Sisällön tarjoaa Blogger.

KÄSIVARREN KOKOINEN MEKKO


Tiedättehän - olen erityisen huono neulomaan ohjeen mukaan. Aina pitää vähän säveltää, säätää ja muokata. Että olisi ainutlaatuinen. Siis omaa hulluuttani.

Kuukausi sitten meille syntyi kummityttö. Pieni tirppana, joka nukkuu kädet reteästi levällään maailmaan luottaen. Ajattelin, että kokeilen neuloa hänelle jotain. Mekon vaikka. Pitsikuvion nappasin Novitan mallista, mutten halunnut tehdä mekkoa ohjeen mukaan kappaleissa, kun se yhteen liittäminen on ärsyttävää puuhaa. Loin siis silmukat pyöröpuikoille ja aloin hommiin. Purin pari kertaa. Lopputulos on järjettömän pieni mekko. Epäilytti. Näytti Baby Born-versiolle. Eilen sitten sain kummitytön ensimmäistä kertaa meille kylään. Annoin mekon ja sitä mallailtiin pienen pötköttelijän päälle varsinaisesti pukematta ja häntä herättämättä. Melkein hukkui siihen. Muistutti makuupussia. Mini ♥




pitsineule: Novita. Malli sovellettu. Alaosa samaa pitsiä. Yläosa 2o, 1n.
lanka: HjerteGarn Blend Bamboo
puikot: KnitPro pyöröt 3,5

#UNELMATAPETTI KILPAILU



















































Nyt on hurjan jännät paikat! Olen päässyt mukaan kilpailuun, jossa 12 bloggajaa saa jokainen suunnitella oman tapettinsa. Sellaisen, joka voisi olla sopiva Eco Black&White mallistoon. Kuosi painetaan ihkaoikeaksi tapetiksi, sillä tapetoidaan seinä, otetaan kuvat ja jäädään odottamaan ketä yleisö äänestää. Mä olen aivan intopiukeena (ja kauhuissani!) täällä. Voitte kuvitella.

Ideoita mulla oli vaikka millä mitalla. Oli vain yksi ongelma. Ei hajuakaan kuosien suunnitelusta! Ei siis minkäänlaista. No päätin sitten, että yrittänyttä ei laiteta. Tein kasan luonnoksia ja kysyin siskoltani, että minkähän kuvan saisin mahdollisesti liimata heidän olohuoneensa seinään. Onneksi ovat siinä perheessä yhtä hulluja molemmat ja lähtivät ihan innostuneina hommaan mukaan. Enkä muuten ollut yhtään yllättynyt, että eniten kiinnostusta herätti luonnos, jonka olin tehnyt heidän halkopinostansa nappaamastani valokuvasta. Tapetti on täysin heille tehty. Päätöstä seurasi positiivinen fiilis ja muutamia pyyntöjä. Muutamalla viilauksella sainkin luonnoksestani kuosin, joka meni juuri painoon. 

Kuulostipa helpolle. No ei se ollut. Välissä piti vielä opetella käyttämään Photoshoppia. 

Mä en ihan vielä vilauta kuosia teille, koska loput kilpailutyöt jätetään vasta ensi maanantaihin mennessä. Kuvassa kuitenkin se pino. Kasa täydellisen mallisia puita ja minun inspiraation lähde. Ylemmässä kuvassa lähtötilanne. Tapetti tulee tuon mustavalkoisen tilalle.

Joulukuussa siis tapetoidaan, tammikuussa äänestetään ja helmikuussa on selvillä voittaja. Tästä kaikesta tarkemmin myöhemmin. Sillä aikaa menkää te osallistumaan Econ Instagram-kilpailuun, jossa voi voittaa 200€:lla tapetteja joka viikko. Ota kuva kauniista tapetista, lataa se instagramiin ja merkitse #unelmatapetti. Lisätietoa löydät täältä.



