Sisällön tarjoaa Blogger.

Lopulta juurruin minäkin

Kuukausi vaihtui ja osana omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus on jälleen aika puhua oman ruoan kasvatuksesta ja omavaraisuudesta. Kuukauden teemana on "Omavaraisteluni tausta, mikä innosti minua? Miten päädyin nykyiseen paikkaani? Tulevaisuuden haaveeni?", jota voi käsitellä omasta näkökulmastaan tai kertoa omasta omavaraisuussuunnitelmastaan, sen etenemisestä, muutoksista ja vastoinkäymisistä. Tätä kirjoitussarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala- blogin Heikki. Linkit muiden teemapostauksiin löytyvät tekstin lopusta.



nuotipaikka vanhan talon pihalla

Sielultaan maalainen?

Olen 41-vuotias ja asunut ikäni kerrostaloissa. Niitä on kertynyt matkani varrelle kymmeniä. Muutimme lapsuuudessani usein; työn, eron, erikoistumisopintojen ja viransijaisuuksien vuoksi. Yhdessäkään asuinpaikassa meillä ei ollut pihaa tai palstaa. Vaikka rahaa oli niukasti, emme ole sienestäneet, saati parvekeviljelleet, vaikka siihen varmaan teoriassa olisi ollut hyvätkin mahdollisuudet. 


En siis oikeastaan edes tiedä, mistä alunperin alkoi kaipuuni vanhaan maalaistaloon ja pihahommiin. Kun olin 30-vuotias, tavannut puolisoni ja odotimme häitämme, aloimme käydä tosissamme näytöillä. Niitä kierrettiin viikonloppuisin paitsi kartan, myös aikataulun kera. Ostimme tämän vanhan, Tyynelä nimisen, pientilan kun täytin 31. Se hankittiin niin, etten itse ehtinyt kääntymään edes pihassa ennen kauppoja. (Sen tarinan voit lukea täältä). Jo tuolloin ajatuksissani oli, että jonain päivänä, akuuttien sisäremonttien jälkeen, keskityn pihan rakentamiseen.


Pihamme oli alkuun "tabula rasa"; nurmikenttä, jolla kasvoi syreenien, kuusiaidan ja vanhojen tammien lisäksi muutamia periksiantaneita omenapuita sekä useita punaviinimarjapensaita. Se oli täydellinen alusta lähteä rakentamaan mieleistänsä lopputulosta. Onkin tuntunut erittäin palkitsevalta vihdoin päästä tähän vaiheeseen. (Parin vuoden takaisia ennen / jälkeen kuvia löydät täältä.)



Tänä vuonna meillä on viimeistelty katettua kesäterassia, joka kasattiin pari vuotta sitten elementeistä. 

Pikkuhiljaa enemmän... ja enemmän

Ensimmäisinä vuosina meidän omavaraistelumme koski ainoastaan marjoja, omenoita ja polttopuita. Viimeksi mainittuja kaadettiin ja klapikonein urakoitiin, paitsi muutaman suuren koivun verran omalta pihalta, myös puolisoni suvun kesämökiltä, joka sittemmin ostettiin kokonaan meidän nimiimme. Polttopuita meidän ei ole tarvinnut ostaa kertaakaan koko kuluneen kymmenen vuoden aikana. Etenkin puolisolleni tämä on jonkin sortin kunnia- / periaatekysymys.


Suuunnittelimme, että kasvatamme omavaraistelumme määrää pikkuhiljaa, emmekä uuvuttavasti kertarysäyksellä ja näin se on meillä myös toteutunut. Omalle pihalle uusien asioiden istuttamisen aloitimme perinteisesti yrteistä. Samaan aikaan aloin nauttimaan myös sienestyksestä ja ostin Torista jykevän kotimaisen Orakas hyötykasvikuivurin. Vuosien ajan kuulinkin usein sanovani, että syksy sienineen ja kuivattuine omenoineen on mun lempivuodenaikaa. Nyt kun olen saanut lavani perustettua ja päässyt tarkkailemaan keväistä kasvua, olen alkanut rakastaa kevättä ja alkukesääkin.


 


Minunkin juureni ovat tämän tontin mullassa.


Vaikka olen aina nauttinut seikkailuista ja siitä, miten elämä vie, tunnen nyt tulleeni kotiin. Täytyy myöntää, että kaikkien niiden kertojen jälkeen, joina olen kantanut tavarani uuteen asuntoon ja kaupunkiin, kävi kyllä melkoinen tuuri, että juurruin paikkaan, jota en ollut itse näytöllä valitsemassa. Meidän alkuperäinen ajatuksemme oli pitää Tyynelää lähinnä mökkinä, mutta sainkin kodin. Toivon pian voivani muuttaa tänne niin, ettei kaupunkiin tarvitsisi enää palata, kuin hotellilomalle. Siihen saakka tyydyn pitämään kaupunkikotia lainanlyhennyksineen eläkesäästöinäni.




