SISUSTUS - LIFESTYLE - DIY

27.9.2018

PUUTARHAUNELMIA

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Kunpa vanhenisi nopeasti


Olen tällä viikolla piirtänyt useita luonnoksia siitä, millainen toivoisin pihamme joskus olevan. Olen luonnostellut paikkaa tulipadalle, kasvimaalle ja perennapenkeille. Piirtänyt kaaria ja pyöreitä muotoja. Suunnitellut sitä mihin tulisi polkuja ja mihin asettuisivat penkit. Haluan tehdä tämän kaiken nyt, jotta tiedän mihin ryhdyn, kun routa sulaa. Tällä hetkellä näytää sille, että sen kaiken aika on ensi kesänä.

On tuntunut hyvälle kaikkien näiden vuosien, tarkalleen ottaen seitsemän, jälkeen keskittyä sisätilojen lisäksi myös ulos. Paljon on tapahtunut viime aikoina. Ensimmäisinä vuosina ei mitään. Onhan selvää, ettei se ole ollut akuuteimmassa asemassa siinä, miten Tyynelä on pikkuhiljaa, vuosien myötä, muuttunut edellisten asukkaiden kodista meidän kodiksemme.

Joskus huomaan miettiväni, että olisinpa ollut silloin aikoinaan viisas ja laittanut heti ulkonakin alulle niitä asioita, joissa kestää kauan. Nyt ne olisivat jo pitkällä. Olisin voinut istuttaa pensaita ja puita, kokonaan uuden kuusiaidan tai asentaa kivetyksiä vanhenemaan. Toisaalta silloin meillä ei ollut aikaa, eikä myöskään näkemystä siitä, millainen piha tulisi joskus olemaan. Niinhän sitä sanotaan, ettei vanhaa puutarhaa saa uuteen taloon. Samoin uudesta pihasta ei saa heti vanhaa. Sille on annettava aikaa. 

Tyynelän edellisillä omistajilla oli suuria koiria. He olivat ehkä myös toisenlaisia ja toisenlaisilla aikatauluilla varustettuja ihmisiä, joten piha oli ymmärrettävästi erilainen, kun meillä tulee olemaan. Haluan selkeyden sijaan rönsyilevän ja täydemmän pihan. Siksi minun ei tule, kun toivoa, että kunpa vanhenisi nopeasti. 

Mitä toivon puutarhalta


Tällä hetkellä meidän saunan edustalla on möykkyinen nurmikenttä, joka keväisin kasvaa voikukkia. Se ei oikeastaan ole missään käytössä. Haluaisin sinne sammaloituneita kiveyksiä, askelten painaman polun, ikääntyviä perennapenkkejä, pyöreitä luonnonkiviä ja paikan, jossa voisin lämmitellä tulen äärellä pellolle tuijotellen. 

Keväällä haluaisin tasoittaa alueen ja rakentaa sinne sen viihtyisän tilan. Sehän on paikka, jolta on pihamme parhaat maisemat. Haluaisin sinne alueen, jota on kiva katsoa ja jolta on kiva katsoa. 

Menneenä kesänä tämä kaikki on tuntunut aiempaa voimakkaammin. Ei pelkästään siksi, että piha on jo edennyt paljon, vaan myös siksi, että olen viettänyt aikaani näiden kuvien ihanalla pihalla. Joka kerta sieltä kotiin ajettaessa puhutaan Jannen kanssa siitä, miten inspiroivia asioita tuolla on toteutettu. Nämä heinäkuiset valokuvat olkoon siis mun muistilappuja tai vaikka aarrekartta kohti toteutuneita puutarhaunelmia.

Kuvien kauniista pihasta ja kodista löytyy lisää kuvia blogista Keltainen kahvipannu
Iso kiitos inspiraatiosta ja ystävyydestä Pauliina <3

Mun pihaunelmia voi seurata Pinterestissä.





