Sisällön tarjoaa Blogger.

REMONTTI: PALJAAT OVET JA PUHDAS LATTIA





Sillä aikaa, kun me matkustettiin Pariisissa, kävi puulattioiden ammattilainen hiomassa uuden kodin vanhan lautalattian maalauskuntoon. Olen erittäin onnellinen siitä, ettei alettu tekemään sitä itse. En ole varma millainen siitä olisi saatu amatöörivälinein ja -taidoin, jokatapauksessa nyt lopputulos on aivan mykistävän kaunis. Niinkuin kovasti uhosin, halusin remonttia aloitellessa lattiasta ehdottomasti valkoisen. Niin ajattelin vielä tämän viikon torstaipäivänä - ennen, kun kävin illan hämärässä, raksalampun valossa, katsomassa hionnan tuloksen. Ei tuota pintaa raaski peittää. Väritön lakka tai muu vastaava riittää täydelliseen lopputulokseen.

Huomaatteko - olen ennenkin sanonut, että Jannella on erittäin hyvä taito nähdä keskeneräisessä valmista. Niin taisi käydä tämän lattiankin kanssa. Minä syön sanani, myönnän olleeni väärässä ja muutan mielipidettäni. Meille ei tule valkoista lattiaa. 

Lattian lisäksi ihastelin paljaita ovia. Rikotut listat ja rumat levytykset on nyt poistettu kaikista kokonaan. Janne on ollut ahkerana. Nämä nostetaan nyt saranoiltaan ja viedään Tyynelään fiksattaviksi. Jotenkin on alkanut kiinnostaa tuo alkuperäinen värikin, vaikka ensin ajattelin harmaata. Remontin edetessä saa taas kiitellä itseään siitä, ettei ole tullut lyötyä lukkoon ensimmäisiä ajatuksia. Mennään asunnon ehdoilla ja tutkitaan tulosta ennen lopullisia ratkaisuja. Opin taas, että ei koskaan ole ei koskaan.




Muistatko miltä näytti ennen? Kurkkaa tekstit tunnisteella "remontti"


Huomasitteko muuten millaiseksi jätimme keittiön katon? Sieltäpä ei revittykään levyjä pois. Keittiö oli levytetty pienemmillä, neliskanttisilla levyillä, eikä sitä oltu alas laskettu. Ne on jotenkin niin omituinen ratkaisu, että se jopa näyttää hyvälle. Se sai ainostaan uuden maalin pintaansa. 

BLOGGAREIDEN KUKKAKOULU





Kädet täristen, sormet koukkulukossa ja kämmenet hioten tartun aluslehtiin, sitomisnaruun ja veitseen. Kuuntelen millaiselle spiraalille niitä pitäisi asetella. Toimenpiteet tuntuvat radikaaleille. Siis revinkö noin vaan? Ihan katkipoikki? Montako umpisolmua? Varmaan kohta varsi rusahtaa. Lopputulos käärittynä sellofaaniin seison Messukeskuksen pääovella - se näyttää ihan oikealle - minun ensimmäinen kimppuni.

Kävin Kevätmessuilla bloggareiden kukkakoulussa. Koin onnistumisen tunteita. Join lasin skumppaa noiden ihanien irvistelijöiden kanssa. Kiitos Silja, Enne, Lyde ja muut.




Kevätmessut Messukeskuksessa sunnuntaihin saakka.

HANKALA HANA : MUSTA

musta keittiönhana
Ei tullut mieleenkään, ettei asia ehkä olisi yksinkertainen. Olin ajatellut, että keittiöstä tulee valkoinen lavuaaria myöten. Mustaksi suunnittelin kaasulieden, uuninluukun ja hanan. Se ei sitten yllättäen ollutkaan ihan helppo homma. Melkein jokaisessa mallissa on paljon terästä mukana. Uuni ja liesi saatiin tilattua keittiön mukana, hanaa ei. Onneksi Kylpyhuonekeskus pelasti. Heiltä saatiin tilattua Tapwell Dom 184 hana mustana ja astianpesukoneliitännällä. Tämä meille siis tulee. Sopivasti pyöreä ja sopivasti kantikas.

