ON TUURIA MILLAISEN TAIVAAN SAA

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

auringonlasku

Tuli edellisen postauksen "onnenpaikasta" puhuttaessa mieleen, että pitää kertoa teille, kuinka me ollaan Jannen kanssa kesän ja syksyn aikana käyty useasti keskustelua siitä, että on silkkaa tuuria millaisen taivaan saat. On aivan selvää, että on asioita, jotka voit todeta asuntonäytöllä. Voit kirjoittaa etukäteen listan, että muistat näytölle mennessä katsoa onko talossa takka, kolmas makuuhuone, erillinen vessa, ikkunat sisäpihalle, säilytystilaa tai pihalla paikka yrttipenkille. Näin et hullaantuneena unohda yksityiskohtia, jotka ovat ratkaisevassa asemassa siinä, miksi olet asuntoa vaihtamassa. Nämä ovat tekijöitä, joita on helppo listata ja tarkistaa. Mutta se, millaisen auringonlaskun saat, on ihan sattumaa. Harvemmin asuntonäytöt ovat aurinkonlaskun aikaan. Siispä ilman yöllistä tirkistelyretkeä et voi tietää, mihin kohtaan aurinko elokuisena iltana putoaa tai kuinka se maalaa maiseman. 

Nämä kuvat on otettu elo- ja syyskuun aikana meidän saunan edustalta, mun kännykällä. Niitä ei ole käsitelty. Kuten huomaat- me ollaan saatu Tyynelässä ihan mieletön taivas. Se tuli sattumalta. Yöllisiä tirkistelyretkiä ei tehty, koska talon suhteen toivelistamme toteutui kohta kohdalta. Vuosien myötä tuosta taivasmaisemasta on tullut meille rakas. Se hehkuu milloin räikeänä, milloin pastelleissa. Joskus pilvet levittäytyvät höttönä pitkin taivaankantta, seuravana iltana ne rakeilevat muodostaen kummallisia kuvioita tai pitsimäisen peitteen. Toisinaan näkyvissä on vain kirkkaat tähdet. Näkymä aukeaa saunalta läpi peltojen. On paljon taivasta, mitä tuijotella. Ei tarvitse tähystää puiden tai korkeiden talojen lomasta. Se näkyy koko komeudessaan saunanedustalta, joka on täydellinen paikka ihmetellä luontoa ja vahtia vuodenaikojen vaihtumista. Joskus naapuriin peltojen keskellä johtavaa hiekkatietä pitkin juoksee kettu, toisinaan talon yli lentää kymmenittäin kurkia. 

Päässä pyörii taas se sama ajatus. Päivä päivältä ja vuosi vuodelta kaupunkiin lähteminen tuntuu vaikeammalle.