Sisällön tarjoaa Blogger.

AJATUS YSTÄVYYDESTÄ



Olen viime vuosina kokenut ihan kamalaa yksinäisyyttä. En nyt tarkoita sellaista fyysistä ihmisten puuttumista ympäriltä, vaan sisäistä outouden ja erilaisuuden tunnetta. Voisin kuvailla sitä myös puhumattomuudesta johtuvaksi ymmärryksen puutetteeksi. Ehkä en ole löytänyt kirjaimia, joilla voisin sanoittaa itseni. Se alkoi aivoinfarktien jälkeen. Eikä se ole mikään ihme. Miten voisinkaan kuvitella, että minua ympäröivät ihmiset tai suhteet olisivat samoja, kun minäkin muutuin.

Persoonallisuuden muutokset ja tunneherkkyyden lisääntyminen on yleisesti tunnistettuja piirteitä sairastuneilla. Tämä pätee luullakseni kaikkiin elämän suuriin käänteisiin. Samanlaisia tilanteita kohdataan varmasti erotessa, potkujen jälkeen, läheisen kuollessa, uuden ihmisen syntyessä jne. Tapahtuman jälkeen on opittava tunnistamaan uusi itsensä ja tämän uuden ihmisen psyykiset ja fyysiset tarpeet. Se kysyy sekä aikaa, että kärsivällisyyttä. Ei ole siis ihme, että kun koko paletti peittyy uusien värien alle niin, ettei alkuperäistä enää tunnista, menee kutakuinkin kaikki uusiksi.

Haluan korostaa, etten omassa tilanteessani lainkaan syytä ketään. Kuten jo totesin tilanne on kaikille osapuolille täysin uusi. Jos mietin asiaa läheisteni kannalta, niin ymmärrän hyvin miten tympeää on, kun lähellä ollut ihminen alkaa yhtäkkiä käyttäytyä toisin. On oikeastaan joku ihan muu, vaikka näyttääkin sille samalle vanhalle. Olen nähnyt tämän muutoksen monessa läheisessäni elämän eri tilanteissa. Se on sitten valinnanpaikka, tahtooko jatkossakin hypätä samaan junaan. Omassa muutoksessani jo pelkästään sen hyväksyminen on ollut haastavaa, että vaikka monelle muulle se oli yksi sairaskohtaus, josta jäin henkiin, minulle se on vaikuttanut elämäni jokaikiseen päivään siitä lähtien.

Osa läheisistäni on kyennyt vaivatta katsomaan tilannetta uudesta kulmasta, osa ei. Ajattelen heitä kaikkia silti lämmöllä. Onnekseni Janne osasi sopeutua. Hän tahtoo edelleen, vaikka näkee kaiken läheltä. Hän on ollut muutoksille avoin ja arvostan sitä suuresti. Kuulen Jannen toisinaan sanovan meidän ystäville tai tuttaville, ettei hän usko, että suurin osa ympäröivistä ihmisistä tietää puoliakaan siitä, millaista tämä meidän elämä nykyään on. Janne näkee arjen haasteineen. Ja ne jotka haluavat puhua ja ennenkaikkea, viikko ja vuosi toisensa jälkeen, kuunnella samoja ylä- ja alamäkiä, alkavat hiljalleen käsittää. Äitini ja siskoni ovat alkaneet mielestäni päästä viime aikoina erittäin hyvin jyvälle siitä, mitä tämä nykyään on. Tavallaan sekin on nyt vasta. Enkä nyt tarkoita lainkaan syyllistäen (niinkuin jo edellä mainitsin, ei ole yhtään ihme, sillä tämä kaikki todella on monimutkaista), mutta onhan se fakta, että aivoinfarteistani on kulunut jo vuosia - tarkalleen ottaen kohta kahdeksan. Kaikki on hitaasti mennyt uusiin uriinsa, vaikka heidän elämänsä ovat erittäin lähellä meidän elämäämme.

