Sisällön tarjoaa Blogger.

Talvikylvöjä ja höyläämätöntä lautaa

Kuukausi vaihtui ja osana omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus on jälleen aika puhua oman ruoan kasvatuksesta ja omavaraisuudesta. Kuukauden teemana on Mitä ostin ennen valmiina, mutta nykyään teen itse (muuta kuin syötävää), jota voi käsitellä omasta näkökulmastaan tai kertoa omasta omavaraisuussuunnitelmastaan, sen etenemisestä, muutoksista ja vastoinkäymisistä. Tätä kirjoitussarjaa luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala- blogin Heikki. Linkit muiden teemapostauksiin löytyy tekstin lopusta.



Ensin ajattelin, että miten noloa.

Putkiaivoinen omavaraistelija ilmoittautuu! Kuukauden teeman saadessani ajattelin, että mikä häpeä - ostan edelleen kaikki kulutustavarat kodin ulkopuolelta. Päätin, että kirjoitan tässä kuussa vain omavaraissuunnitelmani etenemisestä ja kuulumisista. Enhän ole omavarainen tekemieni käsitöiden villan suhteen, en tuota omaa sähköäni tai kudo mattoja kuteista.


Teeman pohtiminen jätti pariksi päiväksi, kulutustottumuksiani kyseenalaistavan, luupin pyörimään päähäni. Yhtäkkiä tajusin, että minua ravistelemalla se täyttikin jo tehtävänsä - sai minut katsomaan esineitä ympärilläni uudesta vinkkelistä.


Millainen kannustin?


Jäin todella miettimään, että millainen itseisarvo omavaraistelu juuri minulle on. Itse en edes tavoittele sillä täysin omavaraista elämää; sellaista, etten tarvitsisi enää tämän yhteiskunnan rakenteita tai lähikauppiaan palveluita. Tavoittelen sillä ennenkaikkea iloa itsetehdystä ja ympäristöä vähemmän kuormittavaa tapaa elää omassa talossa. Uskoisin, että tämä on varsin yleinen tapa olla osittain omavarainen. Omavaraisteluni palkkiona ja kannustimena minulle onkin ennenkaikkea uuden opettelu ja onnistumisen tunteet.


Kulutustottumuksiani pohtiessani ymmärsin, että olemme tulleet todella pitkälle siitä ajasta, kun parikymppisenä vaelsin kaupoissa miettien löytyisikö jotain ostettavaa. Nykyään ostan kaikki kodin tuotteet; kauhoja, lautasia, peflettejä, kumisaappaita, lämpömittareita ja kattolamppuja myöten, ensisijaisesti kirpputoreilta. Kun tarvitsen jotain, katson ensin Torista, sitten lähikirpputorilta ja uutena ostan vasta, jos ei kohtuullisessa ajassa löydy. Meille tulee toripaketteja postilla niin usein, että puolisoni sanoi, että täällä on ikuinen joulu.


Puolisoni on taas tavoiltaan sukua hamstereille. Hän säästää navetallemme kaiken, mistä voi olla tulevaisuudessa hyötyä. Sieltä löytyy mm. pöydänjalkoja, hyllynkannakkeita, separaattoreita ja ikkunoita heloineen. Pakko arvostaa paitsi ekologista puolta, myös siitä syntyvää säästöä. Hyvänä esimerkkinä hänen tavastaan toimia on, kun rautakaupassa valaisimen välikytkimellistä johtoa etsiessämme puoliso totesi, että tekee mieluummin itse. Pajalta löytyy kuitenkin osia valmiina.


Suuntana omavaraisuus. Peltomaisema.


Suunnitelmamme etenee.


Viime kuussa puuhasteltiin omavaraisuuden parissa verkkaisesti, koska kesämökkihaaveet (sen pystyttämisessä sitten riittääkin kompensoitavaa!) veivät käytettävissä olevan vapaa-ajan. 


  • Terttuina saunatuvalle nostetut tomaatit kypsyvät omalla painollaan. 
  • Lavojen multatila oli taas kesänaikana vajentunut, joten keräsin massoittain pihan lehtiä ja käänsin niitä lavakaulusten pohjalle maatumaan.
  • Tyhjensimme lämpökompostorin. Möyhimme tuotokset lavoihin.
  • Nostin elämäni ensimmäiset palsternakat. Niistä tuli rimpuloita. Vaativat ilmeisen pitkän ajan kasvaakseen, joten tein ensi vuotta varten talvikylvöt. Kylvin viime viikolla paitsi palsternakat, myös juuripersiljaa ja valkosipuleita.



