Käy pellon laitaa...
Ja me mentiin. Ilta-aurinko paistoi ja vilja huojui.
Tyynelä on todella nimensä veroinen.
Niinkuin rakas ystäväni totesi: Täällä ruumis lepää.
Pyysin häntä tarkentamaan, kun tietää missä ;)
Kuvissa mun yhdet ystävät rakkaat. Toinen pienen pieni ja toinen vain aavistuksen vanhempi.
Pyysin häntä tarkentamaan, kun tietää missä ;)
Kuvissa mun yhdet ystävät rakkaat. Toinen pienen pieni ja toinen vain aavistuksen vanhempi.
Niin ihana kesäilta. Näitä jää kaipaamaan, kun tulee syksy. Mutta onhan syksylläkin sitten omat ilot. Lehtikasat ja kynttilänvalo. Me nautiskelijat!
VastaaPoistaNiin jää.... mutta totta puhut. Syksyn lehtien värit, kynttilät ja puusauna pelastavat kyllä jotain <3
PoistaEn kestä miten ihania kuvia!
VastaaPoista♥
PoistaToi varvaskuva on vielä tuon mun pienen ystävän ottama. Ens postauksessakin (ehkä tänään tai huomenna) on yksi, minkä hän nappasi tältä samalta peltotieltä. Söpö ja vielä hyvä kuvaajaksi lisäksi.
Ja noi kädet… yhtä aikaa heiluen. Jotenkin hellyyttävää.