Seuraavaksi pitäisi suunnitella lattioiden väritys. Minä haaveilen kiiltävästä valkoisesta, Janne lakatusta puusta. Myös kylpyhuoneelle pitäisi uhrata ajatus. Kaakelimaalit taitaa jäädä kokeilematta. Olen alkanut kallistua mikrosementin puoleen. Kellään siitä kokemuksia?

Ihan ensin lähden hakemaan Kevätmessuilta ideoita. Bloggareiden kukkakoulussa klo 16.15 tavataan?





ps. käytiin Pariisissa. Matkavinkkejä ja kuvia tulossa, kunhan saan karsittua. 
Olen jo listannut 550:stä otoksesta 79 parasta. Siinä taitaa silti olla vielä vähän liikaan yhteen postaukseen;)

RIKKE PIPO

helppo myssy ohje
helppo myssy ohje
helppo myssy ohje
Miten voi pipo tuntua näin hyvälle päässä?

Tämä pipo on neulottu sileää puuvillalankaa ja pörröistä mohair/silk -lankaa yhdistäen.
Se todellakin on silkin pehmeä ja erittäin kevyt päässä. Kevääseen juuri sopiva.

Sain Lankakauppa Kerän Jonnalta vinkin, että näitä lankoja kannattaa neuloa pipoon yhtäaikaa, siis kahdelta kerältä samaan aikaan. Jonna todella oli oikeassa. Langat sopivat tähän  myssymäiseen malliin ihan täydellisesti. Pipon reunaan loin silmukat Twisted German Cast On - tekniikalla, että sain siitä kiristämättömän. Tästä taisi tulla suosikki samantien.

Mikä on sun suosikkipipon ohje / materiaali / malli ?
Itse tehty vai kaupasta ?



Ohjeet:
pipoon täällä
joustava silmukoiden luominen (Twisted German Cast On) täällä

langat Lankakauppa Kerästä: Katia Arte 17 kulta ja Isager Silk Mohair 47 antrasit
puikot: Knitpro pyöröpuikot 3,5

REMONTTI - SEURAAVA YLLÄTYS




Mä haluaisin päästä sen ihmisen pään sisään, joka on joskus keksinyt, että puiset peiliovet, puulattiat ja katon koristelistat on juntteja maalaisia juttuja. Että kaupunkiin pitää laittaa muovimattoa, levyä oven pintaan ja laskea katto alas. 

En pysty mitenkään käsittämään eivätkö ihmiset ymmärrä sitä, että jos talo on rakennettu 1902, niin sinä vuosituhannen lopulla remontoiva et todennäköisesti tule olemaan se viimeinen kuka kämppää korjaa. Ihan kunnoitettava ikä. Siihen malliin sitä saisi myös arvostaa ja vaalia.

Tänään jäin kotiin Huilihommiin, kun Janne aamulla lähti uudelle asunnolle. Soitteli sitten mua lounaalle ja käymään. Menin katsomaan miten maalausliike on seinät tasoittanut, katon + leveät kattolistat korjannut ja pistänyt ikkunasmyygit uuteen kuntoon. Se erinomainen työn jälki ei sitten ollut ainoa asia mitä sain ihmetellä. Kaikien ovien levytyksien alta paljastui alkuperäiset(?) puuovet. Joku juntti oli niistä koholistojen reunat höylännyt irti ja naulannut lastulevyt päälle. Janne alkoi niitä tuhoja purkamaan. Sitten rautakaupasta metritavarana puulistaa ja Tyynelästä jiirisaha. Pääsevät ovet vielä arvoiseensa kuntoon. Mä oon ihan fiiliksissä. Niistä tulee niin hienot !!

Aurinkoa,
Laura


ps. arvontaan ehtii vielä!

MÄ MENIN SINNE !

sinne helsinki kevätmessut

sinne helsinki kevätmessut

sinne helsinki kevätmessut

sinne helsinki kevätmessut

sinne helsinki kevätmessut

sinne helsinki kevätmessut

sinne helsinki kevätmessut

sinne helsinki kevätmessut
Kutsu kävi ja mä menin Sinne. Olen saanut Messukeskukselta bloggaajapassin Kevätmessuille ja sitä myöten pääsin koemaistamaan messuille avattavan Kokit 1995-2015 pop up- ravintolan menun viime torstaina. Menussa oli haettu helposti lähestyttävyyttä ja simppelimpää messuruokaa. Sitä streetfoodia, mistä nykyään paljon puhutaan. Siinä oli onnistuttukin, mutta silti mun suosikki oli sitruunainen lohitartar + avokadoannos. Siinä oli eniten asennetta, yllätyksellisyyttä ja sopiva yhdistelmä makua / suutuntumaa. Tulinen lihaleipä Valion Luostarijuustolla toimi myös. Hodareiden ystävää musta ei niinkään tullut.