  • Toin chilin talvehtimaan lasikuistille. Saunatuvallamme alkoi olla liian viileät olossuhteet.
  • Punajuuret, raitajuuret ja keltajuuret varastoitiin kellariin, osa porkkanoista on vielä maassa.
  • Kaikki siemenet on tuotu talveksi pois puutarhavajasta. Laitoin ne kuivaan ja viileään tilaan kuistin penkin alle. 
  • Keräsin jo syyskuulla siemeniä unikoista ja ruusupavuista. Ne saivat ensin ilmavasti kuivua ja nyt ne varastoitiin muiden siementen kanssa kuistille.
  • Aloitimme puiden suojaamisen. Jänisverkot laitetaan paitsi luumu- ja omenapuille, myös kaikille tänä vuonna istutetuille puille / pensaille.
  • Polttopuuvarastot talvea varten ovat kunnossa. Olemme sekä viime keväänä kuistia rakennettaessa, että nyt käynnissä olevassa julkisivuremonttissa (emme tee työtä itse) säästäneet kaiken maalaamattoman puun, poistaneet niistä naulat ja pilkkoneet polttopuiksi. Hyvin niilläkin tupa lämpenee. Siis tälläkin kertaa telineet tehtiin puusta (halvempaakin, koska pitkä vuokra-aika) ja pian saamme taas hikoilla saunapuut kahteen kertaan. 


Vanha talo ulkoverhous.


Kohti talvea mennään. Pidän sitä luontaisena tapana hidastaa ja hiljentyä. Tässä kuussa on vielä on luvassa ulkoverhouksen tekeminen ja viimeisten ikkunoiden kunnostukset. Nämä tekee ammattilainen. Sitten pääsen ikkunoiden paperointihommiin. Mökiltä käydään tässä kuussa vielä purkamassa ikkunat tulevaa kasvihuonetta varten ennen, kun se jyrätään. Tänä vuonna odotan talvea, koska silloin ei tarvitse tarttua mihinkään projektiin. Saa vaan lämmitellä leivinuunia ja puuhastella sitä, mikä hyvälle tuntuu.


Terveisiä Tyynelästä!


Tässä yhteispostaussarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahoillaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan, projektien toteutuksista ja kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua.


Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen löydät täältä.


Tämän kuun teemakirjoituksiin pääset tästä:




HELPPO OHJE: PÖRRÖISET KÄMMEKKÄÄT

Helppo ohje pörröiset kämmekkäät / kynsikkäät / lapaset.

Helppo ohje pörröiset kämmekkäät / kynsikkäät / lapaset.

Helppo ohje pörröiset kämmekkäät / kynsikkäät / lapaset.


Helppo ohje: pörröiset kämmekkäät


Nämä tarvitset:

  • kerä Sandnes Garn Babyull Laget, sävy 4622
  • kerä Sandnes Garn Tynn Silk Mohair, sävy 4323
  • sukkapuikot 2,75 tai käsialan mukaan
  • neulan


Kämmekkäät neulotaan molemmilla langoilla yhtäaikaa eli kahdelta kerältä. Molempia jää kämmekkäistä yli eli halutessasi voit neuloa tätä ohjetta pohjana käyttäen myös lyhytvartiset lapaset.


Luo 44 silmukkaa. Aloita neulomalla (1 o, 1 n) resoria viisi kerrosta. Neulo vielä viisi kerrosta kaikki oikein ja aloita sitten peukalokiila.


Peukalokiila:

Kiila tehdään puikkojen 2 ja 3 väliin. Neulo siis ensimmäinen puikko kaikki oikein ja toisella puikolla oikein, kunnes jäljellä on kolme silmukkaa. Tee tähän lisäys, eli neulo kolmanneksi viimeinen silmukka tuplana; ensin etureunasta ja sitten takareunasta. Neulo sitten oikein ne tämän toisen puikon kaksi viimeistä silmukkaa ja myös kolmannen puikon kaksi enimmäistä. Tee taas lisäykset kolmannella silmukalla ja neulo sitten kerros loppuun saakka.


