SISUSTUS - LIFESTYLE - DIY

21.10.2018

"TÄNÄÄN MÄ OLEN OLLUT KUNNOLLA LAPSI"


Olen usein miettinyt, että tuolle eräälle nuorelle miehenalulle tätinä oleminen on varmasti lähimpänä sitä, mitä tulen koskaan tietämään äitiydestä tai oikestaan sen sisällä pitämästä rakkaudesta lapseen. Sellaiseen, jonka puolesta antaisi pois mitä vaan. Tämän viikon olen saanut viettää mun kummipojan kanssa. Olen toki rakkaudessani puolueellinen sanomaan, mutta se on kyllä mahtava tyyppi. Yksitoista vuotiaaksi sillä on huomattavan hyvä tilannetaju ja huumori. Tällä syyslomalla on ollut useita hetkiä, jolloin mä olen hymyillyt enemmän, kun aikoihin. Kohdalle on osunut tilanteita, joina mä olen joutunut kelaamaan kolme sekuntia tavallista kauemmin, että mitähän tähän nyt sitten vastaisi. On myös tehnyt mieli olla hetken hiljaa ja painaa jutut mieleen, ettei ne ikinä unohtuisi. 

Hän rakastaa rutiineja. Nyt jo kyselee multa joulusta. Siitä voidaanko olla Tyynelässä. Keskustelu polveilee ja kääntyy kohti Tyynelän historiaa. Puhumme siitä kaikesta yhdeksästäkymmenestä vuodesta. Huomaan, että hän selvästi taas vetkuttelee, koska nauttii näistä nukahtamista edeltävistä hetkistä. Niin mäkin, joten en hoputa. Hän sanoo usein "täti, kerro taas se miten...". Ja mä kerron. Viimeiseksi ennen hyvän yön suukkoja hän toteaa, että "Kun mä oon kaksikymmentä, me varmaan pidetään Tyynelän 100v juhlat tuossa pihalla. Jooko? Niistä muuten tulee hyvät bileet."

Yhtenä iltana, jo nukkumaanmenoajan ylityttyä, istuimme Tyynelän sohvalla käyden läpi Positiivareiden "Päivän Pähkinöitä" menneeltä viikolta. Minä kyselin, muut vastasivat. Seuraavat vastaukset tulivat tältä porukan pienimmältä suurinpiirtein välittömästi, kun pääsin lauseen loppuun.

Mistä vuodesta alkaen eurosetelit ovat olleet käytössä?
"Se muutos oli 2002"
Mitä tekevät Polaris, Fennica, Nordica ja Kontio?
"Ne on jäänmurtajia. Mun lemppareita."
Yksi kahden edellä, yksi kahden keskellä, yksi kahden perässä, montako siinä oli?
"Kolme peräkkäin."
Mikä yhdyssanan alkuosa sopii jokaiseen: -pommi, -merkki, -lukko, -herne, -vesi, -suola?
"Haju"
Vieläkö muistat kenen kuva oli ennen euroon siirtymistä 50 markan setelissä?
"Se oli Alvar Aalto"

En pysty aina ymmärtämään miten paljon se tietää ja kuinka nopeasti hoksaa. Hymyilyttää, kun kysyn "Mikä on nimeltään ihmisen ihon uloin kerros?" Hän toteaa tyynesti, etteivät ole vielä koulussa menneet sillä tavalla syvälle ihmisessä.

Toisena iltana hän hoitaa kyselemisen ja tiedustelee yhtä sun toista mun työstä. Kerron Noorasta ja Helenasta. Saan tarkentavia kysymyksiä ihmisten kiinnostusten kohteista, siitä mistä kukin meillä vastaa. Lopuksi hän pyytää mua kertomaan tarkemmin siitä, mitä tarkoittaa nollahukka. Katsotaan siinä Tubesta pari pätkää Otso Sillanaukeesta. Sen pienen roskapurkin nähdessään tää 11v huudahtaa spontaanisti erittäin innostuneena: "Siis oikeesti?! Ihan huikee jäbä! Tollaisia meidän maailma tarvitsee huomattavasti enemmän." 