Ne, jotka on mun instaa ja sitä hyvin hitaasti päivittyvää reseptiblogia seuranneet, tietävät hyvin mikä herkkusuu mä olen. En niinkään ole makeiden ystävä, mutta Jannen kanssa tulee syötyä usein ulkona. Porvoon Sinnessä on tullut syötyä neljästi, tuolla Helsingissä ei vielä kertaakaan. Täytyy kyllä ottaa se ohjelmaan, että pääsee heidän varsinaiseen listaan käsiksi, sen verran koukuttavaa on ollut kerta kerralta. 

Näiltä kuvien ruokiakin mä ajattelin mutustella vielä toisen kerran. Sen verran kiinnostaa  tuolla Kevätmessuilla se Vuoden kokki - kilpailun osuus. 

Jos myös sinä haluat päästä messuilemaan ja katsomaan kuka kokeista voittaa, niin käy osallistumassa edellisen postauksen arvontaan.

Kevätmessujen ohjelmaan kuuluu viisi tapahtuma (kaikkiin pääsy samalla lipulla):

  • Kevät ja puutarha
  • Oma koti
  • Oma mökki
  • Sisusta !
  • Lähiruoka ja luomu

Kokit 1995-2015 puutarhassa -pop up -ravintola on avoinna Messukeskuksen Kevätmessuilla 27.3.-28.3. klo 11-17. Ravintolan kanssa samalla alueella käydään Vuoden Kokki- ja Vuoden Tarjoilija-kilpailut 26.-27.3. ja valitaan Suomen seuraava Bocuse d’Or-edustaja 28.3.






Millainen suhde sulla on ravintolaruokailuun? Onko ne ihania illallisia vai valitsetko mieluummin mieluummin itsetehdyn illan kotona?

VILLASUKAT KAHDEN VAIHEILLA





Katsokaa - täällä ehditään nykyään jopa neuloa. Remontti on siinä vaiheessa, ettei me olla juuri nyt siellä itse iltoja. Sain siis viikonloppua keskittyä tämän projektin läpi viemiseen. (No joo - toki myös saunoin puusaunassa, kävin kavereiden kanssa lenkillä ja istuttiin iltaa.) 

Näistä sukista tuli saajansa oloiset. Heti alussa. Ennen vauhtiin pääsemistä purin ne neljä kertaa. Vaihdoin kuviointeja, värejä ja rytmityksiä. Vielä siinä vaiheessa, kun olin saanut toisen valmiiksi, en tiennyt millainen toisesta tulee. Olin ihan kahden vaiheilla.

Jannen kanssa sitä sukkaa yhdessä tuijoteltiin ja tultiin siihen tulokseen, että näissä kuuluu olla värit vähän kahdella tavalla. Mustan tilalla valkoista ja toisin päin. Mitä mieltä olette? Onnistuinko?


. . . . .

malli: oma (nauhakujaidea alunperin Ananan blogista)
lanka: keltainen Louhittaren Luola Väinämöinen / musta ja valkoinen Opal. Kaikki Snurresta.
puikot: KnitPicka caspian wood 15cm 2,75

. . . . .

Vinkki: Ulla neuleen sivut ovat suureksi avuksi varpaista varteen neulottavissa sukissa.
Sieltä löytyy hyvä ohje myös tiimalasikantapäähän.








TallennaTallennaTallennaTallenna

KEITTIÖSUUNNITTELUA JA MAALIN KATKUA




Keittiösuunnittelu. Sanoisin, että se on sitä monimutkaisempaa, mitä monimutkaisempaa siitä tekee.

Silloin, kun olen muuttanut muiden suunnittelemiin keittiöihin kokkaamaan olen ollut tyytyväinen. Erittäin tyytyväinen. Olenhan niissä muutoissa sen kohteen itse valinnut. Olen tuijottanut niiden (muiden asentamien) kaappejen kauneutta ja ihastellut, että ne on nyt mun. MUN!