Kiilan lisäykset tehdään tähän tapaan joka kolmannella kerroksella eli lisäyskerrosten välissä neulotaan aina kaksi kerrosta kaikki oikein. Ensimmäisen kerran lisäykset tehdään kolmanneksi viimeisellä ja kolmanneella silmukalla, seuraavan kerran lisäykset tehdään neljänneksi viimeisellä ja neljännellä silmukalla, kolmannen kerran viidenneksi viimeisellä ja viidennellä silmukalla jne. Kun lisäykset on tehty kuusi (6) kertaa ja puikoilla 2 ja 3 on molemmilla 17 silmukkaa, neulotaan ensin kolme kerrosta kaikki oikein ja siirretään sitten 6 silmukkaa puikolta 2 ja 6 silmukkaa puikolta 3 apulangalle peukaloa varten. 


Sovita kämmekäs ja päätä tarvitsetko kavennuksia. Jos käsine tuntuu sopivalle jatka neuloen 18 kerrosta kaikki oikein ja päättele sitten joustavasti. Jos taas kaipaat tyköistuvampaa mallia, voit kaventaa seuraavilla kerroksilla peukalokiilan kohdalla aina yhden silmukan joka toinen kerros, kunnes tuntuu sopivalle ja päättele vasta sitten. Itse tein kavennukset tällä kertaa kuudesti eli kavensin 6 silmukkaa.


Poimi lopuksi apulangalta peukalon 12 silmukkaa ja nosta vastakkaiselta reunalta kolme silmukkaa lisää ja neulo peukalo. Kuvan peukalolla on pituutta 11 kerrosta. Päättele.

KUN KESÄMÖKKI TÄYTYY PURKAA


Kreosootti. Siitä ehti muodostumaan meille uusi kirosana.


Teetimme, alunperin puolison suvun omistuksessa olleelle, kesämökillemme haitta-ainekartoituksen, koska siellä haisi pistävälle. Vuosien mittaan kuulema tutusti vaan mökille. Mökki on Puutalo Oy:n aikanaan toimittama malli Kesäkoto - ensimmäisiä tehdasrakenteisia mökkejä, joita 50-luvun lopussa rakennettiin. Mökillä ikänsä viettäneet sanoivat, että tälle täällä on aina haissut, eivätkä mahdollisesti siitä syystä osanneet asiaan tarttua. Mutta mua huolestutti - haju tarttui hiuksiin, pesuainepussiin ja viikonloppulaukkuun. Sitä oli vaikeaa saada lakanoista pesemällä pois. 



Haitta-ainekartoitus tehtiin poran kuppiterällä niin, että lattiaa ja seinää poraamalla päästiin käsiksi talon kaikkiin materiaalikerroksiin. Irroitetut pyöreät palat liimattiin paikoilleen reikiin, jotka jäivät melko huomaamattomasti huonekalujen alle ja taakse. Sekä reikien kautta, että esimerkiksi ala- ja yläpohjaan ryömimällä otettiin materiaalinäytteet, jotka suljettiin pieniin pakkauksiin ja toimitettiin laboratorioon analysoitavaksi. Tässä vaiheessa kuvittelin, että mikä lopputulos olisikin, siitä selviäisi varmaan otsonoinnilla ja joitain materiaaleja korvaamalla. Kartoituksessa kuitenkin selvisi, että tervapaperien lisäksi mökin kantavissa rakenteissa on käytetty ilmeisesti kreosoottia, koska PAH-yhdisteitä ilmeni analyysissä todella suurina pitoisuuksina. Se oli meille järkytys, jota en ensin tahtonut edes ajatella. Oli otettava aikalisä ja mietittävä tarkkaan, mitä tehdään. Nyt, vuosi kartoituksen jälkeen, alkaa suunnitelmat tuntumaan jo selvälle.