Aamuisin hän kaivautuu mielellään mun kainaloon ja päivisin välillä katoaa ajatuksissaan pihalle. Hänkin selvästi kaipaa välillä niitä hiljaisia hetkiä. Iltaisin huutaa menevänsä ottamaan valokuvia viereiselle hiekkatielle, kun ilta-aurinko on upeimmillaan. Sisään tullessaan se puhuu eteisessä hanskoja riisuessaan, kuin itselleen. "No niin. Kävin samalla vähän haravoimassa. Sitten hyppäsin siihen. Tänään mä olen ollut kunnolla lapsi."

Mä epäilen, että tuosta itsestään on kasvamassa se huikea jäbä.

Kirjoitin tämän tekstin muistaakseni tämän kaiken, etten unohtaisi nauttia arjen pienistä yksityiskohdista ja tajutakseni, että maapallollakin on vielä tulevaisuus, jos noista lapsista on hyvää vauhtia kasvamassa tuollaisia tyyppejä. #lisääotsoja 

Lempeää alkavaa viikkoa ja pieniä arjen iloja teille jokaiselle <3


9.10.2018

KUN KIVA ESINE KÄRSII INFLAATION

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Vanhan talon sisustus. Hirsitalon yläkerta. Sisustusblogi.

Kohti ekologisempaa sisustamista


Kun on paljon kotona ja vuosia katselee samoja tavaroita ympärillään, niin niinhän siinä joskus käy. Ihan kivakin esine; valaisin, taulu, tuoli tai maljakko, voi kärsiä inflaation. Tämä tilanne on harmillinen ja olenkin miettinyt, miten sisustustaessa voisi välttää harha askeleita. Uskon, että avainasemassa on turha kompromissi - tarkemmin sanottuna sen välttäminen. 

Pyysinkin juuri Jannea, että muistuttaisimme toisiamme, jos olemme tekemässä kompromissia väärässä kohdassa. Jos esineen ostamisella ei ole kiire, ei ulkonäköseikoista kannata tinkiä. Ne kun alkavat vaan myöhemmin pistämään silmään ja ahdistamaan. Silloin joutuu tekemään korjausliikkeitä, jotka ovat taas yksi kulu lisää ympäristölle ja itselle. 

Toisaalta täytyy tiedostaa, missä kohtaa kompromissi onkin ok. Esimerkiksi silloin, kun tavara on todella tarpeellinen ja se on myös helposti edelleen kierrätettävissä. Eli niin hyvälaatuinen tai hintainen, että sille on olemassa jälleenmyynnissä rahallista arvoa tai muuta arvoa myös jollekin muulle, kuin sinulle. Silloin sen hankkimisesta ja kiertoon laittamisesta on turha kantaa tarpeettoman huonoa omatuntoa.

On muistettava, ettei tämä jälkimmäinen tapaus päde uuden ostamiseen, koska se aiheuttaa aina maailmaan lisää muoviroskaa pakkausmateriaalien muodossa ja rahtaus nostaa tuotteesta maailmaan jäävää jalanjälkeä. 

Kivulias kompromissi


Meille on käynyt useita kertoja niin, että olemme tehneet hankintahetkellä kompromissin ja katuneet jälkikäteen. Olemme esimerkiksi uudelleen verhoilleet vanhan sohvakaluston, koska se tuli talon mukana ja oli jo olemassa. Siitä ei tullut suosikkia, vaikka homma maksoi toista tonnia. Kalusto myytiin eteenpäin muutamalla satasella ja jäätiin pahasti tappiolle. Tässä voin laskea meidän eduksi ainoastaan sen, että tulipa pelastettua yksi kaameakuntoinen edelleen kiertoon.

Uusien esineinen kanssa ollaan onneksi tehty yleensä oikeita valintoja. Kaupunkikotiin ostamamme ruokapöytä, sohva ja Muuramen kaapit ovat silmissämme edelleen hyvässä arvossa ja iso osa kotimme kalustusta. Se onkin erityisen tärkeää, koska uuden tuotteen arvo alenee heti kaupasta ulos kannettaessa. Itse näen tämän niin, että vanhan tavaran kanssa käy usein ihan päin vastoin. Jos esimerkiksi 50-luvun puukalusteita pitää hyvin ja huoltaa, ne parhaimmassa tapauksessa voi myydä kalliimmalla, kun osti. Niiden kanssa on olemassa aina vahva todennäköisyys, että joku rakastaa niitä sinunkin jälkeesi.

