Sisällön tarjoaa Blogger.

OLEN OPPINUT JOTAIN






Juuri ennen kolmattakymmenettäyhdeksättä syntymäpäivääni olen huomannut oppineeni jotain. Taidon, joka on ollut hukassa koko aikuisen elämäni. Jo heti täysi-ikäistyttyäni muutin omilleni ja  itsestäni olen osannut pitää huolta. Olen maksanut laskuni, tehnyt töitä viisitoista kesäisestä ja saanut itseni ruokittua. Kasveistani vaan en ole osannut huolehtia samalla järjestelmällisyydellä ja päättäväisyydellä. Kaktuksista rahapuihin ja traakkeihin olen saanut kaiken poikkeuksetta hengiltä. Olen nauranut ihmisille, jotka ovat tituleeranneet jotain lajeja tai yksilöitä helppohoitoisiksi. Biojätteeseen on päätyneet, papalta ensimmäiseen omaan kotiin saadusta kasvista ja ystävän kultaköynnöspistokkaasta saakka, kaikki aikanaan. 

Viime vuosina, tarkkaan ottaen kahtena viimeisenä, olen joutunut kippaamaan lajittelukärrymme perimmäiseen paperipussiin enää hyvin harvoja kappaleita. Yhden kaktuksen tainnutin, liikaa kastelemalla kai. Muratti taas kuivui kuin kelopuuksi. Tämä on minulle vähän. Muistatte kai ne neljä, jotka sain hengiltä ja myös viherkasvien hautajaiset?

Olen oppinut muutaman asian:
  1. Lisää mullan sekaan paakkuuntumatonta kissanhiekkaa. 
  2. Kastele säännöllisesti ja melko niukasti. Meillä keskiviikko on kastelupäivä.
  3. Paras lannoite on nestemäinen luomulannoite.
  4. Lannoita myös talvella. Kesällä viikottain kastelun yhteydessä. Talvella noin kerran kuussa.
  5. Suihkuta! Itse vien kasvit kylpyhuoneeseen kasteltavaksi kerran - pari kuussa. 
  6. Hanki kasvilamppuja. Meillä niitä on kolme. Sopivat ihan tavallisiin seinä- / lattiavalaisimiin. Airamin versiossa on miellyttävin valo. Se ei ole punainen ja sopii siis samalla yleisvaloksi. Ledit ei kuumene ja voivat olla päällä vaikka koko päivän.
  7. Luota ystävään. Mun omalta kasvigurultani Pauliinalta olen saanut parhaat vinkit (löytyy mm. täältä ja täältä).

Talvi on pitkä ja pimeä, mutta toivoa on <3