Nykyiseen kotiin muuttaessa olin mukana sunnittelemassa minun omaa keittiötä. Jannehan noita oli tehnyt jo useampia, mutta mulle kerta oli ihan ensimmäinen. Se oli sellainen hillitön ilon pilkahdus ja kaikkivoipaisuuden rehvakas tunne - siis mä voin päättää missä on mun roskiskaappi. Ihanko totta? Ja uuni. Miten mahtavaa! Silloin koko prosessista kahta hauskempaa teki se, että tätini oli Keittiömaalla töissä ja tajusi kaiken mitä halusin. Ja se mitä en tajunnut haluavani (mm. uuni työskentelykorkeudella) hän suunnitteli silti. Lopputuloksesta tuli paras mitä pystyin kuvittelemaan.  Se on sitä yhä. Erityisen onnellinen olen ollut maustehyllykeksinnöstäni. Se on ollut joka päiväinen ilo. Lyhyelle ihmiselle perinteinen mauste(ylä)kaappi on hidasta kidutusta.

Nyt uutta kotia tehtäessä keittiön suunnitteleminen tuntui ensin lasten leikiltä. Samat hyvät niksit käyttöön, mistä on täällä jo pari vuotta nautittu. Ai eikö se olekkaan niin yksinkertaista? Eikö se toimikaan toisessa tilassa? Voiko sen toisella tavalla optimoida? Sitten pyöriteltiin, muunnettiin, suunniteltiin, suositeltiin, pakitettiin ja palattiin alkuun. 

Meidän onneksi uuden kodin keittiötä suunnittelemassa on ollut Töölön Puustellin myymäläpäällikkö Sampo Hagelin. Täytyy sanoa, että se miten hän vastasi jokaiseen ajatukseemme oli jotenkin jopa yllättävää. Mua välillä hävetti. Juuri, kun luulin kaiken olevan nimeä viivalla vaille valmista, Janne keksi vielä jonkun jutun. Vetäytyi askeleen taakse, nosti käden leualleen ja kysyi kulmiensa alta saako vähän hämmentää vielä. Sampolla ei ilmekään värähtänyt. Hän otti haasteen innostuneena vastaan. Ja taas piirrettiin uusia kuvia.

Kuvien mukainen kokoonpano on nyt pistetty tilaukseen.

   - kaikki on valkoista, kahvatonta ja eleetöntä (myös seinät, katto, luultavasti myös lattia)
   - liesi on musta (2 polttimoa), allas on valkoinen ja hana musta (kunhan löydän sen mieleisen jostain)
   - tiskikone ja jääkaappi on integroitu
   - yläkaapit ovat lasia. Myös "kuivauskaappi". Eli vasemmanpuoleiseen tulee valuma-allas
   - työtason oikeaa reuna sisennettiin kaapin sisään, että saan mausteet lieden viereen
   - vanha kaasumittari laitetaan takaisin seinään koristeeksi (tuo musta möhkäle tuolla seinällä)
 
Toivon, että rakastun tähän samalla tavalla, kuin nykyiseen. Kaikki edellytykset ainakin on olemassa.

Vähän mua vielä jännittää. Uusi keittiö tulee asennettuna. Janne ei pääse itse sitä kiinnittämään, koska tässä on rakenne ihan toinen. Mä jo siellä myymälässä hypistelin osia (kuvassa). On ne nykyään erikoisia. Mutta täytyy sanoa, että näppärälle vaikuttavat.

Asennuksesta kerron sitten erikseen, kun sen aika tulee. Se ei ole vielä. Ei todellakaan vielä! Tänään käytiin hämärässä hiippailessa siellä maalin katkussa. Olisin halunnut kuvata teille vaihekuvia. Siellä mitään nähnyt - en edes löytänyt työmaavalaisimen johtoa niiden suojapahvien seasta. Katon tasoitustyöt oli aloitettu, kaikki ikkunat teipattu, telineitä täynnä koko kämppä. Luojan kiitos ei alettu siihen urakkaan omin päin.






Keittiöstä on saatu yhteistyöalennusta. Ostopäätöksen jälkeen sovittiin, että kerron teillekin miten tämä homma etenee.
Ensimmäisissä kuvissa meidän tuleva keittiö. Viimeinen Puustellimiinus sivuilta.