25.9.2018

ON TUURIA MILLAISEN TAIVAAN SAA

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

Tuli edellisen postauksen "onnenpaikasta" puhuttaessa mieleen, että pitää kertoa teille, kuinka me ollaan Jannen kanssa kesän ja syksyn aikana käyty useasti keskustelua siitä, että on silkkaa tuuria millaisen taivaan saat. On aivan selvää, että on asioita, jotka voit todeta asuntonäytöllä. Voit kirjoittaa etukäteen listan, että muistat näytölle mennessä katsoa onko talossa takka, kolmas makuuhuone, erillinen vessa, ikkunat sisäpihalle, säilytystilaa tai pihalla paikka yrttipenkille. Näin et hullaantuneena unohda yksityiskohtia, jotka ovat ratkaisevassa asemassa siinä, miksi olet asuntoa vaihtamassa. Nämä ovat tekijöitä, joita on helppo listata ja tarkistaa. Mutta se, millaisen auringonlaskun saat, on ihan sattumaa. Harvemmin asuntonäytöt ovat aurinkonlaskun aikaan. Siispä ilman yöllistä tirkistelyretkeä et voi tietää, mihin kohtaan aurinko elokuisena iltana putoaa tai kuinka se maalaa maiseman. 

Nämä kuvat on otettu elo- ja syyskuun aikana meidän saunan edustalta, mun kännykällä. Niitä ei ole käsitelty. Kuten huomaat- me ollaan saatu Tyynelässä ihan mieletön taivas. Se tuli sattumalta. Yöllisiä tirkistelyretkiä ei tehty, koska talon suhteen toivelistamme toteutui kohta kohdalta. Vuosien myötä tuosta taivasmaisemasta on tullut meille rakas. Se hehkuu milloin räikeänä, milloin pastelleissa. Joskus pilvet levittäytyvät höttönä pitkin taivaankantta, seuravana iltana ne rakeilevat muodostaen kummallisia kuvioita tai pitsimäisen peitteen. Toisinaan näkyvissä on vain kirkkaat tähdet. Näkymä aukeaa saunalta läpi peltojen. On paljon taivasta, mitä tuijotella. Ei tarvitse tähystää puiden tai korkeiden talojen lomasta. Se näkyy koko komeudessaan saunanedustalta, joka on täydellinen paikka ihmetellä luontoa ja vahtia vuodenaikojen vaihtumista. Joskus naapuriin peltojen keskellä johtavaa hiekkatietä pitkin juoksee kettu, toisinaan talon yli lentää kymmenittäin kurkia. 

Päässä pyörii taas se sama ajatus. Päivä päivältä ja vuosi vuodelta kaupunkiin lähteminen tuntuu vaikeammalle.



18.9.2018

DIY KATOS / SATEEN SUOJAA PIHASAUNALLE

DIY katos / pergola. Perinteinen pihasauna.
DIY katos / pergola. Perinteinen pihasauna.
DIY kuisti. Yrttipenkki. Yrttilaatikko.
DIY kuisti. Yrttipenkki. Yrttilaatikko.
DIY katos / pergola. Piharakennus.

Tyynelän pihasaunalla ei enää haittaa sateet, rakeet, eikä lumi. 

Rakastan meidän pihasaunan löylyjä. Istun siellä pimeässä puukiukaan huokaillessa ja vähän väliä vaihdan paikkaani pihalle, saunan edustalle. Siellä tuijottelen taivaanrantaa iho höyryten. Jos hyvä tuuri käy, voin nähdä pellon yli loikkivan eläimen tai saada syliini naapuritilan, alituiseen hellyyden kipeän, kissan. Viimeisellä tauolla on aina hiuksissa hoitoaine ja kasvoilla naamio. 

Meillä siis vilvoitellaan kesät talvet ulkona. Tähän saakka on istuttu taivasalla kylpytakeissa milloin paisteessa, milloin lumisateessa. Se muuttui pysyvästi tänä kesänä, kun Janne rakensi ystävineen saunalle katoksen. Sen kallistuskulma on sama, kun päärakennuksen takakuistilla, joten se istuu hyvin maisemaan. Muutenkin mittasuhteet osui mun mielestä mainiosti kohdilleen. Ihan sattumalta osui katoksen etulinjakin samaan tasoon päärakennuksen seinän kanssa. 

