12 kilometriä meiltä kotoa.
Meren rannalla. Lammen ympärillä.
Kuin jossain muussa maassa.
Kotiseuturetkeilyä parhaimmillaan.
Oltiin ystävien kanssa eilen päiväretkellä.
Kruunuvuoren rauniohuviloiden historiasta ja reitin perille kertoo Lähimatkailupalvelu Nopsa Travels ja Wikipedia.
Oijoi, toi paikka on niin mieletön, oon niin monessa blogissa tohon törmännyt. Pakko päästä itsekin joskus! Uskaltaisitko mennä pimeällä? ;) (tosin ei varmaan edes kannattaisi kun ottaa huomioon laitapuolen kulkijat.. )
VastaaPoistaOli siellä sen verran hurjan näköistä, etten pimeällä menisi :E Nytkin päiväaikaan osalla vastaantulijoita oli taskulamput, kun taloissa oli sisällä ihan hämärää. Oli jännä paikka. Suosittelen :)
PoistaNiin viehättäviä tuollaiset vanhat talot. Herää himo alkaa remontoimaan... :D
VastaaPoistaNiin on. Olleet aikoinaan ihan järjettömän kauniita. Ja millä paikalla!! Meren rannalla Helsingissä ja tossa kunnossa. Jannehan heti pohti, että ois pikku projektia sille ;) Tosin ainoastaan pari oli siinä kunnossa, että vielä voisi pelastaa.
PoistaMiten loistelias paikka tuokin on ollut kukoistuskaudellaan! Taloista voi erottaa vielä kauniita yksityiskohtia. Tuo paanusta tehty talonpääty on (ollut) erityisen kaunis. En ole ennemmin tuollaista totutusta nähnytkään.
VastaaPoistaNiinpä! Joo erityisesti tuo paanupääty muakin miellytti. Hurjalta tuntuu, että tuollaista rakennnusperintöä on noin törkeästi tuhottu :(
PoistaMakeita kuvia ja mikä sohva!
VastaaPoistaKiitos Johanna ♥
PoistaJoo sohva oli makee ja pari nojatuolia myös ja vanha kakluuni ja ja ja ;)
En jaksa ymmärtää näitä hylättyjä lomakyliä. Tampereella hervannassa on poliisien kesänviettopaikkoja, hylättynä ja samoin kohdeltuna. Mies siellä viettänyt lapsuutensa kesiä. Tosi surullista.
VastaaPoistaNo sano muuta. Hurjan karua, että näin vähän arvostetaan mennyttä ja muistoja !!
PoistaSiis miksimiksimiksi nuo talot on päästetty tuohon kuntoon, miksei niissä ole asuttu ja annettu niille elämää? Kylläpä ihan rakennusrestauroijan sydäntä riipoo. Hienot kuvat kyllä!
VastaaPoistaNiinpä. Ihminen on ihmeellinen laji. Tän takana ollut tarina (mitä Wikipediasta luin) on ollut niin kiemurainen, etten ihan ymmärrä kenen etua siinä on ajettu :(
PoistaKiitos kuvakommentista :)
Kivat kuvat, mutta vähän haikeata, kun kuvittelee miten joskus on ollut asuttu paikka, vaari istunut penkillä, lapset telminyt puutarhassa... Mielikuvitus vaan laukkaa, kunpas pääsis itsekkin tutkimaan!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaJoo tuolla tulikin juuri sellainen kaksijakoinen olo. Toisaalta ihan hirveän haikea ja toisaalta taloja tutki innoissaan, kun pikkulapsi.
Vitsi olisin halunnut tuonne mukaan!
VastaaPoistaNo vitsit. Mä kyllä voin lähteä sun kanssa uudestaankin.
PoistaEi oo onneksi pitkä matka :)
Surullisen kaunista. Uskomattomia värejä, ruskaan sekoittuvat graffitit. Mahtavaa!
VastaaPoista-Pappadiippa
On. Tää syksy oli just hyvä aika mennä tuonne. Luonnon väri teki tuosta kummallisesta paikasta jotenkin lempeämmän.
