Sisällön tarjoaa Blogger.

Haaveissa muutto maalle

Vanhan hirsitalon eteinen

Vanhan hirsitalon eteinen

Vanhan hirsitalon eteinen

Vanhan hirsitalon eteinen

Havahduin taas siihen tosiasiaan, että voin maalla paremmin. Janne sen taas eilen saunan jälkeen palautti mieleeni, kun teki huomion, kuinka paljon lievempänä aivoinfarktien jättämän neurologisen oirekuvan oireet täällä ilmenevät. Keskityn paremmin, pyörryttää vähemmän, vasemman puolen puutumista ilmenee harvemmin, hajamielistä unohtelua on vähemmän, hahmottamiskykyni on parempi ja sekavaa, poissaolevaa ajantajun kadottamista tapahtuu vain toisinaan.

Suurin muutos on varmasti tapahtunut siinä, että täällä maalla äänimaailma on rauhallisempi, saan nukkua katkeamattomia unia ja ylipäätään ärsykkeitä on vähemmän. Aivot saavat levätä ilman toistuvia keskeytyksiä. Ei tunnu jatkuvasti siltä, kuin joku havahduttaisi sinut torkkumasta - äänitorven kanssa huomiota vaatien. Kukaan ei kolistele roska-astioita kello kuusi pitkin mukulakiviä, aja hälytysajoneuvoilla keskellä yötä ikkunan alta tai puhu tarpeettoman kovaan ääneen ikkunani alla. Kaikki edellä mainitut ovat vaihtuneet fasaanien säännällisen raakkumiseen, sepelkyyhkyn huhuiluun, tuulen suhinaan ja sopivalla tuulella lähitilan lampaiden ääniin iltaruokinnan aikaan. Tällainen kliseinen kuvaus maaseudusta toteutuu täällä sellaisenaan ja se sopii minulle. Tuijotan väsymättä vastapäisellä pellolla ruokailevia peuroja. Ulkoilla saan omassa rauhassani keskellä peltoja ja tai pihallamme - juuri niin pitkissä tai lyhyissä pätkissä, kun itseäni huvittaa. 

Tämä rytmi jotenkin sopii minulle. Aikataulutan likaisimmat sirkkelöintihommat saunapäiville. Teen ruokalistan valmiiksi ja kauppaostokset verkossa kerran viikossa. Kesällä kasvatan itse omat perunani, porkkanani, kurkkuni ja paljon muuta. Kotivarasta löytyy aina jotain syötävää, eikä kauppaan tarvitse lähteä kiireessä. Hyvällä suunnittelulla aikaa vapautuu mielekkäämmille asioille, eikä tarvitse taistella extempore ilmaantuneiden stressitekijöiden kanssa.

Katsoin sarjan "Unelma Lapista" ja näin siinä tarinansa kertoneiden läpi. Viikko viikolta huomaan haaveilevani entistä useammin pysyvästä maalle muutosta. 

4 kommenttia

  1. Toivottavasti pääset toteuttamaan unelmasi! On todella tärkeää voida elää itsensä näköistä ja itselle parhaiten sopivaa elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Näin on. Sen huomaa selkeästi miten aktiivinen toiminta lisääntyy, kun voi henkisesti ja fyysisesti paremmin. Onneksi tää etätyökausi on mahdollistanut sen, että me saadaan nyt viettää 90% ajasta täällä maalla. On ollut tälläkin pilvellä hopeareunus :)

      Poista
  2. Oi, että maalle muuttaminen on niin terapeuttista. Voin sen omakohtaisesti sanoa. Asuin Oulussa 30 vuotta. Miten ihanaa onkaan ollut asua 15 vuotta vajaan 5000 asukkaan pikku kunnassa, metsän reunassa pellon laidalla, niin syrjässä, ettei naapuriin näe. Ja että talvella, iltapimeässä taivaan tähdet näkyvät kirkkaina ja tajuaa, että niitä on miljoonia. Minua ei mikään saisi muuttamaan enää kaupunkiin, eikä edes kylätaajamaan. Silloin kun tulee kaupunkifiilis, voihan sinne mennä lomalle. NIin me aina aika ajoin perheemme kanssa teemme. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalle :) Tähtitaivaat on kyllä upeita täällä. Sitä ei kaupungissa edes tajua, että ne kirkkaat näkymät puuttuvat.

      Kaupunkilomat on myös mun makuun. Mä viihdyn usein mieluummin kulttuurilomalla kaupungissa, kun rannalla. Silloin nautin ravintoloista, museoista jne. Nyt korona-aikana olen huomannut, etten ole vielä ede kunnolla ehtinyt kaivata niiden pariin eli harvakseltaan riittää hyvin.

      Poista