Sisällön tarjoaa Blogger.

ENNEN / JÄLKEEN

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen tyynelä

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen tyynelä

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen pihasauna pihasuunnitelma

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen pihasauna

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen vanha navetta

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen vanha navetta

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen vanha navetta

ulkoverhous remontti ennen jälkeen vanha navetta

On kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun kaupunkilaistytöstä tuli Tyynelän emäntä. Sinä kesäisenä päivänä kävelin toista kertaa Tyynelän pihaan - ensimmäistä kertaa niin, että kädessäni oli avaimet.

Se oli huhtikuuta 2011, eräänä torstaina, kun Jannella oli jälkeen työkeikka Turussa. Me olimme jo koko kevättalven ajan kiertäneet Tyynelää vastaavia kohteita, lähinnä läntisellä Uudellamaalla ja tälläkin kertaa selasin kotiin jäätyäni myynti-ilmoituksia. Tämä kiinnostava kohde; talo ja reilut 2000 neliötä tonttia, oli tullut juuri myyntiin. Soittelin samantien Jannen perään ja pyysin ajamaan Salon kautta. Lähtökohtaisesti vaikutti hyvälle, mutta pyysin vilkaisemaan ympäristöä ja sitä, miten sijoittuu tiehen, että voisimme tehdä päätöksen, menemmekö sunnuntaina näytölle.

Janne olikin sitten kurvannut suoraan pihaan ja oven oli avannut toinen perheen nuorista. Janne sai siinä täysin yllättäen täydellisen asuntoesittelyn (ylä- ja alapohjia myöten), tuli kotiin ja kuittasi mulle, että "se on kuule se, mitä me ollaan haettu". Talo oli osoittautunut kuvien mukaiseksi, eikä sitä ollut umpioimalla tai uusimalla pilattu. Meidän toiveissa oli puulla lämpiävä pihasauna, tulisijoja, lautalattioita, hirsiseinää, ei laminaattia, ei muovimattoja, eikä muovia tai asbestia rakenteissa. Jokaisen kohdalle tuli listaan ruksi. Ostopäätös tehtiin heti. Minäkin huusin kyllä, taloa näkemättä. Talon omistaja soitteli Jannelle illalla ja sovimme maksavamme sen, mitä pyydetään - 109 000 euroa. 

Kaupat tehtiin piakkoin paikallisessa Osuuspankissa. Kun nimet oli paperissa, myyjä kysyi, halusinko minä lähteä meille kahville. Minä halusin. En joutunut pettymään.

Ja pian saapui sekin kesäinen päivä, jona ajoimme vuokratulla pakettiautolla, muuttokuorminemme tontille. Sen päivän jälkeen olen oppinut mm. maalaamaan, tapetoimaan, kunnostamaan, kompostoimaan, kasvattamaan yrttejä, kuivaamaan sieniä, lämmittämään saunan ja talon, paperoimaan ikkunat talveksi, leikkamaan omenapuita, istuttamaan puuntaimia, käyttämään pistosahaa, tilamaan imuauton ajallaan ja hyväksynyt hiirten rapinan nurkissa.

Tänä vuonna olen saanut pariin kertaan toivottaa tontille tervetulleiksi Tyynelän edellisiä omistajia, jotka ovat, joko etukäteen sovitusti tai yllättäen, halunneet tulla taloa tervehtimään. On yhdessä todettu, että paljon on tapahtunut vuosien varrella, mutta Tyyne rouva 92v seisoo ryhdikkäänä paikallaan pellon laidassa. 

Näitä kuvia ottaessani huomasin, että jotenkin kuvaavasti nuo kottikärrytkin nojailevat vuodesta toiseen samalla seinustalla. Moni asia ei ole muuttunut lainkaan, vaikka paljon on tehty.



Kuvat 2, 4, 6 ja 8 on otettu sinä kesäisenä päivänä ja kuvat 1, 3, 5 ja 7 eilen.