PoistaKarua katsottavaa, mutta uskomattoman upeita kuvia olet ottanut.
VastaaPoistaOli ! Hurja paikka. Raaka.
PoistaKiitos kuvakommentista ♥
Näistä tulee jotenkin tosi surullinen olo! Meidänkin punaiselle mökille olisi varmaan käynyt justiinsa näin, ellemme me olisi siihen muuttaneet. Niin monta autiotaloa meidänkin kylällä on. Näissä vanhoissa huviloissa on niin paljon kauniita yksityiskohtiakin. Tosissaan harmittaa, että näistä ei ole pidetty huolta. Meidän kotihan ei ole tällainen huvila vaan rintamiestalo. Eikä siinä ole hienoja yksityiskohtia, mutta meille se on rakas. Niin rakas, että eilen muutimme evakkoon ja rakennusmiehet tulevat aamulla rakentamaan meille uusia pesu- ja wc-tiloja. Niin odotan valmistumista!
VastaaPoistaMulle myös. Ankeaa, ettei vanhaa arvosteta :(
PoistaIhana kuulla, että te pidätte siellä talosta hyvää huolta. Jännityksellä odotan, vilautatko blogissa lopputulosta :) Tsemppiä ja pitkää pinnaa väistövaiheeseen !!
Oi noita on pitäny mennä kattomaan. Jenni niistä taisi joskus huikkailla Little Helsinki - blogissaan.
VastaaPoistaTuolla riittää kameralle töitä ;)
Ahaaaa. Täytyykin mennä heti katsomaan. Kiitos vinkistä :)
PoistaMäkin näin instassa ja muualla sosiaalisessa mediassa niin monta kertaa vinkkejä näistä, että oli pakko lähteä päiväretkelle. Täyteen ladatun kameran kanssa ;) Suosittelen!
No siinä saa sana "huvilakierros" uuden merkityksen. Minähän en osaa edes pitää kovin surullisena, kun rakastan rumankaunista ja rapistunutta ja hylättyjä teollisuusrakennuksia ja ja ja. Osa kulttuurin kiertokulkua. Mielettömät kuvat, ihan mun juttu!
VastaaPoistaNo niin saa :D
PoistaMulla on tän kanssa vähän kaksijakoinen olo. Toisaalta vanhojen talojen + perinteiden rakastaja mussa on surullinen. Ja toisaalta taas se rapistuneen rakastaja hihkui tuolla onnellisena. Surulliseksi noissa tekee ehkä se tarina siellä takana. Ja niiden tuolla asuneiden ihmisten ajatteleminen. Miten ovat päätyneet hylkäämään talonsa.
Kiitos kuvakehuista :)
Tuo ensimmäisen kuvan rakennus näyttää uskamattomalta, vähän maalia pintaan avot! Ja tuollaiset ruskeat nojatuolit odottavat mökillä sitä päivää, kun isompi huusholli olisi, mutta enpäs tiennyt että sellainen on sohvanakin!
VastaaPoistaSe on Villa Hällebo - parhaiten säilynyt. Sen kohdalla käsittääkseni on ollut puhetta talon suojelemisesta. Yhdellä kulmalla oli maalipurkkikin ja jotain tehty, joten yritystä on. Onneksi edes tämän talon kohdalla.
PoistaOi onnellinen tuolien omistaja. Niissä on musta erityisen kaunis muoto :)
Minä pidän kovasti rappioromantiikasta, vaikkakin sydän itkee tuollaisten kaunotarten hylkäämisen takia. Toivottavasti edes jotain suojeltaisiin, ettei kaikkea jyrätä pois uuden tieltä. :/ Autiotalojakaan ei taida Suomessa enää niin paljoa olla, kun niitä poltetaan paljon ja terveydellisistä syistä myöskin ihan laillisesti.
VastaaPoistaSamat sanat - sekä rappioromatiikalle, että suojelulle. Toivoisin, että historiaa arvostettaisiin, eikä aina jyrättäisi.
Poista