Sisällön tarjoaa Blogger.

VIIS VEISAAMISEN ELÄMÄNMULLISTAVA TAIKA

Olen miettinyt paljon riittämättömyyden tunnetta, suorittamista ja armollisuutta itseään kohtaan. Niin helposti tulee ruoskittua itseään parempiin suorituksiin ja tekoihin. Harmittaa, ettei jaksa enempää. Harmittaa, ettei käsi aina toimi ja vasen puoli kehosta puutuu. V*tuttaa ainainen väsymys ja rytmien kyttääminen. Sapettaa jäädä ulkopuolelle monesta kiinnostavasta paikasta ja tapahtumasta. Kyllästyttää suunnitelmien jatkuva muuttuminen huonon voinnin vuoksi. Helposti tulee sätittyä itseään laiskaksi ja huonoksi. Silloin ei osaa laittaa asioita oikeaan kontekstiin. Tein siksi listan.

Kun laitan allekkain kaiken ratkaisevan muhun vaikuttaneen, niin se näyttää kutakuinkin tältä:

  • kasvanut yksinhuoltajaäidin kanssa
  • käynyt ala-asteen viidessä eri paikassa
  • siivonnut ravintolaa, pelihallia ja Supolla
  • tehnyt alaikäisenä töitä myös varastolla ja lähikaupassa
  • 24 vuotiaana ensimmäistä kertaa tavaratalon osastopäällikkönä (3000 neliötä ja 13 alaista)
  • leikattu endometrioosin vuoksi neljästi
  • käynyt läpi kolmet lapsettomuushoidot
  • sairastanut multippelit aivoinfarktit
  • on silti elossa ja kävelee
  • treenaa pari - kolme kertaa viikossa ja kävelee päivittäin reilut kolme kilometriä
  • kunnostaa vanhaa hirsitaloa
  • on yrittäjä



Jos itse tapaisin jossain tuollaisen tyypin, pitäisin häntä sitkeänä, sisukkaana, voimakkaana ja onnekkaana. Pitäisin häntä myös kiinnostavana, koska uskoisin, että jotain on tullut opittua. Kysyisin miltä maailma näyttää siitä vinkkelistä. 

Sitä vaan tässä ihmettelen, miksei itseään peiliin katsoessa osaa nähdä samoja asioita? Saati sanoa samoja kannustavia sanoja?

Haluaisin siis seuraavaksi oppia viis veisaamaan oikein. Keskittämään aikani yhä enemmän niihin asioihin ja ihmisiin, joista tulen onnelliseksi. Kiinnittämään huomioni elämän iloisiin puoliin ja lakata murehtimaan menneestä. Tahtoisin sanoa ei monille asioille, jotta vapautuisi tilaa sanoa kyllä niille tärkeille asioille. Haluaisin pitää kiinni ainostaan siitä, että yritän olla parempi ihminen; epäitsekäs, empaattinen, suvaitsevainen, tasa-arvoinen ja kannustava. Ja sen kannustamisen ajattelin aloittaa itsestäni.

Tänään on kulunut kuusi vuotta siitä, kun minua vietiin makuuasennossa - pillit päällä ja punaisia päin, kohti Meilahden sairaalaa. Tänään on siis minun kuusivuotis syntymäpäiväni. Tänään on hyvä päivä palata niihin fiiliksiin ja ottaa taas uusi askel eteenpäin kohti parempaa. Sen kunniaksi lähdemme ajamaan kohti Ylänettä, josta haemme lisää rakkaita ystäviä tänne saunomaan ja rentoutumaan. Matkalukemiseksi otan mukaan taas kuvan oivaltavan kirjan, jota olen Jannelle automatkoilla ääneen lukenut. 

Onnellista sunnuntaita!





Kiinnostiko? Muut aivoinfaktiin liittyvät jutut löydät täältä.

8 kommenttia

  1. Paljon viisaita sanoja aiheesta, jota itsekin olen isojen muutosten kynnyksellä pohtinut pelätessäni omaa riittämättömyyttäni. Pitää kuitenkin yrittää muistaa, että sä olet paras sä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Tunnistan ton - isojen muutosten keskellä olo on usein todella riittämätön. Tulee pelättyä kai lähinnä sitä täyttääkö muiden odotukset. Noin niinkuin elämässä ylipäätään. Tuota kirjaa lukiessani on tullut mietittyä paljon sitä, miten ei todellakaan voi olla vastuussa muiden odotuksista ja mielipiteistä. Eli silloin pitäisi viis veisata siitä mitä ne on ja keskittyä siihen onko itse tyytyväinen ja luottavainen tilanteen suhteen.

      Kaunista keskiviikkoa sinne <3

      Poista
  2. Jostain syystä ihminen asettaa itselleen aina erilaiset standardit ja suhtautuu omaan tekemiseen vähemmällä armolla kuin toisiin. Mun mielestä sä olet rohkea, sisukas ja mielettömän upea ihminen <3 Hyvää 6-vuotis päivää, nauti siitä rakkaiden ihmisten parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just näin. Itseään katsoo niin eritavalla. Tää liittyy vahvasti myös asiaan, josta huijarisyndroomanakin puhutaan. Yksi ihana kaverini Tanja kirjoitti asiasta kerran hyvin: https://www.kaksnelja.com/blogi/2018/01/15/22724

      Kiitos ihana Jossu sun kauniista sanoista <3
      Aurinkoa ja ihanaa keskiviikkoa sinne!

      Poista
  3. Itsemyötätunto - se on sana ja kokemus mitä opettelen juurikin. Tuo kirja olisi kiinnostava lukea. Ihanaa tätä viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aika iso sana. Oppimisenpaikka mulle myös. Omia kokemuksia ja elämäntapahtumia on vaan niin vaikeaa katsoa objektiivisesti. Siinä on niin paljon tunnetta mukana. Kaikki ne menneet epäonnistumisen ja häpeän tunteet tilanteista, joissa olisi pitänyt pärjätä. Niitä pitää vaan yrittää käsitellä ja karistaa, että tulisi olo kevyemmäksi. Sillä tiellä mennään hitaasti, mutta varmasti eteenpäin.

      Kirja on muuten todella hyvä. Osui ainakin mulle oikeaan kohtaan.

      Ihanaa keskiviikkoiltaa sinne ja aurinkoista viikkoa <3

      Poista
  4. Hirveästi olet käynyt läpi. Muista olla itsellesi lempeä! Hyvää seitsemännen vuoden ensimmäistä päivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täytyy kyllä tunnustaa, että on noissa menneissä ollut niin paljon käsiteltävää, ettei niistä ole ihan tanssien läpi selvitty. Kyllä niitä tapahtumia - kipuja, lapsettomuutta ja nykyisiäkin olotiloja - tulee edelleen joskus itkettyä ja kirottua. Se on ollut paikoin raskastakin. Toisaalta taas erittäin opettavaa. On tullut katsottua maailmaa ja muiden kohtaloita jotenkin toisin.

      Kiitos tsemppisanoista <3 Kaikkea kaunista sun toukokuuhun!

      Poista