Sisällön tarjoaa Blogger.

TÄNÄ VUONNA EI OLE LUVASSA





Olen vuosia aktiivisesti pyrkinyt hyväksymään sen tosiasian, että ihmisen elämässä on olemassa erilaisia vaiheita.

Vaikka rakastankin mun rutiineja, pitäydyn niissä enemmän, kun mielelläni ja niistä kiinni pitämällä vointini pysyy siedettävänä, olen oppinut ajattelemaan, että hengästyttävänkin kiireisistä hetkistä selviää ajattelemalla, että tämä on vaan vaihe ja huomenna / ensi viikolla / seuraavana vuonna on kaikki toisin. Se auttaa kestämään ne hankalimmat hetket.

Viime syksy oli, siihen nähden, että aivoinfarkteista tulee keväällä jo kahdeksan vuotta, hirvittävän huono. Jouduin perumaan, paitsi kuormittavia asioita, myös järjettömiä määriä leppoisia ja ihania menoja. Siitä johtuvaa yksinäisyyden ja ymmärtämättömyyden tunnetta on edelleen erittäin vaikeaa käsitellä. Ymmärrän ihmisen pettymyksen, mutta en jaksaisi enää kuulla yhtään kertaa, että "kai sä nyt sinne ainakin voit tulla". Uupumisesta kertoo sekin, ettei varmasti yhtenäkään vuonna Tyynelän ostamisen jälkeen, josta tulee pian yhdeksän vuotta, ole meidän remontti edistynyt yhtä hitaasti. Odotin joululomaa, kun saapuvaa pelastajaa. Odotin viikkojen mitääntekemättömyyttä ja uutta energiaa.

Ja mikä pettymys olikaan, etten ehtinyt sen aikana toipua minuun kohdistuneesta kuormituksesta. 

Tämä vuosi on siis alkanut samoissa, yhtä hiljaisissa merkeissä. On ollut lukuisia hidastempoisia kävelyitä pitkin rantoja ja pellon reunaa, raivostuttavan paljon pyörrytyskohtauksia, vasemman puolen raajojen puutumista, väsymystä ja päiväunia, pistelyä, kesken jätettyjä kirjoja ja keskittymisvaikeuksia, hahmottamisvaikeuksia, unohduksia ja hajamielisyyttä. Se, että eilinen oli taas huonompi, kun mikään päivä naismuistiin, meinaa uuvuttaa mut lopullisesti, mutta sitten taas muistan, että vaihe, tämä on vaihe. Ehkä jo huominen on parempi.

Tälle vuodelle en ole tehnyt kovinkaan paljon suunnitelmia. Lähinnä toivoisin, ettei mitään ylimääräistä tai yllättävää tapahtuisi. En toivo tapahtuvan juuri mitään. Olisin onnellinen, jos ei tapahtuisi juuri mitään. Ehkä tämä umpisolmu lähtisi pikkuhiljaa avautumaan.

Remonttia meillä aiotaan kaikesta huolimatta edistää. Vuorossa on Tyynelän kylpyhuoneremontti ja etukuistin uudelleenmuotoilun käynnistäminen. Se on iso ponnistus ja näiden vähäisten voimien vuoksi mä olenkin pyytänyt apuun Jutan. Tässä tilanteessa maksan mielelläni siitä, ettei minun tarvitse pitää kaikkia lankoja käsissäni. Projekti on polkaistu hänen osaltaan liikkeelle ja mä saan vaan odotella luottavaisin mielin ensimmäisiä askelia.

Aurinkoa,
Laura

Ei kommentteja