Sisällön tarjoaa Blogger.

Talvikylvöjä ja höyläämätöntä lautaa

Kuukausi vaihtui ja osana omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus on jälleen aika puhua oman ruoan kasvatuksesta ja omavaraisuudesta. Kuukauden teemana on Mitä ostin ennen valmiina, mutta nykyään teen itse (muuta kuin syötävää), jota voi käsitellä omasta näkökulmastaan tai kertoa omasta omavaraisuussuunnitelmastaan, sen etenemisestä, muutoksista ja vastoinkäymisistä. Tätä kirjoitussarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala- blogin Heikki. Linkit muiden teemapostauksiin löytyy tekstin lopusta.



Ensin ajattelin, että miten noloa.

Putkiaivoinen omavaraistelija ilmoittautuu! Kuukauden teeman saadessani ajattelin, että mikä häpeä - ostan edelleen kaikki kulutustavarat kodin ulkopuolelta. Päätin, että kirjoitan tässä kuussa vain omavaraissuunnitelmani etenemisestä ja kuulumisista. Enhän ole omavarainen tekemieni käsitöiden villan suhteen, en tuota omaa sähköäni tai kudo mattoja kuteista.


Teeman pohtiminen jätti pariksi päiväksi, kulutustottumuksiani kyseenalaistavan, luupin pyörimään päähäni. Yhtäkkiä tajusin, että minua ravistelemalla se täyttikin jo tehtävänsä - sai minut katsomaan esineitä ympärilläni uudesta vinkkelistä.


Millainen kannustin?


Jäin todella miettimään, että millainen itseisarvo omavaraistelu juuri minulle on. Itse en edes tavoittele sillä täysin omavaraista elämää; sellaista, etten tarvitsisi enää tämän yhteiskunnan rakenteita tai lähikauppiaan palveluita. Tavoittelen sillä ennenkaikkea iloa itsetehdystä ja ympäristöä vähemmän kuormittavaa tapaa elää omassa talossa. Uskoisin, että tämä on varsin yleinen tapa olla osittain omavarainen. Omavaraisteluni palkkiona ja kannustimena minulle onkin ennenkaikkea uuden opettelu ja onnistumisen tunteet.


Kulutustottumuksiani pohtiessani ymmärsin, että olemme tulleet todella pitkälle siitä ajasta, kun parikymppisenä vaelsin kaupoissa miettien löytyisikö jotain ostettavaa. Nykyään ostan kaikki kodin tuotteet; kauhoja, lautasia, peflettejä, kumisaappaita, lämpömittareita ja kattolamppuja myöten, ensisijaisesti kirpputoreilta. Kun tarvitsen jotain, katson ensin Torista, sitten lähikirpputorilta ja uutena ostan vasta, jos ei kohtuullisessa ajassa löydy. Meille tulee toripaketteja postilla niin usein, että puolisoni sanoi, että täällä on ikuinen joulu.


Puolisoni on taas tavoiltaan sukua hamstereille. Hän säästää navetallemme kaiken, mistä voi olla tulevaisuudessa hyötyä. Sieltä löytyy mm. pöydänjalkoja, hyllynkannakkeita, separaattoreita ja ikkunoita heloineen. Pakko arvostaa paitsi ekologista puolta, myös siitä syntyvää säästöä. Hyvänä esimerkkinä hänen tavastaan toimia on, kun rautakaupassa valaisimen välikytkimellistä johtoa etsiessämme puoliso totesi, että tekee mieluummin itse. Pajalta löytyy kuitenkin osia valmiina.


Suuntana omavaraisuus. Peltomaisema.


Suunnitelmamme etenee.


Viime kuussa puuhasteltiin omavaraisuuden parissa verkkaisesti, koska kesämökkihaaveet (sen pystyttämisessä sitten riittääkin kompensoitavaa!) veivät käytettävissä olevan vapaa-ajan. 


  • Terttuina saunatuvalle nostetut tomaatit kypsyvät omalla painollaan. 
  • Lavojen multatila oli taas kesänaikana vajentunut, joten keräsin massoittain pihan lehtiä ja käänsin niitä lavakaulusten pohjalle maatumaan.
  • Tyhjensimme lämpökompostorin. Möyhimme tuotokset lavoihin.
  • Nostin elämäni ensimmäiset palsternakat. Niistä tuli rimpuloita. Vaativat ilmeisen pitkän ajan kasvaakseen, joten tein ensi vuotta varten talvikylvöt. Kylvin viime viikolla paitsi palsternakat, myös juuripersiljaa ja valkosipuleita.



  • Toin chilin talvehtimaan lasikuistille. Saunatuvallamme alkoi olla liian viileät olossuhteet.
  • Punajuuret, raitajuuret ja keltajuuret varastoitiin kellariin, osa porkkanoista on vielä maassa.
  • Kaikki siemenet on tuotu talveksi pois puutarhavajasta. Laitoin ne kuivaan ja viileään tilaan kuistin penkin alle. 
  • Keräsin jo syyskuulla siemeniä unikoista ja ruusupavuista. Ne saivat ensin ilmavasti kuivua ja nyt ne varastoitiin muiden siementen kanssa kuistille.
  • Aloitimme puiden suojaamisen. Jänisverkot laitetaan paitsi luumu- ja omenapuille, myös kaikille tänä vuonna istutetuille puille / pensaille.
  • Polttopuuvarastot talvea varten ovat kunnossa. Olemme sekä viime keväänä kuistia rakennettaessa, että nyt käynnissä olevassa julkisivuremonttissa (emme tee työtä itse) säästäneet kaiken maalaamattoman puun, poistaneet niistä naulat ja pilkkoneet polttopuiksi. Hyvin niilläkin tupa lämpenee. Siis tälläkin kertaa telineet tehtiin puusta (halvempaakin, koska pitkä vuokra-aika) ja pian saamme taas hikoilla saunapuut kahteen kertaan. 


Vanha talo ulkoverhous.


Kohti talvea mennään. Pidän sitä luontaisena tapana hidastaa ja hiljentyä. Tässä kuussa on vielä on luvassa ulkoverhouksen tekeminen ja viimeisten ikkunoiden kunnostukset. Nämä tekee ammattilainen. Sitten pääsen ikkunoiden paperointihommiin. Mökiltä käydään tässä kuussa vielä purkamassa ikkunat tulevaa kasvihuonetta varten ennen, kun se jyrätään. Tänä vuonna odotan talvea, koska silloin ei tarvitse tarttua mihinkään projektiin. Saa vaan lämmitellä leivinuunia ja puuhastella sitä, mikä hyvälle tuntuu.


Terveisiä Tyynelästä!


Tässä yhteispostaussarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahoillaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan, projektien toteutuksista ja kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua.


Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen löydät täältä.


Tämän kuun teemakirjoituksiin pääset tästä: