Sisällön tarjoaa Blogger.

DIY KLAPITELINE






Paikka jossa olen kaikkein onnellisin. Tässä. Seistessäni Tyynelän pihasaunan edustalla. Katsoessani päivisin peltoja ja iltaisin taivasta. Puusaunassa peseytyminen on mahtavaa. Missään muualla ei tule niin puhdas olo. 

Lähes täydellistä saunomiskokemusta ei ole häirinnyt mikään muu, kuin nakuna viileän saunatuvan puolelle kirmaaminen tasaisin väliajoin. En ole tehnyt sitä vetristääkseni jäseniäni tai vilvoitellakseni, vaan hakiakseni padan tai kiukaan alle lisää puita. Nyt sille hiippailulle tuli stoppi.

Me rakennettiin Jannen kanssa liimapuulevyistä ja vanhoista keittiöntasoista (onnenpekat, kun kaikkea kummaa on tullut säilöttyä!!) pesuhuoneeseen klapiteline. Leikattiin parista isommasta palasta kaksi suorakaiteen mallista palaa pistosahalla ja neljä pitkää pätkää samoin. Pitkät sivut (kaksi molemmin puolin) kiinnitettiin pohjan ja kannen väliin. Ruuvit upotettiin pohjasta niin, ettei ne pääse kosketuksiin lattian kanssa. Viimeisenä leikattiin taakse alas ja ylös tukipuut, jotka kiinnitettiin kannen / pohjan pitkään sivuun ja reunojen päihin takapuolelta jämäköittämään rakennelmaa, koska painoa sen päälle tulee paljon. Loppuun kevyt reunojen hionta. Ja valmis.

Vanhan klapiröykkiön tilalle kannettiin sen eteisen myllerryksen tieltä naulakko vaatteille ja jalkineille. On sitä oviaukossa kauniimpi katsella.

Maanantai-illan hämärtyessä saunan höyryissä istui kaksi onnellista.





Saunatuvan takan maalaamisesta ja muusta remontista täällä.  

KUISTIN KOHENNUS







Tyynelässä tullaan ensin sisään ulkoeteiseen. Tätä pidetään talvella kylmänä tilana ja ovia suljettuna. Ulkoeteisestä lähtee rappuset yläkerran vierashuoneisiin, jotka lämmitetään vain perheen/ ystävien ollessa paikalla. Tuosta vanhasta ovesta kuljetaan sisään asuinkerrokseen. Tämä kuisti on ollut tähän saakka epämääräinen läpikulkupaikka. Rytöläjä, johon on jäänyt työhanskat, likaiset kengät ja kierrätykseen menevät metallit ja lasit. Tänä viikonloppuna kyllästyin siihen. 

Raivasin tilan tyhjäksi. Pyysin Jannea irroittamaan vanhalta navetalta talokaupan mukana saadun sinertävän naulakon. Pesin sen ja se kiinnitettiin kuistille. Maalata en ajatellut, koska pidän sen kuluneesta pinnasta. Kenkätelineen pystytin harkoista ja pöytälevystä, jonka Janne sirkkelöi kahtia. Seinään kiinnitettiin vanha postilaatikko niille työhanskoille. Kun naulakko ja kenkäteline ovat peräseinällä, tuli tilasta tuli leveämmän oloinen. Jotenkin huonemaisempi. 






"Ennen-kuvia" löydät selaamalla blogia tunnistella ETEINEN.

Naulakko, peili ja pullokori on saatu talokaupan mukana. Muut jutut on meidän kirppislöytöjä. 
Eteisen katto ja lattia on meidän laittamia, seinät ja portaat on vain kunnostettu / maalattu.

EDIT: Suosittelen, että käytte kurkkaamassa myös Jutan upean KUISTIN MUUTOKSEN.






VÄHÄN JÄMÄHTÄNYT TUNNELMA














Yläkerrassamme on vähän jämähtänyt tunnelma. Mielestäni hyvällä tavalla. Sen tekevät sävyt, katon kärpäspaperit ja kaikki tavarat yhteensä. Suurinosa huonekaluista löytänyt tiensä meille sattuman kaupalla.

Yläkerta on paikka missä itse tulee harvoin käytyä. Vieraiden valtakuntaa, jota ei lämmitetä jos ei ole ystäviä matkassa. Tästä syystä siellä on vielä moni asia vaiheessa. Yhdessä seinässä on raakalautaa ja lattian vahaus edelleen kesken. Viime viikolla sain sudittua raakalautaseinän päälle purkin pohjalle jäänyttä maalia. Epätasaisuudet peittyivät vähän, kun seinän betonit, vanerit ja laudat ovat edes samaa sävyä. Sitten lainasin Jannen akkuporakonetta. Ripustin seinille tauluja ja kaappikellon. Yhden askeleen parempi.

Peräkammarissa on tapetointi kesken toisessa makuusopessa, toinen on saanut jo punaisen paperitapettinsa. Ensimmäisen kammarin seinään taitaa olla tulossa kesällä Marimekon Kompotti, koska ruskeiden sävyjen tilalle kaivataan särmää ja väriä. Lisäksi haaveilen pienestä kaminasta. Sellaisesta mustasta kauniista, josta näkisi liekit lasin läpi sängyllä maatessaan. Raakalauta seinän takana on hormi, johon liittäminen kävisi helposti.

Ehkä silloin itsekin useammin kävelisi punamultaiset portaat ylös ja pistäisi pitkälleen parisänkyyn. Siihen jossa me on nukuttu vain jos alakerrassa on ollut maalaushommat käryineen kesken.

Haaveita on hyvä olla.





TOIVOA ON ° KASTELUVAHTI

Muurla kukkien kasteluvahti
Muurla kukkien kasteluvahti

Kevät. Olenko heittäytynyt yltiöoptimistiksi? Niiden kaupunkikodissa seinälle kiivenneiden lisäksi hankin elävää vihreää Tyynelään. Ei sillä, että täältä väriä puuttuisi. En vaan voinut olla toimimatta, kun näin tämän kerrosamppelin Granitissa. Ihan täydellinen, vähän moderni ja perinteinen samaan aikaan. 

Löysin amppeliin Salon Suurkirpparilta parit köynnökset. Kirpparilta kotiin kurvattiin Muurlan tehtaanmyymälän kautta, koska pakkohan noille on jotain toivoa antaa, vaikka ovatkin mun käsiini joutuneet. Ostin kasveille kasteluvahdit. Ei yhtään pöllömmän näköiset nämä.  

Mielenkiinnolla odotan heittävätkö nämä nyt henkensä heti vai mun hellässä huomassa kitumalla. 

Toivoa on.
Entä kasteluvahdeista kokemuksia?




LASIKUISTIHAAVEITA





Haaveilen lasikuistista.

Haaveilen niin kovasti, että olen jo googlannut kuvat, löytänyt täydellisen,
kysellyt rakennusmiestä ja päättänyt ottaa yhteyttä kunnan rakennusvalvontaan. 

Olimme aiemmin puhuneet talon edessä olevan minikuistin muutoksesta. Parista lisäikkunasta ja laattalattiasta. Suunnittelimme lisäksi pihalle terassia. Tässä uudessa versiossa yhdistyvät molemmat suunnitelmat. Mä en malttaisi odottaa, että se on valmis.

Asia mitä ihmettelen tässä eniten on se, että Janne sanoi kuvaa muutamia sekuntteja katsottuaan vain yhden sanan. Se oli kyllä. Yleensä minä olen nopea ja Janne katsoo joka kantilta. Tälle taisi olla molemmilla yhtä suuri tilaus. Kannatti taas jahkailla talven yli.




Lisää haaveita mun pinterest tauluissa.

laura



#AARRETUNIKA





#AARRETUNIKA


suunnittelija: Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä
langat: luonnonlankojen kauppa Snurre
kuvissa mallina: siskoni

Tämä tunika neulotaan kesäiltoina sen ihmeemmin ajattelematta. Puseron runko-osa syntyy kokoajan oikein neulomalla, kuin itsestään - laiturin nokassa tai pihan perällä riippukeinussa. Tunikan pääntie asettuu haluttaessa joko toisen, tai jopa molempien olkapäiden yli.

tarvitset:
kolme vyyhtiä Madelinetosh Tosh Merino Light lankaa
kahdet pyöröpuikot kokoa 2,5
sukkapuikot kokoa 2,5 ja 2.0
neulan, kaksi silmukkamerkkiä ja mittanauhan

Luo S - 310 (M - 340) L - 370 silmukkaa. 
Aseta silmukkamerkit puoleen väliin ja alkuun kylkien merkeiksi.

1. Puseron runko: suljettuna neuleena pyöröpuikoilla, alhaalta ylös päin. Neulo 1 oikein, 1 nurin resoria 4cm. Jatka sen jälkeen suoralla niin   kauan, kun ensimmäistä kerää riittää (tai kunnes haluat vaihtaa väriä). Aloita uudella värillä. Neulo kunnes puseron rungon pituus kainaloihin saakka tuntuu hyvälle. Mallissa se on 70cm. Nosta etu- ja takakappaleet omille pyöröpuikoilleen eli 155 (170) 185 silmukkaa molemmille. Jätä etupuolen silmukat odottamaan ja tee ensin takakappale valmiiksi.

