Sisällön tarjoaa Blogger.

SITTENKIN VERHOIHMINEN?

olohuoneen sisustus midmod skandinavian design kukkapuro karuselli livingroom interior

olohuoneen sisustus midmod skandinavian design kukkapuro karuselli livingroom interior

Se on erikoista miten ihminen voi muuttaa mieltään vuosien myötä. Mä olen aina sanonut, etten ole verhoihminen. Tällä tarkoitan sivuverhoja. Ne ovat puuttuneet mun elämästä lähes täysin. 

Mun ensimmäisissä omissa kodeissa; Hermannissa ja Järvenpäässä, oli ikkunoissa ainoastaan bambukaihtimet. Vantaalla, Jokivarren kimppakämpässä siskoni kanssa asuessani, ostimme kirpparilta keittiöön retroverhot. Niissä oli ihania suuria, sinisävyisiä kukkia. Muissa huoneissa toki jatkui sama karsittu sisustustyyli. Ensimmäisen avopuolisoni kanssa Alppilassa, Tikkurilassa ja Tapanilassa asuessamme, sivuverhot oli ainoastaan olohuoneissa. Viikinmäen kodissa meillä ei Jannen kanssa ollut sälekaihtimien lisäksi muita verhoja lainkaan. Samoin oli Mechelininkadulla ja Hietalahdenkadulla. Tyynelässäkin on ollut, meidän aikanamme, aina vaan rullaverhoja ja laskoskaihtimia.

Sittenkin verhoihminen?

Tähän kotiin asetuttua jokin lähti muuttumaan. Ensin ostettiin sivuverhot Tyynelän olohuoneeseen. Se tapahtui tammikuussa 2017. Toukokuussa makuuhuoneemme sai verhot, heinäkuussa  löytyi käytettynä passelit myös vierashuoneeseen ja elokuussa ostettiin yhdet kesämökin makuuhuoneeseen. Siis neljät (!!) sivuverhot yhdelle vuodelle. Melkoinen tahti, sanoisin. Tänä vuonna olenkin sitten hankkinut vain yhdet. Ne ovat valkoiset, täyspitkät ja materiaali on ihanasti laskostuvaa pellavasekoitetta. Verhot asennetaan vielä ennen joulua olohuoneen kymmenmetriselle seinälle. En malta odottaa odottaa miten ne tulevat pehmentämään olohuoneen tunnelmaa.

Näemmä mieltään on siis mahdollista muuttaa näinkin päin vastaiseen suuntaan. Eikä siinä mitään. Saahan maku muuttua. Pyydän kuitenkin, että jos verhoja alkaa ilmestymään enää yhtään lisää, niin hälyyttäkää apua. Tuskin niitä tarvitsee enempää, kuin huoneita on, vaikka onkin hyvä tahti päällä.





4 kommenttia

  1. Oho! Sinustako verhoihminen?
    Varmasti verhot tuovat kodikkuutta ja pehmeyttä. Minä olen oikein tosi-verhoihminen. Vaihdan verhot monta kertaa vuodessa kaikkiin ikkunoihin. Nyt innolla odotan, että passaako vanhat verhot uusiin ikkunoihin, kun saamme sellaiset joulukuun alussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :D

      Juu luulen, että ne vaaleat verhot tuovat olohuoneeseen juuri sopivasti kodikkuutta, olematta kuitenkaan raskaat.

      Monta kertaa vuodessa !! No nyt mä kyllä olen ihmeissäni. Ajatella miten erilaisia me ihmiset ollaan. Siis pelkästään positiivisella tarkoitan. On hauska kuulla muiden tapoja elää ja olla :)

      Poista
  2. Ihanaa kun mieli muuttuu ja uusiin asioihin voi tykästyä! Tekstiileillä saa helposti erilaista tunnelmaa ja vaihtelua :)
    Jotenkin olen ollut helpottunut kun nykyisessä asunnossamme ei pahemmin verhoja ole, mutta toisaalta ne voisivat tuoda sitä kodikkuutta lisää. Makkarissa on kyllä verhot, mutta nekin vain pimennys syistä, kun jostakin syystä sälekaihtimet säätöineen ovat epäkäytännöllisesti ikkunoiden välissä. Saavat siis kaihtimet olla siellä, mutta kauhea homma jos niitä alkaa avaamaan ja sulkemaan ja pimennysverhot ovat siinä kohti helpommat (ja ne oli hankittu jo edelliseen asuntoon). Kuitenkin ajatus tunnelmaa pehmentävistä valkoisista (pellava) verhoista jäi nyt kytemään mieleeni, sellaiset voisivat olla aika ihanat olohuoneeseen! Saa olla miten tässä käy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan samaa mieltä! Tekstiilit on helppoja. Mä pidän myös maalaamista helppona tapana muuttaa huoneiden fiilistä. Kaikki tuollaiset suhtnopeat toimenpiteet on ihania, kun kotona kaikki päivät viihtyväkin saa taas uutta katsottavaa.

      Kuulostaa kyllä tosi kummalliselta teidän kaihtimet :D Miten ne onkin niin laitettu. Tosin sälekaihtimet ei usein pimennä tarpeeksi, joten sinänsä hyvä, että teillä oli jo ne verhot.

      Saas nyt nähdä miten sulla käy valkoisten verhojen kanssa :)

      Poista