Mitä ekologinen sisustaminen merkitsee minulle?


On olemassa neljä avainsanaa, joita mietin hankintoja tehdessäni. Ne ovat asioita, joiden kanssa en ole täydellinen, mutta joita kohti olen valintojeni kanssa menossa. Rehellisesti, ne ovat kantapään kautta opittuja. Samoja asioita ajattelen nykyään hankkiessani tarpeita mistä tahansa; kalusteliikkeestä, kirpputorilta tai vaatekaupasta.

Olen huomannut viime vuosina, että uuden ostaminen on käynyt minulle yhä vaikeammaksi. Mun on erittäin vaikeaa perustella itselleni, miksi juuri minun pitäisi olla esineen ensimmäinen omistaja. Etenkin kalusteiden osalta pyrin ostamaan kaiken käytettynä. Olen viime viikkoinakin viettänyt tunteja kirpputoreilla ja Torissa etsien täydellistä 50-60 luvun kaappia / lipastoa, kapeajalkaista pöytävalaisinta sekä kevyttä kattovalaisinta. Tämä ei ole nopeaa hommaa, kun pitää ottaa kaikki nuo neljä askelta huomioon.

4 avainsanaa: Käyttöikä, suunnitelmallisuus, malti ja materiaalit


  1. Käyttöikä. Osta ajattomia designhuonekaluja. Ikuisia. Jos ne eivät ole ikuisesti itsellä, niin palvelevat hyvin jollain muulla. Osta kotimaisia, vanhoja, umpipuisia ja sekä materiaalin, että designin kannalta kestäviä kalusteita.
  2. Suunnitelmallisuus. Yritä ennakoida. Esimerkiksi muutot ovat hyvä esimerkki kriisipisteestä. Jos joudut hätäisesti täyttämään aukkoja akuuteissa tarpeissa, niin tee se kierrätetyin tavaroin. Silloin et luo maailmaan lisää muoviroskaa ja pakkausmateriaaleja. Älä hädissäsi ryntää ostamaan huonekalukaupan hyllyltä halpaa kalustetta, jolla ei ole mitään arvoa myöhemmin.
  3. Maltti. Harjoittele sietämään keskeneräisyyttä. Osta vain akuuteimmat ja tarpeeseen. Älä hätiköi ja tee liikaa kompromisseja. 
  4. Materiaalit. Vältä krääsää ja heikkolaatuisia tuotteita. Esim. kynttilänjalat, kulhot, ruukut jne ovat oivia esimerkkejä tuotteista, joita tulee hankittua kevyin perustein. Meillä ne on lähes kaikki käytettyjä tai kestävää laatua. Suosi luonnonmateriaaleja. Äläkä osta edes kirpputorilta halpaa ja huonolaatuista.


Tämä teksti kalusteiden heikentyneestä kurssista ja arvonalenemisesta, oli vastaus Pauliinan meille bloggaajille heittämään haasteeseen, koskien ekologisempaa sisustamista. Lisää tekstejä on luvassa koosteen muodossa Pauliinan blogissa ensi viikolla. Sieltä selviää tuleeko porukalle ostoskrapula uusia hankintoja tehdessä, miettiikö joku kuinka suuren hiilijalanjäljen ostoksillaan jättää ja onko päätöstä tehdessä sillä väliä, missä tuote on valmistettu, mistä materiaalista ja millaisissa oloissa?




Kiinnostiko? Kestävästä kalustuksesta lisää juttua täällä ja yläkerrastamme täällä.

2.10.2018

OSTINKO ILMARI LAPPALAISET?

Vanhan hirsitalon sisustus. Ilmari Lappalainen nojatuoli 2452 Asko.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt.

Vanhan hirsitalon sisustus. Ilmari Lappalainen nojatuoli 2452 Asko.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt. Seinäpeili.

Vanhan hirsitalon sisustus. Puutalon sisustus. Vanhan talon sisustus. Vanha talo maalla blogi. Kirppislöydöt.

