilkasta ja siitä miten pariskunta alkaa ajan kanssa muistuttamaan toisiaan. Jep. 

Hauskaa viikonloppua sinne myös!