En melkein malta odottaa, mitä kaikkea Tyynelällä on vielä meille annettavaa ja meillä sille. Näen, että hyötypuutarha kasvaa, 2500m2 suuruisen tonttimme rajojen sisäpuolella, suunnitellusti vuosittain parilla lavalla tai lajilla. Kasvihuone meille varmasti tulee, mutta peltoalasta täällä ei unelmoida, vaikka olisi se kai kuriositeettina hauskaa lunastaa tilasta kerran myyntiin lohkottu pläntti takaisin. Kotieläimistäkään, koiraa ja kissaa lukuunottamatta, en haaveile, mutta muilta osin kaikki vanhan pientilan elämään kuuluneet asiat kiinnostavat. Jos rajanaapurinamme olisi metsää, olisin jo käynyt kolkuttelemassa omistajan ovia ostoaikeissa. 


Tässä yhteispostaussarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahoillaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan, projektien toteutuksista ja kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua.


Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen löydät täältä.


Muiden bloggaajien teemakirjoituksiin pääset tästä:

Kasvuvyöhyke 1


Jovela

https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/


Apilan kukka

https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/


Kakskulma

https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/


Kasvuvyöhyke 2


Urban farming kotitarveviljely

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html


Kohti laadukkaampaa elämää

https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.html


Keltainen kahvipannu

https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html


Oma tupa ja tontti

https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html


Sarin puutarhat

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html


Kasvuvyöhyke 3


Tsajut

https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-6/


Rakkautta ja maanantimia

https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6.html


Harmaa torppa

https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html


Metsä Heini

https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/


Mikä Itä

https://mikaita.fi/?p=774


Mummon kirja

https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html


Luomulaakso

https://luomulaakso.fi/?p=21274


Majalevon pientila

https://majalevo.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html


Kasvuvyöhyke 4


Puutarhahetki

https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html


Korkeala

https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/


Kasvuvyöhyke 5


Puutteela 

https://puutteela.com/?p=682


Kasvuvyöhyke 7


Korpitalo

https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/



10 kommenttia

  1. Ihana, ihana Tyynelä <3 Kuvista huokuu rauha ja nimensä mukainen tyyneys, vaikka viitsimistä se toki vaatii, että saa paikasta niin siistin, kuten te olette saaneet. Teillä on vissiin saatu sadettakin, kun pihalle on syntynyt istuinuimala :D Täällä ollaan taas siinä samassa tilanteessa, josta murmutan aina näihin aikoihin, maa muuttuu kuivaksi ja sateita ei kuulu. Nyt kun juuri nurmetettiin osa etupihasta, sadettaja saa tohotella tunteja, jotta se vesiomavaraisuus on taas kultaakin arvokkaampi ominaisuus tällä meidän omalla pläntillämme.

    Ihanaa alkanutta kesää sinne!

    VastaaPoista
  2. Voi huokaus näitä kuvia! Kymmenessä vuodessa saa näköjään valtavasti kaunista aikaan,vaikka maltilla etenisikn. Se lohduttaa ☺️

    VastaaPoista
  3. En yhtään ihmettele kiintymystäsi Tyynelään, kun katson noita ihastuttavia kuvia. Teillä on kyky loihtia kauneutta ympärillenne.
    Yhtymäkohtana meidän tarinaamme on se, että aloitte etsiä omaa paikkaa jo ennen häitänne.
    Kaikkea hyvää kesäkuuhunne!

    VastaaPoista
  4. Kaunista ja tyylikästä. Talon ja pihan henki on säilynyt. Asun itsekin Helsingin keskustassa, koti on siellä, vaikka mieli kaipaa maalle siellä ollessa.

    VastaaPoista
  5. Varmaankin odotat sitä päivää, kun ei ole enää kiire pois Tyynen luota...Voi kun ehtis lukemaan näitä blogeja nyt enemmän, mutta kasvimaa kutsuu ja kasteluletku...🌱🌱

    VastaaPoista
  6. Onpa kaunis talo <3 Ja edellisiä kompaten, Tyynelä vaikuttaa olevan nimensä veroinen paikka. Sitä sellaista omaa kotia itsekin vielä odottelen ja etsin, minne voisi jäädä ja juurtua.

    VastaaPoista
  7. Voi miten kauniisti kirjoitettu, jotenkin pystyn niin samaistumaan fiiliksiisi. Tyynelä on upea paikka, sinne on aina niin ihana tulla kyläilemään. Olette todellakin herättäneet hienosti henkiin tämän upean vanhan rouvan, sekä talon, että pihapiirin.

    VastaaPoista
  8. Tyynelä on kyllä nimensä veroinen paikka. Hienoa, että juurtuminen on alkanut.

    VastaaPoista
  9. Fiksua minunkin mielestä, että pikkuhiljaa voimavarojen mukaan, eikä kertarysäyksellä itsensä ja muiden uuvuttamista. Tarinassasi on jotain samanlaista kuin omassani, tosin olin näytöllä mukana, mutta en mitenkään halunnut tänne, eikä se ollut valintani, mutta niin vaan tästä on tullut Koti, josta en lähde kuin jalat edellä pois :) Tuo viimeinen kuva sumuineen - selkeästi Tyynelä :)

    VastaaPoista
  10. Ihastuttava paikka, kunpa itsekin muistaisi, että ei tarvitse kaikkea saada kertarysäyksellä, vaan malttaisi tehdä asioita pikku hiljaa.

    VastaaPoista