Kilpailun järjestää: K-Rauta, Rautia, WallVision ja Metsä Board

KYLLÄ, SE ON "AINA OIKEIN"







Tässä se on. Pehmeitä paketteja kovissa kangas ! kansissa. Kuten instassa jo sanoin: minusta tämä on vuoden kaunein kirja. Ja se ei ole ainoastaan käsityön ystäville. Kirjan kuvat toimivat sisustusinspiraationa kelle hyvänsä kodin harmoniasta kiinnostuneelle. Ja mikä parasta: ohjeet ovat sellaisia, että niitä voi neuloa leppoisasti nautiskellen. Sopii kärsimättömälle, modernimman käsityön ystävälle, meditaationeulojalle ja sille, joka haluaa saada valmista aikaan samalla, kun juttelee ja juo lasin viiniä. Rentoutusta ja stressinhallintaa, joka korvaa joogan mennen tullen. Jos toivot kirjaa pukinkonttiin, niin jätä tämä postaus vaivihkaa auki kumppanisi koneelle. 



Kuvat otin kirjan sivuista. 

Kirj. Piia Kalliomäki
Piian blogin löydät täältä.

PIHA HAAVEITA



















Tontti pellon reunassa.
Runsas pari tuhatta neliötä.
Kaksi naapuria.
Kuuloetäisyydellä lehmiä ja lampaita.
Lähikaupalle 7 kilometriä.
Kolme rakennusta.
Kaksi nuorta omenapuuta.
Pari vanhan kantoa.
Viisi suurta punaherukkapuskaa.
Neljä kitukasvuista mustaa.
Vähän vadelmia.
Kaksi valtavaa tammea.
Vänkyrä vaahtera.
Kukkuraisia myyrän koloja.
Liian harva kuusiaita.

Tyynelä on ollut meidän toinen koti neljä ja puoli vuotta. Sisällä ollaan tehty vaikka mitä. Sekä päärakennuksessa, että saunalla. Mutta pihalla ei paljon mitään. Ainoastaan puustoa on karsittu. Lähinnä pakosta. Yksi puumaja purettu ja laho koivu kaadettu. Ylikasvanutta kuusiaitaa leikautettu. Se rönsyili pellon toiseen laitaan vievälle tielle. Suuria koivuja on leikattu aidan väleistä polttopuiksi. Pari vinoa ja vanhaa omenapuuta takapihalta poistettu. Toinen viimetingassa, kun lähti kaatumaan. 

Tahtoisin tehdä pihalle vaikka mitä. Kivettyjä polkuja. Yhden saunalle, toisen takaovelle. Roskiskatoksen. Lämpökompostorin. Kesäkeittiön. Edes ruokaryhmän. Kivillä rajattuja istutuksia. Haaveilin jopa puuaidasta. Sellaisesta punaisesta, jonka päät on valkeat. Pajalla on paljon materiaaleja ja välineitä. Jossain on varmaan aikaakin tallessa. En ole löytänyt.

Siihen saakka tyydyn ylläpitoasioihin. Eilen haravoitiin. Sopivasti ennen sateita. Puhdistettiin rännit märistä lehdistä. Tänään ollaan tehty sadepäivän hommia puuvajassa. Välineet nousivat seinälle ruuvein. Pienimmille löytyi vanha haljennut, pohjaton kiulu, jonka sisään tuo keksi pudottaa vanhan kukkaruukun. Molemmat siellä seisoivat lopputulokseen tyytyväisinä. Toinen kuvasi. Yhdessä on vaan parasta puuhailla. Sen tyypin kanssa, joka yhtä paljon tykkää. Onni on tässä. Ja uunissa makaronilaatikko.










Päivän aikana tuli muuten mietittyä paljon Fiskarsin / Arabian viimeisiä uutisia. Suretti. 
Asia on ilmeisimmin ollut tämän päivän teemana, koska huomasin sisään tulessani, että Tarjakin siitä kirjoitti. Käykää lukemassa.

Osa Fiskarin työkaluista on saatu blogin kautta.