Hyvää tuuria oli rakennusvaiheessa muutenkin. Me oltiin ostettu etukäteen tuo valokate, raudat ja tolpat. Muu puumateriaali maaleineen odotteli meidän vanhassa navetassa valmiina. Jannen oli ensin tarkoitus tuoda tolpat nurmikon puolelle eli yli kivetyksen. Meillä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi pitkää puutavaraa katoksen kattoa varten, joten asia piti miettiä uusiksi. Jotenkin se sitten keksi, että kokeilee sopisiko tolppakengät kiven jättämään koloon, jos nostaisi kolme kiveä sopivin välimatkoin ylös maasta. Meidän molempien yllätykseksi se onnistui erinomaisesti. Vähän aikaa siinä tuijoteltiin ja todettiin, että näinhän sen pitikin mennä. Näytti jotenkin symmetrisemmälle. Sitten saatiin tehtyä lopulliset mittaukset ja puutavara sahattiin plus maalattiin.

Seuraavaksi Janne lovesi tolppien päät ja nosti ne pystyyn. Sitten katkaistiin saunan rimoituksiin tukipuun mentävä kohta poikittain. Sekä tolppiin, että seinään Janne kiinnitti pitkittäin yhden tymäkän tukipuun. Seuraavana oli kattoruoteiden vuoro. Ne kiinnitettiin tukevilla palkkikengillä seinässä olevaan tukipuuhun ja kulmaraudoin tolppien päällä olevaan. Ennen valokatteen asentamista Janne lisäsi vielä ruoteiden päälle poikittain laudat, joihin laitetiin valokatteen kiinnikkeet. Kate on Icopalin Fast Lock eli se nostetiin ylös mittaan sahattuina pitkinä ja kapeina paloina. Lyhentäminen onnistui rälläkällä ihan helposti.

Nämä tänä kesänä nousseet katokset on integroineet piharakennukset kivasti toisiinsa. Pihalle on muodostunut erilaisia tiloja ja tunnelmia, eikä tönöt enää kökötä siellä irrallisina yksinään. 

Olen monesti sanonut, että tuo on kohta, jossa olen onnellisimmillani. 
Tulevana talvena saan olla siellä onnellisimmillani vähän vähemmän lumisena <3

Kauniita syyspäiviä,
Laura





Kiinnostiko? "Ennen kuvia" ja muita pihapostauksia löytyy täältä. Päärakennuksen takakuistin tekemisestä on juttua täällä ja täällä. Mustasta piharakennuksesta on juttua täällä
6.9.2018

JOKA KYMMENES NAINEN + ARVONTA

Joka kymmenes nainen. Elämä endometrioosin kanssa. Endometrioosi kokemuksia.

Tänään istuin olohuoneen lattialle ja aloin käymään potilashistoriaani läpi. Sitä kansiota ei olekaan tullut viime vuosina paljon kaapista kaivettua. Ei ole ollut tarvetta. Kaikki on ihan hyvässä muistissa edelleen.

Potilaskansio - niin. Se on mulle ihan tavallinen asia, mutta siinä papereita plärätessäni tuli mieleen, etten oikeastaan usko, että aivan jokaisella alle nelikymppisellä on sellaista. Omakanta on kyllä katsottavissa, jos sinne kirjautuu, mutta että satoja, satoja ja satoja sivuja tulostettuja epikriisejä, leikkauskertomuksia, ohjeita eri sairauksien hoitoon ja potilasvahinkopapereita. Sellainen paketti löytyy meidän olohuoneen kaapista, lempipatsaani alapuolelta.

Syitä miksi aloin kaivamaan kansiota juuri nyt, on useita. Toinen tällä hetkellä mielessä pyörivä asia on tulevaisuudessa häämöttävä luuntiheysmittaus, joka on uusittava säännöllisesti, ennenaikaisten vaihdevuosien aiheuttaman osteoporoosiriskin vuoksi. Ja sitten on toinen syy - vielä ajankohtaisempi. Tällä viikolla on ilmestynyt kirja, jonka julkaisua olen odottanut jo pari vuotta. Jännittänytkin. Sen odottelu on viime viikkoina nostanut mieleen asioita, joita tekee mieli vähän väliä epikriiseistä tarkistaa. Niin absurdeilta ne ajat tuntuvat, että pitää saada varmistus sille, ettei muisti temppuile. Eikä se temppuile. Ensimmäisen leikkauksen jälkeisessä tapahtumien tiivistelmässä todella lukee, että "Mennään tylpästi vatsan peitteistä sisään ja avautuu maisema, jossa runsaasti tuoretta ja vanhaakin verta." Maisema!! Kuin avaisi aamulla ikkunan.