Kesämökki on kaunis 50-lukulainen ja seisoo meren rannalla. Jos haitta-aineet olisivat sijainneet rakenteissa, jotka voisi turvallisesti ja kannattavasti korvata, se tehtäisiin. Tässä meidän tapauksessa mökistä ei vaan jäisi jäljelle mitään. Ei perustustuksia, alapohjan tukipuita, lattiaa eikä seiniä. Ulkoseinien tukipuut ja katon vasat voisi mahdollisesti säästää, mikäli haju ei olisi niissä voimakkaana, mutta multa osin purku vaatisi koko mökin luurangolle purkamisen, ilmaan nostamisen, uusien perustusten tekemisen ja mökin jälleenrakentamisen seinineen, välikattoineen ja lattioineen. Tällä menetelmällä olisimme saaneen saman mökin, yhtä lähelle rantaa. 



Kantavien rakenteiden kapselointikin voisi korjaustoimenpidesuositusten mukaan olla yksi vaihtoehto, muttei kuitenkaan suositeltu tapa toimia. Emmekä me halua ottaa niin suurta riskiä. Korjaamisen kustannukset menisivät täysin hukkaan, jos myöhemmin osoittautuisi, että ei olisi kannattanut. Sitäpaitsi en ole lainkaan vakuuttunut, että osaisin nauttia kesästä sen hajun aiheuttaman huolen keskellä. Näytteistä kuitenkin havaittiin, että PAH-yhdisteiden kokonaismäärä (seinien tervapapereissa ja alapohjan kantavien rakenteiden kyllätysaineissa) oli 18 000 mg/kg ja esimerkiksi kaatopaikalle hyväksyttävän jätteen raja-arvo PAH-yhdisteiden osalta on 40 mg/kg. Varmaa ei ole kuinka paljon yhdisteitä vapautuu materiaaleista hengitysilmaan, mutta tunnen oloni siellä silti turvattomaksi.


Vaihtoehtoisten menetelmien toteuttaminen niin, että ongelma poistuisi täysin voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Ensisijaisesti suosittelemme pitoisuuksia sisältäneiden materiaalien poistamista."



Vaikka vanha mökki tietysti sisältää valtavasti muistoja ja tunnearvoa ei voi mitata rahassa, on mökkipaikalla upeinta kuitenkin rantatontti maisemineen. Puolisoni päätyi ostamaan sisareltaan osuuden ja pitkän harkinnan jälkeen päädyimme mökin purkuun ja uuden rakentamiseen. Meille siis kohoaa ensi vuonna uusi kesämökki. Toivomme, että mökin muistot jäävät tontille seikkailemaan, eivätkä muuta purkutavaran mukana sorttiasemalle.


Keittiö, olohuone ja kaksi makkaria 30m2 120m2

Uusi mökki tulee olemaan neljä kertaa vanhan kokoinen ja sijaitsemaan vanhan mökin yläpuolella - kaavan vaatiman 25 metrin etäisyyden päässä rannasta. Vanhassa mökissä oli keittiö, olohuone ja kaksi makuuhuonetta 30 neliössä. Uudessa kesämökissä ja sama huonejako, jonka lisäksi teemme sinne kylpyhuoneen vesivessoineen. Neliöitä tulee olemaan 120. Toivomme lopputuloksesta mahdollisimman huolivapaata taloa, jossa eläköityneet vanhempamme, ystäväperheet lapsineen ja me itse saisimme viettää lomapäiviä - ilman pimeässä taitettua matkaa pihan perälle. Samasta syystä mökin yhteyteen rakennetaan sähkösauna. Rantasauna toivottavasti saadaan säästää rakennusluvassa olevien neliöiden puitteissa, koska se sijaitsee nimensä mukaisesti rannassa ja on ihanan tunnelmallinen.



Mökin rakentumisen vaiheita voi seurata paitsi täällä blogissa, myös Instagramissa.

Aiemmat tekstini kesämökistämme löydät täältä.


Lisätietoa PAH-yhdisteistä, kreosootista ja Puutalo Oy:sta löydät alla olevien linkkien kautta:


Wikipedia: Puutalo Oy

Kotiliesi: Kreosootti voi tulla kalliiksi – ratapölkyltä haiseva vanha talo tai mökki on riskiostos.

Archinfo: Suomen näyttely Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa 2020 kertoo unohdetun tarinan tehdasvalmisteisten puutalojen maailmanvalloituksesta.

Helsingin Sanomat (vain HS tilaajille): Kun sadattuhannet evakot tarvitsivat itselleen pikaisesti kodin, Puutalo Oy kehitti ratkaisun – menestystarina on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle.