PUUTARHAUNELMIA

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Keltainen kahvipannu blogi. Vanhan talon puutarha.

Kunpa vanhenisi nopeasti


Olen tällä viikolla piirtänyt useita luonnoksia siitä, millainen toivoisin pihamme joskus olevan. Olen luonnostellut paikkaa tulipadalle, kasvimaalle ja perennapenkeille. Piirtänyt kaaria ja pyöreitä muotoja. Suunnitellut sitä mihin tulisi polkuja ja mihin asettuisivat penkit. Haluan tehdä tämän kaiken nyt, jotta tiedän mihin ryhdyn, kun routa sulaa. Tällä hetkellä näytää sille, että sen kaiken aika on ensi kesänä.

On tuntunut hyvälle kaikkien näiden vuosien, tarkalleen ottaen seitsemän, jälkeen keskittyä sisätilojen lisäksi myös ulos. Paljon on tapahtunut viime aikoina. Ensimmäisinä vuosina ei mitään. Onhan selvää, ettei se ole ollut akuuteimmassa asemassa siinä, miten Tyynelä on pikkuhiljaa, vuosien myötä, muuttunut edellisten asukkaiden kodista meidän kodiksemme.

Joskus huomaan miettiväni, että olisinpa ollut silloin aikoinaan viisas ja laittanut heti ulkonakin alulle niitä asioita, joissa kestää kauan. Nyt ne olisivat jo pitkällä. Olisin voinut istuttaa pensaita ja puita, kokonaan uuden kuusiaidan tai asentaa kivetyksiä vanhenemaan. Toisaalta silloin meillä ei ollut aikaa, eikä myöskään näkemystä siitä, millainen piha tulisi joskus olemaan. Niinhän sitä sanotaan, ettei vanhaa puutarhaa saa uuteen taloon. Samoin uudesta pihasta ei saa heti vanhaa. Sille on annettava aikaa. 

Tyynelän edellisillä omistajilla oli suuria koiria. He olivat ehkä myös toisenlaisia ja toisenlaisilla aikatauluilla varustettuja ihmisiä, joten piha oli ymmärrettävästi erilainen, kun meillä tulee olemaan. Haluan selkeyden sijaan rönsyilevän ja täydemmän pihan. Siksi minun ei tule, kun toivoa, että kunpa vanhenisi nopeasti. 

Mitä toivon puutarhalta


Tällä hetkellä meidän saunan edustalla on möykkyinen nurmikenttä, joka keväisin kasvaa voikukkia. Se ei oikeastaan ole missään käytössä. Haluaisin sinne sammaloituneita kiveyksiä, askelten painaman polun, ikääntyviä perennapenkkejä, pyöreitä luonnonkiviä ja paikan, jossa voisin lämmitellä tulen äärellä pellolle tuijotellen. 

Keväällä haluaisin tasoittaa alueen ja rakentaa sinne sen viihtyisän tilan. Sehän on paikka, jolta on pihamme parhaat maisemat. Haluaisin sinne alueen, jota on kiva katsoa ja jolta on kiva katsoa. 

Menneenä kesänä tämä kaikki on tuntunut aiempaa voimakkaammin. Ei pelkästään siksi, että piha on jo edennyt paljon, vaan myös siksi, että olen viettänyt aikaani näiden kuvien ihanalla pihalla. Joka kerta sieltä kotiin ajettaessa puhutaan Jannen kanssa siitä, miten inspiroivia asioita tuolla on toteutettu. Nämä heinäkuiset valokuvat olkoon siis mun muistilappuja tai vaikka aarrekartta kohti toteutuneita puutarhaunelmia.

Kuvien kauniista pihasta ja kodista löytyy lisää kuvia blogista Keltainen kahvipannu
Iso kiitos inspiraatiosta ja ystävyydestä Pauliina <3

Mun pihaunelmia voi seurata Pinterestissä.