Ilmari Lappalainen nojatuoli 2452 Asko

Maailmankaikkeuden verkkokauppa toimittaa taas


Mä olen elänyt hetken verran vakaassa epäilyssä, että maailmankaikkeuden verkkokaupassa on jotain pahemman kerran vialla. Yhteys pätkii ja tavaraa ei tule toimitukseen. Kummipoikakin ehti jo kysymään multa, että pitäisikö mun joko tarkentaa toiveitani tai selvittää onko mulla sinne suhteet jostain syystä heikoissa kantimissa. Hänellä kun toimitukset kyllä juoksee ja lätkäkortteja löytyy kansiokaupalla aina, kun kirpputorille suunnataan. Mun toimitusajat taas olivat venyneet pitkiksi ja listaamiani toiveita ei alkanut lähikirppareille kuulua. Joka kerta kirpputorille lähtiessäni olen kyllä muistanut kerrata hankintalistan ja heittää toiveet eteenpäin, että joku veisi sinne ne mun tarvitsemat tavarat. Silti ei tapahdu mitään.

Olin jo lopen kyllästynyt Googlaamaan viiskytluvun nojatuoleja. Oli ollut haku päällä jo vuosia. Joskus aktiivisesti, toisinaan tauolla. Hankalaksi homman teki, että oli löydettävä kaksi samanlaista tai edes täydellisesti yhteen sopivaa. Vaihtoehtoina oli siis, että vastaan pitäisi tulla joko todella surkeassa kunnossa olevat ja niin halvat yksilöt, että ne kannattaisi verhoiluttaa. Tai sitten hyväkuntoinen pari samasta osoitteesta, jotta verhoilukangas olisi molemmissa sama. Siinäpä oli tekemistä. Tuli taas roikuttua Torissa. 

Yhtenä lauantaina sain sitten päähäni, että enpä ole tullut koskaan kokeilleeksi etsiä mitään tarvitsemaani Facebookin Marketplace:n kautta. Sinne siis. Hakukenttään sana nojatuolit. Hyvin nopeasti kuvia alaspäin selatessani tuli vastaan nämä kaksi vihreää kaunotarta. Nopea kysymys Jannelle, pikainen kyllä-vastaus ja äkkiä viesti myyjälle. Nouto Forssasta sovittiin samalle viikonlopulle. 

Ostinko Ilmari Lappalaiset?


Nopeasta tapahtumaketjusta hämmentyneenä en sen enempää alkanut tutkia sitä, mitä olin menossa ostamaan. Tuolit näytti hyvälle. Maksoin myyjälle hänen pyytämänsä 30€ kappaleelta. Kotimatkalla Janne pyysi mua Googlaamaan mistä tuoleista on kyse. Vietinkin paluumatkan tutkien netistä 50-luvun nojatuoleja. Pihaan päästyämme olin melko vakuuttunut, että olin ostanut kaksi Ilmari Lappalaisen tuolia numero 2452. Jos olen oikeassa, niin hitto mikä mäihä! (Korjatkaa, jos tunnistamiseni meni metsään.) 

Kävi hyvin pian selväksi, että oli mitkä oli, tehtiin joka tapauksessa todella hyvät kaupat - pieni olohuoneemme keveni kertarysäyksellä ja vanhat eripariset tuolit löysivät paikkansa yläkerrasta. 

Seuraavalla viikolla löysin Torin kautta vielä viidellä kympillä tyyliin sopivan sohvapöydän. Minusta ne puhuvat tuolien kanssa samaa muotokieltä. Pöydän suunnittelijasta / valmistajasta ei ole mitään tietoa, mutta paljon kevyempi sekin - eli erinomainen.

Alan olla olohuoneen ulkomuotoon pikkuhiljaa tyytyväinen. Myös sen toiminnallisuus otti hyvän askeleen eteenpäin näiden muutosten kanssa. Janne kiittelee, että tuoleissa on hyvä istua. Ovat kuulema käsinojiltaankin hänelle sopivat mitoitukseltaan. Tuossa pönttöuunin vieressä on isännän paikka. Siinä se istuu iltaisin kone sylissään töitä tekemässä <3