Tänään oli sitten se The Päivä. Kävin hakemassa oman kappaleeni kustantajalta. Sain sellaisen, koska kirja pitää sisällään myös minun tarinani. Halusin mukaan, omalla nimelläni, koska tämä on asia, jonka päältä haluaisin karistaa sen häpeän ja vähättelyn kulttuurin, jota mielestäni moni meistä ennen diagnoosia kokee.

"Joka kymmenes nainen. Elämä endometrioosin kanssa." on Anne Ignatiuksen kirjoittama, erittäin tärkeä kirja. Se on kertomus ja tietopaketti siitä, millainen on olla se "Joka kymmenes nainen". Se, jonka kohdalle on osunut epämääräinen kasa kipulääkkeitä, runsaasti ravaamista sairaaloissa, leikkauksia ja noita satoja, satoja tulostettuja epikriisejä siinä pulleassa kansiossa. Lapsettomuudesta, avanteista, masennuksesta, hormonihoidoista, virheellisistä diagnooseista, terapiasta, sairauspoissaoloista jne puhumattakaan. 

Kirjan sivuilla kahdeksan naista kertoo elämästään endometrioosin kanssa ja lääkärit puhuvat siitä, millainen sairaus on hoitohenkilökunnan silmin nähtynä. Kirjassa käsitellään myös hoitosuosituksia yhteiskunnallisella tasolla ja vieraillaan endometrioosiin erikoistuneilla poliklinikoilla Turussa ja Ruotsin Uppsalassa. Niin kiinnostavaa ja tarpeellista. Ajattele- joka kymmenes nainen, eikä aiemmin yhtään kirjaa aiheesta. 

Ja niin mä sitten tänään kävelin keskellä Esplanadia ja koin sen mitä en osannut ajatella kokevani, luin kävellessäni. Kävelin ilman kirjaa nopeasti liikennevaloista yli Pohjoisen Esplanadin ja pitkin Katariinankatua ja taas Senaatintorilla luin. Kävelin ja luin. Kahvilassakin istuin ja luin. Luulen, ettei mene montaa päivää, kun olen viimeisillä sivuilla. Esipuhetta pidemmälle en päässyt ilman kyyneliä. Surullista, mutta hemmetin helpottavaa lukea jotain, mikä olisi voinut tulla omasta suustani. Vaikka miten pahalta tuntuu tietää, miten toinen on kärsinyt, on silti hyvin tärkeää tietää, että joku ymmärtää mitä se kaikki on ja on ollut. Mä haluan ahmia tuon kirjan ja tietää ketä ne kaikki rohkeat, suunsa ja elämänsä avanneet naiset ovat.
Endometrioosi on yksi yleisimmistä naistentaudeista. Arviolta 10% hedelmällisessä iässä olevista naisista sairastaa sitä, mikä Suomessa tarkoittaa noin 200 000:ta naista. Siihen nähden endometrioosista tiedetään yleisesti vielä varsin vähän.
"Joka kymmenes nainen" on yleistajuinen tietokirja endometrioosista ja sen hoidosta. Kirja palvelee kaikkia diagnoosin saaneita tai sellaista tarvitsevia ja ehdottomasti myös heidän lähipiiriään. Suositeltavaa luettavaa se on myös terveysalan ja koulumaailman ammattilaisille sekä yhteiskunnan vaikuttajille. 
ARVONTA: Kiinnostaako tietää lisää? Arvon teille lukijoille yhteensä kolme kirjaa - yhden kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken. Toisen arvontakuvan tulen julkaisemaan blogin Facebook-sivulla ja kolmannen Instagram-tililläni. Voit triplata voittomahdollisuutesi osallistumalla kaikissa kanavissa. Onnea matkaan <3 

Voit osallistua arvontaan keskiviikkoon 12.9.2018 saakka. 

Kirjat lupasi pyynnöstäni lahjoittaa ja postittaa kirjan kustantaja Teos.