Ne ystävistäni, joiden kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa - esimerkiksi puolin toisin yökyläillen tai matkustaen, eivät ole välttyneet näkemästä niitä huonojakin hetkiä. Olen vuosien mittaan huomannut, että harvan kanssa voin viettää samassa paikassa useita päiviä. Kaikkialla ei voi vetäytyä hetkeksi oven taakse omiin oloihinsa, kun heikottaa. Tulee tunne, että pitää suoriutua ja olla seurassa. Tämä tunne on täysin omaa levottomuuttani, eikä liity lainkaan niihin rakkaisiin ystäviin, jonka seurassa kulloinkin olen.

Nykyään arvostan yhä enenevissä määrin paikkoja ja tilanteita, joissa ihmiset otetaan vastaan kiinnostuneita, läsnäollen ja kuunnellen- puolintoisin juuri sellaisena, kun he ovat. Se vaatiin sekä avarakatseisuutta, suoruutta, että omien tarpeidensa tunnistamista. Se tuntuu ystävyydelle.





(Kuvat: Tyynelän vierashuoneesta. Olkoon se vieraiden sijaan ystävien.)

TÄNÄ VUONNA EI OLE LUVASSA





Olen vuosia aktiivisesti pyrkinyt hyväksymään sen tosiasian, että ihmisen elämässä on olemassa erilaisia vaiheita.

Vaikka rakastankin mun rutiineja, pitäydyn niissä enemmän, kun mielelläni ja niistä kiinni pitämällä vointini pysyy siedettävänä, olen oppinut ajattelemaan, että hengästyttävänkin kiireisistä hetkistä selviää ajattelemalla, että tämä on vaan vaihe ja huomenna / ensi viikolla / seuraavana vuonna on kaikki toisin. Se auttaa kestämään ne hankalimmat hetket.

Viime syksy oli, siihen nähden, että aivoinfarkteista tulee keväällä jo kahdeksan vuotta, hirvittävän huono. Jouduin perumaan, paitsi kuormittavia asioita, myös järjettömiä määriä leppoisia ja ihania menoja. Siitä johtuvaa yksinäisyyden ja ymmärtämättömyyden tunnetta on edelleen erittäin vaikeaa käsitellä. Ymmärrän ihmisen pettymyksen, mutta en jaksaisi enää kuulla yhtään kertaa, että "kai sä nyt sinne ainakin voit tulla". Uupumisesta kertoo sekin, ettei varmasti yhtenäkään vuonna Tyynelän ostamisen jälkeen, josta tulee pian yhdeksän vuotta, ole meidän remontti edistynyt yhtä hitaasti. Odotin joululomaa, kun saapuvaa pelastajaa. Odotin viikkojen mitääntekemättömyyttä ja uutta energiaa.

Ja mikä pettymys olikaan, etten ehtinyt sen aikana toipua minuun kohdistuneesta kuormituksesta. 

Tämä vuosi on siis alkanut samoissa, yhtä hiljaisissa merkeissä. On ollut lukuisia hidastempoisia kävelyitä pitkin rantoja ja pellon reunaa, raivostuttavan paljon pyörrytyskohtauksia, vasemman puolen raajojen puutumista, väsymystä ja päiväunia, pistelyä, kesken jätettyjä kirjoja ja keskittymisvaikeuksia, hahmottamisvaikeuksia, unohduksia ja hajamielisyyttä. Se, että eilinen oli taas huonompi, kun mikään päivä naismuistiin, meinaa uuvuttaa mut lopullisesti, mutta sitten taas muistan, että vaihe, tämä on vaihe. Ehkä jo huominen on parempi.

Tälle vuodelle en ole tehnyt kovinkaan paljon suunnitelmia. Lähinnä toivoisin, ettei mitään ylimääräistä tai yllättävää tapahtuisi. En toivo tapahtuvan juuri mitään. Olisin onnellinen, jos ei tapahtuisi juuri mitään. Ehkä tämä umpisolmu lähtisi pikkuhiljaa avautumaan.