2. Selkäpuolen yläosa: tasona pyöröpuikoilla. Neulo kaikilla 155 (170) 185 silmukalla tasona 16cm. Neulo oikealla puolella oikein, nurjalla nurin (lopeta tämä vaihe nurjaan kerrokseen). Nosta aina tasona neuloessa kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta.

3Selkäpuolen pääntie: tasona pyöröpuikoilla. Neulo 58 (65) 72 silmukkaa oikein, päättele keskelle pääntie eli 39 (40) 41 silmukkaa joustavasti, neulo loput 58 (65) 72 oikein. Neulo aina nurjalla puolella kaula-aukon reunassa 2 nurin yhteen. Nosta oikealla puolella aina myös viimeinen        silmukka neulomatta (kaula-aukon reunassa). Jatka kavennuksia näin, kunnes olkapäällä on 43 (50) 57 silmukkaa. Päättele olkasauma. Nyt on oikean olkapään selkäpuoli valmis.
           
     ° Toista peilikuvana vasemmalla olkapäällä.

     ° Nyt on takakappale valmis.

4. Etupuolen yläosa: tasona pyöröpuikoilla. Neulo kaikilla 155 (170) 185 silmukalla tasona 10cm. Neulo oikealla puolella oikein, nurjalla nurin. Nosta aina kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta.

5. Etupuolen pääntie: tasona pyöröpuikoilla. Neulo 58 (65) 72 silmukkaa oikein, päättele keskelle pääntie joustavasti eli 39 (40) 41 silmukkaa, neulo 58 (65) 72 oikein. Neulo aina nurjalla puolella kaula-aukon reunassa 2 nurin yhteen. Nosta oikealla puolella aina myös viimeinen silmukka neulomatta (kaula-aukon reunassa). Jatka kavennuksia näin, kunnes olkapäällä on  43 (50) 57 silmukkaa. Neulo vielä 6cm oikealla oikein ja nurjalla nurin (edelleen nostetaan ensimmäiset silmukat neulomatta). Päättele olkasauma.

     ° Toista peilikuvana.

     ° Nyt on etukappale valmis.

6. Silmukoi olkasaumojen silmukat yhteen.

7. Hihat: suljettuna neuleena sukkapuikoilla. Nostaa hihaa varten suuremmilla sukkapuikoilla 90 (96) 102 silmukkaa. Neulo 5cm ja vaihda tarvittaessa (jos haluat tiukemman hihan) pienempiin puikoihin. Neulo oikein, kunnes hihan pituus on 17 cm. Päättele.

     ° Toista toisen hihan kohdalla. 

     ° Nyt on pusero valmis
           
8. päättele langat




vinkit: Perustunikaan saat vaihtelua neulomalla esimerkiksi raitoja, helmineuletta tai ainaoikein.
Tunikaa voit tuunata vaikka suurella rintataskulla. Niin ajattelin omaanikin tehdä.




OSAKEYHTIÖ KOULUKALUSTO SALO




Siellä se seisoi jykevänä Salon seudun suurkirpputorin nurkassa. Näytti vakaalle ja leveä selkäiselle. Tiedättekö tämä olisi niitä elokuvakohtauksia, joissa kohteen taustalla loistaisi kirkas, puhdas valo ja kuuluisi heleä pitkäkestoinen ääni. Ehkä g-duurissa. Seuraavaksi mun jalat liikkuivat, katse ja kädet ei. Tuijotin tuolia haltioituneena. Lähdin lähestymään hitaasti. Sillä tavalla muina miehinä, kun kirpputorilla on tapana, etteivät lähempänä seisovat kuunaan hoksaisi näköpiirissä olevan mitään kiintoisaa. Saatoin vihellellä vähän. 

Hyvän tovin tuolilla istuneena käänsin sen vielä ympäri. Kun olin tavannut pohjan leimasta "Osakeyhtiö Koulukalusto Salo" oli sävelet selvät. Tämä muuttaisi meille Tyynelään. Tiedän - silloin ei pitäisi ostaa mitään, kun on menossa kirpputorille myymään. Mutta. 

Siskon kanssa kylän läpi ajellessa alkoi viimeistään hirvittää vähän. Millainen vastaanotto kotona olisi? No hieman hämilläni otin ovella hyvänlöydönkehut vastaan ja nostin ostokseni peremmälle. Sopi kuulemma, kuin tuohon tehty.

Täytyy todeta, että näin seitsemän vuoden jälkeenkin jaksan yllättyä. Miten voikin kohdalle osua niin oman kaltainen ihminen. Arvostaa kanssani samoja asioita. Ja minua.






[ blogissani on käynnissä arvonta. Voit voittaa tunnin mittaisen kosteuttavan ja ihanan vartalohoidon ]