Alkuun meillä oli tuulentupa - eikä pelkästään toiveunieni ajatusrakennelmaa tulevasta kuistista, vaan myös yksi konkreettinen tuulentupa eli hyvin vuotava kuisti - jos sitä nyt kuistiksi voi sanoa. Se oli ahdas ja vetoisa tila, jonka patteria meillä ei käytetty koskaan, koska lämpöhukka olisi ollut niin valtaisa. Talvisin vanha kuisti toimi jääkaapin korvikkeena. Saunakaljat sai sieltä ihan sopivassa lämpötilassa ja uudenvuoden perunasalaatti säilyi hattuhyllyllä. Tilan ahtauden vuoksi se oli jatkuvasti rytöläjä, jossa seikkailivat kauppakassien seassa pihasaappaat, työhanskat ja kierrätykseen matkalla olevat metallit. Viimeksi mainittuun tuli parannus keittiöremontin myötä, mutta muuten tila oli auttamattomasti liian ahdas ja epäkäytännöllinen. Etenkin, kun elää ihmisen kanssa, jonka perimmäinen luonne on, kuin Pelle Pelottomalla ja järjestelmällisyys ei ole se eniten määrittäviin lukeutuva luonteenpiirre.
Kuistiremontin jälkeen meillä on oikea lasikuisti. Sellainen, jossa istun aamukahvilla ja tuijotan pellon tapahtumia. Tänään sitä valmistellaan kylvöihin ja traktori on ollut hommissa jo toista tuntia. Nykyisen kuistin seinät on rakennettu nykystandardien mukaan ja tästä syystä väliovi alakertaan onkin mahdollista pitää auki. Ehdottomiin plussiin kuuluu myös se, että Pelle Pelottomalle on kiinteiden penkkien alla runsaasti säilytystilaa.
Kuistista on tullut niin viihtyistä, että siitä on tullut lempipaikkojani koko Tyynelässä. Eikä ihme - ero entiseen on suuri. Ennen näytti tälle.
Ihanaa Vappua ja viikonloppua :)