Remonttia meillä aiotaan kaikesta huolimatta edistää. Vuorossa on Tyynelän kylpyhuoneremontti ja etukuistin uudelleenmuotoilun käynnistäminen. Se on iso ponnistus ja näiden vähäisten voimien vuoksi mä olenkin pyytänyt apuun Jutan. Tässä tilanteessa maksan mielelläni siitä, ettei minun tarvitse pitää kaikkia lankoja käsissäni. Projekti on polkaistu hänen osaltaan liikkeelle ja mä saan vaan odotella luottavaisin mielin ensimmäisiä askelia.

Aurinkoa,
Laura

VIIME HETKEN PAKETOINTIVINKIT

Lahjan paketointi ideoita. Paketointi ilman teippiä. Ekologinen paketointi. Kierrätettävä lahjapaperi. Lahjapaperi eko käärepaperi kierrätys.

Lahjan paketointi ideoita. Paketointi ilman teippiä. Ekologinen paketointi. Kierrätettävä lahjapaperi. Lahjapaperi eko käärepaperi kierrätys.


“Lahjapaperia ei saa laittaa paperinkeräykseen

Kuulostaako tutulle? Toisin, kuin sanasta lahjapaperi voisi päätellä, ei lahjapaperia saa kierrättää paperinkeräykseen. Tästä huolimatta, vuosi toisensa jälkeen, taloyhtiöiden paperiastiat täyttyvät joulun jälkimainingeista. Lahjapaperi tulee lajitella energiajakeeseen ja se menee näin ollen suoraan poltettavaksi. Kyseinen tuote on usein niin vahvasti värjättyä tai pinnoitettua, ettei sitä pystytä hyötykäyttämään.

Lahjapaperia kuluu helposti perheessä metritolkulla vuosittain. Jos lapsia ja muita lahjansaajia on paikalla useita, sitä yhden kerran käytettyä, mytättyä silppua, syntyy jouluna helposti useita kassillisia. Tästä on nollahukka kaukana.

Itse mietin jo etukäteen lahjanantajana sitä, onko kääre kertakäyttöinen ja miten sen voi asianmukaisesti kierrättää.

Kertakäyttöroskan antaminen lahjan mukana on vastenmielinen ajatus. 

Jos haluat paketoida lahjat ekologisemmin, nappaa tästä talteen kertakäyttökulttuuria vastustavat paketointivinkit:

  • Ristikkolehdet. Lahjansaaja voi halutessaan täyttää ne ja lopuksi kierrättää paperinkeräyksessä.
  • Sanomalehdet, aikakauslehdet, kirjojen sivut, kartat ja vanhat seinäkalenterit. Kääri lahja kauniiseen aukeamaan. Edellämainitut kierretään paperinkeräyksessä. 
  • Tapetti. Jos sinulle on jäänyt ylimääräisiä paloja, käytä ne ensin lahjojen koristeluun; kääririmiseen tai ruusukkeisiin. Ei saa kierrätää paperinkeräyksessä, mutta ekologisemman vaihtoehdon siitä tekee hyötykäyttö. Tapetti hävitetään poltettavan jätteen mukana.
  • Kankaat. Ompele vanhasta puuvillaisesta lakanasta uudelleen käytettäviä lahjapusseja. Rikkouduttuaan nämä voidaan kierrättää tekstiilinkeräyksessä.  
  • Hyötykäytä vaikean mallisten ja rikkoutuvien lahjojen pakkaamisessa elintarvikkeiden pahvirasiat. 
  • Valitse vahvan muoviteipin sijaan paperiteippi tai paketoi lahjat teipittömästi.
  • Lahjanaruiksi sopii villalangan hukkapätkät tai maton kuteet. Jos ostat lahjanarua, valitse kierrätyspuuvilla- tai paperipohjainen ekonaru kiiltävän muovisen sijaan. Paperipohjaisen narun voit kierrättää kartonkikeräyksessä.
  • Jos joudut ostamaan lahjapaperia, valise kierrätyspaperista valmistettu ja muovittamaton versio, joka on värjäämätön tai vesiliukoisin värein värjätty. Tarkista, että pakkauksessa lukee paperin soveltuvan paperinkierrätykseen. 


Tip tap ja ihanaa joulun odotusta!
Laura