... näemmä tuurilla ihan ok-lopputulos ja aivan hiton hyvä mieli.
Verhoilin juuri ensimmäistä kertaa elämässäni jotain, jolla todella on merkitystä. Olen toki aiemminkin heilutellut niittipyssyä. Pingottanut kankaita kiilapuille ja päällystänyt muutaman kerran vanhojen tuolien istuinosia. Sellaisia, jotka eivät olisi enää pahemmaksi voineet mennä ja epäonnistumisen riski oli olematon. Tällä kertaa tein jotain sellaista, joiden lopputuloksella oli väliä. Verhoilin nimittäin istuinosat noista tiikkituoleista, joista aiemmin mainitsin.
Huomasin, että melko kulmikkaat istuimet oli yllättävän helppo uudistaa itse. Laitoin soimaan tän hetken mielimusiikkia (joo - Vesta) ja kaivoin työvälineet esille. Homma sujuikin melko leppoisasti. Lopputulos on yläkuvissa ja alta näät miten vaiheittain etenin.
Näin mä tein sen:
Jos olet ammattilainen ja huomaat virheitä, älä sano mitään. Mä meinaan uhkun täällä tyytyväisyyttä ja intoa, koska omasta mielestä onnistuin. Seuraavalla kerralla varmasti osaan jotain taas jo paremmin ja tehokkaammin. Tällainen oli tän kerran lopputulos ja se on ihan ok. Tuoleista tuli todella mieluisat ja mikä parasta - tehdessä tuntui niin hyvälle, että kehtaan uudestaankin kokeilla.
Uskalsin - uskalla säkin.
Aurinkoa,
Laura
Toi on just hyvä asenne! Rohkeasti vaan tekemään ja kokeilemaan kaikkea uutta ja ihan hyvä tulee.
VastaaPoistaSe on just noin! :) Mä ajattelen aina niin, että riskiä ottaessa voi käydä niin, että saattaa onnistua, enkä sitä, että voi epäonnistua. Jannekin sanoo usein, että "mikä on pahinta mitä voi tapahtua". Niinpä - se ei usein ole paljon mitään se.
PoistaHyvältä näyttää! Meillä oli opiskelija-asunnossa kolme tuollaista samanlaista ihanaa sydäntuolia, mitkä nykyään on veljeni käytössä. Kokemusta karttuu verhoilusta kun juurikin rohkealla asenteella lähtee projektiin.
VastaaPoistaKiitos <3 Ja hei vitsi miten hauska kuulla, että sullakin on historia samanmoisten tuolien kanssa. Ne on kyllä ihanat!
PoistaHyvältä näyttää! :) Niittipyssy on oikein kätevä. Yhdet tuolit olen uudelleen verhoillut, ja kyllä siitä vaan hyvä mieli tulee, vaikkei ihan täydellistä jälkeä tulisikaan.
VastaaPoistaKiitos <3 Se on! Tosi helppo napsutella kankaat paikoilleen.
PoistaIhan komeat tuolit ja varmasti hyvä mieli. Jostain ne uudet taidot aloitetaan, seuraavaksi vaikka nojatuoli. Irmeli
VastaaPoistaKiitos - mieli on joo todella hyvä. Omien kätten jälkiä sisältäviä kalusteita katselee ja käyttää mielellään.
PoistaNojatuoliin en ihan vielä ajatellut ryhtyä, mutta verhoilukursseja, joissa kunnostetaan omia huonekaluja, oon kyllä puolitosissani jo katsellut:)
Kivat tuli. Mieleeni tuli oma tuoliprojektini monta vuotta sitten. Kuvia näet täältä. http://reelinki.blogspot.fi/2015/03/kierrattajan-aarreaitta-myytavana.html Entisöin näitä yhden kesän.
VastaaPoistaOoo - Terhi vau! Niistä tuli upeet <3 Aika samankaltainen muotokieli niissä. Onko tuolit siis edelleen sulla käytössä?
PoistaTodella kauniit nuista tuli! En olisi otsikkoa lukematta tajunnut, että ne on itse verhoiltu :) Kiitos myös kuva kuvalta ohjeista, täytyy painaa mieleen jos joskus tulee tarvetta!
VastaaPoistaKiitos Emilia <3
PoistaOotko muuten tulossa Mansen blogikirpparille ens viikon sunnuntaina käymään?
Wau, hyvä sinä! Ja tämmöisen anti-ompelijan/verhoilijan silmään näyttää todella onnistuneelta :)
VastaaPoistaKiitos Jossu <3
PoistaMäkin muuten oon erittäin antiompelija! En siis oo yhtään ompelukoneen kaveri (syy miksi en ommellut näidenkään tuolien kulmia, vaan ainoastaan nidoin ne), vaikka tykkäänkin muuten tehdä käsitöitä / kunnostusta / nitoa/ hioa/ neuloa.