TALVI TULEE [ JOULU EI ]





En tiedä vieläkään missä tulen jouluni viettämään. Se ei itseasiassa ole minulle lainkaan tärkeää. Saatan olla kaupungissa, syödä hotellin jouluillallisen ja mennä kotiin neulomaan. Tai vaikka maalla kahdestaan. Laittaa puusaunan ja takkatulen, juoda litroittain glögiä. Reissukin on vaihtoehto. Siitäkään en heti osaisi sanoa olisiko se Lappiin vai rannalle. Ehkä Lappiin kuitenkin; jouluruoka on ihanaa, enkä ole niin hullu, että pakkaisin niitä mukaani. Tämä kaikki selviää aikanaan. Jos ei ole asian suhteen suuria intohimoja, ei ole paineitakaan.

Yksi on varmaa: samat valmistelut hoidetaan tässä torpassa joka vuosi, kun alkaa olla viileää. Joulukoristeluja taloon ei tule tänäkään vuonna. Meidän listalla on jotain käytännöllisempää. Teipataan ikkunat. Suojataan puut. Viritellään hiirenloukkuja (haaveillaan kissasta). Tarkistetaan piiput (tänä vuonna verkotetaan myös, ettei käy niin kuin viime keväänä). Kaivetaan esiin kaikki torkkupeitot. Levitetään se 40 metriä räsymattoja lattialle. Haravoidaan. Ja jonain päivänä suljetaan tuuletusluukut ja toivotaan lunta. Siihen asti kuljetaan villasukissa.





Kuvissa: 
Tyynelän tupa ja Svaneforsin verho pöytäliinana (verho saatu blogin kautta). 
Perinnemestarin Remonttikirja, jonka muistilistat kaivan esiin, kun olen epävarma. (kirj.Hannu Rinne)
Meidän makuuhuoneen teipattu ikkuna ja pihasauna.

KURJET LENSIVÄT ETEISEEN // ECO WALLPAPER












Joskus sitä kiittelee mielessään, että toinen on vähintään yhtä hullu, kuin itse on. Kaikissa tilanteissa se ei ole se toimivin yhtälö, mutta joissain suoranainen onnenpotku. Yksi niistä hetkistä oli viikonloppuna, kun Janne intoutui ensin suunnittelemaan olohuoneen ja makuuhuoneen tapetointeja ja sitten ryhtyi extempore tapetoimaan eteisen seinää. Yksi olemassa ollut rulla riitti melkein koko eteiseen. Ainakin kriittisempiin kohtiin, joten nyt voi rauhassa odotella projektin loppuun saattamista.

Eteinen on ollut mulle mieleen, mutta Jannella on ahdistanut. On kuulema ollut liikaa keltaista, vaaleanpunaista ja pientä kukkaa. Siinä tapetointitouhuja ihmetellessäni minäkin sitten ryhdistäydyin ja maalasin pyynnöstä seiniin harmaata seinämaalia, joka oli kaappiin jostain menneestä projektista jäänyt. Lattian Janne oli maalannut valkoiseksi jo joitain viikkoja sitten.

Eteinen on jo melkein valmiinakin ihan mahtava - tyylikäs ja rauhallinen. Tapetin sävy oli onneksemme täydellisesti puolipaneleihin sopiva. 

Kyllä nyt kelpaa.  Ainakin hetken. Voitte vaan kuvitella, että seuraavaksi tekisi mieli sutia naulakkoihin uutta väriä. Vieläkö kävisi tuuri ja löytyisi kaapista jotain sopivaa purkin pohjaa?










Eteisestä aiemmin täällä ja täällä.

Tuoli kirpparilta - maalattu Tikkurilan Helmellä. 
Matto ja Onni-taulu saatu vanhemmilta. 
Kaappi tuli talon mukana - maalattu Tikkurilan Helmellä. 
Pitsiliinat minun ja Jannen tädin tekemiä. 

Tapetti Eco Wallpaper Simplicity Dancing Crane 3650 - saatu blogin kautta.
Tyyny Svanefors